Vaikka vauvan "varusteet" meillä alkavatkin olla jo mukavalla mallilla, niin kuitenkin ilmassa leijuu vielä monen monta kysymysmerkkiä koskien elämää pienen vauvan kanssa. Yksi suurimmista liittyy nukkumisjärjestelyihin eli siihen, miten ja missä meidän vauva tulee (etenkin nyt alussa) nukkumaan. Aivan aluksi pitäisi päättää, nukkuuko vauva omassa sängyssään vai perhepedissä. Minusta ajatus perhepedistä ja vieressä tuhisevasta vauvasta on suloinen, mutta myös jännittävä. Kieltämättä pelkään, että satuttaisin vauvaa vahingossa nukkuessani esimerkiksi kierähtämällä tämän päälle - vaikka kuulemma moiseen ei pitäisi olla niin kovin suurta riskiäkään. Yösyötötkin sujuisivat tietysti helpommin, kun ei tarvitsisi nostella vauvaa edes takaisin omasta sängystään. Pystyn helposti löytämään perhepedistä paljon hyviä seikkoja, mutta siltikään en ole tästä vaihtoehdosta täysin vakuuttunut. Jotenkin ne omat huolenaiheet tuntuvat vielä paljon painavimmilta kuin kaikki ne positiiviset puolet!

Vauvalle meillä on valmiina kaksi sänkyä: pinnasänky ja kehto. Jos päädymme siihen, että vauva nukkuisi ainakin suurimmaksi osaksi yöt omassa sängyssään, niin tietysti sänky sijoitetaan makuuhuoneeseemme mahdollisimman lähelle meidän vanhempien sänkyä. Pinnasänkynä meillä on Ikean Gulliver-sänky, joka on siitä kätevä, että sen pohjan saa kahdelle eri korkeudelle ja lisäksi toisen laidan kokonaan pois. Jos nimittäin ajatus perhepedistä jännittää, niin pinnasängyn ilman toista laitaa voisi myös liittää "sivuvaunuksi" meidän sänkyymme. Silloin vauva voisi tavallaan nukkua omassa sängyssään, mutta kuitenkin lähellä meitä. Pikkuiselle olen ajatellut myös hankkivani Love To Swadde Up - kapalopussin, jotta minun ei tarvitsisi huolehtia kaiken muun lisäksi niin paljon vielä sitäkin, että mitä jos vauva nukkuessaan tukehtuu peittoonsa... Toivon todellakin, että en oikeasti tule olemaan vauvan synnyttyä näin vainoharhainen kaiken suhteen kuin nyt raskaana ollessani olen!


Ja sitten on vielä tämä kehto, jonka käsistään taitava isoisäni on aikoinaan tehnyt, ja joka nyt kulkee perintönä suvussa vauvalta toiselle. Kehto on paitsi kaunis, myös erittäin tukeva, joten kaatumisen vaaraa ei siinä ole. Kuitenkin sitä saa mukavasti keinuteltua puolelta toiselle, mikä luultavasti rauhoittaa vauvaa. Pinnasänkyä matalammasta kehdosta voisi myös olla helpompaa nostella vauvaa öisin viereen syömään, kun vauvan sänky joka tapauksessa tulisi olemaan oman sänkymme vieressä. Varsinaisesti ei siis tarvitsisi erikseen nousta jalkeille nostaakseen vauva sängystään. Lisäksi kehdossa vauva olisi myös helpommin näkyvillä. Jotenkin kehto ensisänkynä tuntuu pinnasänkyä kivemmalta vaihtoehdolta, sillä myös kokonsa puolesta vauvalla varmaankin olisi siellä hieman turvallisempi olo. Kehtohan ei toki ole kovin pitkäaikainen nukkumapaikka vauvalle, mutta kyllä siinä ainakin jokunen kuukausi menee. Toisaalta kehto on niin kaunis, että pitäisin sen mielelläni ihan vain olohuoneessa näkyvillä ja vauva voisi siinä nukkua päiväuniaan, mutta yöt sitten nukuttaisiin pinnasängyssä.


Tämä nukkumisjärjestely-kysymys on kyllä sellainen asia, mistä ei ihan hirveästi viitsi edes julkisesti blogiinsa kirjoittaa, sillä todennäköisesti kaikki tulee kuitenkin menemään aivan päinvastoin kuin mitä ensin suunnittelee! Tuskinpa me mitään varsinaista päätöstä nukkumisen suhteen teemmekään etukäteen, vaan katsotaan sitten kun vauva on tullut kotiin, että mikä meillä toimii parhaiten. Minkälaisia nukkumisjärjestelyjä teillä on ollut vastasyntyneidenne kanssa? Plussat ja miinukset kehiin!

xoxo Nelli

Missä vauva nukkuu?

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Vaikka vauvan "varusteet" meillä alkavatkin olla jo mukavalla mallilla, niin kuitenkin ilmassa leijuu vielä monen monta kysymysmerkkiä koskien elämää pienen vauvan kanssa. Yksi suurimmista liittyy nukkumisjärjestelyihin eli siihen, miten ja missä meidän vauva tulee (etenkin nyt alussa) nukkumaan. Aivan aluksi pitäisi päättää, nukkuuko vauva omassa sängyssään vai perhepedissä. Minusta ajatus perhepedistä ja vieressä tuhisevasta vauvasta on suloinen, mutta myös jännittävä. Kieltämättä pelkään, että satuttaisin vauvaa vahingossa nukkuessani esimerkiksi kierähtämällä tämän päälle - vaikka kuulemma moiseen ei pitäisi olla niin kovin suurta riskiäkään. Yösyötötkin sujuisivat tietysti helpommin, kun ei tarvitsisi nostella vauvaa edes takaisin omasta sängystään. Pystyn helposti löytämään perhepedistä paljon hyviä seikkoja, mutta siltikään en ole tästä vaihtoehdosta täysin vakuuttunut. Jotenkin ne omat huolenaiheet tuntuvat vielä paljon painavimmilta kuin kaikki ne positiiviset puolet!

Vauvalle meillä on valmiina kaksi sänkyä: pinnasänky ja kehto. Jos päädymme siihen, että vauva nukkuisi ainakin suurimmaksi osaksi yöt omassa sängyssään, niin tietysti sänky sijoitetaan makuuhuoneeseemme mahdollisimman lähelle meidän vanhempien sänkyä. Pinnasänkynä meillä on Ikean Gulliver-sänky, joka on siitä kätevä, että sen pohjan saa kahdelle eri korkeudelle ja lisäksi toisen laidan kokonaan pois. Jos nimittäin ajatus perhepedistä jännittää, niin pinnasängyn ilman toista laitaa voisi myös liittää "sivuvaunuksi" meidän sänkyymme. Silloin vauva voisi tavallaan nukkua omassa sängyssään, mutta kuitenkin lähellä meitä. Pikkuiselle olen ajatellut myös hankkivani Love To Swadde Up - kapalopussin, jotta minun ei tarvitsisi huolehtia kaiken muun lisäksi niin paljon vielä sitäkin, että mitä jos vauva nukkuessaan tukehtuu peittoonsa... Toivon todellakin, että en oikeasti tule olemaan vauvan synnyttyä näin vainoharhainen kaiken suhteen kuin nyt raskaana ollessani olen!


Ja sitten on vielä tämä kehto, jonka käsistään taitava isoisäni on aikoinaan tehnyt, ja joka nyt kulkee perintönä suvussa vauvalta toiselle. Kehto on paitsi kaunis, myös erittäin tukeva, joten kaatumisen vaaraa ei siinä ole. Kuitenkin sitä saa mukavasti keinuteltua puolelta toiselle, mikä luultavasti rauhoittaa vauvaa. Pinnasänkyä matalammasta kehdosta voisi myös olla helpompaa nostella vauvaa öisin viereen syömään, kun vauvan sänky joka tapauksessa tulisi olemaan oman sänkymme vieressä. Varsinaisesti ei siis tarvitsisi erikseen nousta jalkeille nostaakseen vauva sängystään. Lisäksi kehdossa vauva olisi myös helpommin näkyvillä. Jotenkin kehto ensisänkynä tuntuu pinnasänkyä kivemmalta vaihtoehdolta, sillä myös kokonsa puolesta vauvalla varmaankin olisi siellä hieman turvallisempi olo. Kehtohan ei toki ole kovin pitkäaikainen nukkumapaikka vauvalle, mutta kyllä siinä ainakin jokunen kuukausi menee. Toisaalta kehto on niin kaunis, että pitäisin sen mielelläni ihan vain olohuoneessa näkyvillä ja vauva voisi siinä nukkua päiväuniaan, mutta yöt sitten nukuttaisiin pinnasängyssä.


