Koira + vauva = ?


Tässä on Lalka. Vappuaattona yksi vuotta täyttänyt borderterrierityttö, joka on ollut meidän perheen ainoa vauva viime elokuusta lähtien. Lalka tuli meille pitkän harkinnan ja minun vielä pitempään kestäneen koirakuumeeni seurauksena, ja aivan ihana koira se onkin. Tiedän, että koiraa ei suositella otettavaksi samaan aikaan silloin, kun vauvakin on tulossa, mutta näin meillä nyt sitten kävi. Minä tulin raskaaksi kaksi kuukautta sen jälkeen, kun koiravauva oli muuttanut meille. 

Onhan Lalka nyt jo vuoden vanha, ei siis mikään aivan pikkupentu enää. Mutta ei nyt ihan aikuinenkaan vielä! Varsinkin nyt, kun vauvan tuloon ei ole enää montakaan viikkoa, niin olen luonnollisesti alkanut miettiä yhä enemmän sitä, miten koira ja vauva tulevat toimeen keskenään. Lalka onneksi on luonteeltaan kovin ihmisrakas ja kiltti. Yleensä mitä enemmän ihmisiä on paikalla, sitä onnellisempi koira Lalkakin on. Se pitää myös lapsista, ja antaa niiden silittää kiltisti itseään. Lapset ovat myös siitä mukavia pikkuihmisiä, että ne ovat yleensä väsymättömiä leikkikavereita tällaiselle duracell-terrierillekin! 

Uskon kyllä, että Lalka ottaa uuden tulokkaan ihan hyvin vastaan. Tokihan se saattaa aluksi olla vauvalle hieman mustasukkainen, koska on tottunut elämään täällä vain meidän kahden kanssa ja saamaan osakseen melko loputonta huomiota. Silti uskon, että Lalka hyväksyy myös vauvan osaksi laumaansa ilman sen suurempia ongelmia - täytyy vain muistaa huomioida koiraakin paljon, vaikka vauva nyt varmasti tuleekin olemaan meille se ykkönen. Ainoa huolenaiheeni onkin oikeastaan se, että Lalka on vielä niin pentumaisen riehakas. Perustottelevaisuus sillä kyllä on kunnossa, mutta se saa päivittäin kunnon hepuleita eikä varmastikaan ymmärrä, että sen riehuessa jotakuta voisi sattuakin. Tietenkään vauvaa ja koiraa ei jätetä vahtimatta kahdestaan, ja johonkin kohtaan kotia voi asentaa portin, jos tuntuu siltä, että koiran meno välillä käy liian villiksi. Lapsikin tietysti tullaan opettamaan siihen, että eläimiä kohdellaan nätisti. Toivon, että lapsen kasvaessa näistä kahdesta tulee vielä parhaat kaverukset!

Vaikka luotankin Lalkaan ihan positiivisin mielin, niin onhan näitä asioita hyvä miettiä etukäteen. Haluaisinkin nyt kuulla teiltä kokemuksia ja vinkkejä siitä, miten olette tutustuttaneet koiran ja vauvan toisiinsa! Teittekö jonkinlaisia valmisteluja jo ennen kuin vauva tuli taloon? Entä miten sujui ensikohtaaminen ja yhteiselo myöhemmin? Kaikki hyvät vinkit otetaan kiitollisina vastaan!

xoxo Nelli

8 kommenttia

  1. Meillä isäntä toi ennen omaa ja vauvan kotiutumista koiralle haisteltavaksi vauvan tyynyliinan :) Kotiintulopäivänä minä tulin itse ensin sisälle tervehtimään koiraa ennen kuin vauva tuotiin sisälle. Sitten koira sai nätisti haistella vauvan kantokoppaa, mutta ei ollutkaan yllättäen kovin kiinnostunut uudesta tulokkaasta.Pikku hiljaa kiinnostus kyllä heräsi, mutta hyvin koira on vauvan ottanut vastaan ilman sen kummempia ongelmia. Vaunulenkkeihin koiraa voi totutella vaikka ennen vauvan tuloakin! Ja jos koira on tottunut nukkumaan sängyssä, niin kannattaa totuttaa se sieltä pois mahdollisimman hyvissä ajoin ennen vauvan tuloa, ettei se yhdistä uutta nukkumajärjestelyä vauvan tuloon. Muuten voi tulla mustasukkaiseksi.

    Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyviä vinkkejä :) Täytyy pyytää miestä viemään koiralle joku vauvantuoksuinen juttu etukäteen. Jostain luin, että kakkavaippakin käy, mutta tyynyliina kuulostaa huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta :'D Koiraa ollaan totutettu nyt onneksi jo monta kuukautta siihen, ettei saa tulla enää sänkyyn nukkumaan. :)

      Poista
  2. Edelliseen kommentoijaan yhdyn täysin!

