Päätin eilen illalla, että tekisin tästä päivästä sellaisen perinteisen päivä kuvina - postauksen. Projekti lähtikin ihan hyvin käyntiin, mutta niin sitä taas tuli muutama yllättävä tekijä vastaan eikä päivästä sitten tullutkaan ihan sellainen kuin etukäteen ajattelin... Mutta tässäpä nyt kuitenkin dokumentoituna tämä meidän tavallisen epätavallinen keskiviikkopäivämme!


Luka heräsi tänään iloisesti kello 7.15. Vauva nukkuu suurimmaksi osaksi omassa pinnasängyssään, mutta nykyään otamme hänet entistä useammin aamuyöstä väliimme nukkumaan. Minusta on vain niin ihana herätä hymyilevän vauvan vierestä, ja nyt kun pikkutyypillä alkaa olla kokoakin jo vähän enemmän, niin en enää koe perhepetiä ihan niin pelottavana asiana... Itse vain en ollut tänä aamuna kuitenkaan aivan yhtä hyvällä tuulella kuin vauva, sillä yö oli mennyt aika hulinameiningeissä ja ainakin omat uneni jäivät todella vähäisiksi. Syötettyäni Lukan sain onneksi kuitenkin vielä hieman lepuuttaa silmiäni, sillä vauva touhuili tyytyväisenä omiaan aina hieman yli kahdeksaan asti. Noustiin sitten koko perhe ylös sängystä, minä painelin suihkuun ja Kamil ryhtyi puuronkeittopuuhiin. Luka viihtyi hyvin leikkimatollaan meidän aamutouhujen ajan.


Aamupalaksi syötiin kookos-kaurapuuroa. Kylkeen vielä omena ja tietysti kuppi kahvia, niin pikku hiljaa se omakin päivä lähti käyntiin Yhtäkkiä siinä aamupalan lomassa kuitenkin tajusin, että kello on jo ihan liian paljon ja tunnin päästä pitäisi lähteä kävelemään terveysasemalle. Minulla nimittäin oli aika lääkärille kello 10.45 ja kaikki hommat vielä ihan kesken. Laitoin sitten pikavauhtia itseni valmiiksi, sen jälkeen vauvan aamuhommat ja vielä imetys ennen lähtöä. 


Meiltä on terveysasemalle vain parin kilometrin matka, joten päätettiin yhdistää aamu-ulkoilu samaan reissuun. Kamililla oli tänään vapaapäivä, joten pääsin lääkäriin rauhassa, samalla kun Kamil ulkoili Lukan ja Lalkan kanssa. Lääkärissä vierähtikin 45 minuuttia, mutta onneksi menin sinne tänään, koska tilanne oli ikävämpi kuin olin edes ajatellut. Olin saanut viikonloppuna allergisen reaktion eräästä lääkkeestä, jonka seurauksena jalkoihini oli tullut aika pahat tulehdukset. Sain antibioottikuurin, ja koska vointi oli muuten hyvä ja Luka nukkui tyytyväisenä, niin päätettiin vielä hieman jatkaa ulkoilua koko perheen voimin.


Hiekkaleikkejä-blogista inspiroituneena päätettiin kokeilla uutta harrastusta - nimittäin geokätköilyä. Pakko myöntää, että mielikuvani kyseisestä toiminnasta oli aikaisemmin lähinnä huvittuneet, mutta Jennin blogipostaus aiheesta herätti varovaisen mielenkiinnon, sillä se tuntui ihan meidän porukalle sopivalta jutulta! Tykätään molemmat seikkailla luonnossa, joten eipä ollutkaan ihme, että Kamilkin innostui ideasta, kun hänelle siitä kerroin. Niinpä sitten lähdettiin etsimään meidän ensimmäistä geokätköämme...


Ja lopulta se löytyikin. Kätkö ei ollut mitenkään älyttömän vaikeassa paikassa, mutta löytämisen riemu oli silti suuri! Sitten kello olikin taas jo vaikka mitä, joten lähdettiin palailemaan kotiin päin, ennen kuin Lukakin pian heräisi. Kotimatkalla puhuttiin siitä, kuinka kätkön etsiminen yhdessä oli sen verran hauskaa puuhaa, että eiköhän tätä harrastusta tulla vielä jatkamaankin! 



Luka heräsikin aika pian kotiin päästyämme. Syötiin nopeasti Kamilin kanssa pientä välipalaa, jonka jälkeen oli Lukan vuoro syödä. Sitten Kamil lähti käymään kaupassa ja me jäätiin Lukan kanssa kotiin leikkimään. Touhua vauvalla riittikin ja käynnissä oli myös kovat kääntymis- ja ryömimisharjoitukset. Kumpikaan ei siis vielä aivan onnistu, mutta yritys on kova! Olin iloinen siitä, että itselläni ei ollut mitään sellaista tekemistä, joka olisi ollut pakko hoitaa nyt, joten pystyin kivasti keskittymään ihan vain Lukan kanssa puuhailuun. Mun mielestä on niin ihanaa hengailla ja leikkiä Lukan kanssa, kun tämä on niin hyväntuulinen ja meillä on jo monta ihan omaa juttua, jotka saavat vauvan aina kikattamaan ihanasti!




Kamil tuli takaisin kaupasta noin kahden maissa. Siivoiltiin hieman pienen kaaoksen vallassa olevaa keittiötämme, ja Luka katseli meidän touhuja sitteristään - kunnes nukahti. Siirsin Lukan pinnasänkyyn nukkumaan, ja saatiinkin sitten sillä välin hyvin kotitöitä tehtyä. Ruuaksi kokattiin pinaatti-linssikeittoa, joka vielä tekovaiheessa näytti aika epäilyttävältä, mutta lopputulos oli kuitenkin onnistunut! Lukakin sitten sopivasti heräsi juuri, kun sain lautasen eteeni, joten tuttuun tapaan lusikoin ruokani pikavauhtia ja sitten olikin taas aika syöttää nälkäinen lapseni.


Lukan syötyä ja kellon ollessa noin puoli viisi, alettiin taas tohinalla valmistautua ulos lähtöön. Kamil oli menossa tapaamaan veljiäni ja meillä Lukan kanssa puolestaan oli treffit kaupungissa äitini kanssa - olin nimittäin lupautunut lähtemään tälle makutuomariksi vaateostoksille. Kävelin Lukan kanssa keskustaan ihanassa auringonpaisteessa, tänään on ollut ihan täydellinen syysilma! Luka nukkui melko tyytyväisenä meidän kierrellessä kauppoja, vain pari kertaa menon hiljentyessä hän hieman protestoi, mutta nukahti vaunujen hyssyttelyyn pian uudestaan. Jossain vaiheessa jalkani tulivat yhtäkkiä todella kipeiksi eikä kävelemisestä meinannut tulla yhtään mitään. Oli pakko ottaa sitten bussi kotiin enkä meinannut edes päästä kävelemään sitä ehkä sadan metrin matkaa pysäkiltä meille. Onneksi Kamil oli jo tullut siinä vaiheessa takaisin, kun itsekin pääsin vihdoin itkua tihrustaen sisälle. Kamil hoiti vauvaa, joten minä pääsin äkkiä lepuuttamaan jalkojani sohvalle ja potemaan kaameaa oloa.


Loppuillasta ei nyt olekaan enempää kuvia, koska se menikin sitten siellä sohvalla peittojen alle kääriytyneenä. Ilmeisesti se kävely ei nimittäin tehnyt yhtään hyvää, sillä mulle nousi pieni kuume ja olo oli todella kurja. Join teetä ja aloin siinä kuumehouruissani tekemään tätä postausta poikien puuhastellessa keskenään omiaan. Normaalisti Lukan iltatoimet aloitetaan kahdeksalta ja hän on viimeistään yhdeksältä nukkumassa, mutta tänään tuo nukkumaanmeno hieman viivästyi, koska Luka oli nukkunut illalla vaunuissa tavallista pidempään. Imetin vauvan viimeisen kerran samalla kun katsoin Toisenlaisia äitejä telkkarista. Ennen ohjelman loppumista Luka oli jo simahtanut, joten Kamil kantoi hänet omaan sänkyynsä ja minä jatkoin postauksen viimeistelyä samalla, kun söin iltapalaa. Tämän jälkeen aion vielä vetää yhden särkylääkkeen kitaan ja sitten nukkumaan - toivottavasti uni auttaa ja huomenna olo olisi jo parempi!

Tällainen päivä meillä siis tänään! Näitä päivä kuvina - postauksia onkin toivottu, ja ajattelin alkaa niitä vaikka kerran kuussa tekemään. Onhan näissä aika paljon hommaa, mutta minusta ainakin on hauska päästä kurkkaamaan muiden arkeen hieman tavallista blogipostausta enemmän. Tällä kertaa päivään mahtui aika paljon kiirettä ja sitten vielä tuo oma pieni sairastelu, joten tästä nyt tuli vähän tällainen... mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun! 

xoxo Nelli

Meidän päivä | 300915

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Päätin eilen illalla, että tekisin tästä päivästä sellaisen perinteisen päivä kuvina - postauksen. Projekti lähtikin ihan hyvin käyntiin, mutta niin sitä taas tuli muutama yllättävä tekijä vastaan eikä päivästä sitten tullutkaan ihan sellainen kuin etukäteen ajattelin... Mutta tässäpä nyt kuitenkin dokumentoituna tämä meidän tavallisen epätavallinen keskiviikkopäivämme!


Luka heräsi tänään iloisesti kello 7.15. Vauva nukkuu suurimmaksi osaksi omassa pinnasängyssään, mutta nykyään otamme hänet entistä useammin aamuyöstä väliimme nukkumaan. Minusta on vain niin ihana herätä hymyilevän vauvan vierestä, ja nyt kun pikkutyypillä alkaa olla kokoakin jo vähän enemmän, niin en enää koe perhepetiä ihan niin pelottavana asiana... Itse vain en ollut tänä aamuna kuitenkaan aivan yhtä hyvällä tuulella kuin vauva, sillä yö oli mennyt aika hulinameiningeissä ja ainakin omat uneni jäivät todella vähäisiksi. Syötettyäni Lukan sain onneksi kuitenkin vielä hieman lepuuttaa silmiäni, sillä vauva touhuili tyytyväisenä omiaan aina hieman yli kahdeksaan asti. Noustiin sitten koko perhe ylös sängystä, minä painelin suihkuun ja Kamil ryhtyi puuronkeittopuuhiin. Luka viihtyi hyvin leikkimatollaan meidän aamutouhujen ajan.


Aamupalaksi syötiin kookos-kaurapuuroa. Kylkeen vielä omena ja tietysti kuppi kahvia, niin pikku hiljaa se omakin päivä lähti käyntiin Yhtäkkiä siinä aamupalan lomassa kuitenkin tajusin, että kello on jo ihan liian paljon ja tunnin päästä pitäisi lähteä kävelemään terveysasemalle. Minulla nimittäin oli aika lääkärille kello 10.45 ja kaikki hommat vielä ihan kesken. Laitoin sitten pikavauhtia itseni valmiiksi, sen jälkeen vauvan aamuhommat ja vielä imetys ennen lähtöä. 


Meiltä on terveysasemalle vain parin kilometrin matka, joten päätettiin yhdistää aamu-ulkoilu samaan reissuun. Kamililla oli tänään vapaapäivä, joten pääsin lääkäriin rauhassa, samalla kun Kamil ulkoili Lukan ja Lalkan kanssa. Lääkärissä vierähtikin 45 minuuttia, mutta onneksi menin sinne tänään, koska tilanne oli ikävämpi kuin olin edes ajatellut. Olin saanut viikonloppuna allergisen reaktion eräästä lääkkeestä, jonka seurauksena jalkoihini oli tullut aika pahat tulehdukset. Sain antibioottikuurin, ja koska vointi oli muuten hyvä ja Luka nukkui tyytyväisenä, niin päätettiin vielä hieman jatkaa ulkoilua koko perheen voimin.


