Meidän ennen niin iltavirkku vauvamme on kääntänyt vuorokausirytminsä toisin päin. Ennen nukkumaan mentiin vasta siinä keskiyön tienoilla, jolloin unta riitti aamulla hyvin vielä kymmeneenkin saakka. Olen aamu-uninen (kukapa ei?), joten tämä järjestely sopikin minulle varsin hyvin, mutta toisaalta en valita tästä nykyisestäkään rytmistä. Luka nimittäin käy nykyään yöunille jo kello 21-22, joten illalla saa äitikin hieman sitä kuuluisaa omaa aikaa. On ihanaa, kun illalla pitkän päivän päätteeksi saa hetken vaikka vain istahtaa alas ja tehdä omia juttujaan. Mutta nämä aamut, ne kyllä tuntuvat välillä niin aikaisilta. Luka herää yöllä kolmen aikaan syömään, ja seuraavan kerran yleensä melko kellontarkasti seitsemältä. Sen jälkeen ei yleensä sitten uni enää maistukaan, vaan ylös on noustava. 


Kaipa sitä täytyy itsekin opetella aamuihmiseksi. Ja kyllähän niissä aikaisissa aamuissa onkin sitä jotain, kunhan vain saa unihiekat karistettua silmistä. Ilma on kuulas ja kaikkialla hiljaista - ja vielä tähän aikaan vuodesta on valoisaakin, toista se on sitten marraskuussa... Hipsin usein hiljaa Lukan kanssa olohuoneeseen, jotta Kamil saa nukkua vielä hetken rauhassa. Nautin hyväntuulisen aamuvauvani seurasta ja juon sen päivän parhaimmalta maistuvan kahvikupillisen. Ei ole kiirettä mihinkään ja olo tuntuu energiseltä ja aikaansaavalta - tässähän on koko päivä vasta edessä! Tietysti on päiviä, kun tämän olon saavuttamiseen tarvitaan enemmän henkistä tsemppaamista, mutta kai minkä tahansa asenteen voi oppia, jos vain tarpeeksi haluaa. Haavekuvissani olisin sellainen reipas kodinhengetär, joka aamuisin pyöräyttää aamiaissämpylät valmiiksi ja silittää pyykistä tulleet vaatteet sileiksi muun perheen vielä nukkuessa. Tähän on kyllä vielä matkaa, ja sitä paitsi tällä hetkellä tuo parikuinen vaatii aamuisin vielä kaiken huomioni. Mutta kuka tietää, ehkä vielä jokin kaunis päivä...


Ja niin, parastahan näissä aamuissa on se, että kun Kamil herää, suoritetaan yleensä vuoron vaihto. Vauva siirtyy vanhemmalta toiselle, ja mikäs sen suloisempaa kuin se, kun saa itse vielä hetkeksi palata takaisin lämpöön peittojen alle jatkamaan uniaan. Taitaa tässä siis olla vielä jonkin verran opettelemista, ennen kuin minusta tulee ihan täydellinen aamuihminen. 

xoxo Nelli

Aamut

sunnuntai 30. elokuuta 2015


Meidän ennen niin iltavirkku vauvamme on kääntänyt vuorokausirytminsä toisin päin. Ennen nukkumaan mentiin vasta siinä keskiyön tienoilla, jolloin unta riitti aamulla hyvin vielä kymmeneenkin saakka. Olen aamu-uninen (kukapa ei?), joten tämä järjestely sopikin minulle varsin hyvin, mutta toisaalta en valita tästä nykyisestäkään rytmistä. Luka nimittäin käy nykyään yöunille jo kello 21-22, joten illalla saa äitikin hieman sitä kuuluisaa omaa aikaa. On ihanaa, kun illalla pitkän päivän päätteeksi saa hetken vaikka vain istahtaa alas ja tehdä omia juttujaan. Mutta nämä aamut, ne kyllä tuntuvat välillä niin aikaisilta. Luka herää yöllä kolmen aikaan syömään, ja seuraavan kerran yleensä melko kellontarkasti seitsemältä. Sen jälkeen ei yleensä sitten uni enää maistukaan, vaan ylös on noustava. 


Kaipa sitä täytyy itsekin opetella aamuihmiseksi. Ja kyllähän niissä aikaisissa aamuissa onkin sitä jotain, kunhan vain saa unihiekat karistettua silmistä. Ilma on kuulas ja kaikkialla hiljaista - ja vielä tähän aikaan vuodesta on valoisaakin, toista se on sitten marraskuussa... Hipsin usein hiljaa Lukan kanssa olohuoneeseen, jotta Kamil saa nukkua vielä hetken rauhassa. Nautin hyväntuulisen aamuvauvani seurasta ja juon sen päivän parhaimmalta maistuvan kahvikupillisen. Ei ole kiirettä mihinkään ja olo tuntuu energiseltä ja aikaansaavalta - tässähän on koko päivä vasta edessä! Tietysti on päiviä, kun tämän olon saavuttamiseen tarvitaan enemmän henkistä tsemppaamista, mutta kai minkä tahansa asenteen voi oppia, jos vain tarpeeksi haluaa. Haavekuvissani olisin sellainen reipas kodinhengetär, joka aamuisin pyöräyttää aamiaissämpylät valmiiksi ja silittää pyykistä tulleet vaatteet sileiksi muun perheen vielä nukkuessa. Tähän on kyllä vielä matkaa, ja sitä paitsi tällä hetkellä tuo parikuinen vaatii aamuisin vielä kaiken huomioni. Mutta kuka tietää, ehkä vielä jokin kaunis päivä...


Ja niin, parastahan näissä aamuissa on se, että kun Kamil herää, suoritetaan yleensä vuoron vaihto. Vauva siirtyy vanhemmalta toiselle, ja mikäs sen suloisempaa kuin se, kun saa itse vielä hetkeksi palata takaisin lämpöön peittojen alle jatkamaan uniaan. Taitaa tässä siis olla vielä jonkin verran opettelemista, ennen kuin minusta tulee ihan täydellinen aamuihminen. 

xoxo Nelli
Vauvan saaminen muuttaa elämässä, noh, lähes kaiken. Ehkä olisi helpompi listata asioita, jotka ovat pysyneet samana... Mutta tässä 15 asiaa, jotka ainakin omalla kohdallani vauva on muuttanut! 


1. "Äiti" on mielestäsi maailman kaunein sana. 
2. Osaat vihdoin rakastaa ja arvostaa vartaloasi. Kliseistä, mutta totta. 
3. Et enää oikein osaa olla täysin paikoillasi. Huomaat hampaita harjatessasi heiluvasi samalla tavalla kuin keinuttaessasi vauvaa sylissäsi ja kaupassa heijaat ostoskärryjä. Vaikka oma vauva ei olisi lähimaillakaan...
4. Pystyt käymään pitkiä keskusteluja vauvasi kanssa sanomatta yhtäkään järkevää lausetta ja puheessasi on paljon enemmän intonaatiota. Vaikka et ikinä aikaisemmin olisi osannut "lässyttää" vauvoille, tuntuukin se yhtäkkiä maailman luonnollisimmalta puhetavalta.
5. Vaatekaupoissa pyöriessäsi uusien vaatteiden tärkein kriteeri ei ole ainoastaan ulkonäkö, vaan mietit, voiko niissä imettää. 


6. Peiliin katsoessasi tuijotat vauvaasi etkä itseäsi.
7. On luksusta, jos saat nukkua yli kahdeksaan aamulla. Pärjäät yllättävän vähillä yöunilla ja olet mestari ottamaan lyhyitä muutaman minuutin päiväunia aina tilaisuuden tullen. 
8. Tiedät tasan tarkkaan, missä kotikaupunkisi kahviloissa, ostoskeskuksissa ynnä muissa on parhaat lastenhoitohuoneet ja imetysnurkkaukset. Osaat myös suunnitella kaupungilla kulkiessasi reittisi sen perusteella, missä pääsee parhaiten kulkemaan vaunujen kanssa. 
9. Olet luopunut kellontarkoista aikatauluista, sillä yleensä vauva päättää kuitenkin toisin. Lisäksi lähteminen mihin tahansa vie suurin piirtein triplasti enemmän aikaa kuin ennen, ja "avaimet, puhelin, lompakko" - rimpsun lisäksi on muistettava pakata mukaan myös vaipat, harsot, vaihtovaatteet, kosteuspyyhkeet, maidonkerääjä, tutti... 
10. Aiemmin ihmettelit, miten sellaisesta aiheesta kuin vauva voi olla olemassa niin paljon kuukausittain ilmestyviä aikakauslehtiä ja päivittäin päivittyviä blogeja. Miten niistä pienistä ihmisistä voi riittää niin paljon sanottavaa? Nyt ymmärrät. 


11. Kun sinulta kysytään "mitä kuuluu", vastaat huomaamattasi yleensä ennemminkin, mitä vauvalle kuuluu.
12. Osaat tehdä mitä erilaisimpia asioita yhdellä kädellä ja vauva sylissä. 
13. Arvostat helposti ja nopeasti syötäviä ruokia - esimerkiksi banaanit kuuluvat päivittäiseen ruokavalioosi. Ilahdut, jos saat syödä ateriasi lämpimänä ja hotkimatta - ja ilman, että joudut samaan aikaan viihdyttämään sitterissä istuvaa vauvaa.
14. Puhelimesi ja kamerasi on täynnä kuvia vauvasta, ja jaksat katsoa niitä yhtä uudestaan ja uudestaan. Jokainen kuva on myös mielestäsi aivan erilainen, vaikka joku muu saattaa nähdä kuvissa vain tylsän, tismalleen samalta näyttävän vauvan. 
15. Elämästä tulee kaikin puolin parempaa ja merkityksellisempää. Välillä se on raskasta ja väsyttävää, mutta vastapainona saat yllin kyllin iloa, naurua ja sellaista onnea, jonka olemassaoloa et osannut etukäteen kuvitellakaan. Vaikka mieli olisi minkälainen, niin yksikin pieni hymy riittää pelastamaan vaikka koko päivän.

Mitä muuta lisäisitte listaan?

xoxo Nelli

Kun vauva tuli taloon...

lauantai 29. elokuuta 2015

Vauvan saaminen muuttaa elämässä, noh, lähes kaiken. Ehkä olisi helpompi listata asioita, jotka ovat pysyneet samana... Mutta tässä 15 asiaa, jotka ainakin omalla kohdallani vauva on muuttanut! 