    Ehkei vauvan tulosta kannata tehdä koiralle suurta "numeroa" niin se sujuu kyllä. Koiraportti on varmasti hyvä asentaa ja miksei vaikka useampiakin, silloin voi vauvan tarvittaessa jättää esimerkiksi lattialle viltille eikä tarvitse pelätä, että jotain sattuisi. Ja jo imetysrauhankin vuoksi portti on oiva keksintö!

    Olen varma, että uusi tulokkaanne otetaan koiran puolelta hyvin vastaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan näin! Täytyy katsella, miten yhteiselo lähtee sujumaan, mutta porttia kyllä vakaasti harkitsen :)

      Poista
  3. Fiksuja pohdintoja. Meillä Enni-koira oli reilu 4v vauvan syntyessä, mutta vielä melko riehakas silloinkin :D Ensitapaaminen vauvan kanssa meni niin, että toimme vauvaa sairaalasta ja Enni odotti meidän pihalla meitä, ensin tulimme miehen kanssa autosta ja tervehdimme Enniä, hän ei kuitenkaan ollut meistä kiinnostunut vaan katsoi kysyvästi autoon päin, hain vauvan autosta ja Enni nuuskaisi ja lähti kotiinpäin. Kotona hän kävi vauvaa vähän väliä nuuskimassa, mutta ei ollut isommin kiinnostunut muuta kun vauvan pieruista :D Kaippa se koira sitten ymmärsi sen että kun lähdimme sairaalaan, tulisimme kotiin vauvan kanssa, olihan se siinä mun kanssa koko päivän kun synnytys oli käynnistynyt .

    Me haluttiin toimia niin, että vauva ei tule kotiin niin että Enni ei ole siellä, koska pelkäsin että koiralle voisi tulla sellainen olo että sen reviirille on tunkeuduttu poissaolon aikana. Näin Enni sai ottaa vauvan kotiinsa vastaan ja hyväksyä sitten perheen jäseneksi. Olen kirjoitellut muutaman kerran aiheesta myös blogissani, laitan alle linkkejä jos haluat lukea :)

    http://onperhosiamasussa.blogspot.fi/2014/08/koiran-ja-vauvan-yhteiselosta.html
    http://onperhosiamasussa.blogspot.fi/2014/03/enni-ja-typy.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos paljon noista linkeistä,käyn ehdottomasti lukemassa! :)

      Muutenkin hyviä noi kotiintulovinkit, kiitos niistäkin!

      Poista
  4. Meillekin tuli koira noin kuukausi ennen kun tulin raskaaksi! Oltiin puhuttu ja haaveiltu siitä pitkään, ja viime kesänä hääpäivänä mies yllätti mut suloisella pennulla! Meillä oli kyllä ajatuksenakin, että koira hankitaan ennen lapsia. Uskon, että koirasta voi tulla hyvä ystävä lapselle, ja lapsi voi oppia esim. kunnioittamaan eläimiä pienestä pitäen. Ehkä koiran kanssa kasvaminen voi suojata allergioiltakin, mutta siitä on kyllä ristiriitaista tietoa.
    Mua kanssa vähän jännittää, että miten koira sopeutuu vauvaan, koska tähän asti hän on ollut meidän beibi, joka viihtyy sylissä ja on saanut paljon huomiota. Mutta ainakin kavereiden vauvoihin se on suhtautunut tosi nätisti ja ollut todella varovainen. Meidän koira ei saa tulla sängylle, päätin sen jo heti alkuun just sen takia kun haaveissa oli vauva...
    Oon lukenut ja kuullut että koira usein aavistaa omistajansa raskauden (joskus jo ennen kuin omistaja edes itse tietää olevansa raskaana), koiran käyttäytyminen muuttuu ja se tulee extra huolehtivaiseksi jne, onko teillä ollut niin? Meillä ei ainakaan, ja saan jatkuvasti suojella mahaa, kun meidän seitsemänkiloinen koira tulee mun sohvalla löhöillessä siihen touhuamaan ja hyppisi ihan surutta mun ison mahan päällä! Ja sylissä ollessa koira ei ole moksiskaan, vaikka vauva potkisi sitä kovaakin. Jotenkin huvittavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin toivon, että koirasta tulee sellainen ystävä ja tuki lapselle :) Mun pikkuveli oli 3-vuotias kun meille tuli koira, ja vaikka se nyt onkin jo melkein 17 ja koirakin 13, niin kyllähän se sille hirmu tärkeä on vieläkin!

      Hassu tuo teidän koira :') Meillä Lalka tykkää usein käyttää mun mahaa tyynynään. En tiedä, onko se vain sopivalla korkeudella siihen tarkoitukseen, vai aistiiko kenties että siellä masussa on joku. Ja eilen kun painiskelin kauheiden supistusten kanssa, niin koira tuli siihen viereen istumaan hädissään. Olisihan se kiva, jos se jotenkin jo ymmärtäisi, mitä tuleman pitää!

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.