Meidän päivä alkoi eilen aika lailla tasan kello 6.00. Vieressä odotti iloinen, mutta nälkäinen vauva. Yö oli mennyt sinänsä mukavasti, että Luka oli nukahtanut yöunille hieman kahdeksan jälkeen, heräsi syömään keskiyöllä juuri kun olin itsekin menossa nukkumaan, ja nukkui sitten sillä tankkauksella aina tuonne kuuteen asti. Äiti olisi toivonut pikkuisen pidempiä aamu-unia, mutta 6 tuntia keskeyttämätöntä unta oli ihan hyvä saavutus sekin. Niinpä Luka sitten söi, jonka jälkeen siirryttiin olohuoneeseen leikkimään. Hieman ennen seitsemää pääsin takaisin nukkumaan, kun Kamil oli Lukan kanssa.


Kahdeksan maissa nousin ylös, kun Luka heräsi puolen tunnin torkuiltaan, joille hän oli käynyt n. 7.30. Päästin vuorostaan Kamilin takaisin nukkumaan, ja tulin viihdyttämään Lukaa. Ensin hän söi taas hieman, sitten jatkettiin leikkejä. Äiti aika lailla silmät ristissä, lapsi varsin iloisena.


Yhdeksältä ovikello soi ja Gigantin pojat toi meille meidän uuden pesukoneen. Meidän vanha kone hajosi pari viikkoa sitten ja vaikka käytiin ostamassa uusi saman tien, niin saatiin se vasta nyt. Onneksi äitini asuu lähellä, joten ei ihan nyrkkipyykkiin tarvinnut ryhtyä noiden muutaman viikon aikana, vaan saatiin pestä pyykkiä tarvittaessa hänen luona. Olen kyllä ihan fiiliksissä uudesta pesukoneesta! Onko tää nyt sitä aikuisuutta... Mutta meidän vanha kone todellakin oli ihan ikivanha! 



Kymmenen maissa päästiin sitten vihdoin aamiaispöytään! Syödään melkein aina aamulla puuroa erilaisin variaatioin, niin myös tälläkin kertaa. Banaani-kaurapuuroa ja päälle punaherukoita ja kookoshiutaleita - ja tietty se päivän tärkein eli aamukahvi! Luka touhuili Tripp Trappin sitterissä meidän syödessä, mutta huomasin että väsy alkoi jo painaa pientä. Kun oltiin syöty, niin päätin laittaa Lukan torkuille. Oma sänky ei kuitenkaan tyypille kelvannut, mutta vaunuihin hän nukahtikin sitten ihan parissa minuutissa. 


Lukan nukkuessa ehdin käydä suihkussa ja meikata vähän. Kirjoittelin myös iPadille ylös näitä aamun juttuja postauksen tekoa varten, koska en kuitenkaan illalla enää muistaisi mitä tapahtui mihinkin aikaan... Yhdentoista pintaan alkoi vaunuista kuulua vaativaa liikehdintää ja vauva oli ylhäällä. Syötiin taas ja alettiin valmistautua ulos lähtöön.




Lähdettiin koko perheen voimin ulos. Koska Luka oli vasta herännyt äskettäin, niin en viitsinyt laittaa häntä vaunuihin, kun ei olisi niissä kuitenkaan nyt viihtynyt. Siispä nappasin vauvan Tulaan ja Kamil otti koiran, ja päästiin lähtemään. Käveltiin ensin keskustaan Koskikeskukseen, koska olin tehnyt pienen tilauksen Lindexille ja paketin sai noutaa myymälästä. Siitä jatkettiin vielä Stockmannille ostamaan uutta kahvinkeitintä. Siellä ei kuitenkaan ollut vaaleanpunaista Moccamasteria, joten palattiin tyhjin käsin kotiin. Luka nukahti jossain vaiheessa repun kyytiin ja mä meinasin paahtua pipossa ja kantotakissa, jonka alle olin vielä pukenut fleece-takin... Aurinko paistoi, eikä todellakaan ollut niin kylmä kuin olin kuvitellut!



Kun päästiin kotiin, aloin tehdä ruokaa. Tänään mentiin sieltä mistä aita on matalin, eli tein kasviskiusausta, jonka suurin osa aineksista tuli suoraan pakastimesta... Heittelin uunivuokaan perunasipulisekoitusta, erilaisia pakastevihanneksia sekä tomaattikastikkeessa olevia papuja, ja päälle vielä murustelin fetaa. Tää on tällainen meidän supernopea arkiruoka, jota tule tehtyä aika usein kun ei erityisemmin kiinnosta kokata. Ruuanlaittoon ei siis kovin montaa minuuttia nyt kulunut ja tällä välin Luka leikki tyytyväisenä lattialla. Ruuan ollessa uunissa ihastelin ensin Lindexiltä tilaamiani juttuja ja syötin Lukan. Sitten me Lukan kanssa autettiin Kamilia pesukoneen asentamisessa, mutta tietysti meiltä puuttui yksi oikean kokoinen liitin, joten ei päästy vielä tänäänkään pyykkäämään... 



Puoli kolmen maissa ruoka oli valmista. Syötiin ja Luka viihdytti meitä sitterissään uusilla ääntelytavoilla, joita hän on viime aikoina oppinut. Niitä on aika vaikea sanoilla kuvailla, mutta tämän hetken teema taitaa olla se, että mitä kovemman (ja korkeamman...) äänen itsestään saa lähtemään, sen parempi. Kun oltiin syöty, Kamil lähti ulkoiluttamaan Lalkaa ja otti Lukan mukaan. Sain siis hetken nauttia hiljaisuudesta ja tehtyä blogijuttuja. Kirjoitin yhden postauksen valmiiksi, ja oikeastaan muuta en sitten ehtinytkään, kun Kamil jo tuli takaisin ja lähti melkein saman tien töihin. 



Luka heräsi melkein samalla hetkellä, kun Kamil lähti töihin. Mentiin vaihtamaan vaippaa, ja samalla vauva sai myös uudet vaatteet päälleen, koska huomasin että vaippa oli hieman vuotanut. Luka oli todella hyvällä tuulella, ja hassuteltiin ja höpöteltiin siinä aika pitkään. Vaipanvaihdon jälkeen makoiltiin hetki sängyllä, ja Lukan mielestä äidin villasukka oli ilmeisesti tosi kiva lelu. Puoli viideltä oli taas imetyksen aika, ja syötyään Luka sammui siihen syliini. Siirsin hänet sohvalle torkkumaan, ja sillä välin siistin nopeasti kotia ja aloin valmistautua kauppaan lähtöä varten.



Hieman viiden jälkeen lähdettiin äitini kyydillä kauppaan. Ostoslistalla mulla oli se vaaleanpunainen Moccamaster, jota ei Stockalta ollut löytynyt, sekä uudesta pesukoneesta puuttuva osanen. Molemmat onneksi saatiin tällä kertaa!



Meillä meni kauppareissulla yllättävän kauan, ja kotona oltiin vasta vähän ennen seitsemää. Luka oli nukahtanut auton kyytiin, eikä ihme kyllä herännyt vielä silloinkaan, kun kannoin hänet kotiin. Päätin sitten käyttää tilaisuuden hyväkseni ja syödä rauhassa pojan nukkuessa. Lämmitin mikrossa eilistä tomaattikeittoa ja kuten aina, niin Luka heräsikin täsmälleen sillä sekunnilla, kun istuin lautaseni kanssa pöydän ääreen. Niinpä söin ruokani vauva sylissä, kun se on oikeastaan ainoa paikka, joka heti heräämisen jälkeen kelpaa. Kun olin saanut syötyä, niin leikittiin hieman ja puoli kahdeksalta aloitettiin iltapuuhat. Kahdeksalta aloin syöttää Lukaa ja katselin siinä samalla telkkarista Yökylässä Maria Veitola - ohjelmaa. Vauva olikin aika nopeasti unessa, ja siirsin hänet sitten jossain vaiheessa omaan sänkyynsä nukkumaan. Katsoin ohjelman loppuun, jonka jälkeen söin iltapalaksi luonnonjugurttia omenan kanssa, sekä aloin kirjoittamaan tätä postausta koneella. Kamil tuli kymmenen jälkeen töistä ja nukkumaan päästiin onneksi jo ennen puolta yötä!

xoxo Nelli

Meidän päivä | 291015

perjantai 30. lokakuuta 2015


Meidän päivä alkoi eilen aika lailla tasan kello 6.00. Vieressä odotti iloinen, mutta nälkäinen vauva. Yö oli mennyt sinänsä mukavasti, että Luka oli nukahtanut yöunille hieman kahdeksan jälkeen, heräsi syömään keskiyöllä juuri kun olin itsekin menossa nukkumaan, ja nukkui sitten sillä tankkauksella aina tuonne kuuteen asti. Äiti olisi toivonut pikkuisen pidempiä aamu-unia, mutta 6 tuntia keskeyttämätöntä unta oli ihan hyvä saavutus sekin. Niinpä Luka sitten söi, jonka jälkeen siirryttiin olohuoneeseen leikkimään. Hieman ennen seitsemää pääsin takaisin nukkumaan, kun Kamil oli Lukan kanssa.


