Meidän päivä | 300915

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Päätin eilen illalla, että tekisin tästä päivästä sellaisen perinteisen päivä kuvina - postauksen. Projekti lähtikin ihan hyvin käyntiin, mutta niin sitä taas tuli muutama yllättävä tekijä vastaan eikä päivästä sitten tullutkaan ihan sellainen kuin etukäteen ajattelin... Mutta tässäpä nyt kuitenkin dokumentoituna tämä meidän tavallisen epätavallinen keskiviikkopäivämme!


Luka heräsi tänään iloisesti kello 7.15. Vauva nukkuu suurimmaksi osaksi omassa pinnasängyssään, mutta nykyään otamme hänet entistä useammin aamuyöstä väliimme nukkumaan. Minusta on vain niin ihana herätä hymyilevän vauvan vierestä, ja nyt kun pikkutyypillä alkaa olla kokoakin jo vähän enemmän, niin en enää koe perhepetiä ihan niin pelottavana asiana... Itse vain en ollut tänä aamuna kuitenkaan aivan yhtä hyvällä tuulella kuin vauva, sillä yö oli mennyt aika hulinameiningeissä ja ainakin omat uneni jäivät todella vähäisiksi. Syötettyäni Lukan sain onneksi kuitenkin vielä hieman lepuuttaa silmiäni, sillä vauva touhuili tyytyväisenä omiaan aina hieman yli kahdeksaan asti. Noustiin sitten koko perhe ylös sängystä, minä painelin suihkuun ja Kamil ryhtyi puuronkeittopuuhiin. Luka viihtyi hyvin leikkimatollaan meidän aamutouhujen ajan.


Aamupalaksi syötiin kookos-kaurapuuroa. Kylkeen vielä omena ja tietysti kuppi kahvia, niin pikku hiljaa se omakin päivä lähti käyntiin Yhtäkkiä siinä aamupalan lomassa kuitenkin tajusin, että kello on jo ihan liian paljon ja tunnin päästä pitäisi lähteä kävelemään terveysasemalle. Minulla nimittäin oli aika lääkärille kello 10.45 ja kaikki hommat vielä ihan kesken. Laitoin sitten pikavauhtia itseni valmiiksi, sen jälkeen vauvan aamuhommat ja vielä imetys ennen lähtöä. 


Meiltä on terveysasemalle vain parin kilometrin matka, joten päätettiin yhdistää aamu-ulkoilu samaan reissuun. Kamililla oli tänään vapaapäivä, joten pääsin lääkäriin rauhassa, samalla kun Kamil ulkoili Lukan ja Lalkan kanssa. Lääkärissä vierähtikin 45 minuuttia, mutta onneksi menin sinne tänään, koska tilanne oli ikävämpi kuin olin edes ajatellut. Olin saanut viikonloppuna allergisen reaktion eräästä lääkkeestä, jonka seurauksena jalkoihini oli tullut aika pahat tulehdukset. Sain antibioottikuurin, ja koska vointi oli muuten hyvä ja Luka nukkui tyytyväisenä, niin päätettiin vielä hieman jatkaa ulkoilua koko perheen voimin.


Hiekkaleikkejä-blogista inspiroituneena päätettiin kokeilla uutta harrastusta - nimittäin geokätköilyä. Pakko myöntää, että mielikuvani kyseisestä toiminnasta oli aikaisemmin lähinnä huvittuneet, mutta Jennin blogipostaus aiheesta herätti varovaisen mielenkiinnon, sillä se tuntui ihan meidän porukalle sopivalta jutulta! Tykätään molemmat seikkailla luonnossa, joten eipä ollutkaan ihme, että Kamilkin innostui ideasta, kun hänelle siitä kerroin. Niinpä sitten lähdettiin etsimään meidän ensimmäistä geokätköämme...


Ja lopulta se löytyikin. Kätkö ei ollut mitenkään älyttömän vaikeassa paikassa, mutta löytämisen riemu oli silti suuri! Sitten kello olikin taas jo vaikka mitä, joten lähdettiin palailemaan kotiin päin, ennen kuin Lukakin pian heräisi. Kotimatkalla puhuttiin siitä, kuinka kätkön etsiminen yhdessä oli sen verran hauskaa puuhaa, että eiköhän tätä harrastusta tulla vielä jatkamaankin! 