1. "Äiti" on mielestäsi maailman kaunein sana. 
2. Osaat vihdoin rakastaa ja arvostaa vartaloasi. Kliseistä, mutta totta. 
3. Et enää oikein osaa olla täysin paikoillasi. Huomaat hampaita harjatessasi heiluvasi samalla tavalla kuin keinuttaessasi vauvaa sylissäsi ja kaupassa heijaat ostoskärryjä. Vaikka oma vauva ei olisi lähimaillakaan...
4. Pystyt käymään pitkiä keskusteluja vauvasi kanssa sanomatta yhtäkään järkevää lausetta ja puheessasi on paljon enemmän intonaatiota. Vaikka et ikinä aikaisemmin olisi osannut "lässyttää" vauvoille, tuntuukin se yhtäkkiä maailman luonnollisimmalta puhetavalta.
5. Vaatekaupoissa pyöriessäsi uusien vaatteiden tärkein kriteeri ei ole ainoastaan ulkonäkö, vaan mietit, voiko niissä imettää. 


6. Peiliin katsoessasi tuijotat vauvaasi etkä itseäsi.
7. On luksusta, jos saat nukkua yli kahdeksaan aamulla. Pärjäät yllättävän vähillä yöunilla ja olet mestari ottamaan lyhyitä muutaman minuutin päiväunia aina tilaisuuden tullen. 
8. Tiedät tasan tarkkaan, missä kotikaupunkisi kahviloissa, ostoskeskuksissa ynnä muissa on parhaat lastenhoitohuoneet ja imetysnurkkaukset. Osaat myös suunnitella kaupungilla kulkiessasi reittisi sen perusteella, missä pääsee parhaiten kulkemaan vaunujen kanssa. 
9. Olet luopunut kellontarkoista aikatauluista, sillä yleensä vauva päättää kuitenkin toisin. Lisäksi lähteminen mihin tahansa vie suurin piirtein triplasti enemmän aikaa kuin ennen, ja "avaimet, puhelin, lompakko" - rimpsun lisäksi on muistettava pakata mukaan myös vaipat, harsot, vaihtovaatteet, kosteuspyyhkeet, maidonkerääjä, tutti... 
10. Aiemmin ihmettelit, miten sellaisesta aiheesta kuin vauva voi olla olemassa niin paljon kuukausittain ilmestyviä aikakauslehtiä ja päivittäin päivittyviä blogeja. Miten niistä pienistä ihmisistä voi riittää niin paljon sanottavaa? Nyt ymmärrät. 


11. Kun sinulta kysytään "mitä kuuluu", vastaat huomaamattasi yleensä ennemminkin, mitä vauvalle kuuluu.
12. Osaat tehdä mitä erilaisimpia asioita yhdellä kädellä ja vauva sylissä. 
13. Arvostat helposti ja nopeasti syötäviä ruokia - esimerkiksi banaanit kuuluvat päivittäiseen ruokavalioosi. Ilahdut, jos saat syödä ateriasi lämpimänä ja hotkimatta - ja ilman, että joudut samaan aikaan viihdyttämään sitterissä istuvaa vauvaa.
14. Puhelimesi ja kamerasi on täynnä kuvia vauvasta, ja jaksat katsoa niitä yhtä uudestaan ja uudestaan. Jokainen kuva on myös mielestäsi aivan erilainen, vaikka joku muu saattaa nähdä kuvissa vain tylsän, tismalleen samalta näyttävän vauvan. 
15. Elämästä tulee kaikin puolin parempaa ja merkityksellisempää. Välillä se on raskasta ja väsyttävää, mutta vastapainona saat yllin kyllin iloa, naurua ja sellaista onnea, jonka olemassaoloa et osannut etukäteen kuvitellakaan. Vaikka mieli olisi minkälainen, niin yksikin pieni hymy riittää pelastamaan vaikka koko päivän.

Mitä muuta lisäisitte listaan?

xoxo Nelli
Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään - tyyppi. Sellainen joko tai; hyvin harvoin valitsen missään sitä kultaista keskitietä, olipa kyse siten pienistä tai vähän isommistakin asioista. Teen päätöksiä enimmäkseen tunteella, vähän niin kuin fiiliksen mukaan. Tämä on joskus erittäin hyvä asia, toisinaan taas täysi katastrofi.


Olen potenut hiuskriisiä varmaan ainakin viimeiset puoli vuotta, ellen kauemminkin. En ole värjännyt hiuksiani melkein kahteen vuoteen vaikka mieli olisi tehnyt, sillä halusin päästä eroon siitä värjäyskierteestä ja saada oman värini takaisin. Ja koska en ole käynyt kampaajalla värjäämässä tukkaani, niin aika harvoin sitä on sitten muutenkaan tullut kampaamon tuolissa istuttua. Muutaman kerran olen käynyt latvoja siistimässä, mutta muuten hiukset ovat saaneet rehottaa sellaisina kuin ne ovat. Nyt varsinkin viime aikoina tämä hiuskriisi on paisunut ihan uusiin mittasuhteisiin, ja lähes joka päivä on ketuttanut katsoa peiliin. Ajatus pitkistä hiuksista on kyllä ihana, mutta minun hiukseni ovat laadultaan vähän sellaiset, että harvemmin ne näyttävät yhtä kauniilta kuin Disney-prinsessoilla - tai ainakin se vaatisi paljon enemmän laittoa, ja sellaiseenhan minulla ei varsinaisesti aikaa ole. 


No nyt sitten otin itseäni vihdoin niskasta kiinni ja marssin alkuviikosta meidän lähikampaamoon. Sain ajan heti seuraavalle aamulle ja illalla hieman selailin inspiraatiokuvia pinterestistä. Tiesin, että haluan hieman lyhyemmät hiukset, mutta hetken kuluttua huomasin siirtyväni long bobeista aina vain lyhyempiin ja lyhyempiin malleihin. Ajattelin, että kun nyt kerran muuttamaan lähdetään, niin muutetaan mallia sitten ihan kunnolla! Ja tässä on lopputulos. Vaatiihan tämä vielä aika paljon totuttelemista, kun peiliin katsoessa tuntuu, että sieltä tuijottaa takaisin joku ihan vieras tyyppi... Mutta tykkään kuitenkin! Olo tuntuu paljon freesimmältä, sopivasti uudenlaiselta. Ja sitähän tämä syksykin on, kaikenlaisen uuden aikaa. 

xoxo Nelli

Short hair, don't care

torstai 27. elokuuta 2015

Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään - tyyppi. Sellainen joko tai; hyvin harvoin valitsen missään sitä kultaista keskitietä, olipa kyse siten pienistä tai vähän isommistakin asioista. Teen päätöksiä enimmäkseen tunteella, vähän niin kuin fiiliksen mukaan. Tämä on joskus erittäin hyvä asia, toisinaan taas täysi katastrofi.


Olen potenut hiuskriisiä varmaan ainakin viimeiset puoli vuotta, ellen kauemminkin. En ole värjännyt hiuksiani melkein kahteen vuoteen vaikka mieli olisi tehnyt, sillä halusin päästä eroon siitä värjäyskierteestä ja saada oman värini takaisin. Ja koska en ole käynyt kampaajalla värjäämässä tukkaani, niin aika harvoin sitä on sitten muutenkaan tullut kampaamon tuolissa istuttua. Muutaman kerran olen käynyt latvoja siistimässä, mutta muuten hiukset ovat saaneet rehottaa sellaisina kuin ne ovat. Nyt varsinkin viime aikoina tämä hiuskriisi on paisunut ihan uusiin mittasuhteisiin, ja lähes joka päivä on ketuttanut katsoa peiliin. Ajatus pitkistä hiuksista on kyllä ihana, mutta minun hiukseni ovat laadultaan vähän sellaiset, että harvemmin ne näyttävät yhtä kauniilta kuin Disney-prinsessoilla - tai ainakin se vaatisi paljon enemmän laittoa, ja sellaiseenhan minulla ei varsinaisesti aikaa ole. 


No nyt sitten otin itseäni vihdoin niskasta kiinni ja marssin alkuviikosta meidän lähikampaamoon. Sain ajan heti seuraavalle aamulle ja illalla hieman selailin inspiraatiokuvia pinterestistä. Tiesin, että haluan hieman lyhyemmät hiukset, mutta hetken kuluttua huomasin siirtyväni long bobeista aina vain lyhyempiin ja lyhyempiin malleihin. Ajattelin, että kun nyt kerran muuttamaan lähdetään, niin muutetaan mallia sitten ihan kunnolla! Ja tässä on lopputulos. Vaatiihan tämä vielä aika paljon totuttelemista, kun peiliin katsoessa tuntuu, että sieltä tuijottaa takaisin joku ihan vieras tyyppi... Mutta tykkään kuitenkin! Olo tuntuu paljon freesimmältä, sopivasti uudenlaiselta. Ja sitähän tämä syksykin on, kaikenlaisen uuden aikaa. 

xoxo Nelli
Tämän hetken lempiasioita kaksi- ja puolikuisen vauvamme mielestä ovat esimerkiksi...




Hymynaamat

Luka on varsin iloinen ja nauravainen pikkupoika, ja tämän tästä väläyttelee meille suloista hymyään. Vanhempien ja tuttujen ihmisten lisäksi oman osansa hymyistä saavat myös kaksi paperinaamaa, jotka Lukan mielestä ovat aivan ihania. Muistin vasta tässä muutama viikko sitten näiden olemassaolon, mutta heti kun ensimmäisen kerran näitä pojalle näytin, oli se jo rakkautta ensisilmäyksellä. Neuvolasta saatu keltainen hymynaama ilostuttaa vaipanvaihtohetkiä hoitonurkkauksen seinällä, ja saa kyllä Lukan nauramaan joka ikinen kerta. Kesä-heinäkuun Vauva-lehdessä ollut hymyilevä mansikka puolestaan viihdyttää Lukaa useimmiten keittiönpöydän ääressä istuessa. Vauva tykkää usein katsella ja jutella mansikalle ollessaan sitterissä - ja samalla me vanhemmat saammekin monesti hyvin syötyä rauhassa. 


Kylpeminen

Luka suorastaan rakastaa kylpemistä! Harvemmin on sellaista kiukkua tai kitinää, mihin ei vedessä lilluminen tai pieni suihku auttaisi. Luka kylpee ammeessa yleensä kerran viikossa, ja siitä hän kyllä todella nauttii. Kylvyn jälkeen meillä on aina ihanan tyytyväinen vauva, ja sen jälkeen unikin maistuu.


Lelukaari

Ostin tämän Ikean puisen lelukaaren facebook-kirppikseltä Lukan ollessa pienempi. Tuolloin hän ei vielä ymmärtänyt lelukaaren päälle juurikaan, ja viihtyi sen alla hyvällä tuurilla ehkä minuutin. Mutta nykyään vauva jaksaa jo tuijotella kaaressa roikkuvia värikkäitä leluja hyvän tovin, ja innostuu usein myös huitomaan niitä käsillään ja nauramaan hassusti pyöriville leluille. Meillä on sen verran leveä sohva, että Luka leikkii useimmiten siinä sohvalla, sillä lattialla koiraa yleensä kiinnostaa vauvan leikit vähän liikaakin. 