Tämä nukkumisjärjestely-kysymys on kyllä sellainen asia, mistä ei ihan hirveästi viitsi edes julkisesti blogiinsa kirjoittaa, sillä todennäköisesti kaikki tulee kuitenkin menemään aivan päinvastoin kuin mitä ensin suunnittelee! Tuskinpa me mitään varsinaista päätöstä nukkumisen suhteen teemmekään etukäteen, vaan katsotaan sitten kun vauva on tullut kotiin, että mikä meillä toimii parhaiten. Minkälaisia nukkumisjärjestelyjä teillä on ollut vastasyntyneidenne kanssa? Plussat ja miinukset kehiin!

xoxo Nelli
Kesäkuussa syntyvässä vauvassa riittää varmaankin kesäsuunnitelmaa kerrakseen - mitään kovin suuria suunnitelmia tälle suvelle ei siis meillä ole. Kesä vietetään toivon mukaan rennosti ja nautiskellen, uuteen pieneen perheenjäseneemme tutustuen. Viime kesät ovat olleet aika hektisiä ja aivan vilahtaneet ohi töitä tehden ja opiskellen, joten olen kyllä varsin innoissani tästä kesästä, jonka saa oikein luvan kanssa viettää vain hetkessä eläen! Jonkinlaista kesän bucket listia olen kuitenkin mielessäni kirjoittanut; niitä sellaisia asioita, joita tämän kesän aikana haluaisin tehdä ja kokea. Tästä listasta ei onneksi tarvitse ottaa paineita ja siksi paino onkin sillä sanalla haluaisin. Kaikki mahdollisesti toteutuneet kohdat ovat vain pelkkää bonusta sen kaikkein ihanimman kesäsuunnitelman eli vauvan rinnalla! Tämä kesä tulee olemaan taatusti erilainen kuin mikään aiemmista kesistä ikinä, mutta uskaltaisin veikata, että myös aivan varmasti ihanin ja ikimuistoisin. Meidän ensimmäinen kesä pienenä perheenä, maailman suloisimman pikkutyypin kanssa.
TÄNÄ KESÄNÄ HALUAISIN...


♥ Käydä monta kertaa piknikillä. Meidän naapurustossa on monta ihanaa puistoa ja toki tuo ihana järvi, joten hyviä piknik-paikkoja ainakin löytyy! Myös esimerkiksi Sorsapuisto on ihan lyhyen kävelymatkan päässä, eikä nyt täältä meiltä ole oikeastaan minnekään kovin pitkä matka - näitä hieman pienemmän kaupungin hyviä puolia! Piknikit kuuluvat ihan olennaisena osana kesään, ja rento puistohengailu varmasti onnistuu vauvankin kanssa hyvin.
♥ Syödä Minetti-jäätelöä Ratinassa. Olen varmaan todella huono tamperelainen, sillä en aikaisemmin ollut tiennyt, että Minetti-jäätelö on kotoisin Tampereelta. Enkä muuten ole tainnut aikaisemmin Minetin jäätelöitä edes syödä... Tänä kesänä on siis aivan pakko ostaa jätskit Ratinassa sijaitsevasta Minetin jäätelökioskista - se kuulemma on Minetin alkuperäinen jäätelönvalmistuspaikkakin. Ylipäänsä kesäsuunnitelmiin kuuluu syödä paljon jäätelöä, ja maistaa mahdollisimman montaa uutta jätskimakua! 
♥ Ulkoilla paljon! Toivottavasti tulee ihana ja aurinkoinen kesä, ja voisi nauttia ulkona olosta mahdollisimman paljon. Odotan innolla kaikkia retkiä ja seikkailuja vauvan kanssa - joko vaunuillen tai kantoliinassa. 
♥ Käydä Fiskarsissa. En tiedä, kuinka pitkiä reissuja pienen vauvan kanssa voi/jaksaa/haluaa tehdä, mutta ainakin Fiskarsissa käynti kuuluu meidän suunnitelmiin. Fiskars on ihana kesäpaikka, jossa ollaan Kamilin kanssa käyty kerran aikaisemmin, silloin kolme vuotta sitten kun muutimme Puolasta Suomeen. Tänä kesänä haluamme vierailla Fiskarsissa uudelleen erityisesti siitä syystä, että serkkuni ja hänen vaimonsa ovat avanneet sinne ravintolan, jota haluamme päästä kokeilemaan!
♥ Käydä myös Turussa ja Helsingissä. Mikäli vauvan kanssa reissaaminen tuntuu onnistuvan, niin haluaisin tehdä pienet retket myös ainakin Turkuun ja Helsinkiin. Turussa asuu muutama sukulaiseni ja yksi rakas ystävä, ja muutenkin Turku on ihana kesäkaupunki. Haluaisin myös käydä "uudella" Viking Grace - laivalla, mutta voi olla, että sinne lähdetään vasta kun vauva on hieman isompi. Helsingissä olisi myös aivan ihana ehtiä ainakin piipahtaa kesän aikana!
♥ Lukea ainakin muutaman kirjan. Luulisi, että raskaana ollessa olisi saanut hyvin luettua kirjoja, mutta jotenkin minulla tämä harrastus on viime aikoina jäänyt melkein kokonaan. En oikein ole pystynyt keskittymään varsinaisiin kirjoihin, vaan lukenut sen sijaan enimmäkseen lehtiä tai blogeja. Kesä ja kirjat kuitenkin kuuluvat yhteen, joten toivottavasti saisin edes muutaman kirjan luettua! Ainakin haluaisin vihdoin ja viimein aloittaa Kirjeitä Tove Janssonilta - kirjan lukemisen - se on nimittäin odottanut vuoroaan hyllyssä jo ihan liian monta kuukautta.
♥ Saada uusia mammakavereita. Tuntuuko teistäkin siltä, että uusiin ihmisiin tutustuminen on aina jotenkin helpompaa nimenomaan kesällä? Joka tapauksessa olisi kiva löytää toisia pienten vauvojen äitejä kaveriksi vaikka puistoihin, vaunulenkeille tai kahville. Uusien kavereiden lisäksi tietysti haluan nähdä paljon myös vanhoja ystäviä! Ihanaa, kun meillä on vihdoin vähän isompi koti, joten tänne on kivempi myös kutsua kavereita kylään.


♥ Tehdä retken Viikinsaareen. En ole käynyt Viikinsaaressa vuosikausiin, mutta lapsena se oli sellainen paikka, jonne tehtiin koulun kanssa retki joka vuosi ennen kevätjuhlaa. Saareen on Tampereen Laukontorilta vain parinkymmenen minuutin laivamatka, ja minä ainakin muistan paikan hyvin kauniina ja idyllisenä. Täytyy siis käydä ehdottomasti jokin aurinkoinen päivä katsastamassa, miltä saaressa näyttää nykyään kaikkien näiden vuosien jälkeen!
♥ Käydä usein torilla. Haluan ostaa paljon ihania, tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja toreilta. Torilla shoppaillessa on vain ihan oma fiiliksensä, jos vertaa vaikka marketteihin... Nyt meillä on myös vihdoin todella iso pakastin, joten marjoja tullaan varmasti myös pakastamaan talvea varten! Muutenkin haluan kokata paljon kaikkia ihania, kevyitä kesäruokia torien antimia mahdollisimman pajon hyväksikäyttäen.
♥ Nauttia kahdenkeskeisestä ajasta Kamilin kanssa. Vaikka olen ihan pian pienen vauvan äiti, niin täytyy muistaa, että olen edelleen myös jonkun vaimo! Siispä aina tilaisuuden tullen haluan tehdä kaikkea kivaa myös Kamilin kanssa ja vaalia parisuhdetta - vaikka sitten ihan vain toisen kainalossa löhöillen ja elokuvaa katsellen silloin, kun vauva sattuu sopivasti nukkumaan. Toki isovanhemmistakin varmasti saisi innokkaita lapsenvahteja, mutta eri asia taitaa olla se, milloin itse raaskin jättää vauvaani jonkun toisen hoidettavaksi... Siispä tuntuu turvallisemmalta veikata, että date nightit tullaan toistaiseksi viettämään ihan vain kotosalla!
♥ Löytää monta uutta lempipaikkaa Tampereelta. Kesällä tulee olemaan paljon enemmän aikaa tutustua tähän meidän uuteen kotikaupunkiimme, ja haluaisin käydä esimerkiksi mahdollisimman monessa uudessa kahvilassa, jota ei kaupungissa silloin ollut, kun täällä viimeksi kuusi vuotta sitten asuin. 
♥ Käydä Hatanpään Arboretumissa. Täälläkään en ole aiemmin käynyt, vaikka tamperelainen olenkin... Arboretumissa on esimerkiksi ruusutarha, joka minusta kuulostaa varsin ihastuttavalta paikalta!
♥ Opetella ompelemaan. Haaveilen omasta ompelukoneesta, mutta ennen kuin ostan sellaista itselleni, niin täytyy varmaan hieman verestää taitoja harjoittelemalla äidin ompelukoneen kanssa! Onneksi äitini asuu lähellä ja varmasti viettää mielellään aikaa ensimmäisen lapsenlapsensa kanssa, joten minä voin ehkä mummilassa vieraillessa välillä yrittää saada vaikka pari kesämekkoa aikaiseksi.
♥ Sisustaa parvekkeen ihanaksi. Mainitsemani ison pakastimen lisäksi meillä on vihdoin tässä uudessa kodissa myös oma parveke! Kahdessa aikaisemmassa kodissa ei parveketta ole ollut ollenkaan, joten olen tästä nyt todella innoissani. Vielä ei olla ehditty tekemään parvekkeelle mitään, mutta tarkoitus olisi tehdä siitä sellainen superihana ja viihtyisä oleskelupaikka, jossa voi nautiskella aamupalaa ja hengailla lukemassa kirjaa. Katosta roikkuva riippukeinu olisi ainakin ihana! Haluaisin myös yrittää kasvattaa parvekkeella jotain pientä, esimerkiksi basilikaa tai muita yrttejä.


