Neljä päivää


Meidän pieni vauva on tänään neljä päivää vanha. Tämä rakkaus on ihan hurjaa. Olen kuullut paljon tarinoita äidinrakkaudesta, mutta sen voimaa on mahdotonta yrittää kuvitellakaan etukäteen. Meidän vauva on ihana. Hänellä on suuret, tummansiniset silmät ja pikkuinen nöpönenä. Hänellä on tosi paljon tukkaa, samanväristä kuin äidillä, ja hänen huulensa ovat aivan kuin isällänsä. Hänen poskensa ovat hellyyttävän suuret ja katse tarkkaavainen. Hän katselee maailmaa toisinaan kovin vakavana, ja paljon hän tietysti nukkuuu. On hassua, miten pientä nukkuvaa vauvaa voikin katsella tuntikausia tylsistymättä laisinkaan. Hänen ihonsa on niin täydellisen pehmeä, että sitä vain tahtoo silitellä kaiken aikaa, eikä hänen tuoksunsa nuuhkuttelusta voi saada ollenkaan tarpeekseen. Ja voi kuinka pieni hän onkaan! Luulin, että melkein nelikiloinen vauva olisi jo kovin suuri, mutta hänhän on aivan pikkuruinen. 

Koko täma viikko on ollut aika vuoristorataa. Tasan viikko sitten maanantaina menin sairaalaan kontrolliin tietämättä, että sille reissulle jäisinkin. Synnytyksen käynnistys aloitettiin tiistaina, ja torstaina meillä olikin jo vauva. Hassua, miten olin jo muutaman viikon tuntenut olevani valmis vauvan tuloon, ja silti se tapahtui yhtäkkiä aivan äkisti, kuin arvaamatta. En kuitenkaan voisi olla onnellisempi. Synnytys oli rankka kokemus, mutta mielestäni meni kuitenkin hyvin. Loppujen lopuksi taisi olla ihan hyvä juttu, etten ollut osannut varautua siihen etukäteen oikein mitenkään. Luotin vain vaistoihini ja ihaniin kätilöihin, ja palkinnoksi sain maailman parhaimman pikkutyypin. En ehkä olisi valmis kokemaan samaa uudestaan heti huomenna, mutta vielä joku päivä, varmasti.

Mikään helppo alku meillä ei sinänsä ole kylläkään ollut enkä siksi oikein ole vielä päässyt blogiinkaan vauvakuulumisia kirjoittelemaan. Kirjoitan kyllä paremmin vielä myöhemmin, kunhan saan omat ajatukset kasaan liittyen synnytykseen ja tähän kaikkeen. Meidän vauva on ollut syntymästään lähtien vastasyntyneiden teho-osastolla, mikä on ollut rankkaa, vaikkei suurta hätää hänellä onneksi olekaan. Aluksi hän tarvitsi päivän verran apua hengittämisen kanssa, sen jälkeen hän on saanut antibiootteja tulehduksen hoitoon. Tämän päivän ajan hän on ottanut aurinkoa sinivalon alla pienen keltaisuuden takia, mutta sen hoitoon riitti vuorokausi. Tänään lääkäri sanoi, että mahdollisesti keskiviikkona tai torstaina vauva pääsee kotiin! Itse kotiuduin jo lauantaina, mikä etenkin aluksi tuntui todella kurjalta ja väärältä. Aikamoista itsensä tsemppaamista nämä viime päivät ovatkin olleet, kun on täytynyt yrittää löytää tilanteesta ne hyvät puolet. Kuitenkin melkein kaikki valveillaoloaika on mennyt sairaalassa vauvan luona, kotona sitä käy lähinnä syömässä, pumppaamassa maitoa ja ehkä nukkumassakin muutaman tunnin, jos vain ehtii. Tai pystyy. Vauva kun on mielessä koko ajan.

Tänä iltana kun palasimme sairaalasta kotiin, olo oli ensimmäisen kerran vain todella onnellinen. Kaikkina aikaisempina päivinä olen vain alkanut saman tien itkeä, kun olen astunut takaisin tyhjään kotiin, jossa on niin suuri vauvan kokoinen aukko. Mutta tänään olo oli yhtäkkiä jotenkin paljon kevyempi ja toiveikkaampi - että voiton puolella tässä jo ollaan! Enää muutama hassu päivä. Samalla tuntui, että tänään vauvakin voi jo aivan selkeästi paremmin. Kun istuin nojatuolissa nukkuva vauva rintaani vasten tuhisten niin mielessä ei ollut mitään muuta kuin se, että tämä on minun päiväni paras hetki. Ja kohta, aivan kohta, tämä on minun arkeani ihan oikeasti, kotona.

xoxo Nelli

19 kommenttia

  1. Kerrassaan suloinen vauva teillä.♥
    Toivotaan että pian koittaa se hetki kun saatte viedä pienen kotiin.

    VastaaPoista
  2. Voin vain kuvitella miten kurjaa on, kun ei voi palata kotiin heti vauvan kanssa. Mutta onneksi osaat jo nähdä asioiden valoisan puolen, ja kohtahan hän on pian teidän kanssa omassa kodissa! Tsemppiä <3 Niin kauniisti kirjoitit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko yrittää, vaikka ei millään jaksaisi odottaa :( kiitos <3

      Poista
  3. En malta odottaa että tavataan teidät :)

    VastaaPoista
  4. Uskon, että tuntuu rankalta mennä kotiin, kun vauva jää sairaalaan. Kohta olette onneksi kaikki kotona! Tsemppiä ja onnentäyteisiä hetkiä pienen kanssa :) <3

    VastaaPoista
  5. Voi pientä! Paljon onnea ja ihanaa että pääsette kohta koko perhe kotiin :)

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä vielä hurjasti, kuulostaa niin rankalta että oot joutunut ekat päivät olla erossa vauvasta. Se tuntuu ihan luonnonvastaiselta kun on juuri 9kk kantanut vauvaa sisällään! Hienosti olet jaksanut ja pian vauva-arki alkakoon!! ☺

    VastaaPoista
  8. Voi mikä ihana pieni! Onnea tuhannesti. :) Ja tsempit! Alku on ollut kyllä varmasti rankka.

    VastaaPoista
  9. Ihana pikkuinen! Ei tosiaan kuulosta helpolta alulta, mutta jospa se pian alkaisi helpottaa ja pääsisitte nauttimaan ihanasta vauva-ajasta kotona, tsemppiä! :)

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.