Mahallaan makoilu

Vaikka lelukaari onkin Lukan mieleen, niin muuten hän ei enää viihtyisi selällään niin hyvin kuin ennen. Vauva on jo pitkään kannatellut päätään todella hyvin, joten paljon hauskempaa olisi matkustaa pystyasennossa äidin tai isin sylissä ympäristöään tutkien, tai sitten makoilla mahallaan. Välillä Luka kyllä aivan hermostuu, jos pään kannattelu ei joskus sujukaan, eli tässä asennossa viihtyminen on vielä vähän vaihtelevaa. Useimmiten hän kuitenkin jaksaa jo oikein hyvin, ja vauvasta oikein näkee, kuinka hänkin on innoissaan tästä taidostaan! 

Löytyykö sieltä ikätovereilta samanlaisia suosikkeja?

xoxo Nelli

Lukan lempparit - 2,5kk

tiistai 25. elokuuta 2015

Tämän hetken lempiasioita kaksi- ja puolikuisen vauvamme mielestä ovat esimerkiksi...




Hymynaamat

Luka on varsin iloinen ja nauravainen pikkupoika, ja tämän tästä väläyttelee meille suloista hymyään. Vanhempien ja tuttujen ihmisten lisäksi oman osansa hymyistä saavat myös kaksi paperinaamaa, jotka Lukan mielestä ovat aivan ihania. Muistin vasta tässä muutama viikko sitten näiden olemassaolon, mutta heti kun ensimmäisen kerran näitä pojalle näytin, oli se jo rakkautta ensisilmäyksellä. Neuvolasta saatu keltainen hymynaama ilostuttaa vaipanvaihtohetkiä hoitonurkkauksen seinällä, ja saa kyllä Lukan nauramaan joka ikinen kerta. Kesä-heinäkuun Vauva-lehdessä ollut hymyilevä mansikka puolestaan viihdyttää Lukaa useimmiten keittiönpöydän ääressä istuessa. Vauva tykkää usein katsella ja jutella mansikalle ollessaan sitterissä - ja samalla me vanhemmat saammekin monesti hyvin syötyä rauhassa. 


Kylpeminen

Luka suorastaan rakastaa kylpemistä! Harvemmin on sellaista kiukkua tai kitinää, mihin ei vedessä lilluminen tai pieni suihku auttaisi. Luka kylpee ammeessa yleensä kerran viikossa, ja siitä hän kyllä todella nauttii. Kylvyn jälkeen meillä on aina ihanan tyytyväinen vauva, ja sen jälkeen unikin maistuu.


Lelukaari

Ostin tämän Ikean puisen lelukaaren facebook-kirppikseltä Lukan ollessa pienempi. Tuolloin hän ei vielä ymmärtänyt lelukaaren päälle juurikaan, ja viihtyi sen alla hyvällä tuurilla ehkä minuutin. Mutta nykyään vauva jaksaa jo tuijotella kaaressa roikkuvia värikkäitä leluja hyvän tovin, ja innostuu usein myös huitomaan niitä käsillään ja nauramaan hassusti pyöriville leluille. Meillä on sen verran leveä sohva, että Luka leikkii useimmiten siinä sohvalla, sillä lattialla koiraa yleensä kiinnostaa vauvan leikit vähän liikaakin. 


Mahallaan makoilu

Vaikka lelukaari onkin Lukan mieleen, niin muuten hän ei enää viihtyisi selällään niin hyvin kuin ennen. Vauva on jo pitkään kannatellut päätään todella hyvin, joten paljon hauskempaa olisi matkustaa pystyasennossa äidin tai isin sylissä ympäristöään tutkien, tai sitten makoilla mahallaan. Välillä Luka kyllä aivan hermostuu, jos pään kannattelu ei joskus sujukaan, eli tässä asennossa viihtyminen on vielä vähän vaihtelevaa. Useimmiten hän kuitenkin jaksaa jo oikein hyvin, ja vauvasta oikein näkee, kuinka hänkin on innoissaan tästä taidostaan! 

Löytyykö sieltä ikätovereilta samanlaisia suosikkeja?

xoxo Nelli
Voisin useamminkin aloittaa päiväni - ja koko viikkoni - näin. Jo se, että aamulla Kamil hoiti Lukaa ja minä sain jatkaa uniani vielä muutaman tunnin, tuntui raskaan viime viikon jälkeen todelliselta hemmottelulta. Vaan ei siinä edes kaikki: sillä välin kun minä tuhisin tyytyväisenä peittojen alla, oli Kamil vaihtanut huonekalujen järjestystä olohuoneessa ja keittiössä, pessyt lattiat ja vielä kattanut aamupalankin valmiiksi pöytään odottamaan tämän unikeon heräämistä! Isin ahkeroidessa oli Luka hoitanut pikkuapurin virkaa Tulasta käsin, ja ollutkin ilmeisen tyytyväinen tähän tehtäväänsä. On muuten aika uskomatonta, miten paljon pienikin huonekalujen paikkojen vaihtaminen piristää kodin ilmettä ja siinä samalla omaa mieltäkin! Olen ollut koko päivän taas ihan fiiliksissä meidän kodista ja pieni sisustuskärpänen pääsi myös puraisemaan. Tuntuu, että tämä meidän koti on vieläkin aivan keskeneräinen, vaikka ollaan asuttu täällä jo vapusta lähtien. Vieläkään en ole esimerkiksi saanut edes tauluja seinille, mutta jospa nyt tässä vihdoin pikku hiljaa...






Koska Kamililla oli tänään vapaapäivä ja ulkona ihana ilma, päätettiin syödä lounasta jossain muualla kuin kotona. Tänä kesänä uudeksi lempipaikakseni Tampereella on noussut sympaattinen Tallipiha, josta löytyy suloisia pieniä putiikkeja sekä ihana pullantuoksuinen kahvila. Sinne suunnattiin siis nytkin, sillä näin kesällä kahvilan terassi on osoittautunut paitsi varsin viihtyisäksi, myös erittäin toimivaksi paikaksi erityisesti kun mukana on vauva ja koira. Terassi on sopivan suojaisa eivätkä pöydät ole aivan kiinni toisissaan, joten nälkäisen vauvan imetys hoituu siellä mukavasti kahvittelun lomassa. Muutenkin Tallipihan tunnelma on ihanan idyllinen ja kiireetön, joten siellä kyllä kuluu helposti aina tunti jos toinenkin - ihan vain jutellessa, auringosta nauttiessa ja hetkessä fiilistellessä. Lisäksi kahvilan keittolounas maksaa vain 6,50 euroa ja annokseen sisältyy myös leivät ja kahvi, eli aika hyvä diili mielestäni. Tällä kertaa tarjolla oli tomaattikeittoa, hyvää oli ja vatsat saatiin täyteen. On aika ihanaa, että melkein keskellä kaupunkia on tällainen vanhanajan tunnelmaa huokuva rento paikka, jonne on aina helppo tulla koko perheen voimin. Meillä on nimittäin melkein aina koira mukana kun jossain kuljetaan, eikä ole ihan itsestäänselvyys, että koirat olisivat joka paikkaan tervetulleita. Tallipiha on myös sellainen paikka, johon on varmasti kiva tulla sitten hieman isommankin lapsen kanssa. Nyt Luka viihtyi varsin hyväntuulisena vaunuissaankin, mutta ensi kesänä pääsee sitten testaamaan kahvilan vieressä olevan leikkipuistonkin!






Nämä ovat sellaisia päiviä, joita syksyn tullen tulee hieman ikävä. Ollaan vain koko päivä ulkona menossa ilman sen kummempia suunnitelmia. Pysähdytään puistoihin kun vauvalle iskee nälkä tai vaippa kaipaa vaihtamista, aurinko lämmittää ihoa juuri sopivasti eikä yhtään liikaa, kasvoilla käy lempeä tuulenvire eikä ole kiire mihinkään. Ja tällaisella päivällä on hyvä ottaa uusi viikko vastaan - tulee sellainen tunne, ettei siitä edes voi tulla muuta kuin hyvä. Oikein ihanaa viikkoa teillekin!

xoxo Nelli

Tallipihalla

maanantai 24. elokuuta 2015

Voisin useamminkin aloittaa päiväni - ja koko viikkoni - näin. Jo se, että aamulla Kamil hoiti Lukaa ja minä sain jatkaa uniani vielä muutaman tunnin, tuntui raskaan viime viikon jälkeen todelliselta hemmottelulta. Vaan ei siinä edes kaikki: sillä välin kun minä tuhisin tyytyväisenä peittojen alla, oli Kamil vaihtanut huonekalujen järjestystä olohuoneessa ja keittiössä, pessyt lattiat ja vielä kattanut aamupalankin valmiiksi pöytään odottamaan tämän unikeon heräämistä! Isin ahkeroidessa oli Luka hoitanut pikkuapurin virkaa Tulasta käsin, ja ollutkin ilmeisen tyytyväinen tähän tehtäväänsä. On muuten aika uskomatonta, miten paljon pienikin huonekalujen paikkojen vaihtaminen piristää kodin ilmettä ja siinä samalla omaa mieltäkin! Olen ollut koko päivän taas ihan fiiliksissä meidän kodista ja pieni sisustuskärpänen pääsi myös puraisemaan. Tuntuu, että tämä meidän koti on vieläkin aivan keskeneräinen, vaikka ollaan asuttu täällä jo vapusta lähtien. Vieläkään en ole esimerkiksi saanut edes tauluja seinille, mutta jospa nyt tässä vihdoin pikku hiljaa...






