Raskausviikko 32+0

tiistai 5. toukokuuta 2015


Jotenkin tässä viime päivien aikana on tajuntaan iskeytynyt entistä vahvemmin se, että meille ihan oikeasti tulee vauva - ja että se vieläpä tulee jo aika pian! Onhan tämä raskausaika sen verran pitkä, että se lopputulos on tuntunut välillä ihan todella kaukaiselta asialta - en tiedä, miksi juuri nyt tuo vauvan tulo on alkanut tuntua yhtäkkiä paljon konkreettisemmalta kuin ennen. Aika hurjaa ajatella, että nyt kun viikkoja on kasassa jo 32, niin tavallaan meillä voi olla oma nyyttimme kainalossa melkein hetkenä minä hyvänsä... Onhan tässä laskettuun aikaan silti se kahdeksan viikkoa aikaa, ja toki tyyppi saisikin vielä tovin pysytellä masussa kasvamassa, vaikka itse en malttaisi enää millään odottaa! Ja niin, uuden kodin vauvanhuonekaan ei ole vielä läheskään valmis, joten kyllä tässä hyvin projektia riittää pikkuista odotellessa.

Tampereelle muutto sujui hyvin, ja olen ollut päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että tämä tosiaankin oli paras mahdollinen ratkaisu meille. Olotilat ovat ehtineet vaihdalle näiden muutaman päivän aikana suunnattomasta innostuksesta pakokauhuun, mutta onneksi nuo jälkimmäiset tuntemukset ovat häviämässä kokonaan ja mieli on vain positiivinen. Ainahan uusi on kutkuttavaa. Muutto tosiaan tapahtui viime keskiviikkona, ja jo heti eilen pääsimme ensimmäiselle käynnille äitiyspolille Tays:iin. Uuteen paikkaan meneminen jännitti, kun en yhtään tiennyt millaiset käytännöt täällä Tampereella on, mutta olinkin pelkästään vain todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten ihanasti kaikki meni! Ensin tapasin kaksi diabeteslääkäriä, joiden kanssa käytiin läpi kaikki mahdollinen ja keskusteltiin diabeteksestani ja raskaudesta. Tuntui tosi mukavalta, kun tuli sellainen olo, että minua oikeasti kuunneltiin ilman kiirehtimistä, kun Helsingissä diabeteshoitajan käynnit olivat aina tosi pikaisia enkä tuntenut saavani siellä kovinkaan paljon tukea tämän asian kanssa. Nyt sain taas kehuja hoitotasapainostani, mutta samalla käskyn hieman höllentää otetta. Pelkään korkeita verensokereita niin paljon, että usein mennäänkin sitten turhan matalille arvoille, ja niin ei kuulemma tarvitsisi olla. Raskaudenaikainen painonnousuni on myös ollut minulle vähän herkkä aihe siitä lähtien, kun viimeksi Helsingissä diabeteshoitaja kommentoi, ettei painoa tarvitsisi enää juuri enempää tulla. Tays:in lääkärit puolestaan eivät meinanneet uskoa, kun kerroin, että minulle on odotusaikana tullut painoa lisää jo 15kg! Lähtöpainoni oli sen verrain alhainen, että heidän mielestään minun ei tarvitse olla huolissani painon noususta, vaan ennemminkin kyse on painoni normalisoitumisesta.

Diabeteslääkärien tapaamisen jälkeen pääsimme vielä käymään ultrassa. Yleensä jännitän ultria todella paljon etukäteen, mutta tällä kertaa olo olikin vain todella rauhallinen ja luottavainen. Vauva on pitänyt sen verran meteliä itsestään, etten ole ehtinyt juuri huolestumaan. Pikkuisen sydänkäyrät olivat hyvät ja myös mittojensa puolesta poika kulki edelleen keskikäyrillä. Painoarvioksi saatiin nyt 1950g, mutta kuulemma diabeetikkoäidin vauvan kasvuspurtti saattaa yllättää erityisesti viikon 34 jälkeen, joten seuraava ultra meillä onkin sitten heti silloin kahden viikon päästä. Lääkäri myös kommentoi, että meidän vauvalla on todella pyöreä pää! Ihan normaalia sekin kuulemma on, mutta minua jäi tuo kyllä hieman huvittamaan. Lääkäriä puolestaan nauratti se, miten kova hikka vauvalla ultratessa oli! Tyyppi on kyllä muutenkin ollut viime aikoina varsin kova hikkaamaan, sitä tapahtuu useita kertoja päivässä. Taitaa olla karmani, koska muistan jokunen viikko sitten harmitelleeni sitä, etten ollut tuntenut vauvan hikkaa vielä kertaakaan. Nyt saankin sitten nauttia siitä melkein kyllästymiseen asti! Kuulemma vanhan uskomuksen mukaan vauva kasvattaa hikatessaan tukkaansa, joten saapa nähdä, millainen peikkopoika meille sieltä on tulossa.

xoxo Nelli

6 kommenttia

  1. Kaunis raskausmaha sinulla! Itse odotan toista lasta, la on heinäkuun lopussa ja maha tuntuu paisuvan päivä päivältä.. ihanaa loppuodotusta!

    http://ruusuillatanssimistasittenkin.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Mun mielestä on tuntunut jo monta viikkoa siltä, että masun kasvu on ihan pysähtynyt :'D

      Poista
  2. Yhdyn edelliseen kommentoijaan, olet vatsasi kanssa todella kaunis. :)

    VastaaPoista
  3. En ehtinyt nyt lukea tekstiä, pakko kommentoida että samaisella sillalla otettiin huhtikuussa asukuvia. :)

    VastaaPoista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.