Hiekkaleikkejä-blogista inspiroituneena päätettiin kokeilla uutta harrastusta - nimittäin geokätköilyä. Pakko myöntää, että mielikuvani kyseisestä toiminnasta oli aikaisemmin lähinnä huvittuneet, mutta Jennin blogipostaus aiheesta herätti varovaisen mielenkiinnon, sillä se tuntui ihan meidän porukalle sopivalta jutulta! Tykätään molemmat seikkailla luonnossa, joten eipä ollutkaan ihme, että Kamilkin innostui ideasta, kun hänelle siitä kerroin. Niinpä sitten lähdettiin etsimään meidän ensimmäistä geokätköämme...


Ja lopulta se löytyikin. Kätkö ei ollut mitenkään älyttömän vaikeassa paikassa, mutta löytämisen riemu oli silti suuri! Sitten kello olikin taas jo vaikka mitä, joten lähdettiin palailemaan kotiin päin, ennen kuin Lukakin pian heräisi. Kotimatkalla puhuttiin siitä, kuinka kätkön etsiminen yhdessä oli sen verran hauskaa puuhaa, että eiköhän tätä harrastusta tulla vielä jatkamaankin! 



Luka heräsikin aika pian kotiin päästyämme. Syötiin nopeasti Kamilin kanssa pientä välipalaa, jonka jälkeen oli Lukan vuoro syödä. Sitten Kamil lähti käymään kaupassa ja me jäätiin Lukan kanssa kotiin leikkimään. Touhua vauvalla riittikin ja käynnissä oli myös kovat kääntymis- ja ryömimisharjoitukset. Kumpikaan ei siis vielä aivan onnistu, mutta yritys on kova! Olin iloinen siitä, että itselläni ei ollut mitään sellaista tekemistä, joka olisi ollut pakko hoitaa nyt, joten pystyin kivasti keskittymään ihan vain Lukan kanssa puuhailuun. Mun mielestä on niin ihanaa hengailla ja leikkiä Lukan kanssa, kun tämä on niin hyväntuulinen ja meillä on jo monta ihan omaa juttua, jotka saavat vauvan aina kikattamaan ihanasti!




Kamil tuli takaisin kaupasta noin kahden maissa. Siivoiltiin hieman pienen kaaoksen vallassa olevaa keittiötämme, ja Luka katseli meidän touhuja sitteristään - kunnes nukahti. Siirsin Lukan pinnasänkyyn nukkumaan, ja saatiinkin sitten sillä välin hyvin kotitöitä tehtyä. Ruuaksi kokattiin pinaatti-linssikeittoa, joka vielä tekovaiheessa näytti aika epäilyttävältä, mutta lopputulos oli kuitenkin onnistunut! Lukakin sitten sopivasti heräsi juuri, kun sain lautasen eteeni, joten tuttuun tapaan lusikoin ruokani pikavauhtia ja sitten olikin taas aika syöttää nälkäinen lapseni.


Lukan syötyä ja kellon ollessa noin puoli viisi, alettiin taas tohinalla valmistautua ulos lähtöön. Kamil oli menossa tapaamaan veljiäni ja meillä Lukan kanssa puolestaan oli treffit kaupungissa äitini kanssa - olin nimittäin lupautunut lähtemään tälle makutuomariksi vaateostoksille. Kävelin Lukan kanssa keskustaan ihanassa auringonpaisteessa, tänään on ollut ihan täydellinen syysilma! Luka nukkui melko tyytyväisenä meidän kierrellessä kauppoja, vain pari kertaa menon hiljentyessä hän hieman protestoi, mutta nukahti vaunujen hyssyttelyyn pian uudestaan. Jossain vaiheessa jalkani tulivat yhtäkkiä todella kipeiksi eikä kävelemisestä meinannut tulla yhtään mitään. Oli pakko ottaa sitten bussi kotiin enkä meinannut edes päästä kävelemään sitä ehkä sadan metrin matkaa pysäkiltä meille. Onneksi Kamil oli jo tullut siinä vaiheessa takaisin, kun itsekin pääsin vihdoin itkua tihrustaen sisälle. Kamil hoiti vauvaa, joten minä pääsin äkkiä lepuuttamaan jalkojani sohvalle ja potemaan kaameaa oloa.


Loppuillasta ei nyt olekaan enempää kuvia, koska se menikin sitten siellä sohvalla peittojen alle kääriytyneenä. Ilmeisesti se kävely ei nimittäin tehnyt yhtään hyvää, sillä mulle nousi pieni kuume ja olo oli todella kurja. Join teetä ja aloin siinä kuumehouruissani tekemään tätä postausta poikien puuhastellessa keskenään omiaan. Normaalisti Lukan iltatoimet aloitetaan kahdeksalta ja hän on viimeistään yhdeksältä nukkumassa, mutta tänään tuo nukkumaanmeno hieman viivästyi, koska Luka oli nukkunut illalla vaunuissa tavallista pidempään. Imetin vauvan viimeisen kerran samalla kun katsoin Toisenlaisia äitejä telkkarista. Ennen ohjelman loppumista Luka oli jo simahtanut, joten Kamil kantoi hänet omaan sänkyynsä ja minä jatkoin postauksen viimeistelyä samalla, kun söin iltapalaa. Tämän jälkeen aion vielä vetää yhden särkylääkkeen kitaan ja sitten nukkumaan - toivottavasti uni auttaa ja huomenna olo olisi jo parempi!

Tällainen päivä meillä siis tänään! Näitä päivä kuvina - postauksia onkin toivottu, ja ajattelin alkaa niitä vaikka kerran kuussa tekemään. Onhan näissä aika paljon hommaa, mutta minusta ainakin on hauska päästä kurkkaamaan muiden arkeen hieman tavallista blogipostausta enemmän. Tällä kertaa päivään mahtui aika paljon kiirettä ja sitten vielä tuo oma pieni sairastelu, joten tästä nyt tuli vähän tällainen... mutta toivottavasti jaksoitte lukea loppuun! 

xoxo Nelli

Tein tässä muutama viikko sitten pienen tilauksen Ipanaisen verkkokauppaan. Yksi ostoskoriin klikkaamistani tuotteista oli ihana Lolli Jo - imetyskoru, josta onkin lyhyessä ajassa tullut ihan lempparini. Olen näitä ihastellut jo pitkään, mutta ennen oman vauvan saamista saatoin ehkä pitää imetyskoruja vähän humpuukina. No, nyt kun olen imettänyt lastani reilut kolme kuukautta ja käyttänyt koruakin jo jonkun aikaa, olen valmis pyörtämään puheeni!


Lolli Jo:n korut ovat karkkimaisen kauniita, ja suloisine pastelliväreineen sopivat hyvin tyyliini. Olen katsellut muidenkin merkkisiä imetyskoruja, mutta ne muut eivät ole sykähdyttäneet sydäntäni samalla tavalla. Ipanaisen valikoimissa on monenmoisia eri väriyhdistelmiä - valinnanvaikeushan siinä iskee! Hieman harmittelin, kun tilausta tehdessäni monet suosikeistani olivat kaupasta loppu, mutta heti parin päivän kuluttua Ipanaisen Facebook-sivuilla oli päivitys, että varastoon on tullut paljon täydennystä. Luultavasti olisin muuten päätynyt hempeän vaaleanpunaiseen koruun, mutta olen kyllä varsin tyytyväinen omaan harmaa-valkoiseen yksilöönikin. Halusin neutraalin korun, joka sopisi kaiken kanssa, ja tämä kyllä sopiikin! Omaan silmääni koru ei todellakaan ole pelkkä imetyskoru, vaan niin kivannäköinen, että sitä kyllä käyttää mielellään muutenkin. 


No, miksi siis imetyskoru? Minä rakastan korujen käyttämistä, mutta nykyään se on jäänyt vähemmälle, kun uteliaat pikkukätöset tarrautuvat niin kovin mielellään kaikkeen mahdolliseen - ja mahdollisimman lujaa. Äidin ei tarvitse pelätä kuristuvansa tai katkaisevansa lempikorujaan, sillä Lolli Jo - korun nylon-hihnassa on turvalukko, joka aukeaa vetämällä. Koru on myös 100% silikonia, joten vauvan on turvallista imeskellä korua, eikä se sisällä lainkaan BPA:ta, PVC:ta, lyijyä, latexia tai kadmiumia. Imetyshetkien lisäksi koru onkin kätevä myös kantamisessa, sillä Luka tykkää kovasti imeskellä kantoliinaa tai kantorepun olkahihnaa, mikä ainakin itsestäni on hieman ärsyttävää, kun tuntuu että koko kantoväline on pian aivan kuolainen! Imettäessä puolestaan vauva voi hipelöidä korua samalla kun syö. Meillä ainakin tämä monesti rauhoittaa imetyshetkiä, sillä nykyään Luka alkaa välillä olla jo liiankin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Itselleni myös on huomattavasti mukavampaa, jos vauva puristaa korua sen sijaan, että repisi paitaani tai raapisi rintakehääni. Imetyskoru kuuluu mielestäni sellaisten vauvajuttujen kategoriaan, jota ilmankin kyllä pärjäisi hyvin, mutta josta on kuitenkin paljon iloa ja käytännön hyötyäkin tässä vauva-arjessa. 


Onko imetyskorut teille tuttu juttu? Itse olen jo niin ihastunut koruuni, että harkitsen toisenkin hankkimista vaihtelun vuoksi! 

xoxo Nelli

Ihana imetyskoru

maanantai 28. syyskuuta 2015


Tein tässä muutama viikko sitten pienen tilauksen Ipanaisen verkkokauppaan. Yksi ostoskoriin klikkaamistani tuotteista oli ihana Lolli Jo - imetyskoru, josta onkin lyhyessä ajassa tullut ihan lempparini. Olen näitä ihastellut jo pitkään, mutta ennen oman vauvan saamista saatoin ehkä pitää imetyskoruja vähän humpuukina. No, nyt kun olen imettänyt lastani reilut kolme kuukautta ja käyttänyt koruakin jo jonkun aikaa, olen valmis pyörtämään puheeni!


Lolli Jo:n korut ovat karkkimaisen kauniita, ja suloisine pastelliväreineen sopivat hyvin tyyliini. Olen katsellut muidenkin merkkisiä imetyskoruja, mutta ne muut eivät ole sykähdyttäneet sydäntäni samalla tavalla. Ipanaisen valikoimissa on monenmoisia eri väriyhdistelmiä - valinnanvaikeushan siinä iskee! Hieman harmittelin, kun tilausta tehdessäni monet suosikeistani olivat kaupasta loppu, mutta heti parin päivän kuluttua Ipanaisen Facebook-sivuilla oli päivitys, että varastoon on tullut paljon täydennystä. Luultavasti olisin muuten päätynyt hempeän vaaleanpunaiseen koruun, mutta olen kyllä varsin tyytyväinen omaan harmaa-valkoiseen yksilöönikin. Halusin neutraalin korun, joka sopisi kaiken kanssa, ja tämä kyllä sopiikin! Omaan silmääni koru ei todellakaan ole pelkkä imetyskoru, vaan niin kivannäköinen, että sitä kyllä käyttää mielellään muutenkin. 


No, miksi siis imetyskoru? Minä rakastan korujen käyttämistä, mutta nykyään se on jäänyt vähemmälle, kun uteliaat pikkukätöset tarrautuvat niin kovin mielellään kaikkeen mahdolliseen - ja mahdollisimman lujaa. Äidin ei tarvitse pelätä kuristuvansa tai katkaisevansa lempikorujaan, sillä Lolli Jo - korun nylon-hihnassa on turvalukko, joka aukeaa vetämällä. Koru on myös 100% silikonia, joten vauvan on turvallista imeskellä korua, eikä se sisällä lainkaan BPA:ta, PVC:ta, lyijyä, latexia tai kadmiumia. Imetyshetkien lisäksi koru onkin kätevä myös kantamisessa, sillä Luka tykkää kovasti imeskellä kantoliinaa tai kantorepun olkahihnaa, mikä ainakin itsestäni on hieman ärsyttävää, kun tuntuu että koko kantoväline on pian aivan kuolainen! Imettäessä puolestaan vauva voi hipelöidä korua samalla kun syö. Meillä ainakin tämä monesti rauhoittaa imetyshetkiä, sillä nykyään Luka alkaa välillä olla jo liiankin kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Itselleni myös on huomattavasti mukavampaa, jos vauva puristaa korua sen sijaan, että repisi paitaani tai raapisi rintakehääni. Imetyskoru kuuluu mielestäni sellaisten vauvajuttujen kategoriaan, jota ilmankin kyllä pärjäisi hyvin, mutta josta on kuitenkin paljon iloa ja käytännön hyötyäkin tässä vauva-arjessa. 