Kahdeksan maissa nousin ylös, kun Luka heräsi puolen tunnin torkuiltaan, joille hän oli käynyt n. 7.30. Päästin vuorostaan Kamilin takaisin nukkumaan, ja tulin viihdyttämään Lukaa. Ensin hän söi taas hieman, sitten jatkettiin leikkejä. Äiti aika lailla silmät ristissä, lapsi varsin iloisena.


Yhdeksältä ovikello soi ja Gigantin pojat toi meille meidän uuden pesukoneen. Meidän vanha kone hajosi pari viikkoa sitten ja vaikka käytiin ostamassa uusi saman tien, niin saatiin se vasta nyt. Onneksi äitini asuu lähellä, joten ei ihan nyrkkipyykkiin tarvinnut ryhtyä noiden muutaman viikon aikana, vaan saatiin pestä pyykkiä tarvittaessa hänen luona. Olen kyllä ihan fiiliksissä uudesta pesukoneesta! Onko tää nyt sitä aikuisuutta... Mutta meidän vanha kone todellakin oli ihan ikivanha! 



Kymmenen maissa päästiin sitten vihdoin aamiaispöytään! Syödään melkein aina aamulla puuroa erilaisin variaatioin, niin myös tälläkin kertaa. Banaani-kaurapuuroa ja päälle punaherukoita ja kookoshiutaleita - ja tietty se päivän tärkein eli aamukahvi! Luka touhuili Tripp Trappin sitterissä meidän syödessä, mutta huomasin että väsy alkoi jo painaa pientä. Kun oltiin syöty, niin päätin laittaa Lukan torkuille. Oma sänky ei kuitenkaan tyypille kelvannut, mutta vaunuihin hän nukahtikin sitten ihan parissa minuutissa. 


Lukan nukkuessa ehdin käydä suihkussa ja meikata vähän. Kirjoittelin myös iPadille ylös näitä aamun juttuja postauksen tekoa varten, koska en kuitenkaan illalla enää muistaisi mitä tapahtui mihinkin aikaan... Yhdentoista pintaan alkoi vaunuista kuulua vaativaa liikehdintää ja vauva oli ylhäällä. Syötiin taas ja alettiin valmistautua ulos lähtöön.




Lähdettiin koko perheen voimin ulos. Koska Luka oli vasta herännyt äskettäin, niin en viitsinyt laittaa häntä vaunuihin, kun ei olisi niissä kuitenkaan nyt viihtynyt. Siispä nappasin vauvan Tulaan ja Kamil otti koiran, ja päästiin lähtemään. Käveltiin ensin keskustaan Koskikeskukseen, koska olin tehnyt pienen tilauksen Lindexille ja paketin sai noutaa myymälästä. Siitä jatkettiin vielä Stockmannille ostamaan uutta kahvinkeitintä. Siellä ei kuitenkaan ollut vaaleanpunaista Moccamasteria, joten palattiin tyhjin käsin kotiin. Luka nukahti jossain vaiheessa repun kyytiin ja mä meinasin paahtua pipossa ja kantotakissa, jonka alle olin vielä pukenut fleece-takin... Aurinko paistoi, eikä todellakaan ollut niin kylmä kuin olin kuvitellut!



Kun päästiin kotiin, aloin tehdä ruokaa. Tänään mentiin sieltä mistä aita on matalin, eli tein kasviskiusausta, jonka suurin osa aineksista tuli suoraan pakastimesta... Heittelin uunivuokaan perunasipulisekoitusta, erilaisia pakastevihanneksia sekä tomaattikastikkeessa olevia papuja, ja päälle vielä murustelin fetaa. Tää on tällainen meidän supernopea arkiruoka, jota tule tehtyä aika usein kun ei erityisemmin kiinnosta kokata. Ruuanlaittoon ei siis kovin montaa minuuttia nyt kulunut ja tällä välin Luka leikki tyytyväisenä lattialla. Ruuan ollessa uunissa ihastelin ensin Lindexiltä tilaamiani juttuja ja syötin Lukan. Sitten me Lukan kanssa autettiin Kamilia pesukoneen asentamisessa, mutta tietysti meiltä puuttui yksi oikean kokoinen liitin, joten ei päästy vielä tänäänkään pyykkäämään... 



Puoli kolmen maissa ruoka oli valmista. Syötiin ja Luka viihdytti meitä sitterissään uusilla ääntelytavoilla, joita hän on viime aikoina oppinut. Niitä on aika vaikea sanoilla kuvailla, mutta tämän hetken teema taitaa olla se, että mitä kovemman (ja korkeamman...) äänen itsestään saa lähtemään, sen parempi. Kun oltiin syöty, Kamil lähti ulkoiluttamaan Lalkaa ja otti Lukan mukaan. Sain siis hetken nauttia hiljaisuudesta ja tehtyä blogijuttuja. Kirjoitin yhden postauksen valmiiksi, ja oikeastaan muuta en sitten ehtinytkään, kun Kamil jo tuli takaisin ja lähti melkein saman tien töihin. 



Luka heräsi melkein samalla hetkellä, kun Kamil lähti töihin. Mentiin vaihtamaan vaippaa, ja samalla vauva sai myös uudet vaatteet päälleen, koska huomasin että vaippa oli hieman vuotanut. Luka oli todella hyvällä tuulella, ja hassuteltiin ja höpöteltiin siinä aika pitkään. Vaipanvaihdon jälkeen makoiltiin hetki sängyllä, ja Lukan mielestä äidin villasukka oli ilmeisesti tosi kiva lelu. Puoli viideltä oli taas imetyksen aika, ja syötyään Luka sammui siihen syliini. Siirsin hänet sohvalle torkkumaan, ja sillä välin siistin nopeasti kotia ja aloin valmistautua kauppaan lähtöä varten.



Hieman viiden jälkeen lähdettiin äitini kyydillä kauppaan. Ostoslistalla mulla oli se vaaleanpunainen Moccamaster, jota ei Stockalta ollut löytynyt, sekä uudesta pesukoneesta puuttuva osanen. Molemmat onneksi saatiin tällä kertaa!



