Mitä kuuluu

No vähän tässä nyt väsyttäisi, kiitos vain kysymästä. Jotenkin mieli on nyt viime aikoina ollut hivenen alavireinen ja räjähdysaltis. Kaikki tuntuu vähän vaikeammalta kuin tavallisesti ja pienetkin asiat maailman suurimmilta vastoinkäymisiltä. Olisipa ihanaa, kun voisi vain heittää jalat kohti kattoa, sulkea silmät ja olla vaan! Harvemminpa sellainen vain enää onnistuu, sillä meidän vauva on näemmä päättänyt lopettaa päiväunien nukkumisen kotona. Joskus jos käy hyvä tuuri, saattaa pikkuherra hetken aikaa nukkua sisällä, mutta useimmiten nykyään omaan sänkyyn tai liikkumattomiin vaunuihin laskeminen saa aikaan jäätävän suuttumuksen... Joka ei ihan heti lopu senkään jälkeen, kun hänet on jo moisesta kidutuskammiosta nostettu takaisin äidin turvalliseen syliin ja vakuuteltu pienelle, ettei hänen tarvitse siellä nukkua jos hän ei kerran yhtään halua. Niinpä me kerta toisensa jälkeen puemme ulkovaatteet päälle ja lähdemme ulos. Minä kävelen lukemattomia kilometrejä oli sää mikä hyvänsä ja vain haaveilen siitä, että saisin nukkua samanlaisessa lämpöisessä makuupussissa kuin vaunuissa oleva Luka. Tänä aamuna hieman itketti, kun taas kerran työnsin vaunuja inhottavassa pienessä tihkusateessa ilman päämäärää. Itketti, kun väsytti, paleli ja kaikkialla oli niin kauhean rumaa. Itketti, kun katsoin vaunuissa nukkuvaa poikaani ja mietin, miten onnekas ja etuoikeutettu olen. Itketti (kiitos kai äitihormonien), kun mietin, että eihän minulla ole edes mitään syytä itkeä, kaikki on oikeasti aivan hyvin. Mitä nyt vähän vain väsyttää - ja eikös se nyt oikeastaan kuulukin asiaan?


Luka täyttää kahden viikon päästä puoli vuotta. Ensimmäistä kertaa tämän vauvavuoden aikana voin sanoa olevani nyt oikeasti aika tosi väsynyt. Missä on ne maagiset hormonit, jotka ennen saivat jaksamaan ihan mitä vain? Juuri nyt minusta on erityisen ihanaa seurata Lukan kasvua, sillä kehitystä tapahtuu koko ajan niin hurjasti - ja miten hurjaa vauhtia! Samaan aikaan tämä ikävaihe tuntuu kuitenkin aika hankalalta. Hampaita olisi tulossa ja pienellä on niin kova halu lähteä liikkeelle, mutta kun ei vielä kunnolla osaa, muuta kuin takaperin ja sivusuunnassa - ja kiukuttaahan se. Luka on iloinen ja nauravainen vauva ja meillä on paljon, paljon ihania hetkiä, mutta kun itseä tässä nyt niin väsyttää, niin välillä tuntuu dramaattisesti siltä, että päivät ovat vain pelkkää kitinää. Vaikkei se niin edes ole. Tällä hetkellä Luka on aika vaativa tapaus, sillä häntä ei huvita olla yksin ollenkaan eikä myöskään oikein huvita nukkua niitä päiväunia. Aika vähiin siis jäävät äidin pienetkään lepohetket ja kovilla on sekä mieli että keho.

Kamil aloitti juuri uudessa työpaikassa, ja tähän uuteen rytmiin on vielä hieman totuttelemista, vaikka se toivottu muutos olikin. Entisten ilta- ja viikonloppuvuorojen sijaan hän tekeekin nyt lähinnä tavallista aamuvuoroa, seitsemästä kolmeen. En ole aamuihminen, joten ne entiset yhteiset aamut olivat päivieni pelastus, kun saatiin syödä aamupalaa yhdessä ja viettää muutenkin aamua hitaasti ja lempeästi. Usein myös toinen saattoi nukkua vähän pidempään, kun toinen nousi ylös vauvaa viihdyttämään. Nyt pitääkin sitten totutella näihin yksinäisiin aamuihin! Onhan tämä pidemmän päälle parempi ratkaisu, mutta alku aina hankala... Onneksi nyt voin paremmin käydä aamupäivisin vauvaharrastuksissa sekä tavata äitikavereitani, joten niistä ainakin saa paljon lisäenergiaa päiviin! Ja nyt saadaan sitten aamujen sijaan viettää niitä yhteisiä iltoja. Tätä uutta arkea on elelty nyt vasta muutama päivä, mutta uskon, että tämä uusi rytmi tulee kyllä vielä auttamaan tähän omaan oloonikin. Tai siis, kun nyt vihdoin saadaan ihan oikeaa rytmiä näihin meidän päiviin. Ja ehkä Lukakin kohta taas nukkuu päiväuniaan hieman paremmin - ainakin kovasti toivon, että tämä on nyt vain joku tällainen vaihe!


