Iso pieni vauvani


Nyt on vähän haikea mieli. Aloitin tänään projektin, joka on ollut vaatehuoneessa odottelemassa sopivaa hetkeä jo vaikka kuinka pitkään. Suuri Ikea-kassillinen kukkuroillaan täynnä pienen pieniä vauvanvaatteita, jo kauan aikaa sitten meidän beibille auttamattomasti liian pieneksi jääneitä. Melkin joka kerta vaatehuoneen oven avatessani olen noukkinut kassista jonkun minikokoisen bodyn käsiini ja dramaattisena miettinyt, että onko meidän pikkuinen tosiaan voinut joskus olla ihan noin pieni! Veikkaan, että aika monet äidit käyvät läpi samaa aina, kun on aika viikata pieneksi jäänyt vaatekoko pois lipastosta tilaa viemästä. Hassua, kun tavallaan vauva vain muuttuu koko ajan ihanammaksi kasvaessaan ja sitä kehitystä on upeaa seurata vieressä, mutta silti ihan vähän aina toivoo, että kunpa se pysyisi vauvana aina! Mutta eihän ne pysy, ja ihan hyvä niin.

Niinpä syvään huokaisten aloitin vaatteiden lajittelun. Mitä säästetään toiveissa olevalle seuraavalle vauvalle, mitä laitetaan myyntiin ja mitä lahjoitetaan pois. Kovin montaa pientä vaatetta en yllätyksekseni halunnutkaan säästää, vain muutamia ihan lemppareita tai tunnearvoltaan tärkeitä. Suurin osa meidän pienimmistä vauvanvaatteista on joko saatu tai sitten olen ostanut ne raskaana ollessani ja huomasin, ettei kovin moni ehkä vastaakaan sitä vaatemakua, joka minulla nyt on. Raskausaikana ostin tulevalle babylle vaatteita kirppiksiltä aika huolettomastikin, mutta nykyään olen valikoivampi ja tiedän paremmin, minkälaisista vaatteista lapsellani pidän - oli kyse sitten vaatteiden käytännöllisyydestä tai puhtaasti ulkonäöstä. Esimerkiksi potkuhousut on meillä jääneet lähes käyttämättä eikä hauskat printtibodyt päädy ylle läheskään niin usein kuin vaikka raitaiset. Aika monen vaatteen kohdalla tulikin vähän sellainen olo, että mitä kummaa... Mutta laitetaan raskaushormonien piikkiin. Joten heittelin sitten muovikasseihin melko huoletta vaatteita, joita tiedän etten sille seuraavallekaan muksulle halua pukea ja kiikutan ne Uffille tai vastaavaan, vielä en ole päättänyt minne. Ja ehkä joku muu löytää sieltä mieleisiään. Joitakin kivoimpia ja hyväkuntoisimpia vaatteita jaksoin myös kuvata Facebook-kirppikselle myyntiin laitettavaksi. Vielä olisi jonkun verran hommaa jäljellä, mutta ei onneksi paljon!






Viime aikoina olen iltaisin ollut myös toisen ikuisuusprojektini kimpussa. Olen käynyt läpi vanhoja valokuvia lähes kolmen vuoden ajalta ja valinnut, mitä kehitetään albumiin liimattavaksi. Tämä siis todellakin on ollut ikuisuusprojekti, sillä viimeisimmät kuvat meidän valokuva-albumissa on vuoden 2012 joululta... Hommaa siis riittää ja välillä on tehnyt mieli vain lyödä hanskat tiskiin, mutta nyt ollaan jo loppusuoralla. Jos vaatteita viikatessa jo iski epäusko siitä, kuinka pieni Luka joskus on ollut, niin noita ihan ensimmäisiä vauvakuvia katsoessa se vasta iskikin! Tuo ensimmäinen kuva on otettu silloin, kun näin Lukan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hänet oli heti syntymän jälkeen kiidätetty teho-osastolle. Vieläkin itkettää, kun mietin kuinka pieni, hauras ja täydellinen se oma vauva olikaan. Vaikka meidän alku olikin aika raskas, niin silti välillä ajattelen, että voi kunpa saisi palata pieneksi hetkeksi noihin päiviin ja nuuskutella taas sitä vastasyntyneen ihanaa tuoksua!