Koska Kamililla oli tänään vapaapäivä ja ulkona ihana ilma, päätettiin syödä lounasta jossain muualla kuin kotona. Tänä kesänä uudeksi lempipaikakseni Tampereella on noussut sympaattinen Tallipiha, josta löytyy suloisia pieniä putiikkeja sekä ihana pullantuoksuinen kahvila. Sinne suunnattiin siis nytkin, sillä näin kesällä kahvilan terassi on osoittautunut paitsi varsin viihtyisäksi, myös erittäin toimivaksi paikaksi erityisesti kun mukana on vauva ja koira. Terassi on sopivan suojaisa eivätkä pöydät ole aivan kiinni toisissaan, joten nälkäisen vauvan imetys hoituu siellä mukavasti kahvittelun lomassa. Muutenkin Tallipihan tunnelma on ihanan idyllinen ja kiireetön, joten siellä kyllä kuluu helposti aina tunti jos toinenkin - ihan vain jutellessa, auringosta nauttiessa ja hetkessä fiilistellessä. Lisäksi kahvilan keittolounas maksaa vain 6,50 euroa ja annokseen sisältyy myös leivät ja kahvi, eli aika hyvä diili mielestäni. Tällä kertaa tarjolla oli tomaattikeittoa, hyvää oli ja vatsat saatiin täyteen. On aika ihanaa, että melkein keskellä kaupunkia on tällainen vanhanajan tunnelmaa huokuva rento paikka, jonne on aina helppo tulla koko perheen voimin. Meillä on nimittäin melkein aina koira mukana kun jossain kuljetaan, eikä ole ihan itsestäänselvyys, että koirat olisivat joka paikkaan tervetulleita. Tallipiha on myös sellainen paikka, johon on varmasti kiva tulla sitten hieman isommankin lapsen kanssa. Nyt Luka viihtyi varsin hyväntuulisena vaunuissaankin, mutta ensi kesänä pääsee sitten testaamaan kahvilan vieressä olevan leikkipuistonkin!






Nämä ovat sellaisia päiviä, joita syksyn tullen tulee hieman ikävä. Ollaan vain koko päivä ulkona menossa ilman sen kummempia suunnitelmia. Pysähdytään puistoihin kun vauvalle iskee nälkä tai vaippa kaipaa vaihtamista, aurinko lämmittää ihoa juuri sopivasti eikä yhtään liikaa, kasvoilla käy lempeä tuulenvire eikä ole kiire mihinkään. Ja tällaisella päivällä on hyvä ottaa uusi viikko vastaan - tulee sellainen tunne, ettei siitä edes voi tulla muuta kuin hyvä. Oikein ihanaa viikkoa teillekin!

xoxo Nelli




Vähän ristiriitainen olo. Tavallaan tuntuu kuin nyt kesä vasta alkaisi, ja sitten toisaalta kuitenkin syksyn voi jo aistia ihan nurkan takana. Elokuu taitaakin olla lempikesäkuukauteni, sillä vaikka kuinka tätä kesää, aurinkoa ja lämpöä rakastankin, niin kyllä minä silti sisimmässäni taidan olla syksyn lapsi. Olen nauttinut näistä viimeaikaisista hellepäivistä, mutta samalla tunnelmoin jo pimeneviä iltoja ja kirpeitä aamuja. En ehkä ole vielä aivan valmis sanomaan hyvästejä kesälle, mutta toisaalta voisin jo toivottaa tervetulleiksi villapaidat ja ilmassa höyryävän hengityksen. Tiedättekö tunteen? 




Olipa sää tänä kesänä ollut millainen hyvänsä, niin silti tämä kesä on ollut varmasti paras ja ikimuistoisin koskaan. Meistä tuli perhe. Ollaan ehkä jätetty tekemättä paljon sellaisia asioita, jotka kesään tavallisesti kuuluu, mutta silti en koe jääneeni mistään paitsi. Kaikelle on aikansa. Tänä kesänä ollaan pysähdytty olemaan hetkessä, nautittu arjen pienimmistäkin iloista ja keskitytty tutustumaan siihen pieneen ihmiseen, joka tuli ja muutti kertaheitolla koko meidän loppuelämän. Pisti sen ihanasti sekaisin, täysin ja totaalisesti. Voisin kirjoittaa tuhat kliseiseltä kuulostavaa lausetta siitä, kuinka onnellinen olen, ja kuitenkin jokainen niistä typerästä lauseesta olisi enemmän totta kuin mikään mitä olen ikinä kirjoittanut. Tänä kesänä minusta tuli äiti, ja oikeasti, maailman onnellisin sellainen. Ja vaikka kuinka välillä tuntisin olevani myös maailman väsynein, niin silti äitinä oleminen on parasta, mitä ikinä olen ollut. Minua ei oikeasti haittaa, etten esimerkiksi käynyt tänä kesänä yhdelläkään festarilla tai ulkomailla, sillä koin kuitenkin paljon kaikkea muuta upeaa ja tärkeää. Ja ensi vuonna on taas uusi kesä.




Postauksen kuvat ovat tältä viikolta, kun ollaan parhaamme mukaan otettu kaikki irti näistä ihanista päivistä, jotka saattavat pian olla jo kesän viimeisiä. Ihania, tavallisia päiviä. Kuljeskellaan kaupungissa, pysähdytään aurinkoisille terasseille kahville, ollaan vain. Ehkä ainoa asia, jota jäin tältä kesältä kaipaamaan, oli meressä uiminen. Tai edes järvessä! Mutta muuten tämä kesä on ollut täysi napakymppi, juuri tällaisena kuin se olikin. Ja ensi kesänä meillä on jo taapero! Saa nähdä, miten erilainen kesä siitä silloin tulee...
XOXO NELLI

Oi, miten suloinen kesä

lauantai 22. elokuuta 2015





Vähän ristiriitainen olo. Tavallaan tuntuu kuin nyt kesä vasta alkaisi, ja sitten toisaalta kuitenkin syksyn voi jo aistia ihan nurkan takana. Elokuu taitaakin olla lempikesäkuukauteni, sillä vaikka kuinka tätä kesää, aurinkoa ja lämpöä rakastankin, niin kyllä minä silti sisimmässäni taidan olla syksyn lapsi. Olen nauttinut näistä viimeaikaisista hellepäivistä, mutta samalla tunnelmoin jo pimeneviä iltoja ja kirpeitä aamuja. En ehkä ole vielä aivan valmis sanomaan hyvästejä kesälle, mutta toisaalta voisin jo toivottaa tervetulleiksi villapaidat ja ilmassa höyryävän hengityksen. Tiedättekö tunteen? 




Olipa sää tänä kesänä ollut millainen hyvänsä, niin silti tämä kesä on ollut varmasti paras ja ikimuistoisin koskaan. Meistä tuli perhe. Ollaan ehkä jätetty tekemättä paljon sellaisia asioita, jotka kesään tavallisesti kuuluu, mutta silti en koe jääneeni mistään paitsi. Kaikelle on aikansa. Tänä kesänä ollaan pysähdytty olemaan hetkessä, nautittu arjen pienimmistäkin iloista ja keskitytty tutustumaan siihen pieneen ihmiseen, joka tuli ja muutti kertaheitolla koko meidän loppuelämän. Pisti sen ihanasti sekaisin, täysin ja totaalisesti. Voisin kirjoittaa tuhat kliseiseltä kuulostavaa lausetta siitä, kuinka onnellinen olen, ja kuitenkin jokainen niistä typerästä lauseesta olisi enemmän totta kuin mikään mitä olen ikinä kirjoittanut. Tänä kesänä minusta tuli äiti, ja oikeasti, maailman onnellisin sellainen. Ja vaikka kuinka välillä tuntisin olevani myös maailman väsynein, niin silti äitinä oleminen on parasta, mitä ikinä olen ollut. Minua ei oikeasti haittaa, etten esimerkiksi käynyt tänä kesänä yhdelläkään festarilla tai ulkomailla, sillä koin kuitenkin paljon kaikkea muuta upeaa ja tärkeää. Ja ensi vuonna on taas uusi kesä.




Postauksen kuvat ovat tältä viikolta, kun ollaan parhaamme mukaan otettu kaikki irti näistä ihanista päivistä, jotka saattavat pian olla jo kesän viimeisiä. Ihania, tavallisia päiviä. Kuljeskellaan kaupungissa, pysähdytään aurinkoisille terasseille kahville, ollaan vain. Ehkä ainoa asia, jota jäin tältä kesältä kaipaamaan, oli meressä uiminen. Tai edes järvessä! Mutta muuten tämä kesä on ollut täysi napakymppi, juuri tällaisena kuin se olikin. Ja ensi kesänä meillä on jo taapero! Saa nähdä, miten erilainen kesä siitä silloin tulee...
XOXO NELLI


Toukokuussa alkanut postaussarja tatuoinneistani saa nyt vihdoin jatkoa! Vuorossa on ehkä se kaikkein huomiotaherättävin kuvani, koska tatuointi on niin näkyvällä paikalla. Oikeastaan kyseessä on kylläkin kaksi tavallaan erillistä, tai ainakin eri aikoihin otettua kuvaa, mutta näitä on vaikea kuvata erikseen, joten esitellään ne sitten yhtä aikaa. Edelleen kyllä tuntuu hieman oudolta puhua tässä omista tatuoinneistaan, kun niihin on itse jo niin tottunut eikä niitä pahemmin enää tule sillä tavalla ajateltuakaan.


Intiaanityttö on minun oma Pocahontakseni. Otin sen syksyllä 2011 melko pian muutettuani Puolaan, ja se oli ensimmäinen kuvani, jonka otin Kamilin ystävän omistamassa Spider Tattoo - studiossa. Spider on huipputyyppi ja sittemmin olenkin ottanut yhtä pientä tekstiä lukuunottamatta kaikki tatuointini juuri hänen luonaan. Tämän tatuoinnin inspiraationa toimi lempi Disney-prinsessani eli Pocahontas. En kuitenkaan halunnut kuvan esittävän suoraan tätä Disney-hahmoa, vaan kyseessä on hieman realistisemman näköinen versio Pocahontaksesta. Mulle Pocahontas edustaa kaunista, rohkeaa ja itsenäistä naista, joka seuraa sydäntään. Olen itsekin vähän sellainen, että menen lujaa sinne, minne sydän vie, ja järki seuraa sitten perässä... jos seuraa. Tämä on ehdottomasti yksi tärkeimmistä tatuoinneistani, niin tärkeä, etten tätä oikein osaa edes sen kummemmin selittää. 


Kompassin otin Pocahontaksen kaveriksi keväällä 2014. Tähän kuvaan ei oikeastaan liity mitään sen kummempaa symboliikkaa tai tarinaa. Halusin vain jatkaa tuota käsivartta, kun tuntui siltä, että intiaanityttöni kaipaisi jotain seurakseen. Ajattelin ensin ottaa joko karhun tai biisonin, mutta päädyin lopulta kuitenkin tähän kompassiin, joka kuitenkin sopii mielestäni hyvin teemaan. Tämän kuvan kanssa annoin tatuoijalle aika vapaat kädet - ainoat toiveeni olivat ruusu ja helminauha, ja ne myös sain!

XOXO NELLI

Äidin tatuoinnit: intiaanityttö ja kompassi

torstai 20. elokuuta 2015


Toukokuussa alkanut postaussarja tatuoinneistani saa nyt vihdoin jatkoa! Vuorossa on ehkä se kaikkein huomiotaherättävin kuvani, koska tatuointi on niin näkyvällä paikalla. Oikeastaan kyseessä on kylläkin kaksi tavallaan erillistä, tai ainakin eri aikoihin otettua kuvaa, mutta näitä on vaikea kuvata erikseen, joten esitellään ne sitten yhtä aikaa. Edelleen kyllä tuntuu hieman oudolta puhua tässä omista tatuoinneistaan, kun niihin on itse jo niin tottunut eikä niitä pahemmin enää tule sillä tavalla ajateltuakaan.


