Hei pieni


Your little hand's wrapped around my finger
And it's so quiet in the world tonight
Your little eyelids flutter cause you're dreaming
So I tuck you in, turn on your favorite night light
To you everything's funny, you got nothing to regret
I'd give all I have, honey
If you could stay like that

Oh darling, don't you ever grow up
Don't you ever grow up, just stay this little
Oh darling, don't you ever grow up
Don't you ever grow up, it could stay this simple
I won't let nobody hurt you, won't let no one break your heart
And no one will desert you
Just try to never grow up, never grow up
(Taylor Swift)

Olimme eilen Lukan kanssa käymässä Napapiirin vauvakahvilassa. Siellä oli paljon eri-ikäisiä vauvoja, kaksikuinen Luka oli nuorimmasta päästä. Oli hauska seurata puolivuotiaiden touhuja ja minkälaisia taitoja noilla isommilla vauvoilla jo oli. Joukossa juoksenteli myös yksi taaperoikäinen, jonka menoa katsellessa sitä alkoi itsekin vähän miettiä, että minkähänlainen tyyppi tästä meidän vauvasta oikein kasvaa. Minkälaisista jutuista hän kiinnostuu, mikä saa hänet nauramaan kovempaan kuin mikään muu. Tuleekohan hänestä musikaalinen tai lukutoukka tai kenties pieni hurjapää seikkailija, joka tempauksillaan saa aina äidin sydämen sykkimään hieman lujempaa?

Mutta tänä aamuna herättyämme katselin sylissäni naureskelevaa pientä täydellistä vauvaani ja ajattelin: seis. Lopeta heti nuo ajatusleikit! Katso nyt häntä. En todellakaan toivoisi ajan kuluvan yhtään tämän nopeampaa, vaan paremminkin täysin päinvastoin. Haluan vain pysähtyä ja nauttia tästä hetkestä juuri nyt. Ensimmäistä kertaa iski ihan todella sellainen olo, että sydän särkyy jos mietinkään sitä, miten minun pikkuvauvani kasvaa niin kamalan nopeasti! Tiedän kyllä, että aikaa ei voi pysäyttää, mutta voi kunpa näitä hetkiä voisi edes purkittaa ja palata sitten näihin muistoihin joskus vuosienkin päästä. Mutta kun ei voi, niin täytyy vain olla läsnä ja painaa mieleen jokainen pieni ihana tärkeä yksityiskohta tästä ajasta. Jotenkin sitä on nyt tajunnut, kuinka lyhyt tämä pikkuvauva-aika lopulta onkaan!

En enää edes ole täysin varma, mitä kaikkea halusin tulla kirjoittamaan. Olen vain tosi onnellinen juuri nyt. Ihan vain tässä, vaikka vain sohvalla vierekkäin makoillen ja toistemme silmiin tuijotellen. Miten voikin pieni ihminen mullistaa maailman näin totaalisesti! 

xoxo Nelli

6 kommenttia

  1. Voi mä niin tiedän ton tunteen. Itsekin huomaan miettiväni ja odottavani aikaa kun vauva on isompi ja osaa sitä ja tätä, mutta samalla aina kun vauvan kehitys nytkähtää eteenpäin, sitä jotenkin ajattelee haikein mielin, kuinka nyt se vauva ei ole enää sellainen ihan pieni kuin aikaisemmin.

    Mä yritin esikoisen ollessa vauva painaa kaikki hetket ja tuoksut mieleeni, mutta en muistanut niistä hetkistä myöhemmin kun pintaraapaisun. Videot ja kuvat kuitenkin yleensä palauttavat aika hyvin mieleen kaiken sen ihanuuden ja rankkuuden mittä esikoisen vauvavuoteen kuului.

    Nyt toisen lapsen myötä olen yrittänyt elää vieläkin enemmän juuri siinä nykyhetkessä, koska tiedän kuinka nopeasti se aika menee..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, niinpä. Sinänsä ristiriitaista, kun tavallaan on ihana seurata vauvan kasvua ja kehitystä, mutta sitten kuitenkaan ei haluaisi tämän kasvavan niin nopeasti yli tästä suloisesta pikkuvauva-ajasta! Onneksi sentään voi ottaa niitä kuvia ja videoita muistoiksi <3

      Poista
  2. En kestä kuinka suloinen hän on!♥
    Vauvan ensimmäinen vuosi kuluu kyllä ihan älytöntä kyytiä. Muistan kun esikoisen aikaan odotin vain koska oppii jotakin uutta ja muiden kohdalla oon vaan kauhistellut kun kasvavat liian nopeaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nyt jo parissa kuukaudessa on huomannut, miten aika tosiaan menee niin nopeasti! :( Pitää nyt vain nauttia tästä <3

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.