Meillä meni kauppareissulla yllättävän kauan, ja kotona oltiin vasta vähän ennen seitsemää. Luka oli nukahtanut auton kyytiin, eikä ihme kyllä herännyt vielä silloinkaan, kun kannoin hänet kotiin. Päätin sitten käyttää tilaisuuden hyväkseni ja syödä rauhassa pojan nukkuessa. Lämmitin mikrossa eilistä tomaattikeittoa ja kuten aina, niin Luka heräsikin täsmälleen sillä sekunnilla, kun istuin lautaseni kanssa pöydän ääreen. Niinpä söin ruokani vauva sylissä, kun se on oikeastaan ainoa paikka, joka heti heräämisen jälkeen kelpaa. Kun olin saanut syötyä, niin leikittiin hieman ja puoli kahdeksalta aloitettiin iltapuuhat. Kahdeksalta aloin syöttää Lukaa ja katselin siinä samalla telkkarista Yökylässä Maria Veitola - ohjelmaa. Vauva olikin aika nopeasti unessa, ja siirsin hänet sitten jossain vaiheessa omaan sänkyynsä nukkumaan. Katsoin ohjelman loppuun, jonka jälkeen söin iltapalaksi luonnonjugurttia omenan kanssa, sekä aloin kirjoittamaan tätä postausta koneella. Kamil tuli kymmenen jälkeen töistä ja nukkumaan päästiin onneksi jo ennen puolta yötä!

xoxo Nelli
Vielä yksi postaus liittyen meidän Tukholman reissuun, sitten lupaan lopettaa! Muutamat kivat löydöt uuden takkini lisäksi sieltä nimittäin tuli tehtyä, ja niitä ajattelinkin nyt hieman täälläkin vilauttaa. Sen pidemmittä puheitta itse asiaan:


Tukholmassa pyörähdettiin Polarn O. Pyretin liikeessä. Se ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta kun se sattui osumaan matkan varrelle ja näyteikkunassa oli niin houkuttelevan näköisiä juttuja, niin pakkohan siellä oli sisälläkin piipahtaa. Autohousut ja niihin kivasti sopivan raidallisen bodyn ostin 74-koossa alerekistä. Bodyssa on vielä kasvuvaraa, mutta housut taitavat sopia jo kohta päälle, vaikka settinä näitä mielessäni ajattelin! En tietenkään malttanut tutkia ainoastaan ale-osiota, ja löysin normaalihintaiseltakin puolelta vaikka mitä ihanaa. Sen verran onnistuin hillitsemään itseäni, että vein kassalle vain nuo ihanat leijona-pöksyt, joihin rakastuin ihan täysin! Ne otin reilummassa koossa 80, eli vielä jonkin aikaa täytyy odotella, että ne Lukalle sopivat.



Tukholmassa shoppailin muuten ainoastaan Urban Outfittersilla, josta mukaan tarttui siis se aiemmin mainitsemani takkikin. Olin etukäteen toivonut löytäväni itselleni uuden kivan kalenterin, sillä tällä hetkellä en omista kalenteria ollenkaan. Ei jotenkin tullut hankittua, kun en ole koulussa tai töissä nyt, mutta olen kyllä kalenteria kaivannut, kun ei näillä maitoaivoilla todellakaan meinaa muistaa kaikkea. Löysinkin tosi kivan yksilön, jossa on paljon tilaa kaikenlaisille muistiinpanoille - juuri jotain tällaista olinkin toivonut löytäväni! Kalenteriin voi kirjoitella tavallisten menojen lisäksi myös vaikka blogijuttuja ja pieniä päiväkirjamerkintöjä. Plussaa myös siitä, että kalenterissa ei ole valmiita päivämääriä, joten voin aloittaa sen käytön saman tien eikä tarvitse odottaa vuoden vaihtumista! Kalenterin lisäksi löysin vielä vihreän paitapuseron, jonka kuosiin tykästyin kovasti.


Sen enempää ei maissa shoppailtukaan, mutta toki pienet ostokset tuli tehtyä laivallakin. Lukalle ostettiin muistoksi ensimmäisestä reissustaan Siljan hylje, jota vauvan mielestä onkin ihana halia. Muistan, kun itse aina lapsena olisin halunnut tuollaisen hyljepehmolelun, mutta en koskaan sellaista saanut, joten täytyi nyt kompensoida lapsuuden traumat ja ostaa Lukalle oma!


En yleensä hirveästi harrasta Tax Free - myymälässä shoppailua, mutta olen kuitenkin sen verran nainen, että Victoria's Secretin osastoa on vaikea ohittaa tyhjin käsin... Lontoossa käydessä Victoria's Secret on aina pakollinen vierailukohde, ja koska nyt ei ole luultavasti hetken Lontoon matkaa tiedossa, niin ostin muutamat jutut laivalta. Rakastan VS:n hajuvesiä ja vartalotuoksuja, koska ne pysyvät iholla hyvin ja tuoksuvat ihanilta. Sitten vielä parit vaaleanpunaiset huulijutut mukaan ja tyttö pärjää taas hetken...

xoxo Nelli

Tukholman tuliaiset

torstai 29. lokakuuta 2015

Vielä yksi postaus liittyen meidän Tukholman reissuun, sitten lupaan lopettaa! Muutamat kivat löydöt uuden takkini lisäksi sieltä nimittäin tuli tehtyä, ja niitä ajattelinkin nyt hieman täälläkin vilauttaa. Sen pidemmittä puheitta itse asiaan:


Tukholmassa pyörähdettiin Polarn O. Pyretin liikeessä. Se ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin, mutta kun se sattui osumaan matkan varrelle ja näyteikkunassa oli niin houkuttelevan näköisiä juttuja, niin pakkohan siellä oli sisälläkin piipahtaa. Autohousut ja niihin kivasti sopivan raidallisen bodyn ostin 74-koossa alerekistä. Bodyssa on vielä kasvuvaraa, mutta housut taitavat sopia jo kohta päälle, vaikka settinä näitä mielessäni ajattelin! En tietenkään malttanut tutkia ainoastaan ale-osiota, ja löysin normaalihintaiseltakin puolelta vaikka mitä ihanaa. Sen verran onnistuin hillitsemään itseäni, että vein kassalle vain nuo ihanat leijona-pöksyt, joihin rakastuin ihan täysin! Ne otin reilummassa koossa 80, eli vielä jonkin aikaa täytyy odotella, että ne Lukalle sopivat.



Tukholmassa shoppailin muuten ainoastaan Urban Outfittersilla, josta mukaan tarttui siis se aiemmin mainitsemani takkikin. Olin etukäteen toivonut löytäväni itselleni uuden kivan kalenterin, sillä tällä hetkellä en omista kalenteria ollenkaan. Ei jotenkin tullut hankittua, kun en ole koulussa tai töissä nyt, mutta olen kyllä kalenteria kaivannut, kun ei näillä maitoaivoilla todellakaan meinaa muistaa kaikkea. Löysinkin tosi kivan yksilön, jossa on paljon tilaa kaikenlaisille muistiinpanoille - juuri jotain tällaista olinkin toivonut löytäväni! Kalenteriin voi kirjoitella tavallisten menojen lisäksi myös vaikka blogijuttuja ja pieniä päiväkirjamerkintöjä. Plussaa myös siitä, että kalenterissa ei ole valmiita päivämääriä, joten voin aloittaa sen käytön saman tien eikä tarvitse odottaa vuoden vaihtumista! Kalenterin lisäksi löysin vielä vihreän paitapuseron, jonka kuosiin tykästyin kovasti.


Sen enempää ei maissa shoppailtukaan, mutta toki pienet ostokset tuli tehtyä laivallakin. Lukalle ostettiin muistoksi ensimmäisestä reissustaan Siljan hylje, jota vauvan mielestä onkin ihana halia. Muistan, kun itse aina lapsena olisin halunnut tuollaisen hyljepehmolelun, mutta en koskaan sellaista saanut, joten täytyi nyt kompensoida lapsuuden traumat ja ostaa Lukalle oma!


En yleensä hirveästi harrasta Tax Free - myymälässä shoppailua, mutta olen kuitenkin sen verran nainen, että Victoria's Secretin osastoa on vaikea ohittaa tyhjin käsin... Lontoossa käydessä Victoria's Secret on aina pakollinen vierailukohde, ja koska nyt ei ole luultavasti hetken Lontoon matkaa tiedossa, niin ostin muutamat jutut laivalta. Rakastan VS:n hajuvesiä ja vartalotuoksuja, koska ne pysyvät iholla hyvin ja tuoksuvat ihanilta. Sitten vielä parit vaaleanpunaiset huulijutut mukaan ja tyttö pärjää taas hetken...

xoxo Nelli

Nyt on vähän haikea mieli. Aloitin tänään projektin, joka on ollut vaatehuoneessa odottelemassa sopivaa hetkeä jo vaikka kuinka pitkään. Suuri Ikea-kassillinen kukkuroillaan täynnä pienen pieniä vauvanvaatteita, jo kauan aikaa sitten meidän beibille auttamattomasti liian pieneksi jääneitä. Melkin joka kerta vaatehuoneen oven avatessani olen noukkinut kassista jonkun minikokoisen bodyn käsiini ja dramaattisena miettinyt, että onko meidän pikkuinen tosiaan voinut joskus olla ihan noin pieni! Veikkaan, että aika monet äidit käyvät läpi samaa aina, kun on aika viikata pieneksi jäänyt vaatekoko pois lipastosta tilaa viemästä. Hassua, kun tavallaan vauva vain muuttuu koko ajan ihanammaksi kasvaessaan ja sitä kehitystä on upeaa seurata vieressä, mutta silti ihan vähän aina toivoo, että kunpa se pysyisi vauvana aina! Mutta eihän ne pysy, ja ihan hyvä niin.

