Vihdoinkin kotona


"Te lähdette tänään kotiin!" Näillä ihanilla sanoilla hoitaja tervehti meitä sunnuntaiaamuna, kun taas kerran saavuimme vauvan luokse sairaalaan. Jotenkin kotoa lähtiessä olikin sellainen olo, että tänään todellakin olisi vihdoin se päivä, mutta silti tuntui, että piti olla toiveissaan varovainen jotta ei taas tarvitsisi pettyä. Kaiken kaikkiaan vauva siis vietti osastolla kymmenen päivää, ja se aika tuntuikin kyllä ikuisuuden mittaiselta. Päivät olivat todella raskaita, kun aina aamulla ensimmäiseksi suuntasi vain äkkiä sairaalaan, ja siellä vietettiin aina niin monta tuntia kuin suinkin mahdollista. Tärkeintä oli vain se, että sai olla mahdollisimman paljon vauvan kanssa - omilla lyhyiksi jääneillä yöunilla ei silloin ollut mitään merkitystä. 

Tuntuu ihan uskomattomalta, että meidän vauva on vihdoin kotona. Siihen sairaalaelämäänkin ehti nimittäin jo hassusti tottua, vaikkei siitä sillä tavalla nauttinutkaan, vaan toivottiin vain vauvaa kotiin. Nyt hän yhtäkkiä onkin täällä meidän kanssamme ihan koko ajan, ja se on ihanaa. Suuri osa päivästä menee vain vauvaa ihastellessa eikä se ole lainkaan pitkästyttävää. Vauvan kanssa ajankulku on aivan erilaista. Tänäänkin huomasin kellon olevan yhtäkkiä kolme, enkä mielestäni ollut tehnyt päivän aikana vielä muuta kuin hoitanut vauvaa. Blogikin tulee siis varmasti nyt jonkin aikaa päivittymään vauvantahtisesti - eli aina silloin, kun itsellä vain suinkin on aikaa ja energiaa läppärin avaamiseen.

Toistaiseksi vauva on ollut aika leppoisa kaveri. Hän on kyllä varsin tomera ja äkkipikainenkin, mutta toisaalta myös leppyy nopeasti. Sairaalassa hoitajiakin aina hieman huvitti se, kuinka tämä poika osaa kyllä ilmoittaa, milloin hänellä on nälkä ja vaatii maitonsa heti eikä viidestoista päivä. Imetystä olemme nyt kovasti kotiin päästyämme harjoitelleet, sillä sairaalassa vauva valitettavasti tottui aika hyvin syömään pullosta. Täysimetys olisi kuitenkin toiveena, joten toivottavasti siihen vielä hankalan alun jälkeenkin päästään. Helpottaisi omaa oloani muutenkin, sillä maitoa minulta tulee melkein liikaakin, ja jatkuva pumppaaminen vie paljon aikaa. Kivempi olisi, jos vauva hoitaisi kokonaan sen rintojen tyhjentämisen! 

En taida oikein vieläkään osata koota ajatuksiani mitenkään järkevästi. Aivot on pelkkää vauvahattaraa ja muistikin taisi jäädä sinne synnytyssaliin. Täällä sitä vain nuuskuttelen vauvan tuoksua ja tuijotan väsymättä hänen maailman suloisinta pientä naamaansa. Myönnän, että aina välillä myös stressaan, pelkään ja mietin, miten ihmeessä voin osata pitää huolta tästä pienestä ihmisestä, mutta kai sekin kuuluu asiaan. Kaikesta huolimatta onni on nyt, juuri tässä. 

xoxo Nelli

14 kommenttia

  1. Onnea teille ja aivan ihana juttu! Nauttikaa, mutta muistakaa levätä myös. ,<3

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla että olette saaneet vauvan kotiin! <3

    VastaaPoista
  3. Onnea teidän pienelle perheelle! =) Löysin blogisi pari kuukautta sitten ja olen lukenut kaikki postaukset järjestyksessä alusta alkaen. Blogisi on ihana! Hyvää jatkoa teille!

    VastaaPoista
  4. Voi, ihanaa että saitte pikkuisen kotiin.♥
    Oikein ihanaa vauvantuoksuista arkea teille.♥

    VastaaPoista
  5. Onneksi olkoon kotiutumisesta! Jään kyllä mielenkiinnolla seuraamaan myös vauvantahtisia päivityksiä siitä, miten teidän elämä kolmestaan lähtee käyntiin!

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.