Onko imetyskorut teille tuttu juttu? Itse olen jo niin ihastunut koruuni, että harkitsen toisenkin hankkimista vaihtelun vuoksi! 

xoxo Nelli
Elämänsä ensimmäiset kuukaudet Luka on nukkunut ihanassa isoisäni valmistamassa kehdossa. Pieni keinuva kehto on mielestäni ollut todella kiva ensisänky vauvalle, ja olenkin haikein mielin odottanut tätä päivää, kun Luka kasvaa siihen liian isoksi. On tuntunut siltä, että minun pieni vauvani todellakin on ihan liian pieni vielä siirtymään suureen pinnasänkyyn nukkumaan! Olenkin koittanut vitkutella tämän siirron kanssa, mutta pakko se vain oli vihdoin myöntää, että ei Luka vain kehtoonsa enää kunnolla mahdu. Niinpä kannoimme kehdon pois sänkymme vierestä, kirjoitimme pohjaan Lukan puumerkit ja laitoimme säilöön odottamaan suvun seuraavaa vauvaa, joka sitten vuorostaan saa tässä kehdossa nukkua. Niisk. Että miten voi jokin tällainenkin asia olla äidin mielestä niin haikeaa. Tänään pinnasängyssä, kohta varmaan jo koulussa... En ala!



Äidin tunteilusta huolimatta Lukan ensimmäinen yö isojen vauvojen sängyssä meni hyvin. Pinnis on edelleen meidän sänkymme vieressä kuten kehtokin oli, mutta silti tuntuu kuin vauva olisi nyt paljon kauempana! Tuntui ihan oudolta, kun pieni ei ollutkaan siinä ihan vieressä, aiemmin kun ei juuri tarvinnut itse nousta nähdäkseen kehdossa nukkuvan vauvan. Nyt heräilin yöllä vähän väliä tarkistamaan, että kaikki on varmasti hyvin eikä Luka esimerkiksi ole oppinut yhtäkkiä juuri tänä yönä kääntymään selältä vatsalleen (ei ollut). Voisin siis sanoa, että Luka todellakin nukkui ainakin viime yön uudessa sängyssään huomattavasti paremmin kuin äitinsä! Mutta ehkä tämä tästä, lupaan tottua tähänkin kyllä aivan pian... 

xoxo Nelli

Kehdosta pinnasänkyyn

lauantai 26. syyskuuta 2015

Elämänsä ensimmäiset kuukaudet Luka on nukkunut ihanassa isoisäni valmistamassa kehdossa. Pieni keinuva kehto on mielestäni ollut todella kiva ensisänky vauvalle, ja olenkin haikein mielin odottanut tätä päivää, kun Luka kasvaa siihen liian isoksi. On tuntunut siltä, että minun pieni vauvani todellakin on ihan liian pieni vielä siirtymään suureen pinnasänkyyn nukkumaan! Olenkin koittanut vitkutella tämän siirron kanssa, mutta pakko se vain oli vihdoin myöntää, että ei Luka vain kehtoonsa enää kunnolla mahdu. Niinpä kannoimme kehdon pois sänkymme vierestä, kirjoitimme pohjaan Lukan puumerkit ja laitoimme säilöön odottamaan suvun seuraavaa vauvaa, joka sitten vuorostaan saa tässä kehdossa nukkua. Niisk. Että miten voi jokin tällainenkin asia olla äidin mielestä niin haikeaa. Tänään pinnasängyssä, kohta varmaan jo koulussa... En ala!



Äidin tunteilusta huolimatta Lukan ensimmäinen yö isojen vauvojen sängyssä meni hyvin. Pinnis on edelleen meidän sänkymme vieressä kuten kehtokin oli, mutta silti tuntuu kuin vauva olisi nyt paljon kauempana! Tuntui ihan oudolta, kun pieni ei ollutkaan siinä ihan vieressä, aiemmin kun ei juuri tarvinnut itse nousta nähdäkseen kehdossa nukkuvan vauvan. Nyt heräilin yöllä vähän väliä tarkistamaan, että kaikki on varmasti hyvin eikä Luka esimerkiksi ole oppinut yhtäkkiä juuri tänä yönä kääntymään selältä vatsalleen (ei ollut). Voisin siis sanoa, että Luka todellakin nukkui ainakin viime yön uudessa sängyssään huomattavasti paremmin kuin äitinsä! Mutta ehkä tämä tästä, lupaan tottua tähänkin kyllä aivan pian... 

xoxo Nelli

Muistan, kun varsinkin raskauden loppuvaiheessa odotin kovasti sitä, että iso vatsa on pois tieltä ja pääsen käyttämään taas kaikkia vaatekaappini vaatteita. Raskaana ollessa kun tuli lähinnä pukeuduttua niihin vaatteisiin, jotka päälle suinkin vain mahtuivat, eikä ainakaan lopussa enää vaihtoehtoja ollut kauhean montaa. En kuitenkaan silloin tullut ajatelleeksi sitä, että tuskinpa heti synnytettyäni olisin takaisin vanhoissa mitoissani - enkä varsinkaan sitä, että imetyskin asettaisi omat rajoituksensa pukeutumiselle. Aika iso osa vanhoista lempivaatteista siis odottaa edelleen pahvilaatikoissa sitä päivää, kun voin oikeasti pukeutua sen kummemmin asiaa miettimättä. En ole liivejä ja muutamaa toppia lukuunottamatta ostanut erikseen varsinaisia imetysvaatteita, vaan yritän valita päälle sellaisia tavallisia vaatteita, joissa imetyskin hoituu mahdollisimman vaivattomasti. Löysät ja napitettavat yläosat varsinkin ovat tällaisia, mutta sen sijaan mekkojen käyttäminen on jäänyt vähemmälle. Ainakin omat mekkoni ovat suurimmaksi osaksi sellaisia, ettei niitä saa soveliaasti nostettua ylös imetyksen ajaksi, tai ainakin ohuiden sukkahousujen kanssa vilautusvaara on aika suuri. Niinpä entisestä vannoutuneesta mekkotytöstä onkin tullut ennemminkin rento tunika & legginsit - mutsi. 


Mutta mekkotytön mieltä on lämmittänyt huomio siitä, että kaupoissa on tällä hetkellä vaikka kuinka paljon kietaisumallisia vaatteita. En voisi juuri helpompaa ja kivemmannäkoistä imetysvaatetta tähän hätään kuvitella. Olenkin koittanut metsästää kivaa kietaisumekkoa itselleni syksyksi, ja viime viikolla aika täydellinen yksilö vihdoin tuli vastaan Indiskalla. Olen ihan rakastunut uuteen mekkooni, sillä siinä on itselleni juuri sopiva pituus ja lisäksi sininen on tällä hetkellä ihan lempivärejäni pukeutumisessa. Ja parasta tämän hetkinen tilanteeni huomioon ottaen on se, kuinka älyttömän vaivattomasti se imetyskin tämän mekon kanssa sujuu! Veikkaan, että syksyn luottovaate on todellakin löytynyt. Mitäs te tykkäätte?

xoxo Nelli

Kietaisumekko, imettäjän lempivaate

torstai 24. syyskuuta 2015


Muistan, kun varsinkin raskauden loppuvaiheessa odotin kovasti sitä, että iso vatsa on pois tieltä ja pääsen käyttämään taas kaikkia vaatekaappini vaatteita. Raskaana ollessa kun tuli lähinnä pukeuduttua niihin vaatteisiin, jotka päälle suinkin vain mahtuivat, eikä ainakaan lopussa enää vaihtoehtoja ollut kauhean montaa. En kuitenkaan silloin tullut ajatelleeksi sitä, että tuskinpa heti synnytettyäni olisin takaisin vanhoissa mitoissani - enkä varsinkaan sitä, että imetyskin asettaisi omat rajoituksensa pukeutumiselle. Aika iso osa vanhoista lempivaatteista siis odottaa edelleen pahvilaatikoissa sitä päivää, kun voin oikeasti pukeutua sen kummemmin asiaa miettimättä. En ole liivejä ja muutamaa toppia lukuunottamatta ostanut erikseen varsinaisia imetysvaatteita, vaan yritän valita päälle sellaisia tavallisia vaatteita, joissa imetyskin hoituu mahdollisimman vaivattomasti. Löysät ja napitettavat yläosat varsinkin ovat tällaisia, mutta sen sijaan mekkojen käyttäminen on jäänyt vähemmälle. Ainakin omat mekkoni ovat suurimmaksi osaksi sellaisia, ettei niitä saa soveliaasti nostettua ylös imetyksen ajaksi, tai ainakin ohuiden sukkahousujen kanssa vilautusvaara on aika suuri. Niinpä entisestä vannoutuneesta mekkotytöstä onkin tullut ennemminkin rento tunika & legginsit - mutsi. 


Mutta mekkotytön mieltä on lämmittänyt huomio siitä, että kaupoissa on tällä hetkellä vaikka kuinka paljon kietaisumallisia vaatteita. En voisi juuri helpompaa ja kivemmannäkoistä imetysvaatetta tähän hätään kuvitella. Olenkin koittanut metsästää kivaa kietaisumekkoa itselleni syksyksi, ja viime viikolla aika täydellinen yksilö vihdoin tuli vastaan Indiskalla. Olen ihan rakastunut uuteen mekkooni, sillä siinä on itselleni juuri sopiva pituus ja lisäksi sininen on tällä hetkellä ihan lempivärejäni pukeutumisessa. Ja parasta tämän hetkinen tilanteeni huomioon ottaen on se, kuinka älyttömän vaivattomasti se imetyskin tämän mekon kanssa sujuu! Veikkaan, että syksyn luottovaate on todellakin löytynyt. Mitäs te tykkäätte?

xoxo Nelli
Ketturepun lisäksi sain Kamililta vielä toisenkin synttäriyllätyksen. Me nimittäin lähdetään ensi kuussa koko perheen voimin laivareissulle Tukholmaan! Ei ehkä se kaikkein jännittävin ja eksoottisin matkakohde, mutta olen joka tapauksessa innoissani. Nykyään kun viettää niin paljon aikaa kotona, on ihan erityisen kiva päästä välillä uusiin maisemiin. Sitä paitsi rakastan Tukholmaa ja viettäisin siellä mieluusti vaikka parikin yötä, mutta nyt muutaman tunnin pyrähdyskin tuntuu ihan mukavalta. Ja muutenkin tällainen minireissu on varmaan aika sopivan pehmeä aloitus vauvan kanssa matkustamiseen. Matkustaminen on meille molemmille tärkeä juttu ja toiveena olisikin, että tulevaisuudessa voitaisiin reissata myös Lukan kanssa. Vauvahan kulkee jo nyt meidän mukana luontevasti joka paikassa, mutta mitään pidempiä reissuja ei vielä olla yhdessä tehty. Kesällä tehtiin päiväretki Fiskarsiin, mutta muuten ollaan pysytty Tampereen rajojen sisäpuolella. Uskon kuitenkin, että ihan hyvin tulee menemään!