Niinpä syvään huokaisten aloitin vaatteiden lajittelun. Mitä säästetään toiveissa olevalle seuraavalle vauvalle, mitä laitetaan myyntiin ja mitä lahjoitetaan pois. Kovin montaa pientä vaatetta en yllätyksekseni halunnutkaan säästää, vain muutamia ihan lemppareita tai tunnearvoltaan tärkeitä. Suurin osa meidän pienimmistä vauvanvaatteista on joko saatu tai sitten olen ostanut ne raskaana ollessani ja huomasin, ettei kovin moni ehkä vastaakaan sitä vaatemakua, joka minulla nyt on. Raskausaikana ostin tulevalle babylle vaatteita kirppiksiltä aika huolettomastikin, mutta nykyään olen valikoivampi ja tiedän paremmin, minkälaisista vaatteista lapsellani pidän - oli kyse sitten vaatteiden käytännöllisyydestä tai puhtaasti ulkonäöstä. Esimerkiksi potkuhousut on meillä jääneet lähes käyttämättä eikä hauskat printtibodyt päädy ylle läheskään niin usein kuin vaikka raitaiset. Aika monen vaatteen kohdalla tulikin vähän sellainen olo, että mitä kummaa... Mutta laitetaan raskaushormonien piikkiin. Joten heittelin sitten muovikasseihin melko huoletta vaatteita, joita tiedän etten sille seuraavallekaan muksulle halua pukea ja kiikutan ne Uffille tai vastaavaan, vielä en ole päättänyt minne. Ja ehkä joku muu löytää sieltä mieleisiään. Joitakin kivoimpia ja hyväkuntoisimpia vaatteita jaksoin myös kuvata Facebook-kirppikselle myyntiin laitettavaksi. Vielä olisi jonkun verran hommaa jäljellä, mutta ei onneksi paljon!






Viime aikoina olen iltaisin ollut myös toisen ikuisuusprojektini kimpussa. Olen käynyt läpi vanhoja valokuvia lähes kolmen vuoden ajalta ja valinnut, mitä kehitetään albumiin liimattavaksi. Tämä siis todellakin on ollut ikuisuusprojekti, sillä viimeisimmät kuvat meidän valokuva-albumissa on vuoden 2012 joululta... Hommaa siis riittää ja välillä on tehnyt mieli vain lyödä hanskat tiskiin, mutta nyt ollaan jo loppusuoralla. Jos vaatteita viikatessa jo iski epäusko siitä, kuinka pieni Luka joskus on ollut, niin noita ihan ensimmäisiä vauvakuvia katsoessa se vasta iskikin! Tuo ensimmäinen kuva on otettu silloin, kun näin Lukan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hänet oli heti syntymän jälkeen kiidätetty teho-osastolle. Vieläkin itkettää, kun mietin kuinka pieni, hauras ja täydellinen se oma vauva olikaan. Vaikka meidän alku olikin aika raskas, niin silti välillä ajattelen, että voi kunpa saisi palata pieneksi hetkeksi noihin päiviin ja nuuskutella taas sitä vastasyntyneen ihanaa tuoksua!



Mutta en minä tätä nykyhetkeä kuitenkaan vaihtaisi mihinkään. Meillä asuu aivan hurmaava kohta viisikuinen pikkumies, joka oppii koko ajan jotain uutta ja on ihan mieletön tyyppi! Pieni haikeilu on silti välillä ihan okei ja joskus väistämätöntäkin. Onneksi nyt saan ainakin ne minivaatteet pois silmistä, niin on ainakin yksi liikutuksen aihe vähemmän mielessä, ja voin keskittyä taas ihan vain tähän nykyhetkeen. Kuten siihen, kuinka meidän niin iso vauva harjoittelee jo liikkelle lähtöä! En kestä!

xoxo Nelli

Iso pieni vauvani

tiistai 27. lokakuuta 2015


Nyt on vähän haikea mieli. Aloitin tänään projektin, joka on ollut vaatehuoneessa odottelemassa sopivaa hetkeä jo vaikka kuinka pitkään. Suuri Ikea-kassillinen kukkuroillaan täynnä pienen pieniä vauvanvaatteita, jo kauan aikaa sitten meidän beibille auttamattomasti liian pieneksi jääneitä. Melkin joka kerta vaatehuoneen oven avatessani olen noukkinut kassista jonkun minikokoisen bodyn käsiini ja dramaattisena miettinyt, että onko meidän pikkuinen tosiaan voinut joskus olla ihan noin pieni! Veikkaan, että aika monet äidit käyvät läpi samaa aina, kun on aika viikata pieneksi jäänyt vaatekoko pois lipastosta tilaa viemästä. Hassua, kun tavallaan vauva vain muuttuu koko ajan ihanammaksi kasvaessaan ja sitä kehitystä on upeaa seurata vieressä, mutta silti ihan vähän aina toivoo, että kunpa se pysyisi vauvana aina! Mutta eihän ne pysy, ja ihan hyvä niin.

Niinpä syvään huokaisten aloitin vaatteiden lajittelun. Mitä säästetään toiveissa olevalle seuraavalle vauvalle, mitä laitetaan myyntiin ja mitä lahjoitetaan pois. Kovin montaa pientä vaatetta en yllätyksekseni halunnutkaan säästää, vain muutamia ihan lemppareita tai tunnearvoltaan tärkeitä. Suurin osa meidän pienimmistä vauvanvaatteista on joko saatu tai sitten olen ostanut ne raskaana ollessani ja huomasin, ettei kovin moni ehkä vastaakaan sitä vaatemakua, joka minulla nyt on. Raskausaikana ostin tulevalle babylle vaatteita kirppiksiltä aika huolettomastikin, mutta nykyään olen valikoivampi ja tiedän paremmin, minkälaisista vaatteista lapsellani pidän - oli kyse sitten vaatteiden käytännöllisyydestä tai puhtaasti ulkonäöstä. Esimerkiksi potkuhousut on meillä jääneet lähes käyttämättä eikä hauskat printtibodyt päädy ylle läheskään niin usein kuin vaikka raitaiset. Aika monen vaatteen kohdalla tulikin vähän sellainen olo, että mitä kummaa... Mutta laitetaan raskaushormonien piikkiin. Joten heittelin sitten muovikasseihin melko huoletta vaatteita, joita tiedän etten sille seuraavallekaan muksulle halua pukea ja kiikutan ne Uffille tai vastaavaan, vielä en ole päättänyt minne. Ja ehkä joku muu löytää sieltä mieleisiään. Joitakin kivoimpia ja hyväkuntoisimpia vaatteita jaksoin myös kuvata Facebook-kirppikselle myyntiin laitettavaksi. Vielä olisi jonkun verran hommaa jäljellä, mutta ei onneksi paljon!






Viime aikoina olen iltaisin ollut myös toisen ikuisuusprojektini kimpussa. Olen käynyt läpi vanhoja valokuvia lähes kolmen vuoden ajalta ja valinnut, mitä kehitetään albumiin liimattavaksi. Tämä siis todellakin on ollut ikuisuusprojekti, sillä viimeisimmät kuvat meidän valokuva-albumissa on vuoden 2012 joululta... Hommaa siis riittää ja välillä on tehnyt mieli vain lyödä hanskat tiskiin, mutta nyt ollaan jo loppusuoralla. Jos vaatteita viikatessa jo iski epäusko siitä, kuinka pieni Luka joskus on ollut, niin noita ihan ensimmäisiä vauvakuvia katsoessa se vasta iskikin! Tuo ensimmäinen kuva on otettu silloin, kun näin Lukan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hänet oli heti syntymän jälkeen kiidätetty teho-osastolle. Vieläkin itkettää, kun mietin kuinka pieni, hauras ja täydellinen se oma vauva olikaan. Vaikka meidän alku olikin aika raskas, niin silti välillä ajattelen, että voi kunpa saisi palata pieneksi hetkeksi noihin päiviin ja nuuskutella taas sitä vastasyntyneen ihanaa tuoksua!



