Erilainen vappu



Vappuhulinoista ei meillä ole ollut tänä vuonna tietoakaan, sima ja tippaleivät eivät valitettavasti ole käyneet pienessä mielessäkään... Sen sijaan muuttotohinat ovat täällä kyllä täydessä vauhdissa! Viimeisinä kolmena päivänä on touhua riittänyt, mutta uusi koti alkaa näyttää - ja tuntua - kodilta aina päivä päivältä enemmän. Paljon hommaahan on vielä jäljellä, mutta nyt kun kaikki isoimmat jutut on saatu paikoilleen ja suurin osa muuttolaatikoista tyhjiksi, niin ehdin tulla kirjoittelemaan pikaisia kuulumisiakin tänne blogin puolelle. Muuttopäivien kuvasaldo on kyllä jäänyt varsin onnettomaksi, mutta tässä nyt kuvituksena vappuaaton synttärisankarimme Lalka (1 vuotta!) sekä näkymää vauvanhuoneen ikkunasta. Siinä voikin mennä sitten hetki, ennen kuin pääsen esittelemään kunnolla tätä uutta kotia; sisustamisessa nimittäin varmasti riittää projektia vielä pitkäksi aikaa. Mutta se onkin ainakin omasta mielestäni tämän muuttorumban mukavin osio ja ideoita on paljon!

Takana on vasta kaksi yötä uudessa kodissa, mutta ollaan molemmat jo todella tyytyväisiä tähän asuntoon. Valoa ja tilaa on ihan eri lailla kuin meidän vanhassa kodissa, ja tämä on meidän neljästä yhteisestä kodista myös ensimmäinen, joka tuntuu jo nyt kodilta eikä vain väliaikaiselta kämpältä. Ainakin kovasti toivon, että tullaan viihtymään tässä hieman pitempään eikä tarvitse ihan heti taas muuttaa... Sen sijaan sitä en ole vielä sisäistänyt, että me ihan oikeasti ollaan muutettu Tampereelle! Minulle Tampere on viimeiset kuusi vuotta ollut sellainen paikka, jonne olen tullut vain vierailemaan, ja tuntuu ihan todella hassulta yhtäkkiä asua taas täältä. Tavallaan niin tuttu kaupunki, täällähän olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni, mutta samalla jo hieman vieras. Menee varmasti hetki, ennen kuin tämä tuntuu taas samalla tavalla kodilta niin kuin Helsinki. 

Olen tosi innoissani tästä kaikesta, mutta kieltämättä samaan aikaan vähän stressaantunutkin. Moneen päivään en ole ehtinyt lepäämään ollenkaan tai edes kunnolla kokoamaan ajatuksiani kaikesta siitä, mitä viime aikoina elämässä on tapahtunut. Tässä kun on niin paljon isoja muutoksia ja uusia asioita samaan aikaan! Maanantaina minulla on ensimmäinen käynti uuden diabeteshoitajani luona, ja siitä muutaman viikon päästä tutustumiskäynti uuteen neuvolaan. Lisäksi pitäisi hankkia uudet henkilöllisyyspaperit sun muut kortit, ja opetella uusi allekirjoitus! Olen jo pari kertaa joutunut allekirjoittamaan papereita uudella sukunimelläni ja joka kerta siitä on tullut aivan erilainen, kun en ole yhtään jaksanut miettiä moistakaan asiaa. Ja kaikenlaista muuta isompaa ja pienempää, mutta eiköhän tämä uusi elämä täällä ala pikku hiljaa rullailemaan. Isoin muutos itselleni on kuitenkin se, miltä meidän arki tulee tämän kuun näyttämään. Kamil nimittäin on vielä toukokuun töissä Helsingissä vanhassa työpaikassaan, joten täytyisi totutella elämään suurin osa viikkoa kaukosuhteessa. Minä en kyllä taida tottua siihen ollenkaan, ikävöin ja odotan toista kotiin jo ensimmäisenä iltana. Aina sunnuntai-iltaisin Kamil tulee töiden jälkeen tänne kotiin ja lähtee sitten keskiviikkoaamuna takaisin Helsinkiin. En yhtään tykkää, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei nyt ole! Onneksi täällä on lähellä perheeni sekä uusia ja vanhoja kavereita, joten toivottavasti en ehdi kauhean yksinäiseksi itseäni tuntemaan niinä päivinä, kun Kamil on poissa.

Yritän pian palata takaisin normaaliin kirjoittelurytmiin, kunhan tämä muuttorumba tästä helpottaa ja oma mielikin on saanut hieman levähdettyä. Nyt ei sitten muuta, kuin oikein ihanaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua kaikille! :*

xoxo Nelli

2 kommenttia

© Kochanie • Theme by Maira G.