En tiedä, onko käsitykseni vauvan kanssa reissaamisesta liiankin ruusuinen. Haluaisin kuitenkin uskoa, että tässäkin asiassa asenne ratkaisee aika paljon. Kun jo valmiiksi asennoituu siihen, että vauvan kanssa matkustaminen on hieman erilaista kuin jos reissussa olisi vain me kaksi, niin pääsee silläkin jo aika pitkälle. Meillä ei esimerkiksi ole kuin yksi suunnitelma Tukholman varalle: Urban Outfittersin liikkeessä pyörähtäminen, mutta muuten aiotaan mennä vauvan ja fiiliksen mukaan. On ihanaa päästä vaikka vain kuljeskelemaan pitkin kaunista Tukholmaa, muuta en oikein kaipaakaan. Laivamatkakin aiotaan ottaa rentoilun kannalta. Sopii meille, että laivalla ei edes ole hirveästi tekemistä, vaan saa vain olla ja viettää leppoisasti aikaa yhdessä. Mukaan reissuun lähtee ainakin kantovälineet, tarpeeksi vaihtovaatteita ja rutkasti positiivista mieltä, niin eiköhän niillä pärjätä jo aika hyvin! 

Löytyykö teiltä hyviä vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen? Entä suosituksia Tukholman kivoista ravintoloista ja kahviloista, jonne on helppo mennä vauvankin kanssa? 


Ps. Caseapp-arvonnan voittaja on nyt selvillä, ja arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä Pieni lintu. Onneksi olkoon, sinulle on lähetetty sähköpostia! Sain lisäksi antaa vielä alennuskoodin lukijoilleni, eli jos uudet hienot kuoret olisi nyt ajankohtaiset, niin koodilla NELLIXO20 saa 20% alennuksen Caseapp.fi:n tuotteista! 

xoxo Nelli

Vauvan kanssa reissuun (+arvonnan voittaja & alekoodi!)

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Ketturepun lisäksi sain Kamililta vielä toisenkin synttäriyllätyksen. Me nimittäin lähdetään ensi kuussa koko perheen voimin laivareissulle Tukholmaan! Ei ehkä se kaikkein jännittävin ja eksoottisin matkakohde, mutta olen joka tapauksessa innoissani. Nykyään kun viettää niin paljon aikaa kotona, on ihan erityisen kiva päästä välillä uusiin maisemiin. Sitä paitsi rakastan Tukholmaa ja viettäisin siellä mieluusti vaikka parikin yötä, mutta nyt muutaman tunnin pyrähdyskin tuntuu ihan mukavalta. Ja muutenkin tällainen minireissu on varmaan aika sopivan pehmeä aloitus vauvan kanssa matkustamiseen. Matkustaminen on meille molemmille tärkeä juttu ja toiveena olisikin, että tulevaisuudessa voitaisiin reissata myös Lukan kanssa. Vauvahan kulkee jo nyt meidän mukana luontevasti joka paikassa, mutta mitään pidempiä reissuja ei vielä olla yhdessä tehty. Kesällä tehtiin päiväretki Fiskarsiin, mutta muuten ollaan pysytty Tampereen rajojen sisäpuolella. Uskon kuitenkin, että ihan hyvin tulee menemään!


En tiedä, onko käsitykseni vauvan kanssa reissaamisesta liiankin ruusuinen. Haluaisin kuitenkin uskoa, että tässäkin asiassa asenne ratkaisee aika paljon. Kun jo valmiiksi asennoituu siihen, että vauvan kanssa matkustaminen on hieman erilaista kuin jos reissussa olisi vain me kaksi, niin pääsee silläkin jo aika pitkälle. Meillä ei esimerkiksi ole kuin yksi suunnitelma Tukholman varalle: Urban Outfittersin liikkeessä pyörähtäminen, mutta muuten aiotaan mennä vauvan ja fiiliksen mukaan. On ihanaa päästä vaikka vain kuljeskelemaan pitkin kaunista Tukholmaa, muuta en oikein kaipaakaan. Laivamatkakin aiotaan ottaa rentoilun kannalta. Sopii meille, että laivalla ei edes ole hirveästi tekemistä, vaan saa vain olla ja viettää leppoisasti aikaa yhdessä. Mukaan reissuun lähtee ainakin kantovälineet, tarpeeksi vaihtovaatteita ja rutkasti positiivista mieltä, niin eiköhän niillä pärjätä jo aika hyvin! 

Löytyykö teiltä hyviä vinkkejä vauvan kanssa matkustamiseen? Entä suosituksia Tukholman kivoista ravintoloista ja kahviloista, jonne on helppo mennä vauvankin kanssa? 


Ps. Caseapp-arvonnan voittaja on nyt selvillä, ja arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä Pieni lintu. Onneksi olkoon, sinulle on lähetetty sähköpostia! Sain lisäksi antaa vielä alennuskoodin lukijoilleni, eli jos uudet hienot kuoret olisi nyt ajankohtaiset, niin koodilla NELLIXO20 saa 20% alennuksen Caseapp.fi:n tuotteista! 

xoxo Nelli
Tänään Luka oli iloisesti ylhäällä jo aamukuudelta, joten tuntuu että päivää on tässä ollut jo pitkästi, vaikka kello on vasta kolme. Ja ehdinpä siinä aamulla myös (kerrankin!) leipomaan aamiaissämpylöitä, ja vielä ikuistamaan kameralle meidän minityypin tämän päiväisen asunkin ennen kotoa lähtöä. Aamut ovat yleensä yhtä hulinaa jos ollaan johonkin lähdössä, mutta tänään olikin paljon aikaa ja kaikki sujui mukavasti ilman suurempaa sähläystä. Aamuisessa vaatteidenvalinnassa inspiroi näköjään sekä ulkona vallitseva sumuinen ja harmaa sää, että meidän aamupäivän odotettu ohjelmanumero eli muskari! Meidän vauvalla ei juurikaan päällä merkkivaatteita näy, mutta ajattelin silti aina silloin tällöin julkaista täällä blogissa myös näitä Lukan "asukuvia", koska onhan ne vauvat nyt vain niin söpöjä, oli päällä sitten Mini Rodinia tai kirppislöytöjä. Vai mitä?



Paita on Lindexin ja Barbababa-housut kirppikseltä. Tuo paita on muuten yksiä harvoja vaatekappaleita, jonka olen ostanut ihan uutena kaupasta. Söpöhän se on, mutta ei kovin käytännöllinen. Annan kuitenkin raskaana olleelle itselleni anteeksi, sillä enhän tuolloin vielä tiennyt vauvanvaatteista yhtään mitään - nykyään kolme kuukautta äitinä olleena puolestaan tiedän, miten ikävästi paidat nousevat koko ajan kainaloihin, kun vauvaa kantaa ja pitää sylissä. Mutta täytyyhän tätäkin nyt edes muutaman kerran ehtiä pitää, ennen kuin vauvamme taas kasvaa seuraavaan vaatekokoon, nyt on nimittäin jo neljäs menossa! Barbababa-pöksyt on myös ostettu silloin, kun vauva oli vielä masussa, ja ne ovatkin edelleen yhdet ihan mun lempparit Lukan vaatteista.


Ostettiin muuten Lukalle oma marakassi heti ensimmäisen muskarikerran jälkeen. Ei hän ehkä ihan vielä sen perimmäistä ideaa ymmärrä, mutta onhan sitä kiva välillä heiluttaa niin vimmatusti. Tai hieman maistella, että mikäs vekotin se tämä on... 

xoxo Nelli

Muskaripäivän #kootd

maanantai 21. syyskuuta 2015

Tänään Luka oli iloisesti ylhäällä jo aamukuudelta, joten tuntuu että päivää on tässä ollut jo pitkästi, vaikka kello on vasta kolme. Ja ehdinpä siinä aamulla myös (kerrankin!) leipomaan aamiaissämpylöitä, ja vielä ikuistamaan kameralle meidän minityypin tämän päiväisen asunkin ennen kotoa lähtöä. Aamut ovat yleensä yhtä hulinaa jos ollaan johonkin lähdössä, mutta tänään olikin paljon aikaa ja kaikki sujui mukavasti ilman suurempaa sähläystä. Aamuisessa vaatteidenvalinnassa inspiroi näköjään sekä ulkona vallitseva sumuinen ja harmaa sää, että meidän aamupäivän odotettu ohjelmanumero eli muskari! Meidän vauvalla ei juurikaan päällä merkkivaatteita näy, mutta ajattelin silti aina silloin tällöin julkaista täällä blogissa myös näitä Lukan "asukuvia", koska onhan ne vauvat nyt vain niin söpöjä, oli päällä sitten Mini Rodinia tai kirppislöytöjä. Vai mitä?



Paita on Lindexin ja Barbababa-housut kirppikseltä. Tuo paita on muuten yksiä harvoja vaatekappaleita, jonka olen ostanut ihan uutena kaupasta. Söpöhän se on, mutta ei kovin käytännöllinen. Annan kuitenkin raskaana olleelle itselleni anteeksi, sillä enhän tuolloin vielä tiennyt vauvanvaatteista yhtään mitään - nykyään kolme kuukautta äitinä olleena puolestaan tiedän, miten ikävästi paidat nousevat koko ajan kainaloihin, kun vauvaa kantaa ja pitää sylissä. Mutta täytyyhän tätäkin nyt edes muutaman kerran ehtiä pitää, ennen kuin vauvamme taas kasvaa seuraavaan vaatekokoon, nyt on nimittäin jo neljäs menossa! Barbababa-pöksyt on myös ostettu silloin, kun vauva oli vielä masussa, ja ne ovatkin edelleen yhdet ihan mun lempparit Lukan vaatteista.


Ostettiin muuten Lukalle oma marakassi heti ensimmäisen muskarikerran jälkeen. Ei hän ehkä ihan vielä sen perimmäistä ideaa ymmärrä, mutta onhan sitä kiva välillä heiluttaa niin vimmatusti. Tai hieman maistella, että mikäs vekotin se tämä on... 

xoxo Nelli
Kiitos kaikille, jotka taannoin linkkailitte blogejanne tähän postaukseen! Näin sunnuntai-illan ratoksi ajattelin nyt esitellä viisi uutta blogituttavuutta, jotka tuon postauksen kautta löysin. Ehkäpä muutkin saavat lukulistalleen uutta luettavaa? Jonkin verran joukossa oli myös jo itselleni entuudestaan tuttuja blogeja, mutta päätin tähän postaukseen koota viisi sellaista lempparia, joita en aiemmin ollut lukenut. Klikkaa otsikoita vieraillaksesi blogissa!



Uutistoimisto Anselmi on 29-vuotiaan kuvittajan ja graafikon sekä pienen pojan äidin blogi. Harmi vain, että blogi päivittyy niin harvakseltaan, sillä tämä on todella ihana hyvän mielen blogi! Täältä löytyy niin tarinoita perheen arjesta kuin kirjoittajan omia kuvituksia ja diy-juttujakin. Pidän tosi paljon kirjoitustyylistä ja blogin pirteästä yleisfiiliksestä - voi kun näitä postauksia saisi vain lukea hieman useammin! 



Tykästyin tähän blogiin heti ensisilmäyksellä! Hauska nimi jää mieleen (kurkkaa tarina blogin nimen takaa täältä!) ja ulkoasu on yksinkertaisen suloinen. Blogia kirjoittaa 20-vuotias Julia, jolla on pieni Eevi-tytär. Julia kirjoittaa heidän arjestaan rennolla tyylillä, plussaa kivoista kuvista, joita on paljon! Blogi on perustettu vasta kesäkuussa, mutta mielestäni Julia on jo löytänyt oman bloggaustyylinsä ja suosittelen tutustumaan!



MoMo on blogi monikulttuurisen monikkoperheen elämästä. Suomalainen äiti, gambialainen isä ja suloiset identtiset kaksostytöt. Koska itsekin elelen kaksikulttuurisessa parisuhteessa, niin tykkään kovasti lukea myös, miten muilla sujuu perhe-elämä kahden kulttuurin iloisessa sekametelisopassa. Tästä blogista löytyy niin arkijuttuja kuin pohdintaakin, samoin kuin vaikkapa käsitöitä ja leivontaohjeita.



Blogia kirjoittaa esikoistaan odottava Tiina, ja kun oma vauvani on "jo" kolmekuinen, niin on kiva fiilistellä raskausjuttuja muiden blogeissa! Tämä on siinä mielessä erilainen blogi kuin useimmat muut lukemani, sillä täältä ei kuvia juurikaan löydy vaan pääosassa on teksti. Ja teksti kyllä soljuukin niin mukavasti, että eipä niitä kuvia jää hirveästi kaipaamaankaan. Tykkään kovasti!