Mutta en minä tätä nykyhetkeä kuitenkaan vaihtaisi mihinkään. Meillä asuu aivan hurmaava kohta viisikuinen pikkumies, joka oppii koko ajan jotain uutta ja on ihan mieletön tyyppi! Pieni haikeilu on silti välillä ihan okei ja joskus väistämätöntäkin. Onneksi nyt saan ainakin ne minivaatteet pois silmistä, niin on ainakin yksi liikutuksen aihe vähemmän mielessä, ja voin keskittyä taas ihan vain tähän nykyhetkeen. Kuten siihen, kuinka meidän niin iso vauva harjoittelee jo liikkelle lähtöä! En kestä!

xoxo Nelli

Minä olen just niitä tyyppejä, jotka vuoden pimeimpänä aikana verhoutuvat itsekin tummiin. Takin alta saattaa kyllä värejäkin löytyä, mutta päällysvaatteet ovat yleensä aina sitä turvallista mustaa. Nyt Tukholman reissulla tein varsinaisen heräteostoksen, ja itselleni vielä melko epätyypillisen sellaisen. Unelmanpehmeä valkoinen pörrötakki Urban Outfittersin rekissä oli kuitenkin rakkautta ensisilmäyksellä - aluksi hieman ujoa sellaista, mutta lopulta täysillä sydämen pakahduttavaa. Voiko näin sanoa takista? Oli miten oli, kiikutin sen ihastuneena kassalle ja vein kanssani kotiin. Ajatellen, miten ihanaa on kulkea kohti pimeää talvea yhdessä... Pitkän mustan kauden jälkeen valkoinen tuntuu ihanan raikkaalta, varsinkin punaisiin huuliin yhdistettynä! Pörrötakista olen muutenkin hieman salaa haaveillut jo parikin vuotta, mutta sopivaa ei ole tullut vastaan. Tää ei ole makuuni liian överi, mutta kuitenkin sellainen, jonka pehmeyteen on suloisen turvallista kääriytyä ja leikkiä jääkarhua. Jokohan kerroin teille tarpeeksi uudesta takistani?  


Ulkona oli tänään upea valo. Mulla on vieläkin kurkussa kaktus ja pää painaa tuhat kiloa, mutta auringosta on silti ollut pakko nauttia. Olisi ollut muskaripäivä, mutta juuri ennen kotoa lähtöä tuli sellainen olo, etten mitenkään jaksa leikkiä ja laulaa siellä ja olla energinen. Jäätiin kotiin ja jälkeenpäin harmitti hiukan, joten tanssahdeltiin sitten vähän kotona vain. Onneksi Luka on vielä niin pieni, ettei hän osaa harmistua moisista suunnitelman muutoksista, vaan on iloinen kun saa olla mukana mitä ikinä sitten keksitäänkään. Ärsyttävää tällainen pikkuflunssa, kun ei ole kunnolla kipeä, mutta ei oikein ole voimiakaan sillä tavoin kuin normaalisti. Toivottavasti tämä pysyy vain omana riesanani eikä tartu Lukaan!


Aurinkoista viikkoa kaikille! Ihan hullua, että sunnuntaina on jo m a r r a s k u u, tämä syksy on mennyt niin nopeasti. Yleensä m-kirjaimella alkavat kuukaudet ovat inhokkejani, mutta nyt tuntuu, että jopa tästä marraskuusta tulee ihan hyvä. Ei lainkaan sellainen pimeä ja väsyttävä kuten yleensä, vaan paremminkin hauska ja jännittävä. Ja kohtahan voi aloittaa jo joulufiilistelytkin...

xoxo Nelli

Pörrötakki

maanantai 26. lokakuuta 2015


Minä olen just niitä tyyppejä, jotka vuoden pimeimpänä aikana verhoutuvat itsekin tummiin. Takin alta saattaa kyllä värejäkin löytyä, mutta päällysvaatteet ovat yleensä aina sitä turvallista mustaa. Nyt Tukholman reissulla tein varsinaisen heräteostoksen, ja itselleni vielä melko epätyypillisen sellaisen. Unelmanpehmeä valkoinen pörrötakki Urban Outfittersin rekissä oli kuitenkin rakkautta ensisilmäyksellä - aluksi hieman ujoa sellaista, mutta lopulta täysillä sydämen pakahduttavaa. Voiko näin sanoa takista? Oli miten oli, kiikutin sen ihastuneena kassalle ja vein kanssani kotiin. Ajatellen, miten ihanaa on kulkea kohti pimeää talvea yhdessä... Pitkän mustan kauden jälkeen valkoinen tuntuu ihanan raikkaalta, varsinkin punaisiin huuliin yhdistettynä! Pörrötakista olen muutenkin hieman salaa haaveillut jo parikin vuotta, mutta sopivaa ei ole tullut vastaan. Tää ei ole makuuni liian överi, mutta kuitenkin sellainen, jonka pehmeyteen on suloisen turvallista kääriytyä ja leikkiä jääkarhua. Jokohan kerroin teille tarpeeksi uudesta takistani?  


Ulkona oli tänään upea valo. Mulla on vieläkin kurkussa kaktus ja pää painaa tuhat kiloa, mutta auringosta on silti ollut pakko nauttia. Olisi ollut muskaripäivä, mutta juuri ennen kotoa lähtöä tuli sellainen olo, etten mitenkään jaksa leikkiä ja laulaa siellä ja olla energinen. Jäätiin kotiin ja jälkeenpäin harmitti hiukan, joten tanssahdeltiin sitten vähän kotona vain. Onneksi Luka on vielä niin pieni, ettei hän osaa harmistua moisista suunnitelman muutoksista, vaan on iloinen kun saa olla mukana mitä ikinä sitten keksitäänkään. Ärsyttävää tällainen pikkuflunssa, kun ei ole kunnolla kipeä, mutta ei oikein ole voimiakaan sillä tavoin kuin normaalisti. Toivottavasti tämä pysyy vain omana riesanani eikä tartu Lukaan!


Aurinkoista viikkoa kaikille! Ihan hullua, että sunnuntaina on jo m a r r a s k u u, tämä syksy on mennyt niin nopeasti. Yleensä m-kirjaimella alkavat kuukaudet ovat inhokkejani, mutta nyt tuntuu, että jopa tästä marraskuusta tulee ihan hyvä. Ei lainkaan sellainen pimeä ja väsyttävä kuten yleensä, vaan paremminkin hauska ja jännittävä. Ja kohtahan voi aloittaa jo joulufiilistelytkin...

xoxo Nelli









Vietettiin keskiviikkona aivan ihana aurinkoinen syyspäivä Tukholmassa. Noin kuuden tunnin pyrähdys kaupungissa jäi ihan liian lyhyeksi, varsinkin kun vauvan kanssa kaikkeen on yleensä varattava vähintään tuplasti aikaa, mutta nautittiin silti päivästä kovasti. Tukholma on yksi lempikaupunkejani ja siellä on aina yhtä ihana käydä! Kuvia tuli tällä kertaa otettua todella vähän, kun aina oli kädet täynnä vauvaa, ostoksia tai muuten vain oli sellaista säätöä, ettei kuvailemaan pahemmin ehtinyt. Mutta tässä nyt kuitenkin muutamia tunnelmapaloja meidän reissulta!