♥ Viedä Lalkan uimaan. Lalka tuli meille niin loppukesästä viime kesänä, ettei enää silloin ehditty, joten tänä kesänä olisi kiva päästää koirakin pulikoimaan! 
♥ Uida itsekin. Viime kesänä en heittänyt talviturkkia ollenkaan ja uimarannalla ehdin muutenkin käydä vain pari kertaa. Tänä kesänä pitää korjata tuo edellisvuoden suuri vääryys!
♥ Käydä Särkänniemessä. Laitteissa juokseminen taitaa jäädä tänä kesänä väliin, mutta onneksi huvipuiston alueelle pääsee nykyään ilman, että joutuu erikseen pääsymaksua maksamaan. Olisi kiva käydä ainakin kävelemässä alueella koiran ja vauvan kanssa, ja ehkä Kamil voisi yrittää voittaa minulle jonkun söpön pehmolelun jostain huvipuiston peleistä... Niin, ja lasten eläintarhassa voisi käydä moikkaamassa minipossuja ja koiranpentuja!
♥ Ottaa ripsienpidennykset. Voi olla, että tämä jää vain haaveeksi aivan kuten kaikkina aikaisempinakin kesinä, sillä pelkään pidennysten pilaavan omat ripseni kokonaan! Olisi kuitenkin ihana hemmotella itseään ja helpottaa kauneusrutiinejaan, sillä omat ripseni ovat melko lyhyet ja vaaleat, enkä oikein tykkää lähteä minnekään ilman ripsaria. Mutta jos ei pidennyksiä, niin olisi kiva päästä vaikka sitten pedikyyriin tai kasvohoitoon, kyllä nyt tällaisen monen kuukauden saavutuksen jälkeen mamma ansaitsisi edes pientä hemmottelua itselleenkin! 
♥ Järjestää vauvalle ihanat nimiäiset. Tämä on yksi niitä harvoja ihan varmoja kesäsuunnitelmia - vauvanhan on toki saatava arvoisensa nimiäisjuhlat. Olenkin jo hieman alkanut suunnitella juhlien tarjoiltavia ja koristeluja, mutta varsinaisesta ohjelmasta ei kyllä vielä ole hajuakaan. Hauskaa, että Kamilin vanhemmat ovat myös tulossa kesällä Suomeen, joten toivottavasti saadaan nimiäiset järjestettyä juuri silloin, kun hekin ovat täällä!
♥ Kirppistellä! Kirpputoreilla kiertely on jotenkin kesäisin mukavampaa, ja varsinkin ulkokirppiksillä olisi kiva käydä. Haluaisin myös käydä enemmän pikkukaupunkien kirpputoreilla, esimerkiksi Kangasalla, jonne ei täältä ole pitkä matka. Kirppareilta etsin tällä hetkellä lähinnä juttuja kotiin. Olisi myös kiva, jos kesällä sattuisi olemaan mahdollista varata omakin kirpputoripöytä, sillä meillä on monta Ikea-kassillista myyntiin menevää tavaraa, joka olisi mukava saada pois varastosta tilaa viemästä.
♥ Kuvata paljon. Haluan ehdottomasti ikuistaa meidän ensimmäisen yhteisen kesän pikkuperheenä. Digikuvien lisäksi olisi hauskaa kaivaa pitkästä aikaa myös filmikamera esiin ja videokamerastakin haaveilen... Onneksi meidän Olympuksellakin onnistuu videoiden kuvaaminen ihan hyvin, jos nyt ei uutta kameraa aleta heti hankkimaan!

Kyllähän siitä lopulta aika pitkä lista sitten tulikin! Katsotaan sitten kesän jälkeen, kuinka monta kohtaa saan rastittaa toteutuneeksi - mutta vaikka saldo jäisi nollaan, niin tuskinpa se harmittaa, kunhan vain kesästä nautitaan! Minkälaisia kesäsuunnitelmia teillä on? Erityisesti pienten vauvojen kanssa!

xoxo Nelli

Kesälista 2015

lauantai 30. toukokuuta 2015

Kesäkuussa syntyvässä vauvassa riittää varmaankin kesäsuunnitelmaa kerrakseen - mitään kovin suuria suunnitelmia tälle suvelle ei siis meillä ole. Kesä vietetään toivon mukaan rennosti ja nautiskellen, uuteen pieneen perheenjäseneemme tutustuen. Viime kesät ovat olleet aika hektisiä ja aivan vilahtaneet ohi töitä tehden ja opiskellen, joten olen kyllä varsin innoissani tästä kesästä, jonka saa oikein luvan kanssa viettää vain hetkessä eläen! Jonkinlaista kesän bucket listia olen kuitenkin mielessäni kirjoittanut; niitä sellaisia asioita, joita tämän kesän aikana haluaisin tehdä ja kokea. Tästä listasta ei onneksi tarvitse ottaa paineita ja siksi paino onkin sillä sanalla haluaisin. Kaikki mahdollisesti toteutuneet kohdat ovat vain pelkkää bonusta sen kaikkein ihanimman kesäsuunnitelman eli vauvan rinnalla! Tämä kesä tulee olemaan taatusti erilainen kuin mikään aiemmista kesistä ikinä, mutta uskaltaisin veikata, että myös aivan varmasti ihanin ja ikimuistoisin. Meidän ensimmäinen kesä pienenä perheenä, maailman suloisimman pikkutyypin kanssa.
TÄNÄ KESÄNÄ HALUAISIN...


♥ Käydä monta kertaa piknikillä. Meidän naapurustossa on monta ihanaa puistoa ja toki tuo ihana järvi, joten hyviä piknik-paikkoja ainakin löytyy! Myös esimerkiksi Sorsapuisto on ihan lyhyen kävelymatkan päässä, eikä nyt täältä meiltä ole oikeastaan minnekään kovin pitkä matka - näitä hieman pienemmän kaupungin hyviä puolia! Piknikit kuuluvat ihan olennaisena osana kesään, ja rento puistohengailu varmasti onnistuu vauvankin kanssa hyvin.
♥ Syödä Minetti-jäätelöä Ratinassa. Olen varmaan todella huono tamperelainen, sillä en aikaisemmin ollut tiennyt, että Minetti-jäätelö on kotoisin Tampereelta. Enkä muuten ole tainnut aikaisemmin Minetin jäätelöitä edes syödä... Tänä kesänä on siis aivan pakko ostaa jätskit Ratinassa sijaitsevasta Minetin jäätelökioskista - se kuulemma on Minetin alkuperäinen jäätelönvalmistuspaikkakin. Ylipäänsä kesäsuunnitelmiin kuuluu syödä paljon jäätelöä, ja maistaa mahdollisimman montaa uutta jätskimakua! 
♥ Ulkoilla paljon! Toivottavasti tulee ihana ja aurinkoinen kesä, ja voisi nauttia ulkona olosta mahdollisimman paljon. Odotan innolla kaikkia retkiä ja seikkailuja vauvan kanssa - joko vaunuillen tai kantoliinassa. 
♥ Käydä Fiskarsissa. En tiedä, kuinka pitkiä reissuja pienen vauvan kanssa voi/jaksaa/haluaa tehdä, mutta ainakin Fiskarsissa käynti kuuluu meidän suunnitelmiin. Fiskars on ihana kesäpaikka, jossa ollaan Kamilin kanssa käyty kerran aikaisemmin, silloin kolme vuotta sitten kun muutimme Puolasta Suomeen. Tänä kesänä haluamme vierailla Fiskarsissa uudelleen erityisesti siitä syystä, että serkkuni ja hänen vaimonsa ovat avanneet sinne ravintolan, jota haluamme päästä kokeilemaan!
♥ Käydä myös Turussa ja Helsingissä. Mikäli vauvan kanssa reissaaminen tuntuu onnistuvan, niin haluaisin tehdä pienet retket myös ainakin Turkuun ja Helsinkiin. Turussa asuu muutama sukulaiseni ja yksi rakas ystävä, ja muutenkin Turku on ihana kesäkaupunki. Haluaisin myös käydä "uudella" Viking Grace - laivalla, mutta voi olla, että sinne lähdetään vasta kun vauva on hieman isompi. Helsingissä olisi myös aivan ihana ehtiä ainakin piipahtaa kesän aikana!
♥ Lukea ainakin muutaman kirjan. Luulisi, että raskaana ollessa olisi saanut hyvin luettua kirjoja, mutta jotenkin minulla tämä harrastus on viime aikoina jäänyt melkein kokonaan. En oikein ole pystynyt keskittymään varsinaisiin kirjoihin, vaan lukenut sen sijaan enimmäkseen lehtiä tai blogeja. Kesä ja kirjat kuitenkin kuuluvat yhteen, joten toivottavasti saisin edes muutaman kirjan luettua! Ainakin haluaisin vihdoin ja viimein aloittaa Kirjeitä Tove Janssonilta - kirjan lukemisen - se on nimittäin odottanut vuoroaan hyllyssä jo ihan liian monta kuukautta.
♥ Saada uusia mammakavereita. Tuntuuko teistäkin siltä, että uusiin ihmisiin tutustuminen on aina jotenkin helpompaa nimenomaan kesällä? Joka tapauksessa olisi kiva löytää toisia pienten vauvojen äitejä kaveriksi vaikka puistoihin, vaunulenkeille tai kahville. Uusien kavereiden lisäksi tietysti haluan nähdä paljon myös vanhoja ystäviä! Ihanaa, kun meillä on vihdoin vähän isompi koti, joten tänne on kivempi myös kutsua kavereita kylään.