Blogin takana on 24-vuotias Lotta, jolla on 3-vuotias tytär sekä uusi vauva tulossa joukukuussa. Blogista löytyy kivasti juttuja laidasta laitaan: raskautta, äitiyttä, diy-juttuja, sisustusta, vaatteita... Aito, lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä blogi, täälläkin on kiva uppoutua taas erityisesti niihin raskausajan tunnelmiin! 

xoxo Nelli

Esittelyssä viisi uutta blogituttavuutta!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kiitos kaikille, jotka taannoin linkkailitte blogejanne tähän postaukseen! Näin sunnuntai-illan ratoksi ajattelin nyt esitellä viisi uutta blogituttavuutta, jotka tuon postauksen kautta löysin. Ehkäpä muutkin saavat lukulistalleen uutta luettavaa? Jonkin verran joukossa oli myös jo itselleni entuudestaan tuttuja blogeja, mutta päätin tähän postaukseen koota viisi sellaista lempparia, joita en aiemmin ollut lukenut. Klikkaa otsikoita vieraillaksesi blogissa!



Uutistoimisto Anselmi on 29-vuotiaan kuvittajan ja graafikon sekä pienen pojan äidin blogi. Harmi vain, että blogi päivittyy niin harvakseltaan, sillä tämä on todella ihana hyvän mielen blogi! Täältä löytyy niin tarinoita perheen arjesta kuin kirjoittajan omia kuvituksia ja diy-juttujakin. Pidän tosi paljon kirjoitustyylistä ja blogin pirteästä yleisfiiliksestä - voi kun näitä postauksia saisi vain lukea hieman useammin! 



Tykästyin tähän blogiin heti ensisilmäyksellä! Hauska nimi jää mieleen (kurkkaa tarina blogin nimen takaa täältä!) ja ulkoasu on yksinkertaisen suloinen. Blogia kirjoittaa 20-vuotias Julia, jolla on pieni Eevi-tytär. Julia kirjoittaa heidän arjestaan rennolla tyylillä, plussaa kivoista kuvista, joita on paljon! Blogi on perustettu vasta kesäkuussa, mutta mielestäni Julia on jo löytänyt oman bloggaustyylinsä ja suosittelen tutustumaan!



MoMo on blogi monikulttuurisen monikkoperheen elämästä. Suomalainen äiti, gambialainen isä ja suloiset identtiset kaksostytöt. Koska itsekin elelen kaksikulttuurisessa parisuhteessa, niin tykkään kovasti lukea myös, miten muilla sujuu perhe-elämä kahden kulttuurin iloisessa sekametelisopassa. Tästä blogista löytyy niin arkijuttuja kuin pohdintaakin, samoin kuin vaikkapa käsitöitä ja leivontaohjeita.



Blogia kirjoittaa esikoistaan odottava Tiina, ja kun oma vauvani on "jo" kolmekuinen, niin on kiva fiilistellä raskausjuttuja muiden blogeissa! Tämä on siinä mielessä erilainen blogi kuin useimmat muut lukemani, sillä täältä ei kuvia juurikaan löydy vaan pääosassa on teksti. Ja teksti kyllä soljuukin niin mukavasti, että eipä niitä kuvia jää hirveästi kaipaamaankaan. Tykkään kovasti!



Blogin takana on 24-vuotias Lotta, jolla on 3-vuotias tytär sekä uusi vauva tulossa joukukuussa. Blogista löytyy kivasti juttuja laidasta laitaan: raskautta, äitiyttä, diy-juttuja, sisustusta, vaatteita... Aito, lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä blogi, täälläkin on kiva uppoutua taas erityisesti niihin raskausajan tunnelmiin! 

xoxo Nelli
Tässä aamussa ei sinänsä olisi ollut mitään kovin erikoista, ellen sattuisi olemaan äiti. Se oli nimittäin ensimmäinen kerta tämän kolmen kuukauden aikana, kun olin ihan suunnitellusti lähdössä pois kotoa ottamaan sitä ihan omaa aikaa - siis kauppareissua tai nopeaa kampaamokäyntiä pidemmäksi ajaksi. En ole hirveästi kaivannut pois vauvani luota ja nytkin se kieltämättä aluksi tuntui hieman oudolta, vaikka samalla kyllä tiesin senkin, että ihan hyvää se minulle tekisi. Kamil on ennenkin kannustanut minua siihen, siis lähtemään vähän pois tästä vauvakuplastani, mutta nyt vasta tuntui siltä, että ehkä nyt on viimein sen aika. Niinpä ilmoittauduin joogakurssille, jonka tunnit pidetään aina perjantaiaamuisin. Kamilin töiden takia en oikein pystyisi ottamaan mitään iltaharrastusta, mutta onneksi olen viime aikoina opetellut aamuihmiseksi, joten kello 9 alkava tunti ei tunnu enää ihan niin traagiselta! Ja tänään oli sitten ensimmäisen tunnin aika.


Se totaalisesti rentoutumiseksi tarkoitettu puolitoistatuntinen meinasi kyllä ensin mennä ihan metsään. Kamil nimittäin sai yllättäen kutsun työhaastatteluun juuri tälle samalle aamulle! Tiedän, kuinka paljon Kamil kyseisen paikan haluaisi, joten tarjoudun jo uhraamaan tämän kauan odotetun oman hetkeni ja jäämään kotiin Lukan kanssa. Kamil ei tähän kuitenkaan suostunut, vaan sanoi ottavansa vauvan mukaan haastatteluun! Mua kyllä ajatus aluksi hieman hirvitti, mutta asia oli kuulemma haastattelijalle ihan okei, joten ei kai siinä sitten... Niinpä pojat saattoivat minut joogasalille, minä imetin vielä vauvan nopeasti aulassa ennen tunnin alkua, ja toivotin Kamilille onnea. Ja hengähdin vain syvään toivoen, että kaikki arkiset ajatukset lipuisivat jonnekin kauas uloshengityksen mukana.

Ei se kyllä ihan helppoa ollut. Mieli meinasi koko ajan karkailla ihan vääriin paikkoihin. Muistikohan Kamil nyt ihan varmasti ottaa sen pumppaamani maidon mukaan? (Tietysti muisti, tarkistinhan sen jo noin miljoona kertaa ennen lähtöä.) Mitä jos Luka kiukkuilee koko haastattelun ajan eikä Kamil pysty keskittyä ja koko homma on ihan pilalla? Ja entä jos huomaan yhtäkkiä paitani olevan ihan litimärkä maidosta (vaikka juurihan vasta imetin varta vasten siksi, että tältä kauhuskenaarioltani välttyisin)??? Eihän siitä siis meinannut tulla yhtään mitään. Koko kroppakin tuntui pitkän tauon jälkeen ihan kankealta. Tuntui, että olin keväällä raskausjoogassakin käydessäni notkeampi kuin nyt! 


Mutta sitten kuulin ohjaajan lausuvan maagiset sanat: nautiskele joutenolosta. Ja minä ajattelin, että hitto vie, minähän nautin. Suljin silmät, hengitin syvään ja olin vain, siinä hetkessä. Ja totesin, että kai minä loppujen lopuksi jo olinkin vähän tämän tarpeessa. Siis ihan todella.

Ja tunnin jälkeen olin ihan varmasti virkeämpi ja rentoutuneempi äiti kuin pitkään aikaan. Ehdin vielä käydä kiertämässä pari kauppaakin ennen kuin Kamil ja Luka palasivat haastattelusta. Kerrankin sai sovitella vaatteita ihan rauhassa, joten ostin itselleni synttärilahjaksi uuden mekon. Tuntuu, että tuollainen parinkin tunnin ihan tavallinen yksinään olo latasi akkuja ihan mielettömällä tavalla ja nyt jaksaa taas! Niin, ja se haastattelukin oli kuulemma mennyt hyvin. Edes lisämaitoa ei oltu tarvittu ja Luka oli Kamilin sanojen mukaan hurmannut kaikki. Saa nähdä, oliko vauvan ottaminen mukaan haastatteluun hyvä veto vai ei, mutta olen aika varma tämä kaksikko ainakin erottui joukosta... Toivotaan, että hyvällä tavalla!

Rentoa viikonloppua! 

xoxo Nelli

Erilainen aamu

perjantai 18. syyskuuta 2015

Tässä aamussa ei sinänsä olisi ollut mitään kovin erikoista, ellen sattuisi olemaan äiti. Se oli nimittäin ensimmäinen kerta tämän kolmen kuukauden aikana, kun olin ihan suunnitellusti lähdössä pois kotoa ottamaan sitä ihan omaa aikaa - siis kauppareissua tai nopeaa kampaamokäyntiä pidemmäksi ajaksi. En ole hirveästi kaivannut pois vauvani luota ja nytkin se kieltämättä aluksi tuntui hieman oudolta, vaikka samalla kyllä tiesin senkin, että ihan hyvää se minulle tekisi. Kamil on ennenkin kannustanut minua siihen, siis lähtemään vähän pois tästä vauvakuplastani, mutta nyt vasta tuntui siltä, että ehkä nyt on viimein sen aika. Niinpä ilmoittauduin joogakurssille, jonka tunnit pidetään aina perjantaiaamuisin. Kamilin töiden takia en oikein pystyisi ottamaan mitään iltaharrastusta, mutta onneksi olen viime aikoina opetellut aamuihmiseksi, joten kello 9 alkava tunti ei tunnu enää ihan niin traagiselta! Ja tänään oli sitten ensimmäisen tunnin aika.


Se totaalisesti rentoutumiseksi tarkoitettu puolitoistatuntinen meinasi kyllä ensin mennä ihan metsään. Kamil nimittäin sai yllättäen kutsun työhaastatteluun juuri tälle samalle aamulle! Tiedän, kuinka paljon Kamil kyseisen paikan haluaisi, joten tarjoudun jo uhraamaan tämän kauan odotetun oman hetkeni ja jäämään kotiin Lukan kanssa. Kamil ei tähän kuitenkaan suostunut, vaan sanoi ottavansa vauvan mukaan haastatteluun! Mua kyllä ajatus aluksi hieman hirvitti, mutta asia oli kuulemma haastattelijalle ihan okei, joten ei kai siinä sitten... Niinpä pojat saattoivat minut joogasalille, minä imetin vielä vauvan nopeasti aulassa ennen tunnin alkua, ja toivotin Kamilille onnea. Ja hengähdin vain syvään toivoen, että kaikki arkiset ajatukset lipuisivat jonnekin kauas uloshengityksen mukana.

Ei se kyllä ihan helppoa ollut. Mieli meinasi koko ajan karkailla ihan vääriin paikkoihin. Muistikohan Kamil nyt ihan varmasti ottaa sen pumppaamani maidon mukaan? (Tietysti muisti, tarkistinhan sen jo noin miljoona kertaa ennen lähtöä.) Mitä jos Luka kiukkuilee koko haastattelun ajan eikä Kamil pysty keskittyä ja koko homma on ihan pilalla? Ja entä jos huomaan yhtäkkiä paitani olevan ihan litimärkä maidosta (vaikka juurihan vasta imetin varta vasten siksi, että tältä kauhuskenaarioltani välttyisin)??? Eihän siitä siis meinannut tulla yhtään mitään. Koko kroppakin tuntui pitkän tauon jälkeen ihan kankealta. Tuntui, että olin keväällä raskausjoogassakin käydessäni notkeampi kuin nyt! 


Mutta sitten kuulin ohjaajan lausuvan maagiset sanat: nautiskele joutenolosta. Ja minä ajattelin, että hitto vie, minähän nautin. Suljin silmät, hengitin syvään ja olin vain, siinä hetkessä. Ja totesin, että kai minä loppujen lopuksi jo olinkin vähän tämän tarpeessa. Siis ihan todella.