Intiaanityttö on minun oma Pocahontakseni. Otin sen syksyllä 2011 melko pian muutettuani Puolaan, ja se oli ensimmäinen kuvani, jonka otin Kamilin ystävän omistamassa Spider Tattoo - studiossa. Spider on huipputyyppi ja sittemmin olenkin ottanut yhtä pientä tekstiä lukuunottamatta kaikki tatuointini juuri hänen luonaan. Tämän tatuoinnin inspiraationa toimi lempi Disney-prinsessani eli Pocahontas. En kuitenkaan halunnut kuvan esittävän suoraan tätä Disney-hahmoa, vaan kyseessä on hieman realistisemman näköinen versio Pocahontaksesta. Mulle Pocahontas edustaa kaunista, rohkeaa ja itsenäistä naista, joka seuraa sydäntään. Olen itsekin vähän sellainen, että menen lujaa sinne, minne sydän vie, ja järki seuraa sitten perässä... jos seuraa. Tämä on ehdottomasti yksi tärkeimmistä tatuoinneistani, niin tärkeä, etten tätä oikein osaa edes sen kummemmin selittää. 


Kompassin otin Pocahontaksen kaveriksi keväällä 2014. Tähän kuvaan ei oikeastaan liity mitään sen kummempaa symboliikkaa tai tarinaa. Halusin vain jatkaa tuota käsivartta, kun tuntui siltä, että intiaanityttöni kaipaisi jotain seurakseen. Ajattelin ensin ottaa joko karhun tai biisonin, mutta päädyin lopulta kuitenkin tähän kompassiin, joka kuitenkin sopii mielestäni hyvin teemaan. Tämän kuvan kanssa annoin tatuoijalle aika vapaat kädet - ainoat toiveeni olivat ruusu ja helminauha, ja ne myös sain!

XOXO NELLI

Huh, vauva nukkuu vielä. Sain pari tuntia sitten nukutettua Lukan päiväunille meidän sänkyyn ja kömmittyä itsekin perässä peittojen alle. En nukkunut kovinkaan hyvin viime yönä, joten pienet päikkärit tulivat kyllä tarpeeseen! Itse heräsin jo hetki sitten siihen, kun puhelin soi, mutta pojalle onneksi uni maistuu vielä, ainakin hetken. Pyykit on laitettu kuivumaan parvekkeelle ja uusi satsi koneeseen, lounas syöty ilman hirvittävää hätiköintiä ja paikkoja hieman järjestelty - kodissa vallitsee nimittäin taas pieni kaaos. Ja kaiken tämän jälkeen saan vielä hetken istua rauhassa tässä sohvalla, siitä olen kiitollinen. Nämä tällaiset hetket ovat oikeastaan aika harvinaisia silloin, kun on koko päivän yksin kotona vauvan kanssa. Ja tänään on taas sellainen päivä, kun Kamil on lähtenyt kymmeneksi töihin ja tulee hyvällä lykyllä kotiin ennen keskiyötä - voin kertoa, että tällaisina päivinä tunnit saattavat olla yllättävän pitkiä!


Olen ennenkin maininnut blogissa Kamilin töistä. Hän tekee yleensä töitä kolmena tai neljänä päivänä viikossa, useimmiten 10-12 tuntia kerrallaan. Vastapainoksi saadaan toki viettää useampi vapaapäivä yhdessä ja onneksi aina välillä on myös lyhyempiä vuoroja, mutta aika tavallinen työpäivä hänellä on kahdestatoista kahteentoista. Yritän yleensä keksiä tällaisille päiville aina edes jotain pientä, mikä vähän katkaisee päivää, oli se sitten kaupungilla kävelyä tai kavereiden näkemistä. Ja jos ei joskus mikään muu huvita, niin onneksi aina on olemassa tuo koira, joka ainakin pakottaa ulos! Jo sekin, että käy vähän kävelemässä ihmisten ilmoilla, piristää mieltä. Välillä on kyllä ihan kiva vain ottaa rennosti ja laiskotella vauvan kanssa kotona, mutta kyllä mulla aika äkkiä voisi hajota pää, jos olisin koko ajan vain täällä neljän seinän sisällä! Niin ihana kaveri kuin tämä vauva onkin. Tänään aiomme illalla käydä Lukan mummilla, joka asuu vain parin kilometrin päässä meiltä. Ulkona on ihana ilma, ja siinä saa samalla pienen vaunulenkinkin tehtyä.


Olen tottunut aika hyvin tähän meidän arkeen. Tuntuisi aika oudolta, jos Kamililla yhtäkkiä olisikin sellainen kahdeksasta neljään - työ ja aina vapaat viikonloput! Tietenkin siinäkin olisi hyvät puolensa, mutta tällä hetkellä tämä järjestely sopii meille ihan hyvin. Vauvan kanssa voi jo puuhailla ja jutustella ihan eri tavalla kuin vielä jokunen viikko sitten, ja meillä onkin hauskaa yhdessä. Joo, myönnän että pikkuvauva-arki voi olla välillä myös äärimmäisen tylsää, mutta samalla se on maailman ihaninta, kun saa olla lapsensa kanssa, oppia tästä koko ajan uutta, seurata kun pieni kasvaa ja rakentaa sitä sidettä toisiinsa. Mutta vaikeimpia nämä pitkät päivät ovat silloin, kun vauva haluaa olla koko ajan sylissä eikä nukahda päiväunille muuten kuin ulkona kävellessä. Sellaiset päivät, kun ei saa vuorokaudesta edes viittä minuuttia ihan vain itselleen, yksin. Nimittäin usein se muutama minuuttikin riittää. Se, että saisi juoda teensä rauhassa kun se on vielä kuumaa ja istua hetkeksi alas. Ja sitten voi antaa taas jakamattoman huomionsa ja kaiken rakkautensa sille pienelle ihmiselle, jolle sinä olet kaikki kaikessa.

Niin, nyt tuo pikkuinen heräsikin. Ja minäkin sain hetkeni, jonka avulla taas jaksaa loppupäivän! 

xoxo Nelli

Kotona kahdestaan

tiistai 18. elokuuta 2015


Huh, vauva nukkuu vielä. Sain pari tuntia sitten nukutettua Lukan päiväunille meidän sänkyyn ja kömmittyä itsekin perässä peittojen alle. En nukkunut kovinkaan hyvin viime yönä, joten pienet päikkärit tulivat kyllä tarpeeseen! Itse heräsin jo hetki sitten siihen, kun puhelin soi, mutta pojalle onneksi uni maistuu vielä, ainakin hetken. Pyykit on laitettu kuivumaan parvekkeelle ja uusi satsi koneeseen, lounas syöty ilman hirvittävää hätiköintiä ja paikkoja hieman järjestelty - kodissa vallitsee nimittäin taas pieni kaaos. Ja kaiken tämän jälkeen saan vielä hetken istua rauhassa tässä sohvalla, siitä olen kiitollinen. Nämä tällaiset hetket ovat oikeastaan aika harvinaisia silloin, kun on koko päivän yksin kotona vauvan kanssa. Ja tänään on taas sellainen päivä, kun Kamil on lähtenyt kymmeneksi töihin ja tulee hyvällä lykyllä kotiin ennen keskiyötä - voin kertoa, että tällaisina päivinä tunnit saattavat olla yllättävän pitkiä!


Olen ennenkin maininnut blogissa Kamilin töistä. Hän tekee yleensä töitä kolmena tai neljänä päivänä viikossa, useimmiten 10-12 tuntia kerrallaan. Vastapainoksi saadaan toki viettää useampi vapaapäivä yhdessä ja onneksi aina välillä on myös lyhyempiä vuoroja, mutta aika tavallinen työpäivä hänellä on kahdestatoista kahteentoista. Yritän yleensä keksiä tällaisille päiville aina edes jotain pientä, mikä vähän katkaisee päivää, oli se sitten kaupungilla kävelyä tai kavereiden näkemistä. Ja jos ei joskus mikään muu huvita, niin onneksi aina on olemassa tuo koira, joka ainakin pakottaa ulos! Jo sekin, että käy vähän kävelemässä ihmisten ilmoilla, piristää mieltä. Välillä on kyllä ihan kiva vain ottaa rennosti ja laiskotella vauvan kanssa kotona, mutta kyllä mulla aika äkkiä voisi hajota pää, jos olisin koko ajan vain täällä neljän seinän sisällä! Niin ihana kaveri kuin tämä vauva onkin. Tänään aiomme illalla käydä Lukan mummilla, joka asuu vain parin kilometrin päässä meiltä. Ulkona on ihana ilma, ja siinä saa samalla pienen vaunulenkinkin tehtyä.


Olen tottunut aika hyvin tähän meidän arkeen. Tuntuisi aika oudolta, jos Kamililla yhtäkkiä olisikin sellainen kahdeksasta neljään - työ ja aina vapaat viikonloput! Tietenkin siinäkin olisi hyvät puolensa, mutta tällä hetkellä tämä järjestely sopii meille ihan hyvin. Vauvan kanssa voi jo puuhailla ja jutustella ihan eri tavalla kuin vielä jokunen viikko sitten, ja meillä onkin hauskaa yhdessä. Joo, myönnän että pikkuvauva-arki voi olla välillä myös äärimmäisen tylsää, mutta samalla se on maailman ihaninta, kun saa olla lapsensa kanssa, oppia tästä koko ajan uutta, seurata kun pieni kasvaa ja rakentaa sitä sidettä toisiinsa. Mutta vaikeimpia nämä pitkät päivät ovat silloin, kun vauva haluaa olla koko ajan sylissä eikä nukahda päiväunille muuten kuin ulkona kävellessä. Sellaiset päivät, kun ei saa vuorokaudesta edes viittä minuuttia ihan vain itselleen, yksin. Nimittäin usein se muutama minuuttikin riittää. Se, että saisi juoda teensä rauhassa kun se on vielä kuumaa ja istua hetkeksi alas. Ja sitten voi antaa taas jakamattoman huomionsa ja kaiken rakkautensa sille pienelle ihmiselle, jolle sinä olet kaikki kaikessa.

