Vauva-arkea

Meidän pieni vauvamme täytti eilen kaksi viikkoa. Kotona hän on nyt viidettä päivää, mutta jotenkin aika on aivan menettänyt merkityksensä. Minusta tuntuu, että hän olisi ollut täällä aina, ja ne tuskaiset sairaalassa vietetyt kymmenen päivää tuntuvat enää unenomaiselta, hataralta muistolta. Vaikka sairaala-aika oli todella raskasta, niin nyt jälkeenpäin osaa nähdä asiasta myös kaikki ne hyvät puolet. Vauva sai hyvää hoitoa, hoitajat olivat aivan ihania ja kotiin tuntui turvalliselta tulla kun tiesi, että nyt vauvalla on kaikki hyvin. Saimme opetella vauvan hoitamista rauhassa hoitajien läsnäollessa ja minä ehdin parannella synnytyksen jälkeisiä kipujani ennen kuin vauva tuli kotiin. Yritän miettiä näitä asioita mieluummin kuin sitä, kuinka väsynyt, stressaantunut, huolissaan ja peloissaan sitä oli, kun vauva oli teho-osastolla. 


Mutta onneksi nyt hän on täällä. Vauva-arki on vienyt täysin mukanaan ja minun aivoni ovat aivan vaaleanpunaista, vauvantuoksuista hattaraa. Niinä hetkinä, kun vauva nukkuu omassa kehdossaan ja minulla olisikin hieman aikaa itselleni, en kuitenkaan yleensä osaa tehdä oikein mitään. Useimmiten vain tuijottelen vauvaa tai ikkunasta ulos. Käperryn Kamilin kainaloon ja keitämme kahvit. Tiskit, laskujen maksaminen tai blogin päivittäminen käyvät kyllä mielessä, mutta useimmiten näiden asioiden toteuttaminen jää vain sinne ajatuksen tasolle. Ajattelen, että tämä aika kun vauva on näin pieni, kestää lopulta vain hetken, joten siitä on nautittava nyt. 
Vauva vie luonnollisesti paljon aikaa ja energiaa, mutta silti en tunne olevani väsynyt. Olen kyllä todella onnellinen ja kiitollinen siitä, että Kamililla on nyt ollut mahdollisuus olla kanssani koko sairaala-aika sekä nyt vauvan päästyä kotiin! Siitä on ollut todella suuri apu ja tuki itselleni, ja onhan se muutenkin ihanaa hoitaa vauvaa yhdessä. Huomenna Kamililla on vasta ensimmäinen työpäivä vauvan syntymän jälkeen, ja hieman jännittää olla yhtäkkiä 10 tuntia yksin vauvan kanssa, mutta eiköhän me pärjätä! Pääasiassa hän vielä vain nukkuu ja syö, mutta jaksaa jo seurustellakin yhä pidempiä aikoja. Ruokailuun meillä kuluu varmaankin tällä hetkellä eniten aikaa, sillä pulloon tottuneen vauvan kanssa imetystä vieläkin harjoitellaan. Lisämaitoa (omaani) vauva saa toistaiseksi vain öisin, muuten päivisin imetän häntä niin usein kuin vauva vain haluaa ja usein nuo ruokailuhetket myös venyvät pitkiksi. Vauvan paino on noussut hitaanlaisesti, joten neuvolassa käskettiin imettämään tiheämmin ja tarjoamaan tarvittaessa myös lisämaitoa. Syntymäpainoon ei ihan vielä olla päästy, mutta onneksi kotiutumisen jälkeen suunta on kuitenkin ollut ylöspäin. Toivon, että täysimetyskin vielä onnistuisi, mutta yritän olla ottamatta liikaa stressiä siitä.


Hassua, miten vauva on jo niin tuttu ja rakas. Liikutun vieläkin joka päivä katsellessani hänen pieniä, viattomia kasvojaan. Naurattaa, kun hän tekee hassuja ilmeitä, tuijottaa suurilla silmillään tai tarkkailee kasvojani kovin vakavana. Itkettää, kun mietin miten onnekas olen, kun minulla on tämä pieni perhe, Kamil ja meidän vauva. Rakastan sitä, kun käydään yhdessä vaunulenkeillä, ja yhtä paljon myös sitä, kun istutaan vierekkäin sohvalla katsomassa monta jaksoa Frendejä samalla, kun minä imetän vauvaa. Välillä, kun vauva aloittaa taas kerran hikkaamisen - monta kertaa päivässä, aivan niin kuin ollessaan vielä mahassani - muistelen hieman haikeana raskausaikaa ja ikävöin vauvamasuani, mutta en siltikään enää vaihtaisi tätä hetkeä takaisin siihen. Tämä on parasta just nyt.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!  

xoxo Nelli

14 kommenttia

  1. Voi toi ensimmainen kuva - maailman suloisin! <3 Ens viikolla nahdaan!

    VastaaPoista
  2. Kaunis kirjoitus! Ja voi juku mikä pörröpää vauva on. :)

    VastaaPoista
  3. Muistan kun itsekkin olen vauvan nukkuessa vaan tuijotellut ja ihastellut kuinka kaunis pieni ihminen voi ollakkaan, ei siinä malttaisi muuta tehdä.♥
    Ihanaa viikonloppua sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :') hassua miten pikkutyypin kanssa ei edes tylsisty vaikkei tekisikään oikeastaan mitään, tuijottaa vaan.

      Poista
  4. Oih ja voih. Tässähän tulee vauvakuume. ♡ en malta odottaa että tavataan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih <3 toivottavasti pääsen ens miittiin!

      Poista
  5. Voii mikä suloisuus <3 Mä voin vaan kuvitella ton rakkauden tuota pientä kohtaan! Onnea vielä :)

    VastaaPoista
  6. Voi miten ihana blogi. Luin heti kerralla odotusajasta saakka ja kuulosti tutuilta monet ajatukset. Meidän poika tuli just 2 kuukautta ja rakkaus vaan kasvaa ja kasvaa, jos edes mahollista! :) niin ja meillä kans noi Frendit! - Pikkuserkkusi Noora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiva kuulla! :) on se kyllä vaan ihmeellistä, miten voikin rakastaa vaan päivä päivältä enemmän ♥ ois myös hauska nähdä teitä joskus piiiiiiitkästä aikaa!

      Poista
  7. Ihanat kuvat, ja tosi suloinen body. Mistä se on hankittu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Body on ihan eka vauvanvaatehankintamme, se on ostettu Puolasta :) ihan vaan tescosta muistaakseni tosin :D

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.