Ja tunnin jälkeen olin ihan varmasti virkeämpi ja rentoutuneempi äiti kuin pitkään aikaan. Ehdin vielä käydä kiertämässä pari kauppaakin ennen kuin Kamil ja Luka palasivat haastattelusta. Kerrankin sai sovitella vaatteita ihan rauhassa, joten ostin itselleni synttärilahjaksi uuden mekon. Tuntuu, että tuollainen parinkin tunnin ihan tavallinen yksinään olo latasi akkuja ihan mielettömällä tavalla ja nyt jaksaa taas! Niin, ja se haastattelukin oli kuulemma mennyt hyvin. Edes lisämaitoa ei oltu tarvittu ja Luka oli Kamilin sanojen mukaan hurmannut kaikki. Saa nähdä, oliko vauvan ottaminen mukaan haastatteluun hyvä veto vai ei, mutta olen aika varma tämä kaksikko ainakin erottui joukosta... Toivotaan, että hyvällä tavalla!

Rentoa viikonloppua! 

xoxo Nelli

Onneksi Luka on aamuisin aina niin hyväntuulinen, niin sitä jaksaa itsekin herätä hieman paremmin tällaisina harmaina päivinä. Väkisinkin ne unihiekat karisevat silmistä, kun vieressä hekottaa vauva, joka vaatii huomiota. Lukan uusi aamujen lempparipuuha on meidän oma lentokoneleikkimme: minä makaan selälläni jalat koukussa ja vauva vatsallaan jalkojeni päällä. Voi sitä riemua, kun heiluttelen häntä siinä edestakaisin, puolelta toiselle, ylös ja alas. Mikään ei kyllä ole suloisempaa, kuin vauvan kikatus! Meidän päivät alkavat yleensä tällaisella hassuttelulla, ja piristäähän se omaakin mieltä. Minä kun en aikaisemmin ole ollut aamuihminen ollenkaan, vaan liian aikaiset aamut saivat lähinnä kiukkuiseksi. Nykyään jopa jo nautin näistä!




Myöskään nämä viimeaikaiset sadepäivät eivät ole lannistaneet mieltä. Äitiyslomalla ollessa on tietysti se hyvä puoli, että harvemmin on pakko värjötellä bussipysäkillä vesisateessa kello 7.30, vaan voi yleensä itse päättää, lähteekö ulos vai ei. Tänään me ei kyllä olla välitetty säästä, vaan puuhattu kaikkea kivaa siitäkin huolimatta. Aamupäivällä oltiin lähdössä koko perheen voimin ruokaostoksille, mutta päätettiinkin yhdistää kauppareissuun myös lounas kaupungilla. Paikaksi valitsimme Tampereelle kesällä avatun Fazer Cafen, vihdoin ja viimein. Siellä on nimittäin pitänyt käydä jo vaikka kuinka monesti, mutta aina se on sitten jostain syystä kuitenkin jäänyt. Mutta hyväksi valinnaksi se osoittautuikin, varsinkin tällaisena päivänä! Kahvilassa on suuret ikkunat ja kirkas valaistus, täydellinen kombo silloin, kun mieli kaipaa ehkä pientä lisäenergiaa. Kahvilan herkkuja mutustellessa on myös hauska katsella ohikulkevia ihmisiä - ja painautua samalla hieman syvemmälle penkkiinsä. Plussaa vielä siitäkin, että kahvilassa mahtui hyvin liikkumaan myös vaunujen kanssa. Todella monesti nimittäin kaikki kivat paikat ovat sen verran ahtaita, ettei niihin oikein tahdo mahtua, jos on liikkeellä vaunuilla. Tänne tullaan varmasti vielä uudestaankin, ainakin paikan viikonloppubrunssi kuulosti sen verran herkulliselta, että se pitäisi kyllä joskus testata!



Päivän asu oli sekoitus vanhaa ja uutta. Olimme taannoin myymässä tavaroitamme läheisellä kirpputorilla, ja yhtenä päivänä siellä pöytäämme siistiessäni kiinnitin huomiota viereiseen pöytään, joka oli täynnä kaikenlaisia ihania mummoaarteita! Iskin silmäni erityisesti tähän valkoiseen neuletakkiin ja mustaan mummolaukkuun, jotka vaihtoivat omistajaa yhteensä kolmella eurolla. Neule on luultavasti oikeasti kokoa XL, mutta pidän siitä silti. Minusta on hauska sekoittaa eri juttuja keskenään, enkä suhtaudu pukemiseen kovinkaan vakavasti. Dr. Martensit ja Marimekon tunika saivat toimia kavereina näille löydöilleni, joten lopputulos ei toivottavasti ollut kuitenkaan ihan mummo! Mitäs mieltä muuten olette tällaisista asukuvista blogissa silloin tällöin?

xoxo Nelli

Sadepäiviä ja mummoaarteita

torstai 17. syyskuuta 2015


Onneksi Luka on aamuisin aina niin hyväntuulinen, niin sitä jaksaa itsekin herätä hieman paremmin tällaisina harmaina päivinä. Väkisinkin ne unihiekat karisevat silmistä, kun vieressä hekottaa vauva, joka vaatii huomiota. Lukan uusi aamujen lempparipuuha on meidän oma lentokoneleikkimme: minä makaan selälläni jalat koukussa ja vauva vatsallaan jalkojeni päällä. Voi sitä riemua, kun heiluttelen häntä siinä edestakaisin, puolelta toiselle, ylös ja alas. Mikään ei kyllä ole suloisempaa, kuin vauvan kikatus! Meidän päivät alkavat yleensä tällaisella hassuttelulla, ja piristäähän se omaakin mieltä. Minä kun en aikaisemmin ole ollut aamuihminen ollenkaan, vaan liian aikaiset aamut saivat lähinnä kiukkuiseksi. Nykyään jopa jo nautin näistä!




Myöskään nämä viimeaikaiset sadepäivät eivät ole lannistaneet mieltä. Äitiyslomalla ollessa on tietysti se hyvä puoli, että harvemmin on pakko värjötellä bussipysäkillä vesisateessa kello 7.30, vaan voi yleensä itse päättää, lähteekö ulos vai ei. Tänään me ei kyllä olla välitetty säästä, vaan puuhattu kaikkea kivaa siitäkin huolimatta. Aamupäivällä oltiin lähdössä koko perheen voimin ruokaostoksille, mutta päätettiinkin yhdistää kauppareissuun myös lounas kaupungilla. Paikaksi valitsimme Tampereelle kesällä avatun Fazer Cafen, vihdoin ja viimein. Siellä on nimittäin pitänyt käydä jo vaikka kuinka monesti, mutta aina se on sitten jostain syystä kuitenkin jäänyt. Mutta hyväksi valinnaksi se osoittautuikin, varsinkin tällaisena päivänä! Kahvilassa on suuret ikkunat ja kirkas valaistus, täydellinen kombo silloin, kun mieli kaipaa ehkä pientä lisäenergiaa. Kahvilan herkkuja mutustellessa on myös hauska katsella ohikulkevia ihmisiä - ja painautua samalla hieman syvemmälle penkkiinsä. Plussaa vielä siitäkin, että kahvilassa mahtui hyvin liikkumaan myös vaunujen kanssa. Todella monesti nimittäin kaikki kivat paikat ovat sen verran ahtaita, ettei niihin oikein tahdo mahtua, jos on liikkeellä vaunuilla. Tänne tullaan varmasti vielä uudestaankin, ainakin paikan viikonloppubrunssi kuulosti sen verran herkulliselta, että se pitäisi kyllä joskus testata!



Päivän asu oli sekoitus vanhaa ja uutta. Olimme taannoin myymässä tavaroitamme läheisellä kirpputorilla, ja yhtenä päivänä siellä pöytäämme siistiessäni kiinnitin huomiota viereiseen pöytään, joka oli täynnä kaikenlaisia ihania mummoaarteita! Iskin silmäni erityisesti tähän valkoiseen neuletakkiin ja mustaan mummolaukkuun, jotka vaihtoivat omistajaa yhteensä kolmella eurolla. Neule on luultavasti oikeasti kokoa XL, mutta pidän siitä silti. Minusta on hauska sekoittaa eri juttuja keskenään, enkä suhtaudu pukemiseen kovinkaan vakavasti. Dr. Martensit ja Marimekon tunika saivat toimia kavereina näille löydöilleni, joten lopputulos ei toivottavasti ollut kuitenkaan ihan mummo! Mitäs mieltä muuten olette tällaisista asukuvista blogissa silloin tällöin?

xoxo Nelli
Tänään meillä oli aamuohjelmassa Lukan 3kk-neuvola. Jännitin tätä käyntiä kovasti jo etukäteen, sillä luvassa oli ensimmäiset pistoksina annettavat rokotteet, eli yhdistelmärokote ja pneumokokki. En ole neulakammoinen, mutta tuntui kurjalta ajatella, miten vauvaa tulisi nuo piikit sattumaan! Ehdinkin jo hississä matkalla kuudenteen kerrokseen tirauttaa pienet ylitunteellisen äidin itkut, mutta onneksi Kamil oli mukana ja sain koottua itseni ennen kuin astuttiin hissistä ulos neuvolaan. Tiedän kyllä, että on ne kaikki muutkin vauvat selvinneet näistä rokotuksista, mutta silti olen vain ihan liian herkkä, kun kyse on omasta lapsestani...


Neuvolassa ensin kertoiltiin hieman Lukan kuulumisia ja miten vauva on meidän mielestämme kehittynyt. Poika oli onneksi tapansa mukaan hyvällä tuulella, ja jutteli ja hymyili kovasti neuvolantädille. Sitten katsottiin vähän Lukan "taitoja" eli miten hän esimerkiksi on mahallaan ja seuraako lelua katsellaan. Hoitajaa ihmetytti, miten tukevasti Luka seisoo tuettuna - yleensä sillä tavalla seistään kuulemma vasta viiden kuukauden iässä. Luka on kyllä alusta alkaen ollut niin jäntevä poika, ja nyt viime aikojen suosikkijuttusi onkin ollut tuo "seisominen". 


Tässä vielä Lukan uusimmat mitat. Suluissa vertailun vuoksi viime kertaisen neuvolakäynnin mitat n. puolitoista kuukautta sitten Lukan ollessa 7 viikon ikäinen. 

Paino: 7650g (6000g)
Pituus: 62,9cm (57,3cm)
Päänympärys: 41cm (38,6cm)

"Hurmaava Luka! Vastaa hymyyn, juttelee. Täysimetyksellä. Näkö normaali. Rokotukset sai."


Niin, ne rokotukset. Alunperin mun oli tarkoitus mennä Lukan kanssa neuvolaan yksin, mutta onneksi Kamil saikin vaihdettua työvuoronsa niin, että pääsi myös mukaan. Kamil piti Lukaa sylissä ja minä yritin vain ajatella ilosia ajatuksia. Jonkin verran Luka itki - äidin mielestä niin sydäntäsärkevästi, mutta se harmitus meni kuitenkin loppujen lopuksi aika nopeasti ohi, varsinkin kun lohdutukseksi sai hieman maitoa. Hetken päästä vauva taas oli yhtä hymyä, eli onneksi tämä ei hirveän pitkään jaksanut olla vihainen kokemastaan vääryydestä. Äidin reipas kulta! Neuvolan jälkeen Luka nukahti saman tien vaunuihin, ja nukkuikin sitten pari tuntia tuon kauhean koettelemuksensa jälkeen. Käytiin vielä apteekista hakemassa varmuuden vuoksi vauvalle sopivaa liuosmaista panadolia, jos rokotuksen sivuvaikutuksena nousee kuume tai Luka on muuten kovin kipeä. Toivotaan, että mitään ei tulisi! Tähän asti Luka on vaikuttanut melko normaalilta, ehkä hieman tavallista väsyneemmältä vain, mutta saa nähdä mitä tässä iltaa kohti mentäessä tapahtuu. Minkälaisia kokemuksia teillä on näistä kolmen kuukauden rokotuksista? 

xoxo Nelli

3kk neuvola

tiistai 15. syyskuuta 2015

Tänään meillä oli aamuohjelmassa Lukan 3kk-neuvola. Jännitin tätä käyntiä kovasti jo etukäteen, sillä luvassa oli ensimmäiset pistoksina annettavat rokotteet, eli yhdistelmärokote ja pneumokokki. En ole neulakammoinen, mutta tuntui kurjalta ajatella, miten vauvaa tulisi nuo piikit sattumaan! Ehdinkin jo hississä matkalla kuudenteen kerrokseen tirauttaa pienet ylitunteellisen äidin itkut, mutta onneksi Kamil oli mukana ja sain koottua itseni ennen kuin astuttiin hissistä ulos neuvolaan. Tiedän kyllä, että on ne kaikki muutkin vauvat selvinneet näistä rokotuksista, mutta silti olen vain ihan liian herkkä, kun kyse on omasta lapsestani...


