Pelkoni

Perjantai 13. päivä. En ole erityisen taikauskoinen, enkä siis pidä tätä päivämäärää sen kummempana kuin mitä tahansa muutakaan. Mutta sen myönnän, että aikamoinen pelkuri olen noin niin kuin muuten vaan, vuoden jokaisena päivänä. Siispä tänä epäonnisena kauhuleffojen suosikkipäivänä ajattelin nyt paljastaa, mitä minä pelkään. 


Kauhuelokuvista puheen ollen... pelkään niitä. Sehän kai onkin kyseisten leffojen tarkoitus, mutta omaan niin vilkkaan mielikuvituksen, että en niitä todellakaan pysty katsomaan. En ole ikinä katsonut yhtäkään kauhuleffaa kokonaan (en laske mukaan Manaajaa, koska se oli lähinnä huvittava) enkä sen jälkeen edes yrittänyt, kun sain ikuiset traumat Teksasin moottorisahamurhaajasta. Yritimme joskus ehkä 18-vuotiaina katsoa sen ystäväni kanssa, mutta 40 minuutin jälkeen oli pakko lopettaa, kun kumpikin itki ja kiljui hysteerisenä. En myöskään pysty lukemaan minkäänlaisia kauhukirjoja tai edes dekkareita, ne on meikäläiselle ihan liian jännittäviä. Eikä laisinkaan sellaisella hyvällä ja kutkuttavalla tavalla, ehei.

Vilkkaasta mielikuvituksestani johtuen pelkään myös yksin pimeällä ulkona liikkumista ja aika usein saatan pelätä ihan typeriä asioita myös kotona ollessani. Kaikenlaiset muka epäilyttävän oloiset vastaantulijat saavat helposti mielikuvitukseni laukkaamaan ja pahinta on, jos joku vieläpä kävelee takanani. En mielelläni liikuskele metsissä tai syrjäisillä poluilla yksinäni edes päiväsaikaan, sillä koskaanhan ei voi tietää, mitä siellä pusikossa vaanii. Öisin on inhottavaa, jos joutuu käymään vessassa, sillä toisinaan olen ihan varma siitä, että meidän saunassa lymyilee vähintäänkin joku murhaaja... Joskus olen jopa joutunut pyytämään Kamilia käymään tarkistamassa saunan tilanteen, ennen kuin olen itse uskaltautunut kylppäriin! Vaikka siis järkevästi ajatellen tiedän ihan tasan tarkkaan, ettei siellä ketään ole, mutta noina hetkinä ei kyllä järki paljon päätä pakota. 


Yksi pahimpia pelkojani on tuli. Pelkään tulipaloja ja erityisen paljon kaiken maailman kaasuvuotoja ja häkää... Koska niitähän ei näe. Muutamia viikkoja sitten olin yksin kotona, kun meidän ikivanha pesukoneemme yhäkkiä alkoi pitää kummallista ääntä ja ylikuumeni todella pahasti. Olin ihan varma, että kohta se vähintäänkin räjähtää tai alkaa vuotaa kaasua, ja koko asiaa miettiessäni sain melkein paniikkikohtauksen. Vaikka kuinka tiesin ylireagoivani, niin ei se paljon juuri sillä hetkellä auttanut! 

Toinen typerä pelkoni on linnut. Ihan erityisesti pelkään kotoisasti lokkeja ja puluja - ehkäpä juuri siksi, että ne ovat niin ihmisiin tottuneita ja usein kovin ärhäköitä. Pelkään niiden arvaamattomuutta ja teräviä nokkia, vaikkei yksikään lintu ole koskaan minulle mitään pahaa tehnyt. Talitintit ja muut pikkulinnut kyllä ovat söpöjä, mutta isommat kierrän kaukaa!


Sosiaalisista tilanteista pelkään eniten puhelimessa puhumista - tai ainakin kovasti sitä jännitän ja todellakin vihaan. Hoidan asiat mieluiten kasvotusten tai sähköpostitse, ja kaikki mahdolliset puhelut mitkä vain voin, annan Kamilin hoidettavaksi. Jostain syystä puhelimessa puhuminen vain tuntuu todella ahdistavalta.

Nykyään pelkään aika usein myös nukkumaanmenoa. Toisin kuin suurimpaan osaan muista peloistani, niin tähän tosin löytyy ihan järkevä selityskin. Sain viime kesänä yöllä insuliinishokin nukkuessani ja jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni ambulanssilla sairaalaan. Tavallisesti herään itse siihen, jos verensokerini yöllä laskevat, mutta silloin olin synnytyksen ja Lukan pitkän sairaalassaolon jäljiltä niin väsynyt, etten ollut herännyt - mutta onneksi Kamil heräsi. Se oli todella pelottava kokemus, ja vieläkin toisinaan nukkumaan mennessä pelkään, että mitä jos sama tapahtuu uudestaan. Yleensä siis mittaan verensokerini ainakin kerran tai pari yössä, ihan vain oman mielenrauhani vuoksi.


