Laskettu aika


Tänään, kesäkuun viimeisenä päivänä, olisi ollut meidän vauvan laskettu aika. Vaikka pitkään olikin jo tiedossa, ettei vauva todennäköisesti ihan niin pitkälle masussa viihtyisi, niin kuitenkin on hassua ajatella, että periaatteessa voisin vieläkin olla raskaana. Koko raskausaika tuntuu juuri nyt todella kaukaiselta, vaikka synnytyksestä onkin vasta hieman vajaa kolme viikkoa! Ja vaikka minusta raskaana oleminen olikin ihanaa, niin just nyt olen myös ihan fiiliksissä siitä, että voin esimerkiksi nukkua selälläni (tai vatsallani!), syödä juustoja ja sitoa itse omat kengännauhani. Ja siitä, että vauva on nyt koko ajan tässä, näkyvillä, eikä tarvitse aina sydän kurkussa tehdä liikelaskentaa, jos tämän liikuskelua ei ole hetkeen tuntenut. Kolme viikkoa kuulostaa ääneen sanottuna todella lyhyeltä ajalta, mutta minusta tuntuu, että näiden kuluneiden kolmen viikon aikana olen jo ehtinyt unohtaa minkälaista elämä oli, kun meitä oli vain kaksi. On hauskaa tutustua vauvaan päivä päivältä paremmin ja oppia hänestä koko ajan jotain uutta. Kuinka hänen toiseen poskeensa tulee hymykuoppa ja kuinka hänen hiuksensa kihartuvat pesun jälkeen. Ja kaikki ne hassut ilmeet! Niitä voisi katsella vaikka koko päivän.

Vauvan kanssa päivät sujuvat aika leppoisasti. Päivän aikaavievin aktiviteetti taitaa olla syöminen, mutta olen vain iloinen siitä, että poika on oppinut paremmaksi imijäksi eikä pulloa ole juuri enää tarvittu. Tuntuu, että nyt hänellä on alkanut ensimmäinen tiheän imun kausi, ja koko ajan saisi olla tankkaamassa tai ainakin vain norkoilemassa rinnalla. Yöt menevät tällä hetkellä pääsääntöisesti kahdella tai kolmella heräämisellä - tosin nukkumaan pääsemme yleensä vasta joskus keskiyön jälkeen. Eilen kävimme neuvolassa punnituksessa, sillä viime viikon käynneillä paino oli noussut niin hitaasti, Vauvan syntymäpaino oli 3970g, viime tiistain neuvolassa paino oli 3800g ja siitä kahden päivän päästä 3825g. Eilinen neuvola jännittikin kovasti, sillä punnistusten jälkeen olin alkanut epäröidä, saako vauva sittenkään tarpeeksi maitoa rinnasta. Mutta viikonlopun aikana painoa olikin noussut 4120 grammaan, eli syntymäpaino oli vihdoin saavutettu ja ylitettykin reippaasti! Pienet on äidin ilot.




Neuvolan jälkeen kävimme kotona hakemassa eväät sekä koiran mukaan, ja lähdimme koko perheen voimin piknikille. Sorsapuisto on yksi lempipaikkojani Tampereella, ja on ihanaa asua aivan lyhyen kävelymatkan päästä sieltä. Vauva nukkui koko parituntisen tyytyväisenä vaunukopassaan, ja me Kamilin kanssa saimme nauttia vihdoin kunnolla ihanasta auringosta sekä kesän ensimmäisestä piknikistä. Voi kunpa tällaiset kesäsäät olisivat nyt vihdoin tulleet jäädäkseen vähän pidemmäksi aikaa! 

xoxo Nelli

2 kommenttia

  1. Kirjoitat niin ihanasta vauvastanne ! :) Pieni vauvakuume tulee itsellekkin, mutta ehkä joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) hih, vauvakuume on petollinen tauti ;D

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.