Kuukauden ikäinen

lauantai 11. heinäkuuta 2015

On se vain hassua, miten nopeasti aika ja päivät kuluvat pienen vauvan kanssa. Välillä sitä haluaisi pysäyttää ajan, jäädä vain tähän ihanaan vauvantuoksuiseen hattaraan - ja välillä taas hieman jo malttamattomana odottaa, että minkälainen tyyppi tästä meidän pikkuisesta oikein kasvaakaan. Oikeasti pitää kyllä nyt vain nauttia tästä hetkestä, sillä jo nyt välillä tuntuu siltä, että vauva aivan kasvaa silmissä! Vastahan hän oli aivan pikkuruinen rusina, nyt mukamas jo niin iso pikkupoika. Päivä päivältä enemmän itsensä näköinen, omanlaisensa persoona. Tänään tuo minun pieni vauvani täytti jo yhden kuukauden! Vastahan me oltiin synnytyssalissa...

Mitään kovin selkeää rytmiä vauvalla ei vielä ole, ja meidän päivät kuluvatkin aika lailla pikkumiehen ehdoilla. Syömiseen ja nukkumiseen toki kuluu edelleen paljon aikaa, mutta nyt vauva on alkanut olla myös hereillä selkeästi aiempaa enemmän. Hän tarkkailee meidän kasvoja ja ympäröivää maailmaa, väläyttelee hymyjä, tarttuu tiukasti sormeen tai hiuksiin ja ähisee, puhisee ja ääntelee pieniä suloisia vauvaääniä. On ihana seurata pienen touhotusta, kun hän liikuskelee nykyään niin paljon ja on muutenkin paljon aiempaa aktiivisempi. Hän on varsin jäntevä ja jaksaa jo esimerkiksi kannatella päätään hienosti. Parasta vauvan mielestä on olla pystyasennossa - äidin tai isin olkapäätä vasten ja maailman menoa kuikuillen. Hän rakastaa myös kantorepussa tai -liinassa oloa, kun saa olla ihan lähellä meitä. Ja minä voisin suukotella vauvaa loputtomiin. On se vain niin ihmeellinen pieni rakas, että ei sitä voi kunnolla ymmärtääkään. 

Meidän kuukauden ikäinen vauva on hassu, utelias, seurallinen ja hirmuisen äkkipikainen. Tämä viimeksi mainittu luonteenpiirre useimmiten vain huvittaa meitä, hän kun niin kovin äkkiä kiihtyy nollasta sataan mikäli asiat eivät aivan mene hänen toivomallaan tavalla tai tapahdu tarpeeksi nopeasti, mutta onneksi hän ei myöskään ole ikinä kovin pitkävihainen. Aika usein saan lähipiiriltä kuulla, että vauvan temperamentti on suoraan minulta perittyä, kun taas ulkonäöltään hän muistuttaa enemmän Kamilia. Minua hänessä on lähinnä hiustenväri, silmät ja samanlainen hymykuoppa toisessa poskessa. Joka tapauksessa, tästä tomeruudestaan ja pienestä komentelusta huolimatta vauva on meidän mielestä aika letkeä kaveri, mitään suurempia ongelmia ei meillä toistaiseksi ole ollut. Aina välillä meitä Kamilin kanssa naurattaa, kun muistellaan miten sairaalassa hoitajat kutsuivat meidän vauvaa "hyväksi perusvauvaksi". Tokihan meidän mielestä oma vauva on maailman paras vauva eikä suinkaan mikään perustyyppi, mutta silti tuo sanonta on jäänyt meille elämään ja usein häntä sillä nimellä kutsutaankin.

Vielä muutama sananen imetyksestä, joka pienistä alkuhankaluuksista huolimatta on lähtenyt sujumaan todella hyvin! Pelkäsin nimittäin, että sairaalan pulloruokinta olisi tehnyt hallaa imetykselle, mutta onneksi vauva viihtyy hyvin rinnalla ja on oppinut syömään hyvin tissistäkin. Pullosta hän saa vielä silloin tällöin omaa maitoani, mutta vähenevässä määrin ja oikeastaan vain yöllä, jos ei muuten meinaa nukahtaa. Nyt olemme myös vihdoin alkamassa päästä eroon rintakumin käytöstä, mistä olen äärimmäisen onnellinen! Jossain vaiheessa meinasin jo luovuttaa koko vieroitusyrityksestä, sillä siitä vain ei tullut yhtään mitään: imetys ilman rintakumia joko sattui aivan liikaa tai sitten vauva vain aina hermostui totaalisesti, kun ei saanut tissistä oikeanlaista otetta. Eilen illalla päätin kuitenkin taas jatkaa harjoittelua, ja tänään sainkin vauvalta parhaan mahdollisen nimipäivälahjan itselleni, kun ollaan joka imetyskerralla onnistuttu syömään myös ilman sitä kumia! Voi, miten onnellinen olo jostain tällaisesta asiasta voikin tulla. Harjoittelu toki jatkuu vielä, mutta minulla on vahva luotto tähän pikkutyyppiini, että saadaan vielä homma sujumaan ihan kunnolla!


Ensi viikolla onkin sitten ohjelmassa 1kk-neuvola sekä nimiäiset! Lisäksi Kamilin vanhemmat tulevat meille kymmeneksi päiväksi, joten tekemistä riittää. Olisipa kyllä kiva, jos ei ainakaan ihan koko ajan sataisi, niin nuo Puolan isovanhemmatkin saisivat hieman nauttia Suomen kesästä. Vaikka toki heidän lomansa kohokohta onkin vain se, kun saavat viettää aikaa vauvan kanssa. Niin ja muuten, nimiarvauksia ehtii vielä tekemään, ensi viikon sunnuntaina sitten paljastan minkä nimen meidän poika saikaan! 
xoxo Nelli

6 kommenttia

  1. Kyllä on kuukausi mennyt todella nopeasti.
    Teillä asustaa kerrassaan ihana pikku hurmuri.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä, ihan uskomatonta! Tuntuu, että vasta kirjoittelin kuulumisia synnäriltä...

      Kiitos, on hän kyllä valloittava <3

      Poista
  2. Hauska oli lukea tämä teksti, kun niin moni asia oli sellainen mitä omastakin pojasta huomasi ensimmäisen kuukauden aikana: lisääntynyt aktiivisuus ja seurallisuus, hymyt, pään kannattelu jne. Taitaa siis kuulua juuri ensimmäisen kuukauden paikkeille nämä. Tomeran näköinen pikkumies siellä <3

    VastaaPoista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.