T w e n t y s i x

Täytin tänään 26 vuotta. Kaksikymmentäkuusi. Muistan, kun olin aikoinaan sitä mieltä, että 22 oli paras ikä ikinä enkä koskaan olisi halunnut olla päivääkään vanhempi. Sitten tuli 25, ja ajattelin, että tästä se alamäki sitten alkaakin, kohta oon jo kolmekymmentä. Nyt olen 26 eikä ikäkriisistä ole tietoakaan. Oikeastaan ikä tuntuu tällä hetkeltä asialta, joka sinällään on aika merkityksetön. Ehkä ekaa kertaa ikinä se ihan oikeasti tuntuu vain numerolta, eikä miltään mikä ihan todella määrittelisi minua. En oikein osaa sanoa, minkäikäiseksi itseni edes tunnen, tai miltä tämän iän pitäisi tuntua. Muistan, kuinka joskus silloin nuorempana oli ihan erilaiset kuvitelmat siitä, minkälaista elämä on tämän ikäisenä, sitä jotenkin luuli viimeistään 25-vuotiaana olevansa niin aikuinen ja valmis. Nyt on ihan hyvä juttu, ettei se niin mennytkään vaan kaikki on vielä ihan kesken! Voi olla, että tämäkin seesteinen olo johtuu äitiydestä. Olen saavuttanut sen, mistä olen haaveillutkin, tärkeimmän toiveeni. Olen aina tiennyt haluavani äidiksi, ja mieluiten nuorena - taisipa se 25 olla jonkinlainen"takaraja" joskus itselleni. Nippa nappa tuohon aikarajaan ehdinkin, mutta en kuitenkaan varsinaisesti koe olevani "nuori äiti". Mielestäni tulin äidiksi juuri oikean ikäisenä, tai sanotaanko ehkä mieluummin niin, että oikeaan aikaan. On ihanaa, että saan viettää tätä syntymäpäivää äitinä.




Ja ihana synttäripäivä tämä on ollutkin. Aamulla Kamil oli laittanut herätyskellon soimaan yllättääkseen päivänsankarin herkkuaamiaisella - joskaan sitä ei lopulta tarvittu, sillä herätyksestä piti huolen Luka kello 7.15. Syötiin joka tapauksessa pannareita ja saatiinpahan viettää mukavan pitkä ja kiireetön aamu yhdessä! Lahjaksi sain Kånkenin mustan ketturepun, mikä olikin mieluinen juttu, sillä uusi reppu on ollut hankintalistalla jo aika kauan. Tänään meillä oli Lukan kanssa myös ihan ensimmäinen muskarikerta ja hauskaa oli, mutta siitä lisää myöhemmin omassa postauksessaan! Muskarin jälkeen käytiin lounaalla ja kahvilla Armas Kuppilassa, ja loppuilta ollaan vain otettu rennosti kotona. Mitään isompaa juhlimista en olisi kaivannutkaan, tämä oli kaikessa tavallisuudessaan just parasta näin. 

xoxo Nelli

10 kommenttia

  1. Onnittelut! ^^ Ja totta kyllä, äidiksi tulemisen jälkeen oma ja puolison (ja vähän muidenkin ihmisten) ikä on jotenkin menettänyt merkityksensä...

    VastaaPoista
  2. Onnea! :) Ja kivan synttärilahjan sait, itekin haluisin tuollaisen pienemmän Kånkenin, sellainen isokokoinen versio jo löytyykin. Oon samanikäinen kuin sinä ja itekään en kyllä koe olevani varsinaisesti nuori äiti, vaikka ollaankin meidän kaveripiireistä niitä ensimmäisiä jotka perusti perheen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) nää Kånkenit on kyllä kivoja, tää on mun ensimmäinen tällainen :)

      Poista
  3. Paljon onnea! Samaa vuosikertaa täälläkin, tosin itselläni vaihtuu vuodet vasta loppuvuodesta :) Itse koen toisaalta olevani nuori äiti siinä mielessä, että esikoisen sain 22 vuotiaana ja tähän 25 ikään mennessä minulla on jo kaksi lasta. Toistaalta taas en koe olevani enää erityisen nuori äiti, koska on paljon minua nuorempia :D
    Ihania kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :* Niin, ehkä sitä ei 25-vuotiaana ensisynnyttäjänä tunne itseään enää niin kovin nuoreksi, kun nykyään esim. blogien kautta on päässyt seuraamaan paljon itseäni nuorempien äitien elämää :)

      Poista
  4. Aww ihanaa että oli hyvä päivä! Olet ihana <3

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.