Koska risteilyllä maissaoloaika on lyhyt, niin emme tehneet etukäteen suuria suunnitelmia Tukholman varalle. Tarkoitus oli käydä jossain kahvilla sekä lounaalla, ja itse halusin vierailla Urban Outfittersin liikkeessä. Muuten päätettiin vain kuljeskella ja katsoa, mitä tuleman pitää - toisaalta näin jälkikäteen sanoisin, että ehkä olisi kannattanutkin suunnitella vähän enemmän. Nyt esimerkiksi siihen tuhlaantui todella paljon aikaa, kun etsittiin sopivaa lounaspaikkaa summanmutikassa. Helpommalla olisi päässyt, jos olisi vaikka etukäteen etsinyt netistä pari kivaa vaihtoehtoa ja tiennyt sitten heti, minne suunnistaa syömään. Nyt päädyttiin meksikolaiseen pikaruokapaikkaan Taco Bariin, kun oltiin aikamme pyöritty ympyrää löytämättä mitään kivanoloista paikkaa. Kahviloita sentään löytyi helpommin, ja me valittiin paikaksi Löfbergsin kahvila, sillä se sijaitsi lähellä Urban Outfittersia, ja päätettiin käydä kahvilla myymälän avautumista odotellessa. Molemmat osoittautuivat lopulta varsin mukaviksi paikoiksi, ja palvelu näin vauvaperheen näkökulmasta oli todella ystävällistä. Varsinkin Taco Barissa yllätyin, miten hyvin meidät toivotettiin tervetulleiksi sisään, vaikka paikka oli melkoisen ahdas ja ensin jo ajattelin, ettei sinne vauvujen kanssa mahdu ollenkaan. Tuoleja siirtelemällä mahduttiin kuitenkin ihan hyvin eikä ketään tuntunut häiritsevän pieni säätäminen, mitä meidän vuoksi jouduttiin tekemään! Tukholma vaikutti muutenkin hyvin vauva- ja imetysmyönteiseltä kaupungilta, ainakin meidän kokemuksemme joka paikassa olivat pelkästään positiivisia. 

Tällä reissulla pysyttelimme ainoastaan Östermalmin alueella. Muuhun aika ei oikein olisi riittänytkään. Aluksi tosiaan kävimme kahvilla, sen jälkeen tekemässä ostoksia Urban Outfittersissa. Mukana meillä oli vaunut, joissa Luka nukkui ensin hyvän tovin, ja herättyään kannoimme häntä kantorepussa. Urban Outfittersissa saimme jättää vaunut kassojen luokse jemmaan, joten eri kerroksissa kulkeminen onnistui helposti vauva Tulassa. Shoppailun jälkeen Luka nukahti taas vaunuihin, joten me kiertelimme rauhassa Tukholman katuja ja nautimme kauniista syysauringosta. Polarn O. Pyretin liikkessä oli ihan pakko pyörähtää, ja sitten olikin taas lounasaika sekä meillä aikuisilla että vauvalla. Ja siinäpä se päivä sitten oikeastaan menikin, nopeammin kuin tajusimmekaan! Niinpä ruokailun jälkeen lähdettiinkin jo hiljalleen metroasemaa kohti ja takaisin laivaan, hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä, jotta ei tarvitsisi turhaan kiirehtiä. Kaiken kaikkiaan päivä sujui oikein mukavasti ja Tukholmassa oli helppo liikkua vauvankin kanssa. Ensi kerralla toivottavasti voidaan tehdä pidempi reissu maihin, Tukholma on vain niin ihana kaupunki, ettei nuo pari hassua tuntia riitä mihinkään!  

xoxo Nelli

Päivä Tukholmassa

sunnuntai 25. lokakuuta 2015










Vietettiin keskiviikkona aivan ihana aurinkoinen syyspäivä Tukholmassa. Noin kuuden tunnin pyrähdys kaupungissa jäi ihan liian lyhyeksi, varsinkin kun vauvan kanssa kaikkeen on yleensä varattava vähintään tuplasti aikaa, mutta nautittiin silti päivästä kovasti. Tukholma on yksi lempikaupunkejani ja siellä on aina yhtä ihana käydä! Kuvia tuli tällä kertaa otettua todella vähän, kun aina oli kädet täynnä vauvaa, ostoksia tai muuten vain oli sellaista säätöä, ettei kuvailemaan pahemmin ehtinyt. Mutta tässä nyt kuitenkin muutamia tunnelmapaloja meidän reissulta!

Koska risteilyllä maissaoloaika on lyhyt, niin emme tehneet etukäteen suuria suunnitelmia Tukholman varalle. Tarkoitus oli käydä jossain kahvilla sekä lounaalla, ja itse halusin vierailla Urban Outfittersin liikkeessä. Muuten päätettiin vain kuljeskella ja katsoa, mitä tuleman pitää - toisaalta näin jälkikäteen sanoisin, että ehkä olisi kannattanutkin suunnitella vähän enemmän. Nyt esimerkiksi siihen tuhlaantui todella paljon aikaa, kun etsittiin sopivaa lounaspaikkaa summanmutikassa. Helpommalla olisi päässyt, jos olisi vaikka etukäteen etsinyt netistä pari kivaa vaihtoehtoa ja tiennyt sitten heti, minne suunnistaa syömään. Nyt päädyttiin meksikolaiseen pikaruokapaikkaan Taco Bariin, kun oltiin aikamme pyöritty ympyrää löytämättä mitään kivanoloista paikkaa. Kahviloita sentään löytyi helpommin, ja me valittiin paikaksi Löfbergsin kahvila, sillä se sijaitsi lähellä Urban Outfittersia, ja päätettiin käydä kahvilla myymälän avautumista odotellessa. Molemmat osoittautuivat lopulta varsin mukaviksi paikoiksi, ja palvelu näin vauvaperheen näkökulmasta oli todella ystävällistä. Varsinkin Taco Barissa yllätyin, miten hyvin meidät toivotettiin tervetulleiksi sisään, vaikka paikka oli melkoisen ahdas ja ensin jo ajattelin, ettei sinne vauvujen kanssa mahdu ollenkaan. Tuoleja siirtelemällä mahduttiin kuitenkin ihan hyvin eikä ketään tuntunut häiritsevän pieni säätäminen, mitä meidän vuoksi jouduttiin tekemään! Tukholma vaikutti muutenkin hyvin vauva- ja imetysmyönteiseltä kaupungilta, ainakin meidän kokemuksemme joka paikassa olivat pelkästään positiivisia. 

Tällä reissulla pysyttelimme ainoastaan Östermalmin alueella. Muuhun aika ei oikein olisi riittänytkään. Aluksi tosiaan kävimme kahvilla, sen jälkeen tekemässä ostoksia Urban Outfittersissa. Mukana meillä oli vaunut, joissa Luka nukkui ensin hyvän tovin, ja herättyään kannoimme häntä kantorepussa. Urban Outfittersissa saimme jättää vaunut kassojen luokse jemmaan, joten eri kerroksissa kulkeminen onnistui helposti vauva Tulassa. Shoppailun jälkeen Luka nukahti taas vaunuihin, joten me kiertelimme rauhassa Tukholman katuja ja nautimme kauniista syysauringosta. Polarn O. Pyretin liikkessä oli ihan pakko pyörähtää, ja sitten olikin taas lounasaika sekä meillä aikuisilla että vauvalla. Ja siinäpä se päivä sitten oikeastaan menikin, nopeammin kuin tajusimmekaan! Niinpä ruokailun jälkeen lähdettiinkin jo hiljalleen metroasemaa kohti ja takaisin laivaan, hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä, jotta ei tarvitsisi turhaan kiirehtiä. Kaiken kaikkiaan päivä sujui oikein mukavasti ja Tukholmassa oli helppo liikkua vauvankin kanssa. Ensi kerralla toivottavasti voidaan tehdä pidempi reissu maihin, Tukholma on vain niin ihana kaupunki, ettei nuo pari hassua tuntia riitä mihinkään!  

xoxo Nelli

Tämä päivä on mennyt vieläkin reissusta palautuessa, mutta ei kyllä siitä syystä kuin risteilyn jälkeen ehkä yleensä. Risteily oli tosi ihana pieni loma, mutta kotiin päästyä iski kyllä totaalinen väsymys ja onnistuinpa saamaan pienen flunssankin itselleni! Tänään olo on ollut aika kurja ja vetämätön, mutta toivottavasti ei tästä nyt hirveästi pahenisi... Nyt ajattelin kuitenkin jakaa viisi omiin kokemuksiimme pohjautuvaa vinkkiä muille vauvan kanssa laivalle lähtijöille! Meidän laiva oli siis Silja Serenade, ja reissussa oltiin tiistaista torstaihin. Meidän matka sattui syyslomaviikolle, joten laivalla taisi olla porukkaa hieman enemmän kuin tavallisesti arkena, mutta ei mitenkään häiritsevästi kuitenkaan.




