Valkoista kohinaa


Kuluneiden seitsemän viikon aikana olen oppinut muun muassa sen, että on olemassa ainakin yksi ääni, johon ei koskaan totu. Oman lapsen itku - sen kuuleminen tuntuu joka kerta ihan yhtä sydäntäraastavalta, oli itkun syy mikä hyvänsä. Jo silloin, kun kuulin ensimmäisen kerran sairaalassa vauvani itkevän, tiesin heti, että olisin valmis tekemään mitä tahansa, jotta hänellä vain olisi hyvä olla. Ja tiedättekö, miten toivottomaksi sitä itsensä tuntee silloin, kun ei saakaan oman vauvansa itkua loppumaan?

Luka on aina ollut melko "helppo" vauva eikä meillä ole ollut suurempia vaikeuksia hänen kanssaan. Kuitenkin nyt viime aikoina illat ovat välillä hyvinkin raskaita. Päivät ja yöt sujuvat hyvin, iltaisin kitistään ja itketään. Usein siihen auttaa se, että jaksaa kantaa vauvaa hetken aikaa ympäri kotia sekä tarjota tissiä vaikka viiden minuutin välein, jos vauva niin haluaa. Mutta eilen oli sellainen ilta, kun mikään ei vain auttanut. Minä kannoin, hyssyttelin, syötin, silitin, lauloin, vaihdoin vaippaa, syötin taas ja kannoin, kannoin, kannoin. Vauva itki, ja lopulta itkin minäkin - miksi en pysty auttaa omaa lastani? Yhtäkkiä muistin jossain joskus kuulemani termin white noise, ja kuinka se rauhoittaa vauvoja. Otin puhelimen käteen, kirjoitin youtuben hakuun "white noise for babies" ja klikkasin auki ensimmäisen annetun vaihtoehdon. En tiedä mitä odotin tapahtuvan, mutta en ainakaan tätä: itku loppui yhtäkkiä kuin seinään ja Luka näytti oikein kuuntelevan tuota puhelimesta kuuluvaa kohinaa, joka muistutti väärälle taajuudelle viritettyä radiota. Ja pian hän nukahti, tyytyväisenä siihen minun syliini. Lopulta uskalsin vielä siirtää Lukan omaan sänkyynsä, jossa hän nukkuikin aivan rauhassa seuraavat neljä tuntia, ennen kuin heräsi ensimmäiselle yösyötölleen. Puhelimen olin jättänyt kehdon viereen soittamaan kohdun äänimaailmaa muistuttavaa kohinaa. 

Ilmeisesti kohtu, jossa vauva on viettänyt suurimman osan tähänastisesta elämästään, on äärimmäisen äänekäs paikka. Vauvat ovat siis tottuneita ääniin, ja "white noisen" kaltainen tasainen kohina kuulostaa niistä kotoisalta. Kohina rauhoittaa, vähentää stressiä ja auttaa vauvaa sulkemaan muut häiritsevät äänet ympäriltään. Pienen vauvan hermosto on kuitenkin vielä niin kehittymätön, ettei se mitenkään pysty käsittelemään kaikkia niitä ärsykkeitä, joita ympäristö sille tarjoaa. Ainakin eiliseen yliväsyneen vauvan itkuun tämä white noise tehosi hämmästyttävästi! Ensi kerralla taidan kokeilla aaltojen pauhua, jos nukkumaan ei meinata taas millään rauhoittua. Siitä äänestä nauttisi äitikin! 



xoxo Nelli

4 kommenttia

  1. Hyvä mama, hienosti alitajunnasta löytyi keino lohduttaa pientä! :) Vähän isomman vauvan lykkäisin surutta kantoreppuun tai -liinaan, siinä keinutellessa vanhemman kehon lämpö ja liike auttavat masuvaivoihin kivasti. Oliks teillä niitä kapaloita käytössä?

    Jos se yhtään helpottaa, niin kyllä siihen itkuun vielä tottuu. Vauvan itkuun ei välttämättä, mutta sitten kun alkaa ne sellaiset "äiti yhyy älä mene vessaan ilman minua" -kitinät niin ei enää äitiä itketä - paitsi ehkä onnesta kun joku muu nappaa vauvan ja saakin mennä rauhassa vessaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulaakin kokeilin ja yleensä se auttaakin, mutta nyt ei sekään kelvannut :| kapaloa ei vielä ole, mutta edelleen ois tarkoitus se hankkia! Jos vaikka ens viikolla ehtisi...

      Niin no, ehkä (ja toivottavasti) sellaiseen isomman lapsen kitinään tottuukin, mutta vauvan lohduttomaan itkuun en usko tottuvani. Aina se tuntuu pahalta ;(

      Poista
  2. Ihana! Täytyypä pitää tämä mielessä! :)

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.