Pinnasängystä perhepetiin



Taas on tapahtunut muutoksia meidän nukkumajärjestelyissä. Syyskuun puolella kirjoittelin siitä, kuinka Lukan ensisänkynä toiminut kehto jäi vauvalle pieneksi, ja tämä siirtyi nukkumaan isompaan pinnasänkyyn. Äidille muutos tuntui isolta ja haikealta, vauva taas ei ollut sängynvaihdoksesta moksiskaan, vaan on nukkunut pinniksessään alusta alkaen hyvin. Sinänsä mitään ongelmia tuon pinniksen kanssa ei siis ole ollut. Iltaisinkin vauva nukahtaa sinne helposti, vaikka aluksi jännitinkin, että tuleeko ongelmia kun pinnasänkyä ei voi keinuttaa kuten kehtoa. Noh, Luka kuitenkin nukahtaa iltaisin syömisen yhteydessä minun syliini eikä herää, kun hänet siitä sitten omaan sänkyynsä siirtää. Keinuttamistakaan ei tarvita, kun vauva on yleensä siirtäessä jo niin syvässä unessa, ettei tiedä tästä maailmasta enää mitään! Yötkin sujuvat tällä hetkellä pääasiassa rauhallisesti, ja selviämme öistä useimmiten yhdellä tai kahdella heräämisellä. Joten miksi sitten minä, joka olen alusta alkaen "vastustanut"  perhepedissä nukkumista, heräänkin nykyään joka aamu vauvani vierestä? 



Ainoa syy, miksi olen ollut perhepetiä vastaan on se, että en vain ole oikein uskaltanut nukkua pieni vauva meidän keskellämme. Sen kummempaa ideologiaa ei siis tämän vastustuksen takana ole ollut, uutena äitinä taisin vain olla vähän arka ja ajattelin, etten kyllä vahingossakaan halua kierrähtää vauvan päälle unissani! Nyt Luka on kuitenkin jo isompi eikä tunnu enää ihan niin avuttomalta pieneltä otukselta - ja toisaalta myös luotan siihen, että osaan kyllä varoa lastani nukkuessanikin. Kun meillä sitten siinä neljän kuukauden tienoilla alkoi pienet yöhulinat eikä Luka enää yösyömisten jälkeen nukahtanutkaan niin helposti takaisin pinnasänkyyn, niin matka kohti perhepetiä alkoi... Tuntui helpommalta rauhoitella hulinoivaa lasta siinä meidän vieressä sängyssä, kuin että jompi kumpi vanhemmista olisi istunut väsyneenä pinnasängyn vieressä yrittäen saada Lukaa nukkumaan. Omaa mukavuudenhalua siis! Onneksi tätä hulinakautta kesti vain ehkä viikon verran, kunnes rikkonaisista öistä palattiin takaisin rauhallisiin uniin. Silti Luka jäi meidän väliimme. Kun ehti tottua siihen, että saa herätä aamuisin ihanan pienen hymypojan vierestä, niin vaikea häntä on ollut enää laittaa takaisin pinnasänkyyn! Ensimmäisen unipätkän Luka tosin edelleenkin nukkuu omassa sängyssään, mutta jää ensimmäisen yösyötön jälkeen meidän väliimme ja nukkuu siinä sitten aamuun saakka. Omat pelkonikin siitä, että voisin mitenkään vahingossakaan satuttaa vauvaa nukkuessani, ovat olleet ihan turhia. Itse asiassa huomaan nukkuvani jopa paremmin ja levollisemmin vauvan vieressä! Yöllä herätessä on niin helppo tarkistaa, onko vauvalla kaikki hyvin kun hän on siinä vieressä eikä "kaukana"  pinnasängyssä. 

Näin on siis taas luovuttu yhdestä "periaatteesta"  kokemuksen myötä. Pitkään ajattelin, että perhepeti olisi ehdoton ei, mutta tällä hetkellä se toimiikin meillä hyvin. Edelleen kuitenkin mielelläni nukutan vauvan omaan sänkyynsä, että osaa nukkua sielläkin. Mutta ne aamut - ne on kyllä vain niin ihania, kun vieressä on unentuoksuinen pieni naurava pörröpää! 

xoxo Nelli

8 kommenttia

  1. Minä kanssa kammoksuin perhepetiä ennen vauvan syntymää, mutta äkkiä se tuli sitten tavaksi kun ei vain jaksanut alkaa nostelemaan vauvaa ees taas... toimii hyvin ja onhan se nyt ihanaa nukkua oma pieni kainalossa :) <3 Meilläkin poika nukkuu ekat unipätkänsä aina pinnasängyssä kun en ole halunnut ihan pelkäksi vieressä nukkujaksi totuttaa.

    Onnea Lumoblogeihin pääsystä! Kiva uusi ulkoasukin taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Kaipa se on jokin vaisto, että osaa varoa vauvaansa. Ja munkin mielestä on hyvä, ettei ihan pelkästään vaan meidän vieressä nuku, niin siksi nukutetaan omaan sänkyyn :)

      Kiitos! :*

      Poista
  2. Meillä Hugo on ensimmäinen joka nukkuu näin paljon meidän sängyssä ja onhan se nyt ihana kun tuhisee siinä kainalossa ja ne mainitsemasi aamut on ♥

    VastaaPoista
  3. Meilläkin nukutaan perhepedissä. Ekat yöt vähän jänskätti, mutta turhaahan se oli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep :) Ei sitä pientä onneksi niin vaan allensa liiskaa :D

      Poista
  4. Meilläkin vähänkuin "ajauduttiin" perhepetiin. Oli niin paljon helpompaa imettää makuullaan ja jatkaa unia kun nousta kerta toisensa jälkeen imettämään ja taputtelemaan vauvaa, joka inhosi omaa sänkyään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, paljonhan tää johtuu ihan vaan omasta mukavuudenhalusta :D Vaikka onhan se ihanaakin <3

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.