♥ Tehdä retken Viikinsaareen. En ole käynyt Viikinsaaressa vuosikausiin, mutta lapsena se oli sellainen paikka, jonne tehtiin koulun kanssa retki joka vuosi ennen kevätjuhlaa. Saareen on Tampereen Laukontorilta vain parinkymmenen minuutin laivamatka, ja minä ainakin muistan paikan hyvin kauniina ja idyllisenä. Täytyy siis käydä ehdottomasti jokin aurinkoinen päivä katsastamassa, miltä saaressa näyttää nykyään kaikkien näiden vuosien jälkeen!
♥ Käydä usein torilla. Haluan ostaa paljon ihania, tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja marjoja toreilta. Torilla shoppaillessa on vain ihan oma fiiliksensä, jos vertaa vaikka marketteihin... Nyt meillä on myös vihdoin todella iso pakastin, joten marjoja tullaan varmasti myös pakastamaan talvea varten! Muutenkin haluan kokata paljon kaikkia ihania, kevyitä kesäruokia torien antimia mahdollisimman pajon hyväksikäyttäen.
♥ Nauttia kahdenkeskeisestä ajasta Kamilin kanssa. Vaikka olen ihan pian pienen vauvan äiti, niin täytyy muistaa, että olen edelleen myös jonkun vaimo! Siispä aina tilaisuuden tullen haluan tehdä kaikkea kivaa myös Kamilin kanssa ja vaalia parisuhdetta - vaikka sitten ihan vain toisen kainalossa löhöillen ja elokuvaa katsellen silloin, kun vauva sattuu sopivasti nukkumaan. Toki isovanhemmistakin varmasti saisi innokkaita lapsenvahteja, mutta eri asia taitaa olla se, milloin itse raaskin jättää vauvaani jonkun toisen hoidettavaksi... Siispä tuntuu turvallisemmalta veikata, että date nightit tullaan toistaiseksi viettämään ihan vain kotosalla!
♥ Löytää monta uutta lempipaikkaa Tampereelta. Kesällä tulee olemaan paljon enemmän aikaa tutustua tähän meidän uuteen kotikaupunkiimme, ja haluaisin käydä esimerkiksi mahdollisimman monessa uudessa kahvilassa, jota ei kaupungissa silloin ollut, kun täällä viimeksi kuusi vuotta sitten asuin. 
♥ Käydä Hatanpään Arboretumissa. Täälläkään en ole aiemmin käynyt, vaikka tamperelainen olenkin... Arboretumissa on esimerkiksi ruusutarha, joka minusta kuulostaa varsin ihastuttavalta paikalta!
♥ Opetella ompelemaan. Haaveilen omasta ompelukoneesta, mutta ennen kuin ostan sellaista itselleni, niin täytyy varmaan hieman verestää taitoja harjoittelemalla äidin ompelukoneen kanssa! Onneksi äitini asuu lähellä ja varmasti viettää mielellään aikaa ensimmäisen lapsenlapsensa kanssa, joten minä voin ehkä mummilassa vieraillessa välillä yrittää saada vaikka pari kesämekkoa aikaiseksi.
♥ Sisustaa parvekkeen ihanaksi. Mainitsemani ison pakastimen lisäksi meillä on vihdoin tässä uudessa kodissa myös oma parveke! Kahdessa aikaisemmassa kodissa ei parveketta ole ollut ollenkaan, joten olen tästä nyt todella innoissani. Vielä ei olla ehditty tekemään parvekkeelle mitään, mutta tarkoitus olisi tehdä siitä sellainen superihana ja viihtyisä oleskelupaikka, jossa voi nautiskella aamupalaa ja hengailla lukemassa kirjaa. Katosta roikkuva riippukeinu olisi ainakin ihana! Haluaisin myös yrittää kasvattaa parvekkeella jotain pientä, esimerkiksi basilikaa tai muita yrttejä.


♥ Viedä Lalkan uimaan. Lalka tuli meille niin loppukesästä viime kesänä, ettei enää silloin ehditty, joten tänä kesänä olisi kiva päästää koirakin pulikoimaan! 
♥ Uida itsekin. Viime kesänä en heittänyt talviturkkia ollenkaan ja uimarannalla ehdin muutenkin käydä vain pari kertaa. Tänä kesänä pitää korjata tuo edellisvuoden suuri vääryys!
♥ Käydä Särkänniemessä. Laitteissa juokseminen taitaa jäädä tänä kesänä väliin, mutta onneksi huvipuiston alueelle pääsee nykyään ilman, että joutuu erikseen pääsymaksua maksamaan. Olisi kiva käydä ainakin kävelemässä alueella koiran ja vauvan kanssa, ja ehkä Kamil voisi yrittää voittaa minulle jonkun söpön pehmolelun jostain huvipuiston peleistä... Niin, ja lasten eläintarhassa voisi käydä moikkaamassa minipossuja ja koiranpentuja!
♥ Ottaa ripsienpidennykset. Voi olla, että tämä jää vain haaveeksi aivan kuten kaikkina aikaisempinakin kesinä, sillä pelkään pidennysten pilaavan omat ripseni kokonaan! Olisi kuitenkin ihana hemmotella itseään ja helpottaa kauneusrutiinejaan, sillä omat ripseni ovat melko lyhyet ja vaaleat, enkä oikein tykkää lähteä minnekään ilman ripsaria. Mutta jos ei pidennyksiä, niin olisi kiva päästä vaikka sitten pedikyyriin tai kasvohoitoon, kyllä nyt tällaisen monen kuukauden saavutuksen jälkeen mamma ansaitsisi edes pientä hemmottelua itselleenkin! 
♥ Järjestää vauvalle ihanat nimiäiset. Tämä on yksi niitä harvoja ihan varmoja kesäsuunnitelmia - vauvanhan on toki saatava arvoisensa nimiäisjuhlat. Olenkin jo hieman alkanut suunnitella juhlien tarjoiltavia ja koristeluja, mutta varsinaisesta ohjelmasta ei kyllä vielä ole hajuakaan. Hauskaa, että Kamilin vanhemmat ovat myös tulossa kesällä Suomeen, joten toivottavasti saadaan nimiäiset järjestettyä juuri silloin, kun hekin ovat täällä!
♥ Kirppistellä! Kirpputoreilla kiertely on jotenkin kesäisin mukavampaa, ja varsinkin ulkokirppiksillä olisi kiva käydä. Haluaisin myös käydä enemmän pikkukaupunkien kirpputoreilla, esimerkiksi Kangasalla, jonne ei täältä ole pitkä matka. Kirppareilta etsin tällä hetkellä lähinnä juttuja kotiin. Olisi myös kiva, jos kesällä sattuisi olemaan mahdollista varata omakin kirpputoripöytä, sillä meillä on monta Ikea-kassillista myyntiin menevää tavaraa, joka olisi mukava saada pois varastosta tilaa viemästä.
♥ Kuvata paljon. Haluan ehdottomasti ikuistaa meidän ensimmäisen yhteisen kesän pikkuperheenä. Digikuvien lisäksi olisi hauskaa kaivaa pitkästä aikaa myös filmikamera esiin ja videokamerastakin haaveilen... Onneksi meidän Olympuksellakin onnistuu videoiden kuvaaminen ihan hyvin, jos nyt ei uutta kameraa aleta heti hankkimaan!