Niin, nyt tuo pikkuinen heräsikin. Ja minäkin sain hetkeni, jonka avulla taas jaksaa loppupäivän! 

xoxo Nelli

Toukokuussa, vielä raskaana ollessani, meille kotiutui Stokken Tripp Tripp - tuoli. Meillä oli pitkään tarkoituksena hankkia vain sellainen puinen retro-syöttötuoli, mutta lopulta päädyimme Tripp Trappiin ennen kaikkea sen pitkäikäisyyden vuoksi. Pakko myöntää, että sen ihan viimeisen sinetin ostopäätökselle antoi tuoliin lisäosana saatava sitterin tapainen vauvasetti eli newborn set, jonka ansiosta jo pieni vauva pääsee tuolia käyttämään. Tämä newborn set varmasti jakaa mielipiteitä siitä, kuinka kannattava hankinta kyseinen kapistus on, sillä onhan se melko hintavakin (uutena tällä hetkellä n. 90 euroa). Meillä on nyt ollut tämä istuin käytössä pari kuukautta, joten ajattelin hieman kertoa meidän kokemuksiamme siitä. Onko setti vastannut odotuksia, vai tuliko tehtyä täysin hutiostos?


Ihan uutena emme settiä edes harkinneet ostavamme, sillä niitä löytyy nettikirppiksiltäkin pilvin pimein. Vauvakaukalon käyttöikä on kuitenkin verrattain lyhyt (0-6kk, max 9kg asti), joten käytetytkin ovat varmasti pääsääntöisesti varsin hyväkuntoisia. Ainakaan meidän omasta en ole löytänyt mitään moitittavaa, ja sen hankimme tori.fi:n kautta 60 euron hintaan. Tavallaan melko arvokas hankinta siltikin, mutta sanoisin, että meillä istuin on kuitenkin ollut jo tämän kahden kuukauden aikana käytössä koko rahan edestä! Emmekä tämän lisäksi ole kaivanneet toista, varsinaista sitteriä ollenkaan, vaan tämä ajaa asiansa erinomaisesti. Koiraperheessä muutenkin on kivempi, ettei vauva hengaile lattialla olevassa sitterissä silloin, kun me vanhemmat esimerkiksi syömme pöydän ääressä. Myöskään sellaista en oikein pitänyt vaihtoehtona, että sitteri nostettaisiin ruokapöydän päälle, joten senkin vuoksi newborn set on ollut meille todella toimiva ratkaisu. 


Newborn set on siis meillä käytössä päivittäin. Luka viettää istuimessa lyhyitä aikoja kerrallaan, muutamasta minuutista ehkä puoleen tuntiin - sittereissähän ei muutenkaan suositella pidettävän vauvoja kovin pitkään yhtäjaksoisesti. Luka kyllä viihtyy istuimessa varsin hyvin, ja saattaa toisinaan siihen nukahtaakin, jos ei mitään kamalan mielenkiintoista ympärillä tapahdu. Tokikaan emme anna hänen siinä nukkua, vaan siirrämme hänet sitten omaan sänkyynsä, jos uni voittaa. Yleensä Luka kuitenkin tykkää tarkkailla tuolista käsin, mitä ympärillä tapahtuu - korkealta kun näkee asioita hieman paremmin kuin lattian tasolta. Istuimessa olevaan lelukaareen saa lisäksi roikkumaan kaikenlaista viihdykettä, jotka nykyään myös pitävät vauvamme mielenkiintoa hyvin yllä. 


Pisimmät hetket istuimessa Luka viettää yleensä silloin, kun me Kamilin kanssa syömme. Silloin on kiva, että hereillä ollessaan vauvakin voi olla meidän kanssamme pöydän ääressä, eikä esimerkiksi toisen meistä tarvitse pitää häntä samaan aikaan sylissä. Voimme samalla seurustella vauvan kanssa, joka usein piristääkin ruokailuhetkiämme hymyillään ja juttelullaan. Tykkään siitä, että vauva pääsee osallistumaan näihin ruokailuhetkiin heti pienestä pitäen ja olemaan meidän lähellä, osana meidän perhettä! Sitten, kun kiinteiden maistelu aloitetaan, pääsee vauvakin syömään pöydän ääreen, kun nyt hän on siinä vielä vain tarkkailijan roolissa. Istuin on kätevä myös ihan lyhyinä hetkinä käytettäessä. Aina ei nimittäin huvita laittaa vauvaa vaikka kantoliinaan, kun pitäisi tyhjentää astianpesukone tai tehdä jotain muita nopeita kotitöitä. Ruokaa laittaessakin voi samalla helposti tarkkailla ja viihdyttää vauvaa, kun hän on siinä lähellä, eikä vaikka lattialla.


Yleisesti ottaen Luka siis viihtyy kaukalossaan oikein hyvin. Toki välillä tulee tilanteita, kun siinä istuminen ei huvita ollenkaan, mutta sellaisiahan ne vauvat ovat! Silti tämä on ollut meille todella elämää ja arkea helpottava hankinta, ja sanoisinpa, että hintansa väärti. Mitään tavallista sitteriä emme siis ole jääneet kaipaamaan. Tosin tämän newborn setinkin saa helposti irrotettua tuolista, jolloin sitä voisi käyttää myös sitterin tapaan lattialla, mutta me emme ole sitä kertaakaan edes kokeilleet. Lattialla istuinta voisi ilmeisesti myös keinuttaa, kun taas tuolissa kiinni ollessaan se ei liiku mihinkään suuntaan, mikä ehkä estää toisia vauvoja viihtymistä siinä niin hyvin. Ehkäpä ainoa miinus, jonka itse istuimesta keksin, liittyy sen ergonomiaan, mutta toisaalta tuolissa tosiaan ollaan vain vähän aikaa kerrallaan. Kaiken kaikkiaan ollaan siis oltu newborn settiin tyytyväisiä, ja toivotaan, että se palvelee meitä jatkossakin hyvin! 

xoxo Nelli

Stokke Newborn Set - käyttökokemuksia

sunnuntai 16. elokuuta 2015


Toukokuussa, vielä raskaana ollessani, meille kotiutui Stokken Tripp Tripp - tuoli. Meillä oli pitkään tarkoituksena hankkia vain sellainen puinen retro-syöttötuoli, mutta lopulta päädyimme Tripp Trappiin ennen kaikkea sen pitkäikäisyyden vuoksi. Pakko myöntää, että sen ihan viimeisen sinetin ostopäätökselle antoi tuoliin lisäosana saatava sitterin tapainen vauvasetti eli newborn set, jonka ansiosta jo pieni vauva pääsee tuolia käyttämään. Tämä newborn set varmasti jakaa mielipiteitä siitä, kuinka kannattava hankinta kyseinen kapistus on, sillä onhan se melko hintavakin (uutena tällä hetkellä n. 90 euroa). Meillä on nyt ollut tämä istuin käytössä pari kuukautta, joten ajattelin hieman kertoa meidän kokemuksiamme siitä. Onko setti vastannut odotuksia, vai tuliko tehtyä täysin hutiostos?


Ihan uutena emme settiä edes harkinneet ostavamme, sillä niitä löytyy nettikirppiksiltäkin pilvin pimein. Vauvakaukalon käyttöikä on kuitenkin verrattain lyhyt (0-6kk, max 9kg asti), joten käytetytkin ovat varmasti pääsääntöisesti varsin hyväkuntoisia. Ainakaan meidän omasta en ole löytänyt mitään moitittavaa, ja sen hankimme tori.fi:n kautta 60 euron hintaan. Tavallaan melko arvokas hankinta siltikin, mutta sanoisin, että meillä istuin on kuitenkin ollut jo tämän kahden kuukauden aikana käytössä koko rahan edestä! Emmekä tämän lisäksi ole kaivanneet toista, varsinaista sitteriä ollenkaan, vaan tämä ajaa asiansa erinomaisesti. Koiraperheessä muutenkin on kivempi, ettei vauva hengaile lattialla olevassa sitterissä silloin, kun me vanhemmat esimerkiksi syömme pöydän ääressä. Myöskään sellaista en oikein pitänyt vaihtoehtona, että sitteri nostettaisiin ruokapöydän päälle, joten senkin vuoksi newborn set on ollut meille todella toimiva ratkaisu. 


Newborn set on siis meillä käytössä päivittäin. Luka viettää istuimessa lyhyitä aikoja kerrallaan, muutamasta minuutista ehkä puoleen tuntiin - sittereissähän ei muutenkaan suositella pidettävän vauvoja kovin pitkään yhtäjaksoisesti. Luka kyllä viihtyy istuimessa varsin hyvin, ja saattaa toisinaan siihen nukahtaakin, jos ei mitään kamalan mielenkiintoista ympärillä tapahdu. Tokikaan emme anna hänen siinä nukkua, vaan siirrämme hänet sitten omaan sänkyynsä, jos uni voittaa. Yleensä Luka kuitenkin tykkää tarkkailla tuolista käsin, mitä ympärillä tapahtuu - korkealta kun näkee asioita hieman paremmin kuin lattian tasolta. Istuimessa olevaan lelukaareen saa lisäksi roikkumaan kaikenlaista viihdykettä, jotka nykyään myös pitävät vauvamme mielenkiintoa hyvin yllä. 


Pisimmät hetket istuimessa Luka viettää yleensä silloin, kun me Kamilin kanssa syömme. Silloin on kiva, että hereillä ollessaan vauvakin voi olla meidän kanssamme pöydän ääressä, eikä esimerkiksi toisen meistä tarvitse pitää häntä samaan aikaan sylissä. Voimme samalla seurustella vauvan kanssa, joka usein piristääkin ruokailuhetkiämme hymyillään ja juttelullaan. Tykkään siitä, että vauva pääsee osallistumaan näihin ruokailuhetkiin heti pienestä pitäen ja olemaan meidän lähellä, osana meidän perhettä! Sitten, kun kiinteiden maistelu aloitetaan, pääsee vauvakin syömään pöydän ääreen, kun nyt hän on siinä vielä vain tarkkailijan roolissa. Istuin on kätevä myös ihan lyhyinä hetkinä käytettäessä. Aina ei nimittäin huvita laittaa vauvaa vaikka kantoliinaan, kun pitäisi tyhjentää astianpesukone tai tehdä jotain muita nopeita kotitöitä. Ruokaa laittaessakin voi samalla helposti tarkkailla ja viihdyttää vauvaa, kun hän on siinä lähellä, eikä vaikka lattialla.