Tällaista siis kuuluu tälle mammalle tällä hetkellä. Pientä (krhm) väsymystä, mutta kuitenkin ihan hyvää. Yritän kovasti pitää mielen positiivisena, ja onneksi nyt onkin tiedossa paljon kaikkea kivaa, mitä odottaa. Tulevana viikonloppuna menemme Helsinkiin, sitä seuraavana isovanhemmilleni Pohjanmaalle ja sitten aivan pian onkin jo joulu! Blogin postaustahti saattaa nyt olla tavallista verkkaisempi, ehkä, koska energiaa ei vain aina ole. Aika usein sitä mieluummin käpertyy iltaisin toisen kainaloon ja katsoo Frendejä, kuin avaa läppärin vauvan mentyä nukkumaan ja koittaa näillä aivoilla saada aikaan jotain julkaisukelpoista materiaalia. Vaan eiköhän tämäkin taas tästä. Jonain toisena päivänä tämäkin postaus olisi ollut ihan erilainen, tänään nyt vain tuntuu hyvin vahvasti tältä, huomenna ehkä jo ihan toiselta. Miten siellä jaksellaan?

xoxo Nelli

21 kommenttia

  1. Täälläkin väsyttää juuri nyt aika kovasti, meillä syynä tosi levottomiksi käyneet yöt. Melkein joka päivä tekisi mieli nukkua päiväunet, mutta kun eihän se aina onnistu, eikä tämä pimeys ja harmauskaan yhtään auta asiaa. Sitten kun joskus saan taas nukkua kokonaisia öitä niin aion niin nauttia! :D

    Onneksi pimeä vuodenaika alkaa helpottaa kun päästään jouluun asti, ja joulu ainakin piristää aina mieltä. Voimia sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokonaiset yöunet tuntuu kyllä niin kaukaiselta muistolta vain tällä hetkellä :D mutta niitä odotellessa!

      Kiitos ja tsemppiä sinnekin yöheräilyjen kanssa!

      Poista
  2. Tsemppiä! Tekisi mieli sanoa, että kyllä se kohta helpottaa, mutta siitä ei voi koskaan olla varma ;) Vaikka meidän jätkä on kohta kaksi niin fiilikset on täällä ihan samanlaiset - väsyttää niin pirusti. Toinen on viikon sisään valvonut useampana yönä pari tuntia ilman mitään syytä ja yhtenä iltana kävi nukkumaan vasta lähempänä yhtätoista ja heräsi kuuden jälkeen. Ja päälle uhma ja että pitäisi olla jatkuvasti menossa. Kaiken lisäksi itsellä on vielä nukahtamisvaikeuksia, eikä uni tule silloin saisi nukkua. Lumet piristi hetkeksi ja antoi uutta energiaa, mutta nekin suli :D Haha tulipa avautuminen, mutta kyllä tää tästä.

    Mutta tosiaan jaksamisia sinne! Tää pimeä syksy (ei voi kyllä talveksi sanoa) ottaa etenkin koville. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä haluan ainakin kovasti uskoa niin, että tää on vaan taas yksi tällainen kausi ja kohta helpottaa.... :D eipä kuulosta liian helpolta meininki sielläkään, jaksamista sinnekin! Ja hei, avautuminen auttaa aina ;)

      Poista
  3. Jaksamisia! Hormonit ovat kyllä ihmeellinen asia.

    VastaaPoista
  4. Kovasti jaksamisia sinne.♥
    Täällä porskutetaan vielä niiden hormonien avulla ja vähän jo kauhulla ootan kun ne jonnekkin katoaa. Nukun yössä noin kuusi tuntia ja herään kaksi kertaa syöttämään. Vielä tuo tuntuu riittävän, mutta pidemmän päälle tuossa kertyy koko ajan univelkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 juu, ne ensimmäiset kuukaudet meni joillain ihme supervoimilla, vaikka ei silloinkaan saanut juuri nukkua. Nauti nyt!