Neuvolassa ensin kertoiltiin hieman Lukan kuulumisia ja miten vauva on meidän mielestämme kehittynyt. Poika oli onneksi tapansa mukaan hyvällä tuulella, ja jutteli ja hymyili kovasti neuvolantädille. Sitten katsottiin vähän Lukan "taitoja" eli miten hän esimerkiksi on mahallaan ja seuraako lelua katsellaan. Hoitajaa ihmetytti, miten tukevasti Luka seisoo tuettuna - yleensä sillä tavalla seistään kuulemma vasta viiden kuukauden iässä. Luka on kyllä alusta alkaen ollut niin jäntevä poika, ja nyt viime aikojen suosikkijuttusi onkin ollut tuo "seisominen". 


Tässä vielä Lukan uusimmat mitat. Suluissa vertailun vuoksi viime kertaisen neuvolakäynnin mitat n. puolitoista kuukautta sitten Lukan ollessa 7 viikon ikäinen. 

Paino: 7650g (6000g)
Pituus: 62,9cm (57,3cm)
Päänympärys: 41cm (38,6cm)

"Hurmaava Luka! Vastaa hymyyn, juttelee. Täysimetyksellä. Näkö normaali. Rokotukset sai."


Niin, ne rokotukset. Alunperin mun oli tarkoitus mennä Lukan kanssa neuvolaan yksin, mutta onneksi Kamil saikin vaihdettua työvuoronsa niin, että pääsi myös mukaan. Kamil piti Lukaa sylissä ja minä yritin vain ajatella ilosia ajatuksia. Jonkin verran Luka itki - äidin mielestä niin sydäntäsärkevästi, mutta se harmitus meni kuitenkin loppujen lopuksi aika nopeasti ohi, varsinkin kun lohdutukseksi sai hieman maitoa. Hetken päästä vauva taas oli yhtä hymyä, eli onneksi tämä ei hirveän pitkään jaksanut olla vihainen kokemastaan vääryydestä. Äidin reipas kulta! Neuvolan jälkeen Luka nukahti saman tien vaunuihin, ja nukkuikin sitten pari tuntia tuon kauhean koettelemuksensa jälkeen. Käytiin vielä apteekista hakemassa varmuuden vuoksi vauvalle sopivaa liuosmaista panadolia, jos rokotuksen sivuvaikutuksena nousee kuume tai Luka on muuten kovin kipeä. Toivotaan, että mitään ei tulisi! Tähän asti Luka on vaikuttanut melko normaalilta, ehkä hieman tavallista väsyneemmältä vain, mutta saa nähdä mitä tässä iltaa kohti mentäessä tapahtuu. Minkälaisia kokemuksia teillä on näistä kolmen kuukauden rokotuksista? 

xoxo Nelli
Täytin tänään 26 vuotta. Kaksikymmentäkuusi. Muistan, kun olin aikoinaan sitä mieltä, että 22 oli paras ikä ikinä enkä koskaan olisi halunnut olla päivääkään vanhempi. Sitten tuli 25, ja ajattelin, että tästä se alamäki sitten alkaakin, kohta oon jo kolmekymmentä. Nyt olen 26 eikä ikäkriisistä ole tietoakaan. Oikeastaan ikä tuntuu tällä hetkeltä asialta, joka sinällään on aika merkityksetön. Ehkä ekaa kertaa ikinä se ihan oikeasti tuntuu vain numerolta, eikä miltään mikä ihan todella määrittelisi minua. En oikein osaa sanoa, minkäikäiseksi itseni edes tunnen, tai miltä tämän iän pitäisi tuntua. Muistan, kuinka joskus silloin nuorempana oli ihan erilaiset kuvitelmat siitä, minkälaista elämä on tämän ikäisenä, sitä jotenkin luuli viimeistään 25-vuotiaana olevansa niin aikuinen ja valmis. Nyt on ihan hyvä juttu, ettei se niin mennytkään vaan kaikki on vielä ihan kesken! Voi olla, että tämäkin seesteinen olo johtuu äitiydestä. Olen saavuttanut sen, mistä olen haaveillutkin, tärkeimmän toiveeni. Olen aina tiennyt haluavani äidiksi, ja mieluiten nuorena - taisipa se 25 olla jonkinlainen"takaraja" joskus itselleni. Nippa nappa tuohon aikarajaan ehdinkin, mutta en kuitenkaan varsinaisesti koe olevani "nuori äiti". Mielestäni tulin äidiksi juuri oikean ikäisenä, tai sanotaanko ehkä mieluummin niin, että oikeaan aikaan. On ihanaa, että saan viettää tätä syntymäpäivää äitinä.




Ja ihana synttäripäivä tämä on ollutkin. Aamulla Kamil oli laittanut herätyskellon soimaan yllättääkseen päivänsankarin herkkuaamiaisella - joskaan sitä ei lopulta tarvittu, sillä herätyksestä piti huolen Luka kello 7.15. Syötiin joka tapauksessa pannareita ja saatiinpahan viettää mukavan pitkä ja kiireetön aamu yhdessä! Lahjaksi sain Kånkenin mustan ketturepun, mikä olikin mieluinen juttu, sillä uusi reppu on ollut hankintalistalla jo aika kauan. Tänään meillä oli Lukan kanssa myös ihan ensimmäinen muskarikerta ja hauskaa oli, mutta siitä lisää myöhemmin omassa postauksessaan! Muskarin jälkeen käytiin lounaalla ja kahvilla Armas Kuppilassa, ja loppuilta ollaan vain otettu rennosti kotona. Mitään isompaa juhlimista en olisi kaivannutkaan, tämä oli kaikessa tavallisuudessaan just parasta näin. 

xoxo Nelli

T w e n t y s i x

maanantai 14. syyskuuta 2015

Täytin tänään 26 vuotta. Kaksikymmentäkuusi. Muistan, kun olin aikoinaan sitä mieltä, että 22 oli paras ikä ikinä enkä koskaan olisi halunnut olla päivääkään vanhempi. Sitten tuli 25, ja ajattelin, että tästä se alamäki sitten alkaakin, kohta oon jo kolmekymmentä. Nyt olen 26 eikä ikäkriisistä ole tietoakaan. Oikeastaan ikä tuntuu tällä hetkeltä asialta, joka sinällään on aika merkityksetön. Ehkä ekaa kertaa ikinä se ihan oikeasti tuntuu vain numerolta, eikä miltään mikä ihan todella määrittelisi minua. En oikein osaa sanoa, minkäikäiseksi itseni edes tunnen, tai miltä tämän iän pitäisi tuntua. Muistan, kuinka joskus silloin nuorempana oli ihan erilaiset kuvitelmat siitä, minkälaista elämä on tämän ikäisenä, sitä jotenkin luuli viimeistään 25-vuotiaana olevansa niin aikuinen ja valmis. Nyt on ihan hyvä juttu, ettei se niin mennytkään vaan kaikki on vielä ihan kesken! Voi olla, että tämäkin seesteinen olo johtuu äitiydestä. Olen saavuttanut sen, mistä olen haaveillutkin, tärkeimmän toiveeni. Olen aina tiennyt haluavani äidiksi, ja mieluiten nuorena - taisipa se 25 olla jonkinlainen"takaraja" joskus itselleni. Nippa nappa tuohon aikarajaan ehdinkin, mutta en kuitenkaan varsinaisesti koe olevani "nuori äiti". Mielestäni tulin äidiksi juuri oikean ikäisenä, tai sanotaanko ehkä mieluummin niin, että oikeaan aikaan. On ihanaa, että saan viettää tätä syntymäpäivää äitinä.




Ja ihana synttäripäivä tämä on ollutkin. Aamulla Kamil oli laittanut herätyskellon soimaan yllättääkseen päivänsankarin herkkuaamiaisella - joskaan sitä ei lopulta tarvittu, sillä herätyksestä piti huolen Luka kello 7.15. Syötiin joka tapauksessa pannareita ja saatiinpahan viettää mukavan pitkä ja kiireetön aamu yhdessä! Lahjaksi sain Kånkenin mustan ketturepun, mikä olikin mieluinen juttu, sillä uusi reppu on ollut hankintalistalla jo aika kauan. Tänään meillä oli Lukan kanssa myös ihan ensimmäinen muskarikerta ja hauskaa oli, mutta siitä lisää myöhemmin omassa postauksessaan! Muskarin jälkeen käytiin lounaalla ja kahvilla Armas Kuppilassa, ja loppuilta ollaan vain otettu rennosti kotona. Mitään isompaa juhlimista en olisi kaivannutkaan, tämä oli kaikessa tavallisuudessaan just parasta näin. 

xoxo Nelli

Sain hetki sitten mukavan yhteydenoton Caseapp-sivustolta, jossa siis pystyy suunnittelemaan persoonallisia kuoria ja tarrakuoria esimerkiksi puhelimiin. Ajankohta olikin osuva, sillä olen halunnut hankkia uudet kuoret puhelimeeni jo iät ja ajat, mutta koska se ei kuitenkaan ole ollut prioriteetti-listani aivan kärjessä, niin homma on sitten aina vähän jäänyt. Siksipä lähdinkin ilomielin mukaan pieneen yhteistyöhön Caseappin kanssa suunnittelemaan uudet hienot kuoret iphonelleni. Tarkoitukseni oli tilata lisäksi tarrakuoret tablettiini, mutta koska iPad Airia ei sivustolta vielä löydy, niin päädyin sitten tekemään kahdet eri puhelinkuoret. Kyllästyn helposti, joten on kiva kun puhelimen ilmettä voi aina välillä helposti vaihdella!


Kuorien suunnittelu on helppoa. Sivustolla on paljon valmiita malleja, joita voi käyttää sellaisenaan tai muokata niitä mieleisikseen. Kuoret voi myös tehdä alusta loppuun itse käyttämällä omia kuviaan sekä lisäämällä tekstiä tai valmiita clipart-kuvia. Minä halusin toiset kuoret Lukan kuvalla ja toiset hieman "neutraalimmat" kuoret. Lukan kuvista valitsin mustavalkoisen otoksen, jossa vauva tuijottaa silmät suurina suoraan kameraan. "I heart you" - teksti punaisella taustalla oli valmis clipart-kuva, ja tuo hauskasti hieman väriä muuten harmaisiin kuoriin. 


Toisiin kuoriini valitsin taustalle valmiin pohjan, vaaleanpunaista kimallusta. Löysin clipart-valikoimasta hauskat nuolet, ja jotenkin niistä mieleeni tuli tuo teksti, jonka olin joskus kauan sitten jostain lukenut. Kirjoitin sen siis vielä kuoriin, ja lopputuloksesta tuli mielestäni tosi kiva - ja ennen kaikkea minun näköiseni! 

Olen tosi tyytyväinen uusiin kuoriini! Ilokseni saan järjestää myös pienen arvonnan teille lukijoille, joten mikäli sinunkin puhelimesi kaipaa uutta, persoonallista ilmettä, niin tee näin:

1. Seuraa blogiani joko Facebookinbloggerin, bloglovinin tai blogipolun kautta. Jätä kommenttiboksiin toimiva sähköpostiosoitteesi! 
2. Lisäarvan saat, jos lisäksi seuraat Caseappia (@caseapp) ja/tai blogiani (@nellipupu) instagramissa.