Yleisesti ottaen Luka siis viihtyy kaukalossaan oikein hyvin. Toki välillä tulee tilanteita, kun siinä istuminen ei huvita ollenkaan, mutta sellaisiahan ne vauvat ovat! Silti tämä on ollut meille todella elämää ja arkea helpottava hankinta, ja sanoisinpa, että hintansa väärti. Mitään tavallista sitteriä emme siis ole jääneet kaipaamaan. Tosin tämän newborn setinkin saa helposti irrotettua tuolista, jolloin sitä voisi käyttää myös sitterin tapaan lattialla, mutta me emme ole sitä kertaakaan edes kokeilleet. Lattialla istuinta voisi ilmeisesti myös keinuttaa, kun taas tuolissa kiinni ollessaan se ei liiku mihinkään suuntaan, mikä ehkä estää toisia vauvoja viihtymistä siinä niin hyvin. Ehkäpä ainoa miinus, jonka itse istuimesta keksin, liittyy sen ergonomiaan, mutta toisaalta tuolissa tosiaan ollaan vain vähän aikaa kerrallaan. Kaiken kaikkiaan ollaan siis oltu newborn settiin tyytyväisiä, ja toivotaan, että se palvelee meitä jatkossakin hyvin! 

xoxo Nelli

Meillä on täällä tällä hetkellä yksi pieni nuhanenäinen potilas. Eilen jo päivällä epäilykseni heräsivät, kun vauva tuntui aivastelevan ja yskivän normaalia enemmän, ja muutaman kerran nenästä valui limaista räkääkin. Muuten poika oli kuitenkin tavalliseen tapaansa iloinen ja reipas, joten ehdin jo toivoakin, että tapani mukaan vain ylireagoisin ja pitäisin kaikkea turhaan merkkeinä alkavasta flunssasta. Kuitenkin iltaa kohden mentäessä oli myönnettävä äidinvaistojen olleen oikeassa heti ensimmäisestä aivastuksesta lähtien. Hengitys rohisi ja pikkuinen alkoi olla yhä itkuisempi ja tukkoisempi. Kuumetta ei onneksi ollut, mutta kyllähän vauvasta selkeästi huomasi, että nyt ei ole hyvä olla. Kamil tietenkin oli myöhään töissä, mutta ehti onneksi juosta apteekkiin ennen sulkemisaikaa, joten saatiin vielä keittosuolatippoja ja nenä-frida pienen yötä helpottamaan. Kyllä siinä itselläkin pieni itku pääsi, kun niin sääliksi kävi toista. Täytyy varmaan vielä tottua siihen, että lapset sairastelevat usein, mutta pitikö sen ensimmäisen taudin iskeä jo kahden kuukauden iässä, kun vauva on vielä niin pieni ja avuton!

Nyt aamulla olo näyttäisi hiukan parantuneen, vaikka kyllä hän vieläkin flunssainen on. Yö nukuttiin sängynpääty kohotettuna ja tyynyn vieressä valkosipulilla täytetty sukka. Nenä-fridasta ja keittosuolatipoista tuntui myös olevan paljon apua, kun saatiin sitä ylimääräistä limaa pois. Ihmeen rauhallisesti Luka yön nukkuikin - luulisin, että äidillä oli taas enemmän vaikeuksia nukkua, kun huoli pienestä oli niin kova... Toivotaan, että tämä tauti menisi nyt ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin! Nyt vain paljon lepoa ja hellyyttä, niin eiköhän tämä tästä. Löytyykö sieltä ruudun takaa vielä jotain hyväksi havaittuja niksejä pienen vauvan oloa helpottamaan? 

xoxo Nelli

Karhunpoika sairastaa

lauantai 15. elokuuta 2015


Meillä on täällä tällä hetkellä yksi pieni nuhanenäinen potilas. Eilen jo päivällä epäilykseni heräsivät, kun vauva tuntui aivastelevan ja yskivän normaalia enemmän, ja muutaman kerran nenästä valui limaista räkääkin. Muuten poika oli kuitenkin tavalliseen tapaansa iloinen ja reipas, joten ehdin jo toivoakin, että tapani mukaan vain ylireagoisin ja pitäisin kaikkea turhaan merkkeinä alkavasta flunssasta. Kuitenkin iltaa kohden mentäessä oli myönnettävä äidinvaistojen olleen oikeassa heti ensimmäisestä aivastuksesta lähtien. Hengitys rohisi ja pikkuinen alkoi olla yhä itkuisempi ja tukkoisempi. Kuumetta ei onneksi ollut, mutta kyllähän vauvasta selkeästi huomasi, että nyt ei ole hyvä olla. Kamil tietenkin oli myöhään töissä, mutta ehti onneksi juosta apteekkiin ennen sulkemisaikaa, joten saatiin vielä keittosuolatippoja ja nenä-frida pienen yötä helpottamaan. Kyllä siinä itselläkin pieni itku pääsi, kun niin sääliksi kävi toista. Täytyy varmaan vielä tottua siihen, että lapset sairastelevat usein, mutta pitikö sen ensimmäisen taudin iskeä jo kahden kuukauden iässä, kun vauva on vielä niin pieni ja avuton!

Nyt aamulla olo näyttäisi hiukan parantuneen, vaikka kyllä hän vieläkin flunssainen on. Yö nukuttiin sängynpääty kohotettuna ja tyynyn vieressä valkosipulilla täytetty sukka. Nenä-fridasta ja keittosuolatipoista tuntui myös olevan paljon apua, kun saatiin sitä ylimääräistä limaa pois. Ihmeen rauhallisesti Luka yön nukkuikin - luulisin, että äidillä oli taas enemmän vaikeuksia nukkua, kun huoli pienestä oli niin kova... Toivotaan, että tämä tauti menisi nyt ohi yhtä nopeasti kuin se alkoikin! Nyt vain paljon lepoa ja hellyyttä, niin eiköhän tämä tästä. Löytyykö sieltä ruudun takaa vielä jotain hyväksi havaittuja niksejä pienen vauvan oloa helpottamaan? 

xoxo Nelli

Your little hand's wrapped around my finger
And it's so quiet in the world tonight
Your little eyelids flutter cause you're dreaming
So I tuck you in, turn on your favorite night light
To you everything's funny, you got nothing to regret
I'd give all I have, honey
If you could stay like that

Oh darling, don't you ever grow up
Don't you ever grow up, just stay this little
Oh darling, don't you ever grow up
Don't you ever grow up, it could stay this simple
I won't let nobody hurt you, won't let no one break your heart
And no one will desert you
Just try to never grow up, never grow up
(Taylor Swift)

Olimme eilen Lukan kanssa käymässä Napapiirin vauvakahvilassa. Siellä oli paljon eri-ikäisiä vauvoja, kaksikuinen Luka oli nuorimmasta päästä. Oli hauska seurata puolivuotiaiden touhuja ja minkälaisia taitoja noilla isommilla vauvoilla jo oli. Joukossa juoksenteli myös yksi taaperoikäinen, jonka menoa katsellessa sitä alkoi itsekin vähän miettiä, että minkähänlainen tyyppi tästä meidän vauvasta oikein kasvaa. Minkälaisista jutuista hän kiinnostuu, mikä saa hänet nauramaan kovempaan kuin mikään muu. Tuleekohan hänestä musikaalinen tai lukutoukka tai kenties pieni hurjapää seikkailija, joka tempauksillaan saa aina äidin sydämen sykkimään hieman lujempaa?

Mutta tänä aamuna herättyämme katselin sylissäni naureskelevaa pientä täydellistä vauvaani ja ajattelin: seis. Lopeta heti nuo ajatusleikit! Katso nyt häntä. En todellakaan toivoisi ajan kuluvan yhtään tämän nopeampaa, vaan paremminkin täysin päinvastoin. Haluan vain pysähtyä ja nauttia tästä hetkestä juuri nyt. Ensimmäistä kertaa iski ihan todella sellainen olo, että sydän särkyy jos mietinkään sitä, miten minun pikkuvauvani kasvaa niin kamalan nopeasti! Tiedän kyllä, että aikaa ei voi pysäyttää, mutta voi kunpa näitä hetkiä voisi edes purkittaa ja palata sitten näihin muistoihin joskus vuosienkin päästä. Mutta kun ei voi, niin täytyy vain olla läsnä ja painaa mieleen jokainen pieni ihana tärkeä yksityiskohta tästä ajasta. Jotenkin sitä on nyt tajunnut, kuinka lyhyt tämä pikkuvauva-aika lopulta onkaan!

En enää edes ole täysin varma, mitä kaikkea halusin tulla kirjoittamaan. Olen vain tosi onnellinen juuri nyt. Ihan vain tässä, vaikka vain sohvalla vierekkäin makoillen ja toistemme silmiin tuijotellen. Miten voikin pieni ihminen mullistaa maailman näin totaalisesti! 

xoxo Nelli

Hei pieni

torstai 13. elokuuta 2015


Your little hand's wrapped around my finger
And it's so quiet in the world tonight
Your little eyelids flutter cause you're dreaming
So I tuck you in, turn on your favorite night light
To you everything's funny, you got nothing to regret
I'd give all I have, honey
If you could stay like that

Oh darling, don't you ever grow up
Don't you ever grow up, just stay this little
Oh darling, don't you ever grow up
Don't you ever grow up, it could stay this simple
I won't let nobody hurt you, won't let no one break your heart
And no one will desert you
Just try to never grow up, never grow up
(Taylor Swift)

Olimme eilen Lukan kanssa käymässä Napapiirin vauvakahvilassa. Siellä oli paljon eri-ikäisiä vauvoja, kaksikuinen Luka oli nuorimmasta päästä. Oli hauska seurata puolivuotiaiden touhuja ja minkälaisia taitoja noilla isommilla vauvoilla jo oli. Joukossa juoksenteli myös yksi taaperoikäinen, jonka menoa katsellessa sitä alkoi itsekin vähän miettiä, että minkähänlainen tyyppi tästä meidän vauvasta oikein kasvaa. Minkälaisista jutuista hän kiinnostuu, mikä saa hänet nauramaan kovempaan kuin mikään muu. Tuleekohan hänestä musikaalinen tai lukutoukka tai kenties pieni hurjapää seikkailija, joka tempauksillaan saa aina äidin sydämen sykkimään hieman lujempaa?

Mutta tänä aamuna herättyämme katselin sylissäni naureskelevaa pientä täydellistä vauvaani ja ajattelin: seis. Lopeta heti nuo ajatusleikit! Katso nyt häntä. En todellakaan toivoisi ajan kuluvan yhtään tämän nopeampaa, vaan paremminkin täysin päinvastoin. Haluan vain pysähtyä ja nauttia tästä hetkestä juuri nyt. Ensimmäistä kertaa iski ihan todella sellainen olo, että sydän särkyy jos mietinkään sitä, miten minun pikkuvauvani kasvaa niin kamalan nopeasti! Tiedän kyllä, että aikaa ei voi pysäyttää, mutta voi kunpa näitä hetkiä voisi edes purkittaa ja palata sitten näihin muistoihin joskus vuosienkin päästä. Mutta kun ei voi, niin täytyy vain olla läsnä ja painaa mieleen jokainen pieni ihana tärkeä yksityiskohta tästä ajasta. Jotenkin sitä on nyt tajunnut, kuinka lyhyt tämä pikkuvauva-aika lopulta onkaan!

