Leikitään et ois vielä viikonloppu

Ihan sunnuntaiolo. Kamilin arkivapaiden takia pari viime päivää on tuntuneet aivan viikonlopulta, pitkältä ja ihanalta sellaiselta. Tavallaan tykkään meidän rytmittömästä elämästä ja siitä, että viikot ovat aina vaihtelevia, mutta tavallaan kaipaan sellaista tiettyä rutiiniakin. Sitä fiilistä, mikä iskee jo perjantaiaamuna, kun odottaa alkavaa viikonloppua ja kun on vihdoin aikaa kaikkeen - tai sitten voi olla vaan ja rentoutua. Muistan, kun nuorempana olin kauheasti sitä mieltä, että en ikinä haluaisi tehdä tylsää kahdeksasta neljään - perusduunia, mutta nyt tuntuu, etten tahtoisi meille mitään muuta niin paljon, kuin sellaisen ihan tavallisen arjen. Ehkä vielä joskus, ja siihen saakka voidaan ainakin leikkiä viikonloppua vaikka sitten tällä tavalla arkisin. Ja ehkä viikonloppukin voi olla ennemminkin olotila kuin mitään konkreettista.





Tänä "viikonloppuna" ollaan...

  • ulkoiltu paljon ja nautittu auringosta. Ihan käsittämätöntä, että nyt on muka marraskuu!
  • syöty aamupalaksi muutakin kuin puuroa; tänä aamuna pannukakkua.
  • juotu tavallista enemmän kahvia, ehkä ihan vain siksi että uusi vaaleanpunainen Moccamaster vaan on niin söpö.
  • nukuttu silloin kuin nukuttaa. Pienin on saattanut nukahtaa kesken ulkovaatteiden pukemisenkin. Ja äiti kerrankin ennen puoltayötä. Yleensä aina odotan, että Kamil tulee töistä myöhään kotiin enkä ikinä malta mennä aikaisin nukkumaan.
  • tehty löytöjä kirppiksillä...
  • ...ja ruokaostoksia hypermarketissa. Oon siellä aina kuin lapsi karkkikaupassa, kun tehdään normaalisti ostokset hieman pienemmissä kaupoissa, jotka sijaitsee lähempänä meidän kotia. Tekisi mieli ostaa kaikki, kun valikoimat on niin paljon suuremmat! (Ja taas tulee sellainen hups, olen aikuinen - olo.)
  • haaveiltu vähän muutosta uuteen kotiin ja selattu asuntoja netissä.
  • haettu ruuaksi takeaway-kiinalaista, kun ei ole huvittanut kokata.
  • kyläilty Lukan mummin luona sekä nähty pitkästä aikaa vanhaa lukiokaveriani - viime kerrasta olikin ehtinyt kulua yli seitsemän vuotta! Tosi piristävää ja ihanaa, kun tuntui siltäkin, ettei siitä oikeasti niin kovin kauaa olisi ollutkaan.
  • saatu postissa kotiin monta kirjekuorellista valokuvia, jotka vihdoin ja viimein saatiin aikaiseksi tilata. Nyt suunnilleen 400 kuvaa odottaa liimaamista albumiin - mutta tää on sellainen oikeastaan ihan kiva projekti.

Kaiken tämän lisäksi aikaa on ollut myös siihen tärkeimpään. Yhdessäoloon. Ihan vaan kotona ilman kiirettä mihinkään. On naurettu, suukoteltu, halailtu ja hassuteltu. Se on parasta ja nyt taas jaksaa, kun huomenna koittaa se meidän maanantai.  

xoxo Nelli

8 kommenttia

  1. Ihanalta kuulostaa tää teidän viikonloppu <3 :)

    VastaaPoista
  2. moikka, uusi lukija ilmoittautuu täälä! ihastuin heti sun kaikkiin kuviin, tosi ihania ja valoisia :')

    VastaaPoista
  3. Mulla on vuorotyö ja miehellä taas päivätyö. Oon itse ollut nyt syksyllä aika paljon viikonlopputöissä ja perheen yhteisiä vapaita on ollut aika vähän. Vuorotyössä on puolensa, mutta ehdottomasti nyt lapsen kanssa oon miettinyt miten kivaa olisi kun olisin itsekin ihan päivätöissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu :) kyllä vuorotyössä on hyviäkin puolia, mutta perheellisenä sitä ehkä kaipaa enemmän just sellasta päivätyötä.

      Poista
  4. Tulipa ihana viikonloppu fiilis itsellekin tätä lukiessa :) Mä olen aina tehnyt vuorotyötä, ja tykännyt siitä tosi paljon. Mutta nyt kun on oma perhe, ajatus yhteisistä viikonlopuista ja hitaista aamuista tuntuu todella houkuttelevalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on aina ollut vuorotyö ja olen kyllä tykännytkin siitä, että viikot on vaihtelevia. Mutta perheen kanssa ehkä kaipaa enemmän rutiinia ja sitä, että saisi nauttia oikeista viikonlopuista :)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.