Sunnuntaipaloja

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Viikonloppu on ollut aika luksusta, kun Kamil tuli tällä kertaa poikkeuksellisesti Helsingistä tänne kotiin jo lauantaiaamuna. Tavallisesti kun olen saanut odottaa toista sunnuntai-iltaan asti eikä viikonloputkaan sitten ole tuntunuut oikein viikonlopuilta. Nyt ollaankin sitten otettu kaikki irti tästä harvinaisesta yhteisestä viikonlopusta! Tekemistä ja suunnitelmia on ollut sopivasti, mutta ei liikaa - aikaa on jäänyt ihan vain rentoon oleiluunkin. Olen  niin onnellinen siitä, että tätä tylsää "kaukosuhdetta" on näillä näkymin jäljellä enää vain ensi viikko, ja sitten saan tuon miekkosen kokonaan tänne kanssani! Ajatuksenani oli koostaa tästä sunnuntaipäivästä sellainen perinteinen päivä kuvina - postaus, mutta kamera taisi unohtua vähän turhankin usein jonnekin taka-alalle, kun piti keskittyä kaikkeen muuhun olennaiseen. Tässä kuitenkin joitakin parhaita paloja tältä päivältä!


Päivä lähti käyntiin kahvin ja aamupuuron voimalla. En itse ole kummoinenkaan puuronkeittäjä, mutta Kamilista on Suomeen muuton jälkeen kuoriutunut varsinainen puuroguru. Tämän aamun versiossa oli puolukoita ja banaania, ja yhdistelmä kaikessa yksinkertaisuudessaan oli ihan superherkullinen! Aamupalan jälkeen, juuri kun oltiin saatu pöytä siivottua ja tiskit tiskattua, kävi serkkuni tuomassa meille suvussani kiertävän isoisäni tekemän perintökehdon. Siitä lisää vielä myöhemmin - nyt sydän vain meinaa pakahtua, kun katselen keskellä olohuonetta seisovaa tyhjää kehtoa ja kuvittelen meidän pikkuisen siihen vuorostaan nukkumaan. Ihan pian!


Minä lakkasin kynnet pirteän oransseiksi ja lakan kuivumista odotellessa lueskeltiin yhdessä sohvalla uusinta Divaania. Uudessa kodissa ihanaa on se, että mahdollisuuksia on niin paljon. Meidän koti on nyt jo mielestäni ihana ja meidän näköisemme, mutta kyllähän täällä on vielä paljon tilaa kaikenlaiselle hienosäädölle ja varsinaiselle sisustamiselle. Onneksi ei ole mikään kiire, vaan koti saakin rauhassa rakentua pala palalta valmiimmaksi. Sohvalla lööbailessamme Lalka vahti pihapiirin tapahtumia parvekkeelta käsin ja kävi aina välillä kurkistelemassa meitä sellaisella ilmeellä, että jokohan olisi uloslähdön aika...



Lämpöasteita saisi minun puolestani olla kyllä jo ainakin kymmenen lisää, mutta ihanaa tämä auringonpaiste on silti! Ulkona ainakin tuoksuu jo kesä. Tällä vuodenajalla on kyllä niin suuri vaikutus omaan mielialaan, kaikki tuntuu aina niin paljon kevyemmältä ja huolettomammalta kesällä. Me kuljeskeltiin läheisessä kauniissa puistossa nuuskimassa vastaleikatun nurmikon huumaavaa tuoksua ja minä yritin ottaa kesäisiä kuvia Lalkasta, jota kuitenkin kiinnosti voikukkien ja ruohon syöminen poseerausta enemmän.




Kotimatkamme puolestaan kulki pitkin tällaista ihanaa järvenrantaa. Tuntuu, että toistelen tätä kyllästymiseen asti, mutta tunnen itseni vieläkin maailman onnekkaimmaksi, kun saan asua käytännössä järven rannalla! Mikään ei oikeasti ole parempaa kuin tällainen maisema. Onnellista on myös se, että vaikka olo tämän mahan kanssa alkaakin olla hieman hankala, niin olen silti jaksanut ulkoilla paljon. Olisi tosi sääli, jos joutuisi vain jumittamaan sisällä kun ilma on tällainen. 


Ulkoilun jälkeen tehtiin lounaaksi kalakeittoa ja sitten eräs ystäväpariskuntamme kävi meillä kylässä. Saimme lainaan porakoneen, ja tarkoitus olikin tänä iltana saada laitettua vihdoin parit hyllyt ja peilit seinille. Kohdattiin kuitenkin muutamia teknisiä ongelmia tämän suunnitelman toteutuksessa, ja päätettiin suosiolla jättää homma toiseen päivään... Sen sijaan kokosimme sitten vihdoin monta viikkoa pahvilaatikoissa seisseet vaunut valmiiksi! Minä sain päänsärkyä jo pelkästä ohjevihkosen selailusta, mutta onneksi Kamililla riitti taidot ja kärsivällisyys homman loppuunsaattamiseen. Vaunuviidakossa aikamme seikkailtuamme päädyimme siis noihin Brio Smile - yhdistelmävaunuihin. Olen kuullut ja lukenut niistä paljon hyviä kokemuksia, mutta toisaalta jonkin verran puutteitakin niistä joidenkin käyttäjien mukaan löytyy. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten nämä vaunut tulevat meidän käytössämme pärjäämään!


Loppuillan suunnitelmia tässä demonstroi Lalka. Kamil lähti saunaan, mutta minä en enää supistusten vuoksi sinne uskalla, vaikka kipeän selän takia olisikin ihana päästä saunan lämpöön rentoutumaan. Nyt sitten makoilen sohvalla lämpimän vehnätyynyn kanssa ja lueskelen lempiblogeihin tulleita kirjoituksia viikonlopun varrelta. Mieli on keveä ja onnellinen. Ja tänään oli muuten minun viimeinen kesälomapäiväni - huomenna statukseni muuttuukin sitten virallisesti mammalomalaiseksi!   

xoxo Nelli

Lähetä kommentti

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.