Vauva-lehden raskaustesti

Vauva-lehden Raskaustesti-palsta on sellainen osio kyseisessä lehdessä, jonka luen aina mielelläni. Siinä odottavat äidit kertovat odotuksensa loppuvaiheessa raskaudestaan valmiisiin kysymyksiin vastaamalla. Olen nähnyt nähnyt näitä "testejä" monessa raskausblogissakin, ja niinpä ajattelin itsekin tehdä sen näin kun mennään viikoilla 33+3.


Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja.
Pahin raskausajan inhokkini on ollut kookos. Ennen raskautta rakastin kookosta kaikissa olomuodoissaan, nyt kookoksen tuoksuinen suihkusaippuanikin saa melkein oksentamaan (ja lensi viemäriin) ja pelkkä kookosmaitotölkin näkeminen etoo. Mitään aivan erityisiä himoja minulla ei raskausaikana ole ollut, tai lähinnä ne ovat olleet satunnaisia. Joskus on tehnyt mieli syödä pelkkää keitettyä perunaa sellaisenaan ja kerran Kamil on joutunut lähteä ostamaan minulle kanaa myöhään illalla juuri ennen Alepan sulkemisaikaa.
Olen nähnyt erikoisia unia.
Silloin tällöin olen nähnyt vauvaan liittyviä unia. Niissä vauva on ollut aina poika ja yleensä aika pieni. Monesti olen synnyttänyt unessani, ja synnytys on aina ollut todella helppo. Raskausaikana olen mielestäni nähnyt vähemmän painajaisunia kuin ennen. Muuten uneni ovat kyllä olleet aivan yhtä erikoisia kuin yleensäkin.
Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Kerroin raskaudesta pomolleni palattuani takaisin joululomalta, en muista tarkalleen millä viikolla silloin olin, alle 20 kuitenkin. Työkavereille kerroin hieman myöhemmin. Raskauden salaaminen onnistui aika pitkälle helposti, koska työvaatteeni olivat sellaiset, ettei niissä kasvava maha juurikaan näkynyt. En myöskään kärsinyt sellaisesta pahoinvoinnista, että muut olisivat voineet vetää siitä omia johtopäätöksiään. Kerroin raskaudesta oikeastaan siinä vaiheessa, kun se alkoi vaikuttaa enemmän fyysiseen työkykyyni ja siksi oli hyvä, että työkaverit tiesivät asiasta.
Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
En ole kertaakaan mitannut vatsanympärystä, mutta kuvia ottanut sitäkin enemmän. On hauska ikuistaa ja seurata masun kasvua. Vauvamaha on sitä paitsi mielestäni mielettömän kaunis, kaikilla mammoilla!

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
En varsinaisesti sen enempää tai vähempää kuin ennenkään. Onhan raskaus toki tuonut minunkin kehooni uusia muotoja, mutta mielestäni sellaisilla asioilla, kuten kuppikoolla, ei ole hirveästi mitään tekemistä seksikkyyden kanssa. Tietysti toisinaan olen tuntenut itseni valaaksi, mutta pääosin vain pitänyt tästä uudesta, pallomaisesta olomuodostani. Olen aina pitänyt raskaana olevia naisia kauniina ja ihastellut pyöreitä vatsoja. Ehkä tärkeintä on kuitenkin ollut se, miten oma onnellisuus ja sisäinen hyvinvointi on heijastunut myös ulospäin! Olen usein raskauteni aikana saanut kuulla, kuinka onnelliselta näytän.

Pesänrakennusviettini on herännyt.
Uuteen kotiin muuttaessa kyllä. Vanhassa kodissa tiesin koko ajan, että sieltä tullaan muuttamaan pois vielä hyvissä ajoin ennen babyn syntymää, joten sitä oli ihan turha laittaakaan kuntoon vauvaa varten. Nyt uudessa kodissa on ihanaa, kun meillä on kaksi makuuhuonetta eli vauvallekin on omansa. Olenkin eniten innoissani juuri vauvanhuoneen sisustamisesta! Vauvapyykin peseminenkin pikkuista odotellessa on ihanaa.


Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Kieltämättä odotusaika kaikesta ihanuudestaan huolimatta on ainakin itselleni ollut tosi stressaavaakin. Mitä pidemmälle raskaus on sujunut ja kaiken mentyä tähän asti niin hyvin, niin sitä rennommin olen itsekin nyt osannut ottaa. Tietysti vieläkin helposti säikähdän, jos en hetkeen tunne vauvan liikkeitä samalla tavalla kuin yleensä. Olen kai vähän sellainen leijonaemo, haluan vain että vauvalla on kaikki hyvin.