Kyllähän siitä lopulta aika pitkä lista sitten tulikin! Katsotaan sitten kesän jälkeen, kuinka monta kohtaa saan rastittaa toteutuneeksi - mutta vaikka saldo jäisi nollaan, niin tuskinpa se harmittaa, kunhan vain kesästä nautitaan! Minkälaisia kesäsuunnitelmia teillä on? Erityisesti pienten vauvojen kanssa!

xoxo Nelli

Kuten varmaan kaikki bloggaajat ja blogeja seuraavat tietävätkin, lopettaa Blogilista-palvelu toimintansa 1.6. alkaen. Harmi, sillä itselleni ainakin Blogilista on ollut kätevä väylä löytää uutta luettavaa haluamistani kategorioista, vaikka muuten sivustoa en varsinaisesti blogien seuraamiseen olekaan käyttänyt. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa! Tässä vielä muistinvirkistykseksi, miten Kochanie-blogin seuraaminen onnistuu. Uusina kanavina Blogilistan jättämää tyhjiötä "korvaamaan" tullut Blogipolku sekä Facebook-sivut, jotka juuri eilen blogilleni loin. Tervetuloa seurailemaan!

 BLOGGER
Helppo väylä blogien seuraamiseen varsinkin, jos kirjoitat itsekin blogia bloggerin kautta.

Mielestäni mukavin tapa seurata blogeja. Uudet postaukset päivittyvät sivustolle automaattisesti ja mielenkiintoisten tekstien tallentamismahdollisuus on kätevä!

Uusi tuttavuus, mutta lupaavalta vaikuttaa. Sivuston ulkoasu ainakin Blogilistaa huomattavasti miellyttävämpi! Täälläkin uusien blogien löytäminen kategorioiden ja tagien avulla näyttäisi onnistuvan mukavasti.

♥ FACEBOOK
Tänne tulen lisäämään myös uudet postaukset ja mahdollisesti myös kaikenlaista muuta pientä extraa, mikä ei sitten ihan blogiin asti päädy. Täytyy katsoa mitä kaikkea keksin, kunhan olen ensin hieman tutustunut facebook-sivujen käyttömahdollisuuksiin.

♥ INSTAGRAM
Blogillani ei ole omaa instagram-tiliä, mutta henkilökohtaiselle tililleni päivittelen kuvia meidän arjesta. Kommentteihin saa myös mieluusti linkkailla omia instagram-tilejään!

Missä itse seuraat mieluiten blogeja?

xoxo Nelli

Uudet seurantakanavat blogille: Blogipolku ja Facebook

torstai 28. toukokuuta 2015


Kuten varmaan kaikki bloggaajat ja blogeja seuraavat tietävätkin, lopettaa Blogilista-palvelu toimintansa 1.6. alkaen. Harmi, sillä itselleni ainakin Blogilista on ollut kätevä väylä löytää uutta luettavaa haluamistani kategorioista, vaikka muuten sivustoa en varsinaisesti blogien seuraamiseen olekaan käyttänyt. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa! Tässä vielä muistinvirkistykseksi, miten Kochanie-blogin seuraaminen onnistuu. Uusina kanavina Blogilistan jättämää tyhjiötä "korvaamaan" tullut Blogipolku sekä Facebook-sivut, jotka juuri eilen blogilleni loin. Tervetuloa seurailemaan!

 BLOGGER
Helppo väylä blogien seuraamiseen varsinkin, jos kirjoitat itsekin blogia bloggerin kautta.

Mielestäni mukavin tapa seurata blogeja. Uudet postaukset päivittyvät sivustolle automaattisesti ja mielenkiintoisten tekstien tallentamismahdollisuus on kätevä!

Uusi tuttavuus, mutta lupaavalta vaikuttaa. Sivuston ulkoasu ainakin Blogilistaa huomattavasti miellyttävämpi! Täälläkin uusien blogien löytäminen kategorioiden ja tagien avulla näyttäisi onnistuvan mukavasti.

♥ FACEBOOK
Tänne tulen lisäämään myös uudet postaukset ja mahdollisesti myös kaikenlaista muuta pientä extraa, mikä ei sitten ihan blogiin asti päädy. Täytyy katsoa mitä kaikkea keksin, kunhan olen ensin hieman tutustunut facebook-sivujen käyttömahdollisuuksiin.

♥ INSTAGRAM
Blogillani ei ole omaa instagram-tiliä, mutta henkilökohtaiselle tililleni päivittelen kuvia meidän arjesta. Kommentteihin saa myös mieluusti linkkailla omia instagram-tilejään!

Missä itse seuraat mieluiten blogeja?

xoxo Nelli
Minusta tuntuu, että pikku hiljaa meilläkin aletaan jo olla valmiita ottamaan uusi perheenjäsenemme vastaan. Että vaikka vauva päättäisikin tulla jo ensi tai sitä seuraavalla viikolla, niin ihan hyvin me varmasti pärjättäisiin kaikella tällä, mitä kotoa jo löytyy. Välillä sitä on kyllä meinannut epätoivo iskeä kauppojen lastentarvikeosastoilla seikkaillessa - ja nettikaupoista nyt puhumattakaan. Niissä vasta valikoima onkin päätähuimaava! Näin ensikertalaisena on todella vaikeaa vetää rajaa sen välille, mitä vauvalle on oikeasti tarpeen ja kannattavaa hankkia, ja mitä ilman taas pärjäisi vallan mainiosti. Ja sitten on tietysti ne lukuisat jutut, joita ilman kyllä tietää pärjäävänsä, mutta joita odottava äiti nyt vain haluaa pienokaiselleen ostaa.
Tässä nyt kuitenkin pientä listaa siitä, mitä meiltä vauvaa varten jo löytyy, ja mitä vielä on hankinta- tai ainakin harkintalistalla. Ehkäpä konkarit siellä ruudun toisella puolella osaavat kertoa, mikäli listalta puuttuu jotakin tuikitarpeellista, tai vastaavasti jos niitä turhakkeita on tällä listalla jo aivan liikaa!
MEILTÄ LÖYTYY...


♥ VAATTEITA - aivan varmasti riittävästi niin, että alkuun päästään ainakin. Olemme saaneet paljon vauvanvaatteita lahjaksi ja itse ostetut vaatteet ovat suurimmaksi osaksi kirpputoreilta. Tiedän, että vähemmälläkin määrällä pärjäisi, mutta näin ensiodottajana on ollut välillä vaikea hillitä itseään, kun pikkuiset vauvanvaatteet nyt vain ovat niin suloisia... En kuitenkaan pode huonoa omaatuntoa käytettyinä ostetuista vaatteista, kun niistä on useimmiten maksanut korkeintaan muutaman euron. Aivan pieniä vaatteita en mielelläni osta uusina kaupasta puhtaasti siitä syystä, että ne jäävät kuitenkin todella nopeasti pieniksi, ja hyväkuntoisia käytettyjä vauvanvaatteita on niin paljon ja helposti saatavilla.

 VAUVAN HYGIENIATARVIKKEITA - eli esimerkiksi vaippoja, harsoja, puhdistuspyyhkeitä, hoitovoidetta, talkkia jne. Tämä on vähän sellainen osio, missä sormi on ehkä useiten mennyt suuhun, kun markettien vauvatarvikeosastoilla pyörii. Kaikkea on niin montaa eri sorttia, ettei pian enää edes muista, mitä sieltä lähti alunperin hakemaankaan. Uskoisin kuitenkin, että ihan hyvin alkuun päästään niilläkin tarvikkeilla, joita tähän mennessä olemme osanneet ostaa - kauppaan kuitenkin pääsee nopeasti, jos ja kun jotain huomaakin kaipaavansa. Vaippojen suhteen olemme vieläkin hieman kahden vaiheilla, eli tulemmeko ottamaan kertisten rinnalle myös kestovaipat. Tällä hetkellä meillä on ostettuna siis vain kertisvaippoja.


♥ PINNASÄNKY + VUODEVAATTEITA - pinnasänkynä meillä on Ikeasta ostettu Gulliver. Sänky on minusta ulkonäöltään mukavan simppeli, ja hyvää siinä on myös se, että pohjan saa säädettyä kahdelle eri korkeudelle sekä toisen laidoista kokonaan irti. Vuodevaatteita meillä on pari settiä: äitiyspakkauksesta saatu sekä Ikeasta ostettu. Näitä ehtii hankkia sitten tarpeen mukaan lisää. Lisäksi löytyy patjansuojuksia pari kappaletta sekä unipussi.

♥ KEHTO - ilman kehtoakin varmasti pärjäisi, mutta koska meillä oli mahdollisuus saada suvussa kiertävä perinnekehto, niin se tietysti otettiin ilolla vastaan!