Kuten varmasti jokainen äiti, niin minäkin totta kai pelkään sitä, että lapselleni tapahtuisi jotain. Tätä tuskin tarvitsee edes sen kummemmin selitellä - mutta voin paljastaa olevani juuri sellainen mutsi, joka tasaisin väliajoin käy pinnasängyn laidalla tarkistamassa, että vauva varmasti hengittää vielä. Ylipäänsä läheisten menettäminen pelottaa, mutta se ei onneksi ole sellainen asia, jota aktiivisesti miettisin ja murehtisin. Sellainen yleismaailmallinen pelko takaraivossa kuitenkin. 

No huh huh, kuulostan kyllä jo omiinkin korviini aika neuroottiselta hermoheikolta! Onneksi pystyn kuitenkin ihan mainiosti elämään näiden pelkojeni kanssa, vaikkei siltä ehkä tämän postauksen perusteella ihan kuulostaisikaan. Ja onneksi olen päässyt eroon vanhasta fobiastani - nimittäin pelostani paprikansiemeniä kohtaan.

Mitä sinä pelkäät?

xoxo Nelli

20 kommenttia

  1. Hei ihan huippu pelkokirjotus :) aivan ku oisin ite kirjottanu :D ja ne linnut on oikeesti pelottavia..täälläpäin ku on villifasaaneja ni monesti joutunu lenkki suunnan vaihtamaan ja muutaman kerran oon jääny autoon jumiin ku en oo uskaltanu nousta ku fasaani ollu omalla pihalla..ja samaistun tuohon yksin olemiseen... mie tsekkaan asunnon läpi aina ku kotiin meen :D toivomukaan lapset ei oo näin säikkyjä ja näin mahtavaa mielikuvitusta omaavaa vaa järkiki toimis :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, etten ole näiden pelkojeni kanssa yksin :D Mäkin toivon, että Lukasta ei tule samanlaista arkajalkaa kuin minusta. Onneksi Kamil on tässä asiassa meistä se järkevämpi :)

      Poista
  2. Kuulostaa niin tutulta! Vilkas mielikuvitus ei oo aina siunaus.. :D Puhelimessa puhumista kammoan yli kaiken, mutta kuitenkaan duunissa ei oo koskaan ollut mitään vaikeuksia soitella/vastailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei kyllä ole :D Jostain syystä työpuhelut ei jännitä niin paljon kuin normaalisti, mutta en mä niistäkään oikein osaa nauttia :-)

      Poista
  3. Meillä on kaksi kerrosta ja pelkään alakertaan mentäessä että siellä on joku, tai toisinpäin! Yöllä kun hiippailen yksin hereillä niin hypin metrin loikkia mm. sänkyyn koska sängyn alta ihan varmasti joku yrittää ottaa musta kiinni. :-D kauhu elokuvia ei todellakaan tarvitse katsoa ja ulkona en juuri koskaan käy pimeällä yksin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta! Mä haaveilen kaksikerroksisesta talosta, mutta voi olla että nää mun pelot nousisi sellaisessa ihan uusiin sfääreihin :D

      Poista
  4. mä pelkään kans kaikkia kauhua, mitkää sellaiset kirjat tai videot ei kyllä houkuttele pätkän vertaa. ja mulla on hirveen vilkas mielikuvitus, en yhtää tykkää kulkee missää metäs jos on vähänkin hämärää, suunnittelen kauheet jutut että jos joku tulis ni mitä tekisin. jos joku vähänki epäilyttävän näkönen tulee vastaan, mietin heti sata vaihtoehtoo mitä se voi mulle tehä, jos auto ajaa vähäki hiljempaa ohi ni oom varma et se suurinpiirtein kidnappaa mut ymsyms. :D noitten lisäks pelkään myös huvipuistoja ja laskettelua ja raketteja. sitten jos joku pikkuinen nukkuu mun vieres, herään jatkuvasti tarkistamaan sen että kai se hengittää, eihä oo kylmä, eikai sillä oo peittoa naamalla, eihä se vaa tipu...pelkään niin sitä että sille käy jotain. kylläpä mäki kuulostan heikkohermoiselta nyt kun lukee tän :Dd tää oli mielenkiintoinen postaus!:) näim tulevana hoitajana, insuliinishokki kuulostaa kyllä pelottavalta kokemukselta :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ihan sama ton autojutun kanssa! Hrrrr... Ja raketit unohdin mainita, ne on kauheita!

