Masuikävä‏

torstai 8. lokakuuta 2015

Myönnän, se on täällä. Ja on ollutkin jo jonkin aikaa, masukuume nimittäin. Se iskee kaupan kassajonossa, Toisenlaisia äitejä katsoessa tai kun kesäkuisten mammojen facebook-ryhmässä joku keksii postata kuvan pallomahastaan ja kysyy, onko muillakin ikävä. Tai nyt, kun tajuaa kohta olevan tasan vuosi siitä, kun teki vihdoin sen elämän mullistaneen positiivisen raskaustestin. Vuosi on mennyt niin nopeasti!


Vaikka haaveilenkin siitä, että Luka saisi sisaruksen melko pienellä ikäerolla, niin varsinaista vauvakuumetta minulla ei sentään vielä ole. Onhan Luka kuitenkin vielä niin pieni, ihan vauva itsekin. Mutta raskausaikaa kyllä ikävöin useastikin! Olen varma, että aika on kullannut osan muistoista, mutta silti rehellisesti sanottuna muistan odotusajan pääosin positiivisena. Minusta pyöreä vauvamaha on kaunis ja ihana, enkä ole varmastikaan ikinä rakastanut vartaloani yhtä paljon kuin ollessani raskaana. Nykyään puolestaan ihailen ja arvostan sitä: kehoni on tehnyt uskomattoman työn. Se, että kasvattaa sisällään pientä ihmisenalkua, on vain jotain niin ihmeellistä ja upeaa! Muistan, kuinka suurella ylpeydellä ja rakkaudella kannoin tuota pientä ihmettä sisälläni. 


Olin siitä onnekas, että minun ei tarvinnut kärsiä ihan kohtuuttomasti raskausvaivoista. Toki sain niistäkin osani ja jouduin jäämään aikaisin pois töistä selkäkipujen ja supistusten takia, mutta esimerkiksi pahoinvointia minulla ei ollut juurikaan. Vaivani olivat sellaisia, että pystyin nauttimaan raskaudestani joka tapauksessa. Ja ne kivutkin olivat sellaisia, että ne kesti kun tiesi minkä vuoksi sitä joutui kärsimään! Kaikista vaivoistakin huolimatta rakastin raskaana olemista. Kun näen kuvia itsestäni raskaana, näen niissä seesteisen ja onnellisen naisen. Minusta ei tullutkaan kamala hormonihirviö, niin kuin olin pelännyt. Tosin kyllä minäkin tunsin itseni välillä valaaksi ja aivan kauheaksi, mutta onneksi se oli aina vain hetkittäistä ja ohimenevää. Sain usein kuulla näyttäväni hehkuvalta ja onnelliselta, ja vaikka en aina välttämättä itse niin peiliin katsoessa olisi tuntenutkaan, niin sisällä se tuntui aina.


Raskausajassa parasta oli vauvan potkut, söpö pyöreä vatsa sekä se onnentunne, kun vain ajattelikaan sitä omaa syntymätöntä lastaan. Pahinta taas oli kaikenlaiset pelot ja huoli siitä, onko pikkuisella varmasti kaikki hyvin. Ihanaa oli myös se jännitys ja odotus, kun Kamilin kanssa yhdessä mietittiin, minkälainen se meidän tuleva uusi perheenjäsen olisikaan, silloin vielä täysin tietämättöminä siitä, mitä tuleman pitää. Se oli jännittävää ja kutkuttavaa, ja jotenkin koko se odotusaika sitoi meitä vain entistä lujemmin yhteen. Ikävöin sitä, kuinka maattiin yhdessä sängyssä juttelemassa masuvauvalle ja seuraamassa tämän potkuja ja möyrintää vatsassani. Kuinka oli ihan mahdotonta kuvitella, minkälainen tyyppi se meidän lapsi olisikaan, mutta silti sitä rakasti jo maailman eniten.


Nyt se tyyppi on täällä ja hän on täydellinen. Silti välillä tulee näitä hetkiä, kun niin kaiholla ikävöi odotusaikaa. Luulen, että esikoisen odotus on aina jotenkin ainutlaatuista. Silloin kaikki oli vielä niin täydellisen uutta ja jännittävää, ja siihen raskausaikaan pystyi uppoutumaan ihan kokonaan. Otin paljon kuvia mahastani ja seurasin monen eri raskaus-sovelluksen avulla vauvan kehitystä sisälläni. Oli ihanaa jutella vauvafoorumilla muiden kesäkuun odottajien kanssa ja saada vertaistukea toinen toisiltaan. Toinen raskaus tulee varmasti olemaan erilainen jo ainakin siitä syystä, että silloin mukana hääri myös se ensimmäinen maha-asukas, joka myös vaatii huomionsa. Vielä tyydyn vain ikävöimään, mutta toivon, että saan kokea sen ihanan raskausajan vielä uudestaan. 

xoxo Nelli

6 kommenttia

  1. Oi ihanaa :) Niin kauniita kuvia!

    Ja voin vähän fiilistellä ikävääkin, vaikka omalla kohdallani raskausaika oli kaikkea muuta kuin mukavaa. Silti se tunne, kun saa tehdä jotain niin hienoa kuin kasvattaa omaa lastaan, niin on se aika hienoa. Sanoinpa vaikeasti, mutta ehkä ymmärsit :)

    Taidan vielä ihailla näitä kuviasi hetkisen, ne on aika rakkaudellisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kivasta kommentista <3 Ja ymmärsin täysin!

      Poista
  2. Aivan ihania kuvia, olet ollut kaunis odottaja ja usko tai älä niin täälläkin on masuikävä.♥ Vaikka Hugo on vasta 7 viikkoa. :D Mä olen aina tykännyt siitä miltä näytän vauvamasun kanssa, silloin muuten niin vihaamani leveä lantioni hukkuu hyvin ja onhan se vauvamasu vaan niin ihana.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      On se kyllä <3 mullakin sen vauvamasun kanssa unohtui kaikki muut omaan vartaloon liittyvät seikat, joista ei ehkä niin kovasti pidä.

      Poista
  3. Kauniita kuvia sinulle kertynyt odotuksesta! :) Oli hauskaa lukea tällaista, koska itse ajattelen täysin päinvastoin. Olin jatkuvasti huolissani onko mahassa kaikki hyvin, inhosin kun normaalisti harrastan 4-5 krt viikossa kovaa liikuntaa ja yks kaks vain lyllersin lenkkejä jajaja... Kaverikin tokaisi kun vauvani oli 2 viikkoa, että vihdoin olet taas oma itsesi, raskaus ei sopinut sinulle. Yritän muistaa tuon kommentin tämän toisen odotuksen kanssa, olin kai aika kiukkuinen. :D Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) mäkin ennen raskautta harrastin paljon liikuntaa, mutta odotusaikana se meno oli nimenomaan lyllertämistä :D jotenkin vaan pystyin kuitenkin ajattelemaan, että tää on vaan väliaikaista :) mutta ymmärrän kyllä hyvin mitä tarkoitat! Ja mullakin varsinkin kohtukuoleman pelko sai välillä ihan epätodellisetkin mittasuhteet. Mutta kaikesta huolimatta oli se ihanaa aikaa :) Hauskaa viikonloppua sinnekin!

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.