♥ HOITOALUSTA - mietimme pitkään, hankkisimmeko hoitopöydän vai riittäisikö pelkkä hoitoalusta, ja lopulta päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Hoitopöytä on kuitenkin käytössä melko vähän aikaa, joten ajattelimme pärjäävämme ilmankin. Kovapohjainen hoitoalusta löytyi tori.fi:stä neljällä eurolla, joten se ei ole taloudellisestikaan mikään suuri menetys, jos tähän ratkaisuun emme olisikaan tyytyväisiä. Hoitoalustassa hyvää on se, että sen saa säilöttyä pieneen tilaan ja paikkaa vaihdettua helposti tarpeen mukaan.


♥ KANTOLIINA JA -REPPU - meille oli alusta alkaen selvää, että haluamme hankkia kantovälineet vauvalle. Päädyimme sitten ostamaan sekä kantorepun (ja siihen vauvatuen ja jatkopalat) että trikoisen kantoliinan. Sittemmin olen ihastunut myös Tulan rengasliinaan, mutta se nyt ei enää ole hankintalistalla - katsotaan sitten ehkä seuraavan vauvan kohdalla... Näiden käyttöä odotan todella innolla ja suurin odotuksin!

♥ VAUNUT - valintamme kohdistui Brio Smile - yhdistelmävaunuihin. Jännityksellä odotan, vastaavatko nämä vaunut meidän tarpeita ja odotuksia, mutta senhän näkee vasta sitten käytössä. Vaunut ostimme uusina.

♥ SYÖTTÖTUOLI - me ostimme käytettyinä Stokken Tripp Trapp - tuolin ja siihen lisäosana newborn setin. Näin ollen sitteriä emme sitten erikseen aio ainakaan toistaiseksi hankkia, vaan toiveena olisi, että tuo newborn set riittäisi siihen tehtävään aivan hyvin.


♥ MUUTAMA LELU - Sophie la girafe oli minulle aivan ehdoton hankinta! Sen lisäksi meiltä löytyy muutama uniriepu - yksi itse ostettu ja pari lahjaksi saatua. Nämä varmasti riittävät alkuun - on nimittäin vähän sellainen kutina, että vauva tulee saamaan vielä paljon leluja lahjaksikin. Eikä aivan pieni vauva ihan hirveästi lelujen päälle taida ymmärtääkään. 

♥ TUTTI JA TUTTIPULLO - ja varmuuden vuoksi hieman äidinmaidonkorviketta.

♥ KYLPYAMME - tarkoituksenamme oli hankkia Stokken kokoontaitettava FlexiBath - kylpyamme, mutta koska saimme ammeen isovanhemmiltani, niin ei uutta tarvinnutkaan hankkia. Kyseessä on varsinainen retroamme, sillä siinä samassa olen itsekin vauvana kylpenyt! Eiköhän se aja asiansa edelleen vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen.


♥ KEINUTUOLI - no tätäkin ilman pärjäisi, mutta keinutuolin on isoisäni minulle aikoinaan tehnyt, ja nyt monen vuoden jälkeen se pääsee vihdoin taas ansaitsemaansa käyttöön. Veikkaisin, että siinä on hyvä imettää ja nukuttaa vauvaa.

♥ PESUAINEET - itse tykkään hyväntuoksuisista pesu- ja huuhteluaineista, joten vauvapyykkiä varten ostettiin hajusteetonta pesuainetta.

♥ ÄITIYSPAKKAUS - josta löytyy monta muuta tarpeellista pientä asiaa, kuten vauvan hiusharja, hammasharja, kynsisakset ja kuumemittari. Äitiyspakkauksen ihanaa makuupussia olen ajatellut myös vauvan leikki-/köllöttelymatoksi.

Tällaisia nyt siis ainakin jo löytyy! Voi olla, että jotain pientä unohdin mainitakin, mutta ainakin kaikkien niiden isompien juttujen pitäisi olla tässä. Entä miltäs sitten se hankinta-/harkintalista näyttää?

MEILTÄ (EHKÄ) PUUTTUU...

♥ TURVAKAUKALO - meillä ei ole omaa autoa, mutta turvakaukalo pitäisi silti hankkia, sillä äitini asuu lähellä ja meillä on mahdollisuus lainata autoa häneltä.

♥ ITKUHÄLYTIN - mutta minkälainen? Näitäkin tuntuu olevan markkinoilla jos jonkinmoista, mutta uskoisin, että jokin aivan simppeli versio riittää meille varsin hyvin.

KAPALOPUSSI - haluaisin kovasti vauvalle Love To Dream - kapalopussin, josta olen kuullut paljon hyviä kokemuksia. Kapalopussissa vauva saa nukkua luonnollisessa ja turvallisessa asennossa, ja uskoisin sen takaavan paremmat yöunet myös itselleni. Voin nimittäin varsin hyvin kuvitella olevani juuri sellainen äiti, jonka on käytävä jatkuvasti tarkistamassa, että vauva varmasti hengittää nukkuessaan...

♥ IMETYSTARVIKKEITA - kuten imetysliivejä ja -toppeja sekä liivinsuojia nyt ainakin. Rintakumeja sun muita voi toki hankkia sitten, jos niille huomaa olevan tarvetta. Imetystyynyä olen myös kovasti miettinyt, mutta luultavasti hankin sen sitten myöhemmin tarpeen mukaan.

♥ RINTAPUMPPU - moni on tätä suositellut, mutta vielä en ole osannut päättää, tulisiko sen olla manuaalinen vai sähkökäyttöinen. Rintapumpun tarpeellisuuttakin on näin ensikertalaisena hieman vaikea arvioida, joten en myöskään tiedä, kannattaisiko tuo kapistus hankkia jo valmiiksi etukäteen vai ei?

♥ HOITOLAUKKU - olen katsellut Brion hoitolaukkuja nettikirppiksiltä käytettyinä, mutta en ole kuitenkaan vielä aivan vakuuttunut siitä, onko tarpeen hankkia nimenomaan hoitolaukuksi tarkoitettua hoitolaukkua. Ehkäpä jokin ihan tavallinen laukku sopisi siihen tehtävään aivan yhtä hyvin. Mitä sanotte?

♥ MUUTA PIENTÄ - joitakin terveystarvikkeita pikkuiselle, kuten nenäfrida ja vauvalle sopivaa särkylääkettä. Lisäksi vaunuihin ainakin vaunuverhoa ja sadesuojaa, kenties myös pehmeä kantokassi, sillä vaunukoppa itsessään on aika painava kantaa. Tätä "muuta" - listaa voisikin varmaan jatkaa loputtomiin, jos vain haluaisi... Minusta kuitenkin tuntuu, että näillä pääsee jo aika pitkälle, vai olenko unohtanut jotakin aivan tuikitarpeellista?

xoxo Nelli

Vauva-ajan hankinnat - joko alkaa olla valmista?

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Minusta tuntuu, että pikku hiljaa meilläkin aletaan jo olla valmiita ottamaan uusi perheenjäsenemme vastaan. Että vaikka vauva päättäisikin tulla jo ensi tai sitä seuraavalla viikolla, niin ihan hyvin me varmasti pärjättäisiin kaikella tällä, mitä kotoa jo löytyy. Välillä sitä on kyllä meinannut epätoivo iskeä kauppojen lastentarvikeosastoilla seikkaillessa - ja nettikaupoista nyt puhumattakaan. Niissä vasta valikoima onkin päätähuimaava! Näin ensikertalaisena on todella vaikeaa vetää rajaa sen välille, mitä vauvalle on oikeasti tarpeen ja kannattavaa hankkia, ja mitä ilman taas pärjäisi vallan mainiosti. Ja sitten on tietysti ne lukuisat jutut, joita ilman kyllä tietää pärjäävänsä, mutta joita odottava äiti nyt vain haluaa pienokaiselleen ostaa.
Tässä nyt kuitenkin pientä listaa siitä, mitä meiltä vauvaa varten jo löytyy, ja mitä vielä on hankinta- tai ainakin harkintalistalla. Ehkäpä konkarit siellä ruudun toisella puolella osaavat kertoa, mikäli listalta puuttuu jotakin tuikitarpeellista, tai vastaavasti jos niitä turhakkeita on tällä listalla jo aivan liikaa!
MEILTÄ LÖYTYY...


♥ VAATTEITA - aivan varmasti riittävästi niin, että alkuun päästään ainakin. Olemme saaneet paljon vauvanvaatteita lahjaksi ja itse ostetut vaatteet ovat suurimmaksi osaksi kirpputoreilta. Tiedän, että vähemmälläkin määrällä pärjäisi, mutta näin ensiodottajana on ollut välillä vaikea hillitä itseään, kun pikkuiset vauvanvaatteet nyt vain ovat niin suloisia... En kuitenkaan pode huonoa omaatuntoa käytettyinä ostetuista vaatteista, kun niistä on useimmiten maksanut korkeintaan muutaman euron. Aivan pieniä vaatteita en mielelläni osta uusina kaupasta puhtaasti siitä syystä, että ne jäävät kuitenkin todella nopeasti pieniksi, ja hyväkuntoisia käytettyjä vauvanvaatteita on niin paljon ja helposti saatavilla.