1. Panosta hyttiin
Meillä oli a-luokan hytti merinäköalalla, ja yhtään alemman tason hyttiin en kyllä vauvan kanssa lähtisi. Kun matkaseurana on vauva, niin hytissä tulee väistämättä vietettyä enemmän aikaa, kuin jos laivalle lähtee vaikka bilettämään... Siispä tässä kohtaa en suosittele pihistelemään, vaikka ikkunattoman hytin autokannen alta saisi kuinka halvalla tahansa. Meille tuo a-luokan hytti riitti nyt ihan mainiosti, mutta toki hyvä vaihtoehto olisi myös esimerkiksi hieman tilavampi perhehytti, josta löytyy jääkaappikin. Mahduimme kuitenkin hyttiimme ihan tarpeeksi hyvin, myös vaunujen kanssa. Hyttiin oli tuotu valmiiksi matkasänky vauvaa varten, mutta sille meillä ei ollut tarvetta, sillä yöt Luka nukkui meidän keskellä sängyssä. Sängyt sai nimittäin työnnettyä yhteen ihanan leveäksi parisängyksi, ja laivan keinuessa uni kyllä maistui hyvin kaikille meille kolmelle! Hyteissä on muuten melko voimakas ilmastointi, joten vauvalle kannattaa ottaa tarpeeksi lämmintä vaatetta mukaan. Toki ilmastointia saa säädettyä, mutta meillä mukana ollut fleece-yöpuku ei ainakaan ollut Lukalle liikaa. Itse puolestani nukuin shortseissa ja imetystopissa, ja nyt olenkin tosiaan sitten pienessä flunssassa reissun jäljiltä... 




2. Syö buffetissa
Me olimme varanneet etukäteen buffetista vain aamiaiset molemmille päiville, mutta jälkikäteen ajateltuna ottaisin ensimmäiselle päivälle myös buffet-illallisen. Nyt söimme illallista laivan El Capitan - ravintolassa, jonka vegehamppari oli kyllä todella hyvää, mutta helpommin ruokailu vauvan kanssa olisi varmaankin sujunut buffetissa. Nyt Luka heräsi uniltaan tietysti juuri silloin, kun olimme saaneet ruuat eteemme, ja vielä melko kiukkuisena. Niinpä söin nopeasti oman ruokani Kamilin mennessä vaihtamaan vaippaa, ja sitten Kamil pääsi syömään omansa kun minä imetin vauvaa. Laivan omat ravintolat ovat myös melko ahtaita vaunujen kanssa verrattuna buffetin tiloihin. Buffetissa on myös se hyvä puoli, että kummankaan ei tarvitse syödä ruokaansa kylmänä, sillä ruokaa voidaan hakea seisovasta pöydästä vuorotellen aina toisen ollessa sillä välin vauvan kanssa. Toisena iltana söimme Mundossa, josta saa simppeliä pikaruokaa, ja se riittikin meille mainiosti, sillä olimme syöneet lounaan Tukholmassa. Ensi kerralla siis ainakin yksi buffet-illallinen! Aamiaiset buffetissa sujuivat vauvan kanssa todella helposti juurikin sen vuoksi, että pystyimme syömään kiireettömästi ja vuorotellen. 




3. Ota kantoväline mukaan
Meillä oli vaunujen lisäksi mukana myös kantoreppu ja -liina. Pelkkä reppukin olisi riittänyt, sillä lopulta kannettiin molemmat vauvaa vain siinä. Itse olin alun perin ajatellut käyttäväni myös liinaa, mutta loppujen lopuksi koettiin helpommaksi reppu, koska kantovuoroa oli paljon helpompi vaihtaa lennossa repun kanssa. Joka tapauksessa kantoreppu osoittautui ainakin meidän reissulla lähes välttämättömäksi. Vaunuissa Luka nukkui pitempiä päiväunia, mutta reppu oli omiaan pienempiä torkkuja varten sekä niinä hetkinä, kun Luka oli valveilla ja kierreltiin laivassa tai maissa Tukholmassa. Luka ei viihdy vaunuissa hereillä ollessaan eikä tuon kokoista jaksa enää kovin kauaa kantaa käsissä, joten enpä kyllä tiedä miten oltaisiin pärjätty ihan reppua! Reppu oli myös siinä mielessä kätevä, että ei aina tarvinnut jonottaa hissiin pääsyä vaunujen kanssa. Ei ole nimittäin lainkaan epätavallista, että ihmist kulkevat jopa yhden kerroksen väliä hissillä, vaikka aivan varmasti nopeammin pääsisi portaita pitkin... 




4. Yritä pitää kiinni vauvan rytmistä
Vaikka lomalla ollaankin, niin vauvalle se oma rytmi on kuitenkin tärkeä. Sanoisin, että erityisen tärkeä vielä laivan kaltaisessa ympäristössä, missä on paljon ärsykkeitä, melua ja kaikkea uutta pienelle ihmiselle. Luka ainakin väsyi tavallista nopeammin laivalla, siellä kun kaikki oli niin ihmeellistä ja kiinnostavaa! Niinpä on tärkeää, että vauva saa nukkua kunnon päiväunia ja pääsee myös ajoissa yöunille. Ainakin Silja Serenadella pääsi hyvin liikkumaan vaunujenkin kanssa, ja vauva voi hyvin nukkua niissä vanhempien kierrellessä vaikka Tax-Freessa. Silti ainakin meidän kokemuksen mukaan sanoisin, että vauvan olisi hyvä saada nukkua päikkäreitä myös rauhallisessa hytissä. Laivalla melutaso on aika huikea, mitä ei välttämättä itse edes tajua ennen kuin on takaisin hiljaisessa hytissä. Meillä Lukan iltapuuhat aloitetaan kahdeksan maissa, ja siitä pidettiin kiinni nytkin. Varsinkin ensimmäisenä iltana Luka väsähti todella aikaisin, joten veimme hänet lämpimään suihkuun vielä normaaliakin aikaisemmin ja täydessä unessa hän jo sitten olikin kellon ollessa kahdeksan. 




5. Asennoidu siihen, että vauvan kanssa reissaaminen on erilaista
Se varsinainen laivallaoloaikahan vauvan kanssa jää melko lyhyeksi, jos hyttiin kerran jumittaudutaan jo kahdeksalta. Meille ei aika kuitenkaan tullut iltaisin pitkäksi, vaan oikeastaan oli vain hurjan ihanaa ottaa rennosti: lukea lehtiä, katsoa telkkaria, herkutella ja olla vain kahdestaan vauvan nukkuessa tyytyväisenä siinä vieressä. Kotona harvemmin malttaa mennä ajoissa nukkumaan, mutta nyt nukuttiin kyllä makeasti kaikki! Minä en myöskään kaipaa laivan baareja ja olikin aika kivaa, kun ei tarvinnut edes sivusta nähdä sitä örvellysmeininkiä ollenkaan, kun oltiin illalla vain hytissä! Varsinaista hengailua laivan ravintoloissa, kaupoissa ja Promenadella ehti siis olla vain muutama tunti, mutta se riitti kyllä ihan hyvin meille. Meille tässä reissussa kuitenkin tärkeintä oli saada viettää kiireetöntä aikaa yhdessä ja päästä hetkeksi lepuuttamaan mieltä pois kotioloista. Laiva oli helppo ensimmäinen matkakohde lapsiperheenä, ja varmasti lähdetään uudestaankin Lukan ollessa vähän isompi! Ensi kerralla olisi kiva viettää vaikka yksi yö Tukholmassakin, nyt tuo pyrähdys maissa jäi niin harmittavan lyhyeksi. Siitä taas lisää ensi kerralla!
xoxo Nelli

Vauvan kanssa risteilyllä: 5 vinkkiä!

perjantai 23. lokakuuta 2015


Tämä päivä on mennyt vieläkin reissusta palautuessa, mutta ei kyllä siitä syystä kuin risteilyn jälkeen ehkä yleensä. Risteily oli tosi ihana pieni loma, mutta kotiin päästyä iski kyllä totaalinen väsymys ja onnistuinpa saamaan pienen flunssankin itselleni! Tänään olo on ollut aika kurja ja vetämätön, mutta toivottavasti ei tästä nyt hirveästi pahenisi... Nyt ajattelin kuitenkin jakaa viisi omiin kokemuksiimme pohjautuvaa vinkkiä muille vauvan kanssa laivalle lähtijöille! Meidän laiva oli siis Silja Serenade, ja reissussa oltiin tiistaista torstaihin. Meidän matka sattui syyslomaviikolle, joten laivalla taisi olla porukkaa hieman enemmän kuin tavallisesti arkena, mutta ei mitenkään häiritsevästi kuitenkaan.




