Aamut

sunnuntai 30. elokuuta 2015


Meidän ennen niin iltavirkku vauvamme on kääntänyt vuorokausirytminsä toisin päin. Ennen nukkumaan mentiin vasta siinä keskiyön tienoilla, jolloin unta riitti aamulla hyvin vielä kymmeneenkin saakka. Olen aamu-uninen (kukapa ei?), joten tämä järjestely sopikin minulle varsin hyvin, mutta toisaalta en valita tästä nykyisestäkään rytmistä. Luka nimittäin käy nykyään yöunille jo kello 21-22, joten illalla saa äitikin hieman sitä kuuluisaa omaa aikaa. On ihanaa, kun illalla pitkän päivän päätteeksi saa hetken vaikka vain istahtaa alas ja tehdä omia juttujaan. Mutta nämä aamut, ne kyllä tuntuvat välillä niin aikaisilta. Luka herää yöllä kolmen aikaan syömään, ja seuraavan kerran yleensä melko kellontarkasti seitsemältä. Sen jälkeen ei yleensä sitten uni enää maistukaan, vaan ylös on noustava. 


Kaipa sitä täytyy itsekin opetella aamuihmiseksi. Ja kyllähän niissä aikaisissa aamuissa onkin sitä jotain, kunhan vain saa unihiekat karistettua silmistä. Ilma on kuulas ja kaikkialla hiljaista - ja vielä tähän aikaan vuodesta on valoisaakin, toista se on sitten marraskuussa... Hipsin usein hiljaa Lukan kanssa olohuoneeseen, jotta Kamil saa nukkua vielä hetken rauhassa. Nautin hyväntuulisen aamuvauvani seurasta ja juon sen päivän parhaimmalta maistuvan kahvikupillisen. Ei ole kiirettä mihinkään ja olo tuntuu energiseltä ja aikaansaavalta - tässähän on koko päivä vasta edessä! Tietysti on päiviä, kun tämän olon saavuttamiseen tarvitaan enemmän henkistä tsemppaamista, mutta kai minkä tahansa asenteen voi oppia, jos vain tarpeeksi haluaa. Haavekuvissani olisin sellainen reipas kodinhengetär, joka aamuisin pyöräyttää aamiaissämpylät valmiiksi ja silittää pyykistä tulleet vaatteet sileiksi muun perheen vielä nukkuessa. Tähän on kyllä vielä matkaa, ja sitä paitsi tällä hetkellä tuo parikuinen vaatii aamuisin vielä kaiken huomioni. Mutta kuka tietää, ehkä vielä jokin kaunis päivä...


Ja niin, parastahan näissä aamuissa on se, että kun Kamil herää, suoritetaan yleensä vuoron vaihto. Vauva siirtyy vanhemmalta toiselle, ja mikäs sen suloisempaa kuin se, kun saa itse vielä hetkeksi palata takaisin lämpöön peittojen alle jatkamaan uniaan. Taitaa tässä siis olla vielä jonkin verran opettelemista, ennen kuin minusta tulee ihan täydellinen aamuihminen. 

xoxo Nelli

5 kommenttia

  1. Kyllä se siitä, aikaisiin aamuihin tottuu pikkuhiljaa! :D Meidän Milton herää nykyään aina 5.30-6.00, joten tässä on pakon sanelemana itsekin alkanut kehittyä aamuvirkuksi.. Oon jo niin tottunut aikaisiin aamuihin, että tuntuu todella oudolta kun saa joskus nukkua pidempään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, toivottavasti! Mun mielestä olisi oikeasti tosi kiva olla sellainen aidosti aamuvirkku, tuntuu että kun nousee aikaisin niin saa paljon enemmän aikaiseksi kaikkea päivän aikana ja mieli on jotenkin virkeämpi. :)

      Poista
  2. Mä oon niin huono nousemaan aamulla, mutta yleensä kuitenkin kun pääsee ylös niin oon pirtee kun peippo! Enkä ikinä pysty mennä takas sänkyyn kun J nousee. Omalla vuorollaan J kyllä menee aina takasin torkkuun kun mä oon saanu nukkua ensin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin usein tuntuu, että oon jo liian hereillä mennäkseni takaisin nukkumaan, mutta kummasti se uni sitten kuitenkin aina tulee uudestaan :D

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.