Mutta en minä tätä nykyhetkeä kuitenkaan vaihtaisi mihinkään. Meillä asuu aivan hurmaava kohta viisikuinen pikkumies, joka oppii koko ajan jotain uutta ja on ihan mieletön tyyppi! Pieni haikeilu on silti välillä ihan okei ja joskus väistämätöntäkin. Onneksi nyt saan ainakin ne minivaatteet pois silmistä, niin on ainakin yksi liikutuksen aihe vähemmän mielessä, ja voin keskittyä taas ihan vain tähän nykyhetkeen. Kuten siihen, kuinka meidän niin iso vauva harjoittelee jo liikkelle lähtöä! En kestä!

xoxo Nelli

8 kommenttia

  1. Mäkin oon huomannut, että itsellä tuo maku lastenvaatteiden suhteen vaihtelee vähän koko ajan pikkuhiljaa :) Varmasti osaa Miltonilla käyttämiäni vaatteita tulen käyttämään nyt seuraavallakin vauvalla, mutta on siellä sellaisiakin mitkä tekisi mieli vaan myydä pois koska en vain enää tykkää :D Ja potkuhousuja ei meilläkään käytetty ollenkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mullakin varsinkin ne vaatteet mitä ostin ennen Lukan syntymää, on monet sellaisia joita en kyllä enää ostaisi. :) Silloin raskausaikana varmaan kaikki pienet vaatteet oli niiiiiin söpöjä, mutta nyt sitä paremmin tietää, minkälaisiin vaatteisii tykkää vauvansa pukea.

      Poista
  2. Täällä ihan sama homma edessä ja niin ottaa jo valmiiksi sydämestä, sillä enää ei voi laittaa jemmaan sitä mahdollista "vielä yksi" varten. Tuntuu että jokaisella vaatteella on niin paljon tunnearvoa ja niitä hypistellessä tulee niin paljon muistoja mieleen.♥ Osa vaatteista kun on ollut jo monen lapsen päälläja vaikka olisi hieman kulunutkin niin ei vaan raaski luopua. Yksi päivä katoin Hugon kotiintulovaatteita ja itku pääsi. Onko tuo joskus oikeasti hukkunut niihin, niin pieniltä ne näyttivät.
    On ihanaa kun vauva kasvaa, kehittyy ja saa seurata sitä kaikkea, mutta silti...voisi ne hetken pidempään pysyä pieninä.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, teillä kyllä varmasti vieläkin enemmän tunnearvoa monilla vaatteilla, kun on jo niin monella lapsella ollut <3

      Poista
  3. Samaa haikeilua täälläkin, vaikka juuri nyt meillä on täydellinen ja ihana 11kuinen <3 Haikeilu jatkuu varmaan elämän loppuun asti :D Ja mulla myös vaatemaku muuttunut esikoisen vauva-ajoista hurjasti. Mutta se sallittakoon.

    Kunpa ois itsekin noin reipas ja jaksaisi kehittää ja albumiin laittaa valokuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kai ne lapset tulee aina olemaan sellaisia äidin kultamussukoita, jotka vaan haluais pitääkin sellaisina pieninä ja ihanina :D

      Noh, mulla kesti kolme vuotta olla näin reipas ja kyllä kadutti ettei tullut aiemmin tehtyä :D Ihan kauhea homma!

      Poista
  4. Ihania kuvia! Ja oot varmaan ihan oikeassa tuon vaatemaun suhteen - huomaan itse menneeni ihan laidasta laitaan jo tässä odotusaikana. Oonkin onnistunut nyt vikoina viikkoina välttämään vaateshoppailun (oman & lapsen) kaikkinensa sillä ajatuksella, että haluan ensin nähdä minkälainen tyyppi meille tulee. Ihan niinkuin vauvan ihon sävy vaikuttaisi siihen, mitä sille haluaa pukea päälle.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hormonit... ;D Joo, kummasti sitä on kyllä jotain tiettyjä värejä, joihin tykkään Lukaa pukea koska ne sopii niin hyvin hänen silmien ja hiusten väriin... x)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.