1. Panosta hyttiin
Meillä oli a-luokan hytti merinäköalalla, ja yhtään alemman tason hyttiin en kyllä vauvan kanssa lähtisi. Kun matkaseurana on vauva, niin hytissä tulee väistämättä vietettyä enemmän aikaa, kuin jos laivalle lähtee vaikka bilettämään... Siispä tässä kohtaa en suosittele pihistelemään, vaikka ikkunattoman hytin autokannen alta saisi kuinka halvalla tahansa. Meille tuo a-luokan hytti riitti nyt ihan mainiosti, mutta toki hyvä vaihtoehto olisi myös esimerkiksi hieman tilavampi perhehytti, josta löytyy jääkaappikin. Mahduimme kuitenkin hyttiimme ihan tarpeeksi hyvin, myös vaunujen kanssa. Hyttiin oli tuotu valmiiksi matkasänky vauvaa varten, mutta sille meillä ei ollut tarvetta, sillä yöt Luka nukkui meidän keskellä sängyssä. Sängyt sai nimittäin työnnettyä yhteen ihanan leveäksi parisängyksi, ja laivan keinuessa uni kyllä maistui hyvin kaikille meille kolmelle! Hyteissä on muuten melko voimakas ilmastointi, joten vauvalle kannattaa ottaa tarpeeksi lämmintä vaatetta mukaan. Toki ilmastointia saa säädettyä, mutta meillä mukana ollut fleece-yöpuku ei ainakaan ollut Lukalle liikaa. Itse puolestani nukuin shortseissa ja imetystopissa, ja nyt olenkin tosiaan sitten pienessä flunssassa reissun jäljiltä... 




2. Syö buffetissa
Me olimme varanneet etukäteen buffetista vain aamiaiset molemmille päiville, mutta jälkikäteen ajateltuna ottaisin ensimmäiselle päivälle myös buffet-illallisen. Nyt söimme illallista laivan El Capitan - ravintolassa, jonka vegehamppari oli kyllä todella hyvää, mutta helpommin ruokailu vauvan kanssa olisi varmaankin sujunut buffetissa. Nyt Luka heräsi uniltaan tietysti juuri silloin, kun olimme saaneet ruuat eteemme, ja vielä melko kiukkuisena. Niinpä söin nopeasti oman ruokani Kamilin mennessä vaihtamaan vaippaa, ja sitten Kamil pääsi syömään omansa kun minä imetin vauvaa. Laivan omat ravintolat ovat myös melko ahtaita vaunujen kanssa verrattuna buffetin tiloihin. Buffetissa on myös se hyvä puoli, että kummankaan ei tarvitse syödä ruokaansa kylmänä, sillä ruokaa voidaan hakea seisovasta pöydästä vuorotellen aina toisen ollessa sillä välin vauvan kanssa. Toisena iltana söimme Mundossa, josta saa simppeliä pikaruokaa, ja se riittikin meille mainiosti, sillä olimme syöneet lounaan Tukholmassa. Ensi kerralla siis ainakin yksi buffet-illallinen! Aamiaiset buffetissa sujuivat vauvan kanssa todella helposti juurikin sen vuoksi, että pystyimme syömään kiireettömästi ja vuorotellen. 




3. Ota kantoväline mukaan
Meillä oli vaunujen lisäksi mukana myös kantoreppu ja -liina. Pelkkä reppukin olisi riittänyt, sillä lopulta kannettiin molemmat vauvaa vain siinä. Itse olin alun perin ajatellut käyttäväni myös liinaa, mutta loppujen lopuksi koettiin helpommaksi reppu, koska kantovuoroa oli paljon helpompi vaihtaa lennossa repun kanssa. Joka tapauksessa kantoreppu osoittautui ainakin meidän reissulla lähes välttämättömäksi. Vaunuissa Luka nukkui pitempiä päiväunia, mutta reppu oli omiaan pienempiä torkkuja varten sekä niinä hetkinä, kun Luka oli valveilla ja kierreltiin laivassa tai maissa Tukholmassa. Luka ei viihdy vaunuissa hereillä ollessaan eikä tuon kokoista jaksa enää kovin kauaa kantaa käsissä, joten enpä kyllä tiedä miten oltaisiin pärjätty ihan reppua! Reppu oli myös siinä mielessä kätevä, että ei aina tarvinnut jonottaa hissiin pääsyä vaunujen kanssa. Ei ole nimittäin lainkaan epätavallista, että ihmist kulkevat jopa yhden kerroksen väliä hissillä, vaikka aivan varmasti nopeammin pääsisi portaita pitkin... 




4. Yritä pitää kiinni vauvan rytmistä
Vaikka lomalla ollaankin, niin vauvalle se oma rytmi on kuitenkin tärkeä. Sanoisin, että erityisen tärkeä vielä laivan kaltaisessa ympäristössä, missä on paljon ärsykkeitä, melua ja kaikkea uutta pienelle ihmiselle. Luka ainakin väsyi tavallista nopeammin laivalla, siellä kun kaikki oli niin ihmeellistä ja kiinnostavaa! Niinpä on tärkeää, että vauva saa nukkua kunnon päiväunia ja pääsee myös ajoissa yöunille. Ainakin Silja Serenadella pääsi hyvin liikkumaan vaunujenkin kanssa, ja vauva voi hyvin nukkua niissä vanhempien kierrellessä vaikka Tax-Freessa. Silti ainakin meidän kokemuksen mukaan sanoisin, että vauvan olisi hyvä saada nukkua päikkäreitä myös rauhallisessa hytissä. Laivalla melutaso on aika huikea, mitä ei välttämättä itse edes tajua ennen kuin on takaisin hiljaisessa hytissä. Meillä Lukan iltapuuhat aloitetaan kahdeksan maissa, ja siitä pidettiin kiinni nytkin. Varsinkin ensimmäisenä iltana Luka väsähti todella aikaisin, joten veimme hänet lämpimään suihkuun vielä normaaliakin aikaisemmin ja täydessä unessa hän jo sitten olikin kellon ollessa kahdeksan. 




5. Asennoidu siihen, että vauvan kanssa reissaaminen on erilaista
Se varsinainen laivallaoloaikahan vauvan kanssa jää melko lyhyeksi, jos hyttiin kerran jumittaudutaan jo kahdeksalta. Meille ei aika kuitenkaan tullut iltaisin pitkäksi, vaan oikeastaan oli vain hurjan ihanaa ottaa rennosti: lukea lehtiä, katsoa telkkaria, herkutella ja olla vain kahdestaan vauvan nukkuessa tyytyväisenä siinä vieressä. Kotona harvemmin malttaa mennä ajoissa nukkumaan, mutta nyt nukuttiin kyllä makeasti kaikki! Minä en myöskään kaipaa laivan baareja ja olikin aika kivaa, kun ei tarvinnut edes sivusta nähdä sitä örvellysmeininkiä ollenkaan, kun oltiin illalla vain hytissä! Varsinaista hengailua laivan ravintoloissa, kaupoissa ja Promenadella ehti siis olla vain muutama tunti, mutta se riitti kyllä ihan hyvin meille. Meille tässä reissussa kuitenkin tärkeintä oli saada viettää kiireetöntä aikaa yhdessä ja päästä hetkeksi lepuuttamaan mieltä pois kotioloista. Laiva oli helppo ensimmäinen matkakohde lapsiperheenä, ja varmasti lähdetään uudestaankin Lukan ollessa vähän isompi! Ensi kerralla olisi kiva viettää vaikka yksi yö Tukholmassakin, nyt tuo pyrähdys maissa jäi niin harmittavan lyhyeksi. Siitä taas lisää ensi kerralla!
xoxo Nelli

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.