En enää edes ole täysin varma, mitä kaikkea halusin tulla kirjoittamaan. Olen vain tosi onnellinen juuri nyt. Ihan vain tässä, vaikka vain sohvalla vierekkäin makoillen ja toistemme silmiin tuijotellen. Miten voikin pieni ihminen mullistaa maailman näin totaalisesti! 

xoxo Nelli
Tänään hän on jo kahden kuukauden ikäinen. Kaksi kuukautta olen saanut olla maailman parhaan pikkutyypin äiti ja häneen vain rakastuu päivä päivältä enemmän ja enemmän! Mutta minkälainen vauva meillä sitten asustaakaan? 

Meidän kaksikuinen on kyllä todella hauska tapaus. Hän on edelleen hyvin äkkipikainen, mutta myös iloinen ja hyväntuulinen, ja väläyttelee meille päivittäin maailman suloisinta hymyään. Itse asiassa tuota hymyä ei ole lainkaan vaikea saada esiin, vaan kun Lukalle juttelee, vastailee hän jo takaisin hymyilemällä, nauramalla tai jokeltelemalla. On ihanaa, kun vauva ei ole enää niin passiivinen otus, vaan hänen kanssaan voi selkeästi jo seurustellakin. Äidin tai isin syli on Lukan mielestä edelleen paras paikka, ja lempipuuhaa se, kun saa sieltä (tai kantoliinasta/-repusta) käsin tutkailla maailmaa. Välillä onkin hetkiä, kun mikään muu kuin sylissäolo ei kelpaa, ja kantovälineet on kyllä silloin aivan ehdoton pelastus! Tämän kokoista kitisevää vauvaa on jo aika raskas kantaa pitkiä aikoja sylissä, mutta liinaan tai reppuun hän useimmiten nukahtaa nopeasti. Yksin Luka ei vielä kauaa viihdy, mutta nyt aivan viime aikoina lelut ovat alkaneet jo jonkin verran kiinnostaa ja lelukaaren alla on kiva makoilla - ainakin hetken aikaa. Sekin on kiva, että vauvan kanssa pystyy vähän jo puuhailemaan ja leikkimäänkin! Onhan tämä pikkuvauva-arki välillä väsyttävääkin, mutta jokaisesta vauvan hymystä ja jokelluksesta saa kyllä niin paljon energiaa ja onnea, että niiden avulla jaksaa ne huonommatkin hetket, kun vauva joskus iltaisin vain itkeskelee väsymystään tai vatsanpuruja, ja tuntuu ettei mikään auta. Suurimmaksi osaksi hän kuitenkin on letkeä kaveri, ja kyllähän ne itkutkin välillä kuuluvat asiaan!


Päivärytmiä meillä ei vieläkään oikein ole, mutta yöt menevät aika samalla kaavalla. Viimeinen tankkaus tapahtuu yleensä kymmenen aikaan, ja noin kello 23 Luka nukahtaa yöunille. Syömään hän herää ensimmäisen kerran kahden-kolmen maissa ja seuraavaksi noin kuudelta. Yöt hän nukkuu nätisti omassa kehdossaan meidän sängyn vieressä, mutta toisinaan tuon kello kuuden syötön jälkeen jää meidän keskelle nukkumaan. Välillä hän tosin heräileekin jo siinä vaiheessa, mutta aika usein saadaan nukkua vielä sinne 9-10 saakka, eli mielestäni yöt sujuvat kyllä ihan mukavasti tällä hetkellä. Tietysti sitä vähän odottaa, milloin vauva alkaisi nukkua pidempiä pätkiä, mutta tärkeämpää itselleni nyt on, että yöt sujuvat rauhallisesti eikä vauva turhia itke. Hän vain herää syömään ja jatkaa sitten taas kiltisti uniaan, joten noihin yösyöttöihinkään ei enää ihan tuhottomasti aikaa (tai energiaa) kulu.


Ihan tuoreita mittoja meillä ei nyt ole, mutta tässä vielä 7 viikon neuvolassa saadut lukemat. Suluissa vertailun vuoksi mitat 5 viikon ikäisenä sekä syntyessä.

Paino: 6000g (4995g - 3970g)
Pituus: 57,3cm (54,9cm - 51cm)
Päänympärys: 38,6cm (38,4cm - 35,5cm)


Hienosti siis ollaan kasvettu. Täysimetys sujuu hyvin, mistä olen todella onnellinen! Eli alun pienet hankaluudet rintakumin kanssa sekä sairaalassa käytetty tuttipullo eivät meidän imetystaivalta onneksi tuhonneet. Välillä saadaan nauttia pienistä rintaraivareista, mutta kuitenkin pääsääntöisesti imetystuokiot menevät hyvin - sekä äidin että vauvan mielestä. Tuossa juuri kahdessa viikossa painoa olikin tullut peräti kilo lisää, eli ruokahalua ainakaan ei vauvalta puutu! Hän onkin saanut söpösti vauvanpyöreyttä ja komeat posket jo itselleen, ja muutenkin on kyllä niin jäntevä poika tämä. Saako taas päivitellä sitä, kuinka vauvat näköjään ihan oikeasti kasvavat silmissä, ja voisiko sitä tahtia edes hieman hidastaa! Äiti ei oikein tahdo kestää tällaista... Hauskasti muuten tulee oikeassa valossa ja näissä kuvissa esiin tuo Lukan punertava tukka! On se vaan aikamoinen hurmuri.

xoxo Nelli

Kaksi kuukautta

tiistai 11. elokuuta 2015

Tänään hän on jo kahden kuukauden ikäinen. Kaksi kuukautta olen saanut olla maailman parhaan pikkutyypin äiti ja häneen vain rakastuu päivä päivältä enemmän ja enemmän! Mutta minkälainen vauva meillä sitten asustaakaan? 

Meidän kaksikuinen on kyllä todella hauska tapaus. Hän on edelleen hyvin äkkipikainen, mutta myös iloinen ja hyväntuulinen, ja väläyttelee meille päivittäin maailman suloisinta hymyään. Itse asiassa tuota hymyä ei ole lainkaan vaikea saada esiin, vaan kun Lukalle juttelee, vastailee hän jo takaisin hymyilemällä, nauramalla tai jokeltelemalla. On ihanaa, kun vauva ei ole enää niin passiivinen otus, vaan hänen kanssaan voi selkeästi jo seurustellakin. Äidin tai isin syli on Lukan mielestä edelleen paras paikka, ja lempipuuhaa se, kun saa sieltä (tai kantoliinasta/-repusta) käsin tutkailla maailmaa. Välillä onkin hetkiä, kun mikään muu kuin sylissäolo ei kelpaa, ja kantovälineet on kyllä silloin aivan ehdoton pelastus! Tämän kokoista kitisevää vauvaa on jo aika raskas kantaa pitkiä aikoja sylissä, mutta liinaan tai reppuun hän useimmiten nukahtaa nopeasti. Yksin Luka ei vielä kauaa viihdy, mutta nyt aivan viime aikoina lelut ovat alkaneet jo jonkin verran kiinnostaa ja lelukaaren alla on kiva makoilla - ainakin hetken aikaa. Sekin on kiva, että vauvan kanssa pystyy vähän jo puuhailemaan ja leikkimäänkin! Onhan tämä pikkuvauva-arki välillä väsyttävääkin, mutta jokaisesta vauvan hymystä ja jokelluksesta saa kyllä niin paljon energiaa ja onnea, että niiden avulla jaksaa ne huonommatkin hetket, kun vauva joskus iltaisin vain itkeskelee väsymystään tai vatsanpuruja, ja tuntuu ettei mikään auta. Suurimmaksi osaksi hän kuitenkin on letkeä kaveri, ja kyllähän ne itkutkin välillä kuuluvat asiaan!


Päivärytmiä meillä ei vieläkään oikein ole, mutta yöt menevät aika samalla kaavalla. Viimeinen tankkaus tapahtuu yleensä kymmenen aikaan, ja noin kello 23 Luka nukahtaa yöunille. Syömään hän herää ensimmäisen kerran kahden-kolmen maissa ja seuraavaksi noin kuudelta. Yöt hän nukkuu nätisti omassa kehdossaan meidän sängyn vieressä, mutta toisinaan tuon kello kuuden syötön jälkeen jää meidän keskelle nukkumaan. Välillä hän tosin heräileekin jo siinä vaiheessa, mutta aika usein saadaan nukkua vielä sinne 9-10 saakka, eli mielestäni yöt sujuvat kyllä ihan mukavasti tällä hetkellä. Tietysti sitä vähän odottaa, milloin vauva alkaisi nukkua pidempiä pätkiä, mutta tärkeämpää itselleni nyt on, että yöt sujuvat rauhallisesti eikä vauva turhia itke. Hän vain herää syömään ja jatkaa sitten taas kiltisti uniaan, joten noihin yösyöttöihinkään ei enää ihan tuhottomasti aikaa (tai energiaa) kulu.


Ihan tuoreita mittoja meillä ei nyt ole, mutta tässä vielä 7 viikon neuvolassa saadut lukemat. Suluissa vertailun vuoksi mitat 5 viikon ikäisenä sekä syntyessä.

Paino: 6000g (4995g - 3970g)
Pituus: 57,3cm (54,9cm - 51cm)
Päänympärys: 38,6cm (38,4cm - 35,5cm)


Hienosti siis ollaan kasvettu. Täysimetys sujuu hyvin, mistä olen todella onnellinen! Eli alun pienet hankaluudet rintakumin kanssa sekä sairaalassa käytetty tuttipullo eivät meidän imetystaivalta onneksi tuhonneet. Välillä saadaan nauttia pienistä rintaraivareista, mutta kuitenkin pääsääntöisesti imetystuokiot menevät hyvin - sekä äidin että vauvan mielestä. Tuossa juuri kahdessa viikossa painoa olikin tullut peräti kilo lisää, eli ruokahalua ainakaan ei vauvalta puutu! Hän onkin saanut söpösti vauvanpyöreyttä ja komeat posket jo itselleen, ja muutenkin on kyllä niin jäntevä poika tämä. Saako taas päivitellä sitä, kuinka vauvat näköjään ihan oikeasti kasvavat silmissä, ja voisiko sitä tahtia edes hieman hidastaa! Äiti ei oikein tahdo kestää tällaista... Hauskasti muuten tulee oikeassa valossa ja näissä kuvissa esiin tuo Lukan punertava tukka! On se vaan aikamoinen hurmuri.

xoxo Nelli

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.