      Poista
  5. Kuullostaa kovin tutulle meidän vauva oli tuossa iässä aivan samanlainen nyt yhdeksän kuukauden iässä kävelee ja vauhti päivällä hirmuista mutta yöt nukkuu tosi hyvin että varmasti ja toivottavasti teilläkin nukkuminen helpottaa pian!

    VastaaPoista
  6. Kuullostaa kovin tutulle meidän vauva oli tuossa iässä aivan samanlainen nyt yhdeksän kuukauden iässä kävelee ja vauhti päivällä hirmuista mutta yöt nukkuu tosi hyvin että varmasti ja toivottavasti teilläkin nukkuminen helpottaa pian!

    VastaaPoista
  7. Jaksamisia sinne! Meidänkin tyttö on nyt 3kk iässä alkanut valvoa enemmän öisin, kiukuta rinnalla ja vaikka mitä, joten ekaa kertaa kaipaa vähän sellaista omaa aikaa ja onneksi mies on alkanut käydä iltaisin lenkillä niin oon saanut olla hetken ihan vaan yksin. Niin siis kun meilläkään ei nukuta unia ilman että a. äiti nukkuu vieressä tai b. ollaan liikkeellä vaunujen kanssa. Ihana jotenkin huomata, ettei se kaikilla muillakaan ole aina vaan ruusuista tuo vauva-arki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja samoin sinne! :) ois se kyllä ihanaa, jos vauva nukkuisi parin tunnin päikkäreitä vaikka ihan vaan omassa sängyssään, huoh! Toi oma aika on kyllä tosi tärkeää, kiva että saat sitä ainakin iltaisin kun mies ulkoilee vauvan kanssa :) mäkin luulen, että meillä otetaan samanlainen käytäntö nyt, kun Kamil tekee enemmän noita aamuvuoroja ja on illat kotona!

      Poista
  8. Kuulostaa kovin meidän arjelta tuo väsymys. Mutta täytyy asennoitua siihen, että tämä on vaan väliaikaista - vaikkea se kovasti aina lohdutakaan. Voimia sinne! Onneksi lapsen hymy antaa aika paljon voimaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, ne hymyt ja naurut kyllä kummasti saa kaiken muun tuntumaan ihan vähäpätöiseltä <3 ja itsekin koitan ajatella, että tää on vain väliaikaista ja pian helpottaa!

      Poista
  9. Voi mä niin tiedän! Mutta onneksi nämä ovat yleensä juuri niitä vaiheita - niin vauvalle kuin äidillekin. Nyt et vaan unohda itseäsi tuon väsymyksen alle, eli villasukat jalkaan ja teetä. Ja viikonloppuisin tietty sitten paljon päikkäreitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukat ja tee toimii aina <3 eiköhän tää tästä!

      Poista
  10. Juu, tuttu olotila. Meillä nukuttiin tosi huonosti ensimmäiset 6kk - ja nyt vähän vähemmän huonosti nämä 4kk. Meilläkään Abu ei nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa, nyt onneksi osaa nukkua kun vaunut pysähtyy. Ei tosin edelleenkään osaa nukkua omassa sängyssään, joten itsekin ulkoilen 2x päivässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että täälläkin helpottaisi vaikka sitten ton 6kk jälkeen :) ulkoilu kyllä piristää, mutta välillä oisi ihan kiva saada itsekin levätä kun vauva nukkuu!

      Poista
  11. Toivottavasti fiilikset on jo hieman helpottanut. Mä muistelen, että aloin samoissa main olla neidin kanssa tosi räjähdysherkkä ja sitä kesti jonkin aikaa. Se oli mulle kauheen vaikeeta, kun oon ollu aina tosi pitkä pinnanen. Luulen näin jälkeenpäin että se oli juuri sitä kun se hormonitoiminta taas yritti löytää jonkinlaista tasapainoa. Eikä tää marraskuinen synkeys varmasti ainakaan asiaa helpota. Tsemppiä sinne teille<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Onneksi tuntuu jo vähän paremmalta :) Takana on mukava viikonloppu, niin jospa siitä saisi taas energiaa ensi viikkoon!

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.