Yhteispeliä

Aina silloin tällöin saa lukea tai kuulla milloin mitäkin kautta siitä, kuinka miehet eivät oikein tahdo osallistua vauvanhoitoon. Jokaisella perheellä on tietenkin omat tapansa, mutta minusta on vähän kummallista, jos isää ei kiinnosta olla oman lapsensa kanssa tai jos häntä siihen joutuu kovasti patistamaan. Totta kai kotona oleva vanhempi (eli yleensä äiti) hoitaa vauvaa enemmän, kun toisen on käytävä töissä, mutta ainakin meillä se muu aika vauvaa hoidetaan kyllä melkoisen tasapuolisesti. Eikä tämä tunnu olevan Kamilille mitään tylsää pakkopullaa, vaan sanoisin, että hän oikeasti tahtoo viettää aikaa lapsensa kanssa! Ja eikös sen niin pitäisikin olla, varsinkin jos lapsi on päätetty yhteisestä halusta hankkia? Vaikka minä olenkin meistä se, joka on vauvan kanssa kotona miehen ollessa töissä, niin ei se tarkoita sitä, että minun "työpäiväni" kestäisi 24 tuntia vuorokaudessa, vaan miehen työaikojen ulkopuolella vauvaa hoidetaan yhdessä. Meillä ei ole tästä asiasta ikinä oikeastaan edes tarvinnut keskustella, vaan se on ollut molemmille itsestäänselvyys, koska kumpikin haluaa olla vauvan kanssa.


Tällainen yhteispeli on toiminut meillä ihan alusta alkaen. Kun Luka oli sairaalassa, Kamil oikeastaan otti päävastuun vaipanvaihdoista ja muista vastaavista hoitotoimenpiteistä, kun itse olin vielä synnytyksen jälkeen heikko. Kotiinpäästyä nämä hommat sujuivatkin Kamililta luontevasti, ja edelleen hän on se, joka kotona ollessaan useammin esimerkiksi vaihtaa vaipat, erikseen pyytämättäkin. Minä tietysti hoidan syöttämisen, kun täysimetyksellä mennään, mutta muuten kumpikin kyllä yhtä lailla hoitaa vauvaa ja touhuaa tämän kanssa. Myös yöheräilyt hoidetaan yhdessä, eli Kamil hoitaa öisin vaipanvaihdot ja minä syöttämisen. Niinpä yöt eivät kuormita liikaa kumpaakaan, ja meillä tällainen järjestely toimii ja sopii kummallekin. Jollekin toiselle perheelle sopii varmasti jokin muu tapa paremmin, ja se on ihan okei.

Sanoisin, että meidän arki on tiimityötä. Vietämme paljon aikaa yhdessä, mutta molemmilla on myös mahdollisuus päästä omiin harrastuksiin, tehdä omia juttuja tai ottaa omaa aikaa vaikka sitten vain lepäämällä kotisohvalla. Tiedän, että Kamilin työ on toisinaan raskasta, mutta niin ymmärtää hänkin sen, ettei se kahdestaan vauvan kanssa kotona oleminenkaan mitään pelkkää lomailua ole. Parasta on se, että vauvanhoidosta ei tarvitse kinastella, vaan oikeasti vauvan kanssa halutaan olla. Tuntuisikin kurjalta, jos joutuisin käskeä Kamilia osallistumaan vauvan hoitoon! Tosi paljon tehdään asioita myös yhdessä, kolmistaan. Meidän asenne on koko ajan ollut se, että vauvan ei erityisemmin tarvitse rajoittaa meidän elämää, vaan hän kuuluu tähän meidän tiimiin ja vauva voi osallistua meidän juttuihin alusta alkaen. 

xoxo Nelli

12 kommenttia

  1. Juurikin näin. Perhearki voi olla parhaimmillaan soljuvaa yhteispeliä, missä kumpikin ottaa vastuun yhteisestä lapsesta. Ja mikä tärkeintä molemmat haluaa viettää aikaa ja hoitaa niitä perheen pienimpiä jäseniä. Teidän arki kuulosta siltä, miten sen homman minusta pitäisikin mennä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mun mielestä juurikin se oma halu on tosi tärkeä asia, omien lasten kanssa olemisen toivoisi kyllä olevan mukavaa puuhaa :)

      Poista
  2. Mä olen kans surulla lukenut, jos on täytynyt jonkun valittaa ettei mies osallistu oman lapsensa hoitoon.. Mielestäni on itsestäänselvyys, että lasta hoidetaan tasapuolisesti mahdollisuuksien mukaan toki, kyllä ottaisi pattiin ja pahasti jos omaani täytyisi patistamaan! Onneksi meilläkään ei ole ongelmaa, vaan lapsia hoidetaan yhdessä ja oli jälkikasvua sitten yksi tai useampi, tiimityöskentelyllä pakka on toimiva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että teilläkin homma sujuu yhteistuumin! :) Yllättävän usein kuitenkin noita juttuja kuulee, että äiti joutuu yksin huolehtimaan lapsista kun isää kiinnostaa omat juttunsa enemmän...

      Poista
  3. On ihanaa kun mieskin osallistuu vauvan hoitoon. <3 Meilläkin mies osallistuu ja tuskin näitä lapsia edes olisi näin montaa jos ei osallistiuisi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä <3 Hih, isomman lapsilauman kanssa se isänkin osuus varmaan korostuu vielä entisestään :)

      Poista
  4. Itsellä ei _vielä_ lapsia ole, mutta teen aika paljon lastenhoitohommia eri perheissä. On se vaan tosi ihanaa ja ilahduttavaa nähdä, kun joissain perheissä isät on niin täysillä mukana lastenhoidossa, nauttivat heidän kanssaan puuhailusta ja ottavat vastuuta lapsesta ihan siinä missä äitikin (miksi muka ei?). Toisaalta on vastaan tullut myös niitä perheitä, jossa kaikki asiat menee "kysytään äidiltä"-periaatteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kaikilla on varmasti omat tyylinsä, mutta munkin mielestä se on ihanaa, kun isät osallistuvat - siis vielä omasta halustaan! Tuntuu vähän hullulta ajatella, että kaikkien kohdalla niin ei kuitenkaan ole...

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.