Ilmoitathan kommentissasi, kuinka monella arvalla olet mukana. Osallistumisaikaa on viikko eli ensi lauantaihin 19.9. asti. Voittaja siis saa itselleen suunnittelemansa kuoret Caseapp.fi:n kautta! Onnea arvontaan!

xoxo Nelli

Uudet ja uniikit kuoret puhelimeen (sis. arvonnan!)

lauantai 12. syyskuuta 2015


Sain hetki sitten mukavan yhteydenoton Caseapp-sivustolta, jossa siis pystyy suunnittelemaan persoonallisia kuoria ja tarrakuoria esimerkiksi puhelimiin. Ajankohta olikin osuva, sillä olen halunnut hankkia uudet kuoret puhelimeeni jo iät ja ajat, mutta koska se ei kuitenkaan ole ollut prioriteetti-listani aivan kärjessä, niin homma on sitten aina vähän jäänyt. Siksipä lähdinkin ilomielin mukaan pieneen yhteistyöhön Caseappin kanssa suunnittelemaan uudet hienot kuoret iphonelleni. Tarkoitukseni oli tilata lisäksi tarrakuoret tablettiini, mutta koska iPad Airia ei sivustolta vielä löydy, niin päädyin sitten tekemään kahdet eri puhelinkuoret. Kyllästyn helposti, joten on kiva kun puhelimen ilmettä voi aina välillä helposti vaihdella!


Kuorien suunnittelu on helppoa. Sivustolla on paljon valmiita malleja, joita voi käyttää sellaisenaan tai muokata niitä mieleisikseen. Kuoret voi myös tehdä alusta loppuun itse käyttämällä omia kuviaan sekä lisäämällä tekstiä tai valmiita clipart-kuvia. Minä halusin toiset kuoret Lukan kuvalla ja toiset hieman "neutraalimmat" kuoret. Lukan kuvista valitsin mustavalkoisen otoksen, jossa vauva tuijottaa silmät suurina suoraan kameraan. "I heart you" - teksti punaisella taustalla oli valmis clipart-kuva, ja tuo hauskasti hieman väriä muuten harmaisiin kuoriin. 


Toisiin kuoriini valitsin taustalle valmiin pohjan, vaaleanpunaista kimallusta. Löysin clipart-valikoimasta hauskat nuolet, ja jotenkin niistä mieleeni tuli tuo teksti, jonka olin joskus kauan sitten jostain lukenut. Kirjoitin sen siis vielä kuoriin, ja lopputuloksesta tuli mielestäni tosi kiva - ja ennen kaikkea minun näköiseni! 

Olen tosi tyytyväinen uusiin kuoriini! Ilokseni saan järjestää myös pienen arvonnan teille lukijoille, joten mikäli sinunkin puhelimesi kaipaa uutta, persoonallista ilmettä, niin tee näin:

1. Seuraa blogiani joko Facebookinbloggerin, bloglovinin tai blogipolun kautta. Jätä kommenttiboksiin toimiva sähköpostiosoitteesi! 
2. Lisäarvan saat, jos lisäksi seuraat Caseappia (@caseapp) ja/tai blogiani (@nellipupu) instagramissa.

Ilmoitathan kommentissasi, kuinka monella arvalla olet mukana. Osallistumisaikaa on viikko eli ensi lauantaihin 19.9. asti. Voittaja siis saa itselleen suunnittelemansa kuoret Caseapp.fi:n kautta! Onnea arvontaan!

xoxo Nelli
Neljäsosa vauvavuodesta on nyt eletty, aika hurjaa! Meidän kolmekuinen vauvamme on ihan mahtava tyyppi. Hän on mahdottoman iloinen ja hauska pieni poika, joka hymyilee ja naureskelee jatkuvasti, milloin millekin. Luka on myös todella seurankipeä, eikä oikein viihtyisi yksin. Välillä hän innostuu juttelemaan yksikseen leluilleen, mutta kaikkein parasta on seurustella äidin ja isin kanssa. Ja juttua vauvalla kyllä riittääkin! Hän osaa jo vaikka minkälaisia äännähdyksiä ja innostuessaan kiljahtelee riemusta. Nämä seurusteluhetket ovat äidinkin mielestä ihan parhaita. Luka tykkää siitä, kun hänen mahaansa puhalletaan, kun kasvoja suukotellaan ja kun hänen käsiään ja jalkojaan liikutellaan. Kukkuu-leikkiä leikitään välillä harson kanssa - toisinaan se on hurjan hauskaa, mutta toisinaan vielä vähän liian jännittävää.


Kolmen kuukauden ikäinen Luka on myös todella utelias pikku seikkailija. Hän tarkkailee maailmaa silmät pyöreinä ja rakastaa sitä, kun häntä kannetaan ympäri kotia ja näytetään hänelle asioita. Myös ulkomaailmaa on hauska tutkia kantorepun tai -liinan kyydissä matkustaen. Paikallaanoleminen on äärimmäisen tylsää, ja sitä protestoidaankin yleensä varsin kuuluvasti. Sylissä hengailun lisäksi hän tykkää makoilla vatsallaan ja jaksaa kannatella päätään pitkiä aikoja. Kääntyä hän ei kuitenkaan vielä oikein osaa, ainakaan ilman apua. Makoillessaan hän on kuitenkin todella vilkas tapaus, ja potkii ja sätkii käsillään ja jaloillaan vimmatusti. Tuntuu, että koko ajan on hirveä tohina päällä! Omaa peilikuvaansa hän myös tykkää tuijotella ja kovasti aina itselleen nauraa ja juttelee. Hiljattain Luka on löytänyt myös omat kätensä. Nuo pikkukätöset tarttuvatkin innokkaasti milloin mihinkin, ja lisäksi pienet nyrkit löytyvät useimmiten vauvan suusta. 


Yönsä Luka nukkuu pääsääntöisesti hyvin. Untenmaille mennään siinä klo 21 aikoihin ja aamulla herätään seitsemän-kahdeksan maissa. Yöllä herätään syömään yleensä kerran tai kahdesti. Päivisin nukkuminen on hieman vaihtelevaa. Ulkona vaunuissa hän voi nukkua pitkiäkin aikoja, mutta sisällä päiväunet saattavat jäädä hyvinkin lyhkäisiksi. Puhelimesta soitettu sateenropina tai "kohtuäänet" rauhoittavat kuitenkin usein pikkumiehen uneen, jos muuten ei meinaa malttaa nukahtaa. Parasta on kuitenkin, jos saa nukahtaa rinnalle, eikä siitä saisi mielellään nostaa häntä omaan sänkyyn nukkumaan! Syöminen tapahtuu lapsentahtisesti, eli maitoa Luka saa niin usein kuin vain haluaa. Yleensä hän syö päivisin muutaman tunnin välein. Välillä liian nopea maidontulo kirvoittaa pienet rintaraivarit, mutta pääosin meidän imetyshetket sujuvat rauhallisesti. Olen kyllä positiivisesti yllättynyt siitä, miten helppo vauva meillä toistaiseksi on ollut! 


Tulevana tiistaina meillä on 3kk-neuvola, ja mielenkiinnolla odotankin uusimpien mittojen kuulemista! Tuntuu, että vauva on kasvanut ihan hurjasti ja veikkaan kyllä, että 7kg on mennyt jo rikki. Vaatekoko on tällä hetkellä 62-68, ja pituuskasvuakin on tapahtunut sen verran, että Lukan kehto on jäämässä auttamattomasti pieneksi. Tuntuu, etten millään raaskisi pistää tuota kehtoa vielä pois ja laittaa Lukaa nukkumaan isoon pinnasänkyyn! On hän vain sellainen minun oma pikkuruinen kuitenkin.

xoxo Nelli

Ps. Jos et vielä ole käynyt linkkaamassa blogiasi TÄHÄN postaukseen, niin tee se viimeistään tänään!

Kolme kuukautta

perjantai 11. syyskuuta 2015

Neljäsosa vauvavuodesta on nyt eletty, aika hurjaa! Meidän kolmekuinen vauvamme on ihan mahtava tyyppi. Hän on mahdottoman iloinen ja hauska pieni poika, joka hymyilee ja naureskelee jatkuvasti, milloin millekin. Luka on myös todella seurankipeä, eikä oikein viihtyisi yksin. Välillä hän innostuu juttelemaan yksikseen leluilleen, mutta kaikkein parasta on seurustella äidin ja isin kanssa. Ja juttua vauvalla kyllä riittääkin! Hän osaa jo vaikka minkälaisia äännähdyksiä ja innostuessaan kiljahtelee riemusta. Nämä seurusteluhetket ovat äidinkin mielestä ihan parhaita. Luka tykkää siitä, kun hänen mahaansa puhalletaan, kun kasvoja suukotellaan ja kun hänen käsiään ja jalkojaan liikutellaan. Kukkuu-leikkiä leikitään välillä harson kanssa - toisinaan se on hurjan hauskaa, mutta toisinaan vielä vähän liian jännittävää.


Kolmen kuukauden ikäinen Luka on myös todella utelias pikku seikkailija. Hän tarkkailee maailmaa silmät pyöreinä ja rakastaa sitä, kun häntä kannetaan ympäri kotia ja näytetään hänelle asioita. Myös ulkomaailmaa on hauska tutkia kantorepun tai -liinan kyydissä matkustaen. Paikallaanoleminen on äärimmäisen tylsää, ja sitä protestoidaankin yleensä varsin kuuluvasti. Sylissä hengailun lisäksi hän tykkää makoilla vatsallaan ja jaksaa kannatella päätään pitkiä aikoja. Kääntyä hän ei kuitenkaan vielä oikein osaa, ainakaan ilman apua. Makoillessaan hän on kuitenkin todella vilkas tapaus, ja potkii ja sätkii käsillään ja jaloillaan vimmatusti. Tuntuu, että koko ajan on hirveä tohina päällä! Omaa peilikuvaansa hän myös tykkää tuijotella ja kovasti aina itselleen nauraa ja juttelee. Hiljattain Luka on löytänyt myös omat kätensä. Nuo pikkukätöset tarttuvatkin innokkaasti milloin mihinkin, ja lisäksi pienet nyrkit löytyvät useimmiten vauvan suusta. 


Yönsä Luka nukkuu pääsääntöisesti hyvin. Untenmaille mennään siinä klo 21 aikoihin ja aamulla herätään seitsemän-kahdeksan maissa. Yöllä herätään syömään yleensä kerran tai kahdesti. Päivisin nukkuminen on hieman vaihtelevaa. Ulkona vaunuissa hän voi nukkua pitkiäkin aikoja, mutta sisällä päiväunet saattavat jäädä hyvinkin lyhkäisiksi. Puhelimesta soitettu sateenropina tai "kohtuäänet" rauhoittavat kuitenkin usein pikkumiehen uneen, jos muuten ei meinaa malttaa nukahtaa. Parasta on kuitenkin, jos saa nukahtaa rinnalle, eikä siitä saisi mielellään nostaa häntä omaan sänkyyn nukkumaan! Syöminen tapahtuu lapsentahtisesti, eli maitoa Luka saa niin usein kuin vain haluaa. Yleensä hän syö päivisin muutaman tunnin välein. Välillä liian nopea maidontulo kirvoittaa pienet rintaraivarit, mutta pääosin meidän imetyshetket sujuvat rauhallisesti. Olen kyllä positiivisesti yllättynyt siitä, miten helppo vauva meillä toistaiseksi on ollut! 


Tulevana tiistaina meillä on 3kk-neuvola, ja mielenkiinnolla odotankin uusimpien mittojen kuulemista! Tuntuu, että vauva on kasvanut ihan hurjasti ja veikkaan kyllä, että 7kg on mennyt jo rikki. Vaatekoko on tällä hetkellä 62-68, ja pituuskasvuakin on tapahtunut sen verran, että Lukan kehto on jäämässä auttamattomasti pieneksi. Tuntuu, etten millään raaskisi pistää tuota kehtoa vielä pois ja laittaa Lukaa nukkumaan isoon pinnasänkyyn! On hän vain sellainen minun oma pikkuruinen kuitenkin.

xoxo Nelli

Ps. Jos et vielä ole käynyt linkkaamassa blogiasi TÄHÄN postaukseen, niin tee se viimeistään tänään!

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.