 VAUVAN HYGIENIATARVIKKEITA - eli esimerkiksi vaippoja, harsoja, puhdistuspyyhkeitä, hoitovoidetta, talkkia jne. Tämä on vähän sellainen osio, missä sormi on ehkä useiten mennyt suuhun, kun markettien vauvatarvikeosastoilla pyörii. Kaikkea on niin montaa eri sorttia, ettei pian enää edes muista, mitä sieltä lähti alunperin hakemaankaan. Uskoisin kuitenkin, että ihan hyvin alkuun päästään niilläkin tarvikkeilla, joita tähän mennessä olemme osanneet ostaa - kauppaan kuitenkin pääsee nopeasti, jos ja kun jotain huomaakin kaipaavansa. Vaippojen suhteen olemme vieläkin hieman kahden vaiheilla, eli tulemmeko ottamaan kertisten rinnalle myös kestovaipat. Tällä hetkellä meillä on ostettuna siis vain kertisvaippoja.


♥ PINNASÄNKY + VUODEVAATTEITA - pinnasänkynä meillä on Ikeasta ostettu Gulliver. Sänky on minusta ulkonäöltään mukavan simppeli, ja hyvää siinä on myös se, että pohjan saa säädettyä kahdelle eri korkeudelle sekä toisen laidoista kokonaan irti. Vuodevaatteita meillä on pari settiä: äitiyspakkauksesta saatu sekä Ikeasta ostettu. Näitä ehtii hankkia sitten tarpeen mukaan lisää. Lisäksi löytyy patjansuojuksia pari kappaletta sekä unipussi.

♥ KEHTO - ilman kehtoakin varmasti pärjäisi, mutta koska meillä oli mahdollisuus saada suvussa kiertävä perinnekehto, niin se tietysti otettiin ilolla vastaan!

♥ HOITOALUSTA - mietimme pitkään, hankkisimmeko hoitopöydän vai riittäisikö pelkkä hoitoalusta, ja lopulta päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Hoitopöytä on kuitenkin käytössä melko vähän aikaa, joten ajattelimme pärjäävämme ilmankin. Kovapohjainen hoitoalusta löytyi tori.fi:stä neljällä eurolla, joten se ei ole taloudellisestikaan mikään suuri menetys, jos tähän ratkaisuun emme olisikaan tyytyväisiä. Hoitoalustassa hyvää on se, että sen saa säilöttyä pieneen tilaan ja paikkaa vaihdettua helposti tarpeen mukaan.


♥ KANTOLIINA JA -REPPU - meille oli alusta alkaen selvää, että haluamme hankkia kantovälineet vauvalle. Päädyimme sitten ostamaan sekä kantorepun (ja siihen vauvatuen ja jatkopalat) että trikoisen kantoliinan. Sittemmin olen ihastunut myös Tulan rengasliinaan, mutta se nyt ei enää ole hankintalistalla - katsotaan sitten ehkä seuraavan vauvan kohdalla... Näiden käyttöä odotan todella innolla ja suurin odotuksin!

♥ VAUNUT - valintamme kohdistui Brio Smile - yhdistelmävaunuihin. Jännityksellä odotan, vastaavatko nämä vaunut meidän tarpeita ja odotuksia, mutta senhän näkee vasta sitten käytössä. Vaunut ostimme uusina.

♥ SYÖTTÖTUOLI - me ostimme käytettyinä Stokken Tripp Trapp - tuolin ja siihen lisäosana newborn setin. Näin ollen sitteriä emme sitten erikseen aio ainakaan toistaiseksi hankkia, vaan toiveena olisi, että tuo newborn set riittäisi siihen tehtävään aivan hyvin.


♥ MUUTAMA LELU - Sophie la girafe oli minulle aivan ehdoton hankinta! Sen lisäksi meiltä löytyy muutama uniriepu - yksi itse ostettu ja pari lahjaksi saatua. Nämä varmasti riittävät alkuun - on nimittäin vähän sellainen kutina, että vauva tulee saamaan vielä paljon leluja lahjaksikin. Eikä aivan pieni vauva ihan hirveästi lelujen päälle taida ymmärtääkään. 

♥ TUTTI JA TUTTIPULLO - ja varmuuden vuoksi hieman äidinmaidonkorviketta.

♥ KYLPYAMME - tarkoituksenamme oli hankkia Stokken kokoontaitettava FlexiBath - kylpyamme, mutta koska saimme ammeen isovanhemmiltani, niin ei uutta tarvinnutkaan hankkia. Kyseessä on varsinainen retroamme, sillä siinä samassa olen itsekin vauvana kylpenyt! Eiköhän se aja asiansa edelleen vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen.


♥ KEINUTUOLI - no tätäkin ilman pärjäisi, mutta keinutuolin on isoisäni minulle aikoinaan tehnyt, ja nyt monen vuoden jälkeen se pääsee vihdoin taas ansaitsemaansa käyttöön. Veikkaisin, että siinä on hyvä imettää ja nukuttaa vauvaa.

♥ PESUAINEET - itse tykkään hyväntuoksuisista pesu- ja huuhteluaineista, joten vauvapyykkiä varten ostettiin hajusteetonta pesuainetta.

♥ ÄITIYSPAKKAUS - josta löytyy monta muuta tarpeellista pientä asiaa, kuten vauvan hiusharja, hammasharja, kynsisakset ja kuumemittari. Äitiyspakkauksen ihanaa makuupussia olen ajatellut myös vauvan leikki-/köllöttelymatoksi.

Tällaisia nyt siis ainakin jo löytyy! Voi olla, että jotain pientä unohdin mainitakin, mutta ainakin kaikkien niiden isompien juttujen pitäisi olla tässä. Entä miltäs sitten se hankinta-/harkintalista näyttää?

MEILTÄ (EHKÄ) PUUTTUU...

♥ TURVAKAUKALO - meillä ei ole omaa autoa, mutta turvakaukalo pitäisi silti hankkia, sillä äitini asuu lähellä ja meillä on mahdollisuus lainata autoa häneltä.

♥ ITKUHÄLYTIN - mutta minkälainen? Näitäkin tuntuu olevan markkinoilla jos jonkinmoista, mutta uskoisin, että jokin aivan simppeli versio riittää meille varsin hyvin.

KAPALOPUSSI - haluaisin kovasti vauvalle Love To Dream - kapalopussin, josta olen kuullut paljon hyviä kokemuksia. Kapalopussissa vauva saa nukkua luonnollisessa ja turvallisessa asennossa, ja uskoisin sen takaavan paremmat yöunet myös itselleni. Voin nimittäin varsin hyvin kuvitella olevani juuri sellainen äiti, jonka on käytävä jatkuvasti tarkistamassa, että vauva varmasti hengittää nukkuessaan...

♥ IMETYSTARVIKKEITA - kuten imetysliivejä ja -toppeja sekä liivinsuojia nyt ainakin. Rintakumeja sun muita voi toki hankkia sitten, jos niille huomaa olevan tarvetta. Imetystyynyä olen myös kovasti miettinyt, mutta luultavasti hankin sen sitten myöhemmin tarpeen mukaan.

♥ RINTAPUMPPU - moni on tätä suositellut, mutta vielä en ole osannut päättää, tulisiko sen olla manuaalinen vai sähkökäyttöinen. Rintapumpun tarpeellisuuttakin on näin ensikertalaisena hieman vaikea arvioida, joten en myöskään tiedä, kannattaisiko tuo kapistus hankkia jo valmiiksi etukäteen vai ei?

♥ HOITOLAUKKU - olen katsellut Brion hoitolaukkuja nettikirppiksiltä käytettyinä, mutta en ole kuitenkaan vielä aivan vakuuttunut siitä, onko tarpeen hankkia nimenomaan hoitolaukuksi tarkoitettua hoitolaukkua. Ehkäpä jokin ihan tavallinen laukku sopisi siihen tehtävään aivan yhtä hyvin. Mitä sanotte?

