Kahvihullun tunnustukset, eli vinkki parhaaseen pikakahviin

Ja pahimpia on aa-a-aa-a-aamut, joiden päättymistä ei näy... Tämä Maija Vilkkumaan biisi (tai vaihtoehtoisesti se Stellan kappale, jossa lauletaan että toiset päivät aamut ovat parempia kuin toiset kyllä sen ymmärrät...) soi usein päässäni sellaisina tiettyinä erityisen vaikeina aamuina kun tuntuu, että mikään ei oikein luista. Vaikka nykyään harvemmin tulee noustua aivan totaalisen väärällä jalalla (onhan minulla maailman suloisin herätyskello!), niin kyllä jotkut aamut silti vain ovat sellaisia, ettei päivä oikein tahdo lähteä millään käyntiin. Tuntuvat aivan maanantailta, vaikka eihän kotiäitinä juuri viikonpäivillä enää edes ole merkitystä. Usein noihin aamuihin kuuluu vielä aavistuksen tyytymätön vauva, joka ei todellakaan halua nukkua äidin aamupalahetken aikana eikä myöskään kelpuuta hengailupaikakseen mitään muuta kuin äidin sylin. Sellaisina aamuina minulla on usein ystävä nimeltä Pikakahvi. (Tai oli, sillä nyt olen vajaan viikon kokeillut elämää kokonaan ilman kahvia, ruisleipää ja muita ylellisyyksistä, toivoen, että se hieman helpottaisi vauvamme vatsavaivoja.) Ja ajattelin, että tämä sopisi hyvin vinkiksi muillekin, tällaisena sateisena maanantaiaamuna.


Ihan ensiksi haluan todeta, että minä rakastan hyvää kahvia. Olin pitkään sitä mieltä, että pikakahvi on, noh, sieltä jostain enkä koskisi moiseen moskaan pitkällä tikullakaan. Olin viime kesänä kielikurssilla Puolassa eikä siellä meidän hostellissa ollut ollenkaan tarjolla oikeaa kahvia, joten niin vain oli minunkin, muutaman päivän vastaan taisteltuani, antauduttava pikakahvin armoille. En tiedä, johtuiko silloisesta pahasta kahvinhimostani, mutta yhtäkkiä se ei maistunutkaan lainkaan hullummalta, ja pian huomasin olevani koukussa. Pikakahviin. Ja Suomeen palattuani olikin pakko suunnata heti kahvikaupoille...



Ja kyllä, edelleenkin rakastan hyvää kahvia. Mikään ei voita vastajauhetun kahvin tuoksua, ja useimmiten me kotona nautimme kahvimme AeroPressillä valmistettuna, mutta pikakahville on yhä aikansa ja paikkansa (vaikka en enää sentään niin koukussa olekaan, kuin silloin Puolassa ollessani). Yleensä varsinkin yksinollessani valitsen mielelläni kahvinkeittopuuhien sijaan sen hieman helpomman ja nopeamman vaihtoehdon. Tuota alussa mainitsemaani Stellan biisiä voisin muokata niin, että toiset kahvit ovat parempia kuin toiset, ja ainakin pikakahveissa sellaiset löytyvät mielestäni Clipperin valikoimista. Aika pitkään meillä juotiin kyseisen merkin Super Special Organic Coffee - nimistä luomupikakahvia, kunnes löysin tämän ihanalla purkilla varustetun yksilön. Nykyään aamupalapöytää piristää siis Organic Latin American Instant Coffee, joka on luomua ja reilun kaupan tuotantoa sekin. Maku on todella hyvä: vahva, mutta pehmeä ja täyteläinen, eikä lainkaan kitkerä. Aivan kelpo korvike oikealle kahville! Tästä on ilmeisesti olemassa myös kofeiiniton versio, joka voisikin sopia imettäjälle paremmin. Pitäisiköhän kokeilla? Olen nyt imettäessäni juonut korkeintaan yhden kupin kahvia päivässä, mutta tällä hetkellä tosiaan koitan totaalikieltäytymistä, ja koville ottaa välillä! Mutta entäs muut, juodaanko siellä ruutujen toisella puolella koskaan pikakahveja? Tai juotko ylipäänsä ollenkaan kahvia raskauden/imetyksen aikana? 

(Kyseistä kahvia myy esimerkiksi Ruohonjuuri vajaan kymmenen euron hintaan.)

xoxo Nelli

2 kommenttia

  1. Vaikuttaapas kivalta kahvilta! Ja vaikkei muuten maistuisikaan, niin purkki ainakin on yli söpö! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi purkki on kyllä ylisöpö! Ja kahvikin ihan maistamisen arvoista, vaikka pikakahvi muuten epäilyttäisikin ;)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.