Itkeskelen katsoessani televisiota.
Olen aika herkkis muutenkin, eikä raskaus mielestäni ole erityisemmin lisännyt tätä piirrettä itsessäni. Itken lähes poikkeuksetta katsoessani esimerkiksi Greyn anatomiaa, mutta sentään uutiset tai kissanruokamainokset eivät vielä ole minua saaneet pillittämään.

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Minulla oli alusta alkaen poikaolo, joka tosin hieman horjui siinä vaiheessa, kun aivan jokainen tulevan lapsemme sukupuolta arvaillut povasi meille tyttöä. Poikalupaus meille kuitenkin rakenneultrassa annettiin, eli äidinvaisto oli oikeassa!

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Keskiraskaudessani todellakin oli kausi, kun näin kävi. Menoni oli todella hidasta, koska supistelu alkoi heti, jos yritti kävellä vähänkään nopeammin. Nyt loppuraskaudessa olenkin ollut taas paljon paremmassa kunnossa ja pystynyt kävelemään ihan reippaastikin! Saa nähdä kauanko tätä kestää, mutta nyt ainakin nautin siitä.

Olen stressannut imetyksen onnistumista.
Tavallaan kyllä ja tavallaan en. Haluaisin todella kovasti pystyä imettämään vauvaani ja tiedän sen olevan ainakin pieni pettymys, jos niin ei tapahdukaan. Yritän tsempata itseäni ajattelemaan, että imetys onnistuu niin kuin se onnistuu, turha siitä on etukäteen stressata.

Hyvä äiti on kotona pitkään.
Mielestäni valinnan siitä, kuinka kauan haluaa pysyä lapsen kanssa kotona, tekee jokainen itse. Vielä tässä vaiheessa ajattelen itse, että haluaisin kyllä olla lapsen kanssa kotona mahdollisimman pitkään, mutta sen näkee sitten. Se nyt ei kuitenkaan tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa äitiä.
Tiedän, miten haluan synnyttää.
Haluaisin synnyttää alakautta, tosin olen päässyt jo aika sinuiksi senkin asian kanssa, että vauva syntyisikin sektiolla. Itse synnytystä on mielestäni kamalan vaikea etukäteen miettiä ja suunnitella. Vaikka lukisi aiheesta kuinka paljon hyvänsä, niin en pysty mitenkään kuvittelemaan, miltä synnyttäminen oikeasti tulee tuntumaan. Minulla ei ole erityisen vahvoja mielipiteitä esimerkiksi kivunlievityksen suhteen. Katsotaan, mitä tapahtuu! En ehkä sen vuoksi osaa vielä miettiä synnytystä kovin paljon, kun en tiedä millä tavalla se tulee tapahtumaan. Diabeetikoilla kun sektio on kuitenkin niin yleinen synnytystapa, niin jotenkin siihenkin on alusta alkaen koittanut valmistautua henkisesti, vaikka alateitse synnyttäminenkin on mahdollista. Toivon, että saisin pian kuulla tarkempaa synnytystapa-arviota, se helpottaisi todella paljon omaa oloani ja synnytykseen valmistautumista!


Painoni on noussut... 15 kiloa.

Nukun vuorokaudessa... vaihtelevasti. Tällä hetkellä nukun melko hyvin, ja koska olen lomalla, niin mahdolliset huonot yöt voin korvata nukkumalla aamulla pitkään. Arvelisin, että nukun yleensä ainakin 7-8 tuntia yössä.

Arvelen, että lapseni syntyy raskausviikolla... 37 tai 38.

Kutsumme lasta nimellä... vauva, baby tai sitten ihan lapsen tulevalla (vielä salaisella) nimellä.

xoxo Nelli

8 kommenttia

  1. Näitä on kiva aina lueskella. :) Tein tämän itsekin kun odotin meidän Ainoa ja pitää muistaa tehdä nyt Mininkin odotuksen aikana. :)
    Sulla on kyllä kaunis ja ihan selvä poikamasu.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :') Mäkin tykkään lukea muiden vastauksia näihin kysymyksiin!

      Poista
  2. Aww! Onneks mummot ei enaa ohittele!

    Ps. sain vihdoin tehtya sen sun kyselyn mun blogissa!

    VastaaPoista
  3. Olet niiiin kaunis ja sädehtivä, Nelli!! :*

    VastaaPoista
  4. Kiva blogi! :) meille tulossa syyskuussa perheenlisäystä, jos kiinnostaa seurata blogiani se löytyy täältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Käyn heti kurkkimassa sun blogia :)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.