      Poista
  5. Hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Sain tästä vähän ideaa tehdä itekki tämmösen postauksen :) Mäki yleensä lähetän aina spostia jos voi ja soitan vaan jos on pakko. Se on niin ahdistavaa soittaa jotain virallisia puheluita.. Pelkään itekki aika paljon kaikkea, mutta onneksi monista peloista päässyt eroon:) Toi nukkumaanmenopelko on kyllä inhottava, mutta onneksi oon löytänyt siihen keinon jolla sun mielenrauha pysyy kasassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tee ihmeessä! Musta on kiva kuulla, etten ole ainoa tällainen arkajalka :-)

      Poista
  6. Kauhuleffat - en ole vuosiin pystynyt katsomaan liian vilkkaan mielikuvituksen takia, enkä katso! Myös yksin liikkuminen syrjäisillä ja varsinkin pimeillä paikoilla.. Pelkään myös häkää koska se on niin petollinen ja varsinkin appivanhempien luona (puusauna, leivinuuni..) pelottaa enkä itse halua olla vastuussa niiden lämmittämisestä. Ja tulipaloja pelkään kans, sekä auto-onnettomuutta ja tietysti rakkaiden ihmisten menettämisen pelko.. Jos sä olet neuroottinen hermoheikko niin täällä on toinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ihanaa että siellä toinen samanlainen! <3 Toi häkä-pelko on kyllä mulla ihan järkky. Mä pelkään ihan normisaunankin sytyttämistä :''''D

      Poista
  7. Paprikansiemen pelko hih;)Mä olen varmaan mielikuvitukseton ihminen ohminen koska kauhuelokuvat ei saa minussa aikaan pelkoa juuri koska ne ovat niin epärealistisia:)mutta elokuvia joissa on oikeaa väkivaltaa tai pahoinpitelyä en halua katsoa...esim kasipallo oli tosi vaikea katsoa..pimeää en myös pelkää häkää kyllä ja läheisten menetystä..ja asioiden hoito puhelimella on inhottavaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe joo siis mä en pystynyt pitkään aikaan leikkaamaan itse paprikaa, vaan jonkun piti aina ensin ottaa se siemenkota sieltä pois... Vieläkin paprikansiemenet on mun mielestä todella ällöttäviä ja puistattavia, mutta pystyn sentään nykyään jo käsittelemään niitä...

      Poista
  8. Sun kirjoittama teksti olisi voinut olla mun kirjoittama. Täällä myös melkoinen pelkääjä siis! Mun listaan tulisi myös vielä neulat/piikit - joo, siis en oo koskaan pelännyt insuliinineuloja, mutta sitä suuremmat. Ja toinen on murtovarkaat. Ihan käsittämättömiä asioita sitä ihminen voikin pelätä :D mutta linnut on kyllä super pelottavia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla etten ole yksin :D Joo, insuliinineulakammo olisikin meikäläisille aika paha!

      Poista
  9. Diabetesvinkki! Diabeteshoitaja kehotti syömään iltapalaksi ruisleipää ja jotain proteiinipitosta (vaikka vaan juustoa sen leivän päällä), kun tuskailin yöllisiä matalia sokereita. Ruisleivän avulla ainakin mulla pysyy verensokeri ylhäällä aamuun asti enkä ole enää joutunut heräilemään yöllä. Jos et oo kokeillu, niin kannattaa kyllä testata! Lisäksi meen nukkumaan niin, että sokeri on vähintään 10 tai ylikin, on kuulemma sallittua. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruisleipää syön silloin tällöin iltapalaksi ja se kyllä toimii aika hyvin :) Mullakin meni tuon shokin jälkeen pitkään, että uskalsin mennä nukkumaan alle kympin sokereilla, mutta en pidä sitä itselläni pitkän aikavälin ratkaisuna. Oon nimittäin aika tarkka sokereistani enkä halua pitää niitä "turhaan" korkeina :) Tosin ei sekään pidemmän päälle ole hyvä ratkaisu, että joutuu heräämään pari kertaa yössä mittaamaan sokereita. Nyt se vielä onnistuu helposti, kun herään vauvan takia joka tapauksessa. Kiitos tsempeistä!

      Poista
  10. Ihanaa, että on muitakin liiallisella mielikuvituksella ja useammalla pelolla varustettuja! Luulin olevani jotenkin erityisen hermoheikko ja välillä tuntuu nololta myöntää miehellenikään näitä :D
    Illalla jos itkuhälyttimestä ei kuulu pitkään aikaan mitään, käyn tarkistamassa monesti, että meidän poika hengittää yhä. Aikaisemmin kävin vielä useammin :D
    Syksyssä ja talvessa ainoa huono puoli on, että tulee pimeää jo niin aikaisin.. Jo neljän aikaan saattaa joutua valitsemaan kävelyreitin sen mukaan missä on katuvalot! :O :D

    Tosi kiva lukea sun blogia, meillä poika on vähän vanhempi kuin Luka ja itse olen saman ikäinen kun sinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mies on jo tottunut kaikkiin näihin mun omituisuuksiin, mutta tuntuuhan se silti usein vähän typerältä pelätä kaikkea... :D

      Joo sama juttu tuon ulkoilun kanssa! Alkaa välillä jo mielikuvitus loppua kesken kun yrittää löytää niitä "turvallisia" reittejä :-)

      Kiitos kommentista ja terkkuja sinne kaimalle!

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.