Kotona kahdestaan

tiistai 18. elokuuta 2015


Huh, vauva nukkuu vielä. Sain pari tuntia sitten nukutettua Lukan päiväunille meidän sänkyyn ja kömmittyä itsekin perässä peittojen alle. En nukkunut kovinkaan hyvin viime yönä, joten pienet päikkärit tulivat kyllä tarpeeseen! Itse heräsin jo hetki sitten siihen, kun puhelin soi, mutta pojalle onneksi uni maistuu vielä, ainakin hetken. Pyykit on laitettu kuivumaan parvekkeelle ja uusi satsi koneeseen, lounas syöty ilman hirvittävää hätiköintiä ja paikkoja hieman järjestelty - kodissa vallitsee nimittäin taas pieni kaaos. Ja kaiken tämän jälkeen saan vielä hetken istua rauhassa tässä sohvalla, siitä olen kiitollinen. Nämä tällaiset hetket ovat oikeastaan aika harvinaisia silloin, kun on koko päivän yksin kotona vauvan kanssa. Ja tänään on taas sellainen päivä, kun Kamil on lähtenyt kymmeneksi töihin ja tulee hyvällä lykyllä kotiin ennen keskiyötä - voin kertoa, että tällaisina päivinä tunnit saattavat olla yllättävän pitkiä!


Olen ennenkin maininnut blogissa Kamilin töistä. Hän tekee yleensä töitä kolmena tai neljänä päivänä viikossa, useimmiten 10-12 tuntia kerrallaan. Vastapainoksi saadaan toki viettää useampi vapaapäivä yhdessä ja onneksi aina välillä on myös lyhyempiä vuoroja, mutta aika tavallinen työpäivä hänellä on kahdestatoista kahteentoista. Yritän yleensä keksiä tällaisille päiville aina edes jotain pientä, mikä vähän katkaisee päivää, oli se sitten kaupungilla kävelyä tai kavereiden näkemistä. Ja jos ei joskus mikään muu huvita, niin onneksi aina on olemassa tuo koira, joka ainakin pakottaa ulos! Jo sekin, että käy vähän kävelemässä ihmisten ilmoilla, piristää mieltä. Välillä on kyllä ihan kiva vain ottaa rennosti ja laiskotella vauvan kanssa kotona, mutta kyllä mulla aika äkkiä voisi hajota pää, jos olisin koko ajan vain täällä neljän seinän sisällä! Niin ihana kaveri kuin tämä vauva onkin. Tänään aiomme illalla käydä Lukan mummilla, joka asuu vain parin kilometrin päässä meiltä. Ulkona on ihana ilma, ja siinä saa samalla pienen vaunulenkinkin tehtyä.


Olen tottunut aika hyvin tähän meidän arkeen. Tuntuisi aika oudolta, jos Kamililla yhtäkkiä olisikin sellainen kahdeksasta neljään - työ ja aina vapaat viikonloput! Tietenkin siinäkin olisi hyvät puolensa, mutta tällä hetkellä tämä järjestely sopii meille ihan hyvin. Vauvan kanssa voi jo puuhailla ja jutustella ihan eri tavalla kuin vielä jokunen viikko sitten, ja meillä onkin hauskaa yhdessä. Joo, myönnän että pikkuvauva-arki voi olla välillä myös äärimmäisen tylsää, mutta samalla se on maailman ihaninta, kun saa olla lapsensa kanssa, oppia tästä koko ajan uutta, seurata kun pieni kasvaa ja rakentaa sitä sidettä toisiinsa. Mutta vaikeimpia nämä pitkät päivät ovat silloin, kun vauva haluaa olla koko ajan sylissä eikä nukahda päiväunille muuten kuin ulkona kävellessä. Sellaiset päivät, kun ei saa vuorokaudesta edes viittä minuuttia ihan vain itselleen, yksin. Nimittäin usein se muutama minuuttikin riittää. Se, että saisi juoda teensä rauhassa kun se on vielä kuumaa ja istua hetkeksi alas. Ja sitten voi antaa taas jakamattoman huomionsa ja kaiken rakkautensa sille pienelle ihmiselle, jolle sinä olet kaikki kaikessa.

Niin, nyt tuo pikkuinen heräsikin. Ja minäkin sain hetkeni, jonka avulla taas jaksaa loppupäivän! 

xoxo Nelli

6 kommenttia

  1. Tiedän niin mistä puhut! On kyllä luksusta jos vauva nukkuu pari kolme tuntia putkeen ja saa levähtää edes hieman omissa oloissaan - nukkua kenties itsekin päikkärit ja syödä rauhassa :) Tsemppiä ja jaksamista!

    -Annika-

    VastaaPoista
  2. Tutulta kuulostaa... huomaan hyvin itsekin, että jos päivästä saa edes ihan pikkuhetken itselleen kaikessa rauhassa ilman vauvaa tai vauva näköpiirissä niin siitä saa kyllä hurjasti voimia! Meilläkin harrastetaan välillä noita sylipäiviä ja ne on aina niitä raskaimpia. Toisaalta on aika liikuttavaakin kun pikkutyyppi haluaa olla niin tiiviisti lähellä, mutta tuntuu ne päivät joskus tosi tylsiltä.

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka nätti olet tuossa vikassa kuvassa! :)

    VastaaPoista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.