Luka heräsikin aika pian kotiin päästyämme. Syötiin nopeasti Kamilin kanssa pientä välipalaa, jonka jälkeen oli Lukan vuoro syödä. Sitten Kamil lähti käymään kaupassa ja me jäätiin Lukan kanssa kotiin leikkimään. Touhua vauvalla riittikin ja käynnissä oli myös kovat kääntymis- ja ryömimisharjoitukset. Kumpikaan ei siis vielä aivan onnistu, mutta yritys on kova! Olin iloinen siitä, että itselläni ei ollut mitään sellaista tekemistä, joka olisi ollut pakko hoitaa nyt, joten pystyin kivasti keskittymään ihan vain Lukan kanssa puuhailuun. Mun mielestä on niin ihanaa hengailla ja leikkiä Lukan kanssa, kun tämä on niin hyväntuulinen ja meillä on jo monta ihan omaa juttua, jotka saavat vauvan aina kikattamaan ihanasti!




Kamil tuli takaisin kaupasta noin kahden maissa. Siivoiltiin hieman pienen kaaoksen vallassa olevaa keittiötämme, ja Luka katseli meidän touhuja sitteristään - kunnes nukahti. Siirsin Lukan pinnasänkyyn nukkumaan, ja saatiinkin sitten sillä välin hyvin kotitöitä tehtyä. Ruuaksi kokattiin pinaatti-linssikeittoa, joka vielä tekovaiheessa näytti aika epäilyttävältä, mutta lopputulos oli kuitenkin onnistunut! Lukakin sitten sopivasti heräsi juuri, kun sain lautasen eteeni, joten tuttuun tapaan lusikoin ruokani pikavauhtia ja sitten olikin taas aika syöttää nälkäinen lapseni.


Lukan syötyä ja kellon ollessa noin puoli viisi, alettiin taas tohinalla valmistautua ulos lähtöön. Kamil oli menossa tapaamaan veljiäni ja meillä Lukan kanssa puolestaan oli treffit kaupungissa äitini kanssa - olin nimittäin lupautunut lähtemään tälle makutuomariksi vaateostoksille. Kävelin Lukan kanssa keskustaan ihanassa auringonpaisteessa, tänään on ollut ihan täydellinen syysilma! Luka nukkui melko tyytyväisenä meidän kierrellessä kauppoja, vain pari kertaa menon hiljentyessä hän hieman protestoi, mutta nukahti vaunujen hyssyttelyyn pian uudestaan. Jossain vaiheessa jalkani tulivat yhtäkkiä todella kipeiksi eikä kävelemisestä meinannut tulla yhtään mitään. Oli pakko ottaa sitten bussi kotiin enkä meinannut edes päästä kävelemään sitä ehkä sadan metrin matkaa pysäkiltä meille. Onneksi Kamil oli jo tullut siinä vaiheessa takaisin, kun itsekin pääsin vihdoin itkua tihrustaen sisälle. Kamil hoiti vauvaa, joten minä pääsin äkkiä lepuuttamaan jalkojani sohvalle ja potemaan kaameaa oloa.


Loppuillasta ei nyt olekaan enempää kuvia, koska se menikin sitten siellä sohvalla peittojen alle kääriytyneenä. Ilmeisesti se kävely ei nimittäin tehnyt yhtään hyvää, sillä mulle nousi pieni kuume ja olo oli todella kurja. Join teetä ja aloin siinä kuumehouruissani tekemään tätä postausta poikien puuhastellessa keskenään omiaan. Normaalisti Lukan iltatoimet aloitetaan kahdeksalta ja hän on viimeistään yhdeksältä nukkumassa, mutta tänään tuo nukkumaanmeno hieman viivästyi, koska Luka oli nukkunut illalla vaunuissa tavallista pidempään. Imetin vauvan viimeisen kerran samalla kun katsoin Toisenlaisia äitejä telkkarista. Ennen ohjelman loppumista Luka oli jo simahtanut, joten Kamil kantoi hänet omaan sänkyynsä ja minä jatkoin postauksen viimeistelyä samalla, kun söin iltapalaa. Tämän jälkeen aion vielä vetää yhden särkylääkkeen kitaan ja sitten nukkumaan - toivottavasti uni auttaa ja huomenna olo olisi jo parempi!

Tällainen päivä meillä siis tänään! Näitä päivä kuvina - postauksia onkin toivottu, ja ajattelin alkaa niitä vaikka kerran kuussa tekemään. Onhan näissä aika paljon hommaa, mutta minusta ainakin on hauska päästä kurkkaamaan muiden arkeen hieman tavallista blogipostausta enemmän. Tällä kertaa päivään mahtui aika paljon kiirettä ja sitten vielä tuo oma pieni sairastelu, joten tästä nyt tuli vähän tällainen... mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun! 

xoxo Nelli

4 kommenttia

  1. Näitä on kyllä kiva lukea. :)
    Pitäis itsekkin tehdä taas pitkästä aikaa tämmönen postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu nää on munkin mielestä tosi kivoja, vaikka onkin hieman työläs toteuttaa :D

      Poista
  2. Ihana oli lukea tätä! Toivottavasti antibiootit tehoavat nopsaan, tsemppiä <3

    VastaaPoista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.