♥ MUUTA PIENTÄ - joitakin terveystarvikkeita pikkuiselle, kuten nenäfrida ja vauvalle sopivaa särkylääkettä. Lisäksi vaunuihin ainakin vaunuverhoa ja sadesuojaa, kenties myös pehmeä kantokassi, sillä vaunukoppa itsessään on aika painava kantaa. Tätä "muuta" - listaa voisikin varmaan jatkaa loputtomiin, jos vain haluaisi... Minusta kuitenkin tuntuu, että näillä pääsee jo aika pitkälle, vai olenko unohtanut jotakin aivan tuikitarpeellista?

xoxo Nelli

Viisi viikkoa laskettuun aikaan - ja todennäköisesti vielä vähemmän vauvan todelliseen syntymäpäivään! Hassua, miten vauvan tulo on koko ajan mielessä eikä sitä malttaisi enää millään odottaa, mutta silti ajatus itse synnytyksestä tuntuu vieläkin jotenkin todella absurdilta. En ole ainakaan toistaiseksi osannut pelätäkään sitä. Ajatukseni eivät sen kummemmin ole positiivisia tai negatiivisia, vaan minusta tuntuu, että suhtaudun asiaan turhankin neutraalisti. Pitäisi varmaan yrittää valmistautua tulevaan koitokseen jollakin tapaa henkisestikin! No, ensi viikon ultraa odotellessa, sillä silloin varmaan saadaan tietää enemmän siitä, milloin poju tulee syntymään. Jospa se tästä pikku hiljaa alkaisi konkretisoitua itsellenikin, että minä todella tulen pian synnyttämään pienen ihmisen.

Minulla yksi raskausajan inhottavimpia riesoja ovat olleet rajut nenäverenvuodot. Normaalisti en ehkä kirjoittaisi tällaista asiaa blogissa, mutta nyt on pakko - heikkohermoiset voivat lopettaa lukemisen nyt! Aina ennen tuo vuoto on alkanut kiltisti silloin, kun olen ollut turvallisesti kotona ja vieläpä aina jonkun seurassa. Eilen olin koiran kanssa kävelyllä, kun yhtäkkiä tunsin, miten nenä alkoi vuotaa verta ja arvatkaa vaan, oliko minulla minkäänlaista paperia tai nenäliinaa silloin mukana... Enpä ole hetkeen kokenut mitään yhtä järkyttävää! Olin hetkessä kasvoja, käsiä ja vaatteita myöten yltä päältä veressä, ja yritin viittoa ohi ajavia autoja pysähtymään, jotta saisin edes hieman paperia ja vuodon lakkaamaan. Katu oli vilkas ja autoja meni ohitseni useita, mutta YKSIKÄÄN kuski ei pysähtynyt, vaikka aivan selvästi minut näkivätkin. Lopulta eräs pyöräilevä herrasmies pysähtyi, ja sain tältä hänen ainoan taskusta löytyneen nenäliinansa. Sen jälkeen soitin Kamilille, joka onneksi oli kotona ja lupasi tulla nopeasti pyörällä minua pelastamaan. Istuin erään kirkon pihaan odottamaan pikkuisen nenäliinani kanssa, aivan veressä ja omaa surkeaa oloani itkien. Silloinkin moni ihminen käveli ohitseni, mutta edelleenkään kukaan ei pysähtynyt kysymään, onko kaikki ok. Mielestäni oli aika ilmiselvää, että ei ollut. Eihän tilani nyt oikeasti mitenkään hälyttävän vakava ollut, mutta jos itse näkisin tien varressa viimeisillään raskaana olevan nuoren naisen, joka itkee ja on yltä päältä veressä, niin kyllä minä pitäisin aika itsestään selvänä sitä, että pysähtyisin auttamaan! Onneksi Kamil oli sitten kuitekin melko nopeasti paikalla, auttoi kotiin ja piti huolta, se verenvuoto ei nimittäin ihan hetkessä lakannutkaan. Tällainen voimakas nenäverenvuoto on kyllä todella inhottavaa, mutta enemmän poissa tolaltani olin kuitenkin ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi. Tuli sellainen olo, että mitä jos oikeasti tapahtuisi jotain vakavaa, eikä todellakaan voi luottaa siihen, että saisi apua. Sen verran kokemuksesta traumatisoiduin, että nyt en kyllä enää poistu kotoa ilman nenäliinapakettia!

Että sellainen päivä eilen... Eilen tosiaan alkoi myös virallisesti minun äitiyslomani! Olenhan tässä ollut jo kaksi kuukautta ensin sairauslomalla ja sitten kesälomalla, joten kauheasti erilaiselta ei tämä uusi status tunnu, mutta ihan mukavaa silti olla mammalomalainen. Saisi nyt vain tämän viikon jotenkin nopeasti kulumaan! Muuten ei mitään uutta ja ihmeellistä kuulu, samanlaista kärvistelyä ja odottelua nämä viimeiset viikot tuntuvat olevan. Vaikka fyysinen olo käy koko ajan hankalammaksi ja haluaisi vain jo sen vauvan mahasta syliinsä, niin mieli on kuitenkin positiivinen. Reippaasti voiton puolella tässä jo ollaan ja loppujen lopuksi kaikki on mennyt paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan!

xoxo Nelli

Raskausviikko 35+0

tiistai 26. toukokuuta 2015


Viisi viikkoa laskettuun aikaan - ja todennäköisesti vielä vähemmän vauvan todelliseen syntymäpäivään! Hassua, miten vauvan tulo on koko ajan mielessä eikä sitä malttaisi enää millään odottaa, mutta silti ajatus itse synnytyksestä tuntuu vieläkin jotenkin todella absurdilta. En ole ainakaan toistaiseksi osannut pelätäkään sitä. Ajatukseni eivät sen kummemmin ole positiivisia tai negatiivisia, vaan minusta tuntuu, että suhtaudun asiaan turhankin neutraalisti. Pitäisi varmaan yrittää valmistautua tulevaan koitokseen jollakin tapaa henkisestikin! No, ensi viikon ultraa odotellessa, sillä silloin varmaan saadaan tietää enemmän siitä, milloin poju tulee syntymään. Jospa se tästä pikku hiljaa alkaisi konkretisoitua itsellenikin, että minä todella tulen pian synnyttämään pienen ihmisen.

Minulla yksi raskausajan inhottavimpia riesoja ovat olleet rajut nenäverenvuodot. Normaalisti en ehkä kirjoittaisi tällaista asiaa blogissa, mutta nyt on pakko - heikkohermoiset voivat lopettaa lukemisen nyt! Aina ennen tuo vuoto on alkanut kiltisti silloin, kun olen ollut turvallisesti kotona ja vieläpä aina jonkun seurassa. Eilen olin koiran kanssa kävelyllä, kun yhtäkkiä tunsin, miten nenä alkoi vuotaa verta ja arvatkaa vaan, oliko minulla minkäänlaista paperia tai nenäliinaa silloin mukana... Enpä ole hetkeen kokenut mitään yhtä järkyttävää! Olin hetkessä kasvoja, käsiä ja vaatteita myöten yltä päältä veressä, ja yritin viittoa ohi ajavia autoja pysähtymään, jotta saisin edes hieman paperia ja vuodon lakkaamaan. Katu oli vilkas ja autoja meni ohitseni useita, mutta YKSIKÄÄN kuski ei pysähtynyt, vaikka aivan selvästi minut näkivätkin. Lopulta eräs pyöräilevä herrasmies pysähtyi, ja sain tältä hänen ainoan taskusta löytyneen nenäliinansa. Sen jälkeen soitin Kamilille, joka onneksi oli kotona ja lupasi tulla nopeasti pyörällä minua pelastamaan. Istuin erään kirkon pihaan odottamaan pikkuisen nenäliinani kanssa, aivan veressä ja omaa surkeaa oloani itkien. Silloinkin moni ihminen käveli ohitseni, mutta edelleenkään kukaan ei pysähtynyt kysymään, onko kaikki ok. Mielestäni oli aika ilmiselvää, että ei ollut. Eihän tilani nyt oikeasti mitenkään hälyttävän vakava ollut, mutta jos itse näkisin tien varressa viimeisillään raskaana olevan nuoren naisen, joka itkee ja on yltä päältä veressä, niin kyllä minä pitäisin aika itsestään selvänä sitä, että pysähtyisin auttamaan! Onneksi Kamil oli sitten kuitekin melko nopeasti paikalla, auttoi kotiin ja piti huolta, se verenvuoto ei nimittäin ihan hetkessä lakannutkaan. Tällainen voimakas nenäverenvuoto on kyllä todella inhottavaa, mutta enemmän poissa tolaltani olin kuitenkin ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi. Tuli sellainen olo, että mitä jos oikeasti tapahtuisi jotain vakavaa, eikä todellakaan voi luottaa siihen, että saisi apua. Sen verran kokemuksesta traumatisoiduin, että nyt en kyllä enää poistu kotoa ilman nenäliinapakettia!

Että sellainen päivä eilen... Eilen tosiaan alkoi myös virallisesti minun äitiyslomani! Olenhan tässä ollut jo kaksi kuukautta ensin sairauslomalla ja sitten kesälomalla, joten kauheasti erilaiselta ei tämä uusi status tunnu, mutta ihan mukavaa silti olla mammalomalainen. Saisi nyt vain tämän viikon jotenkin nopeasti kulumaan! Muuten ei mitään uutta ja ihmeellistä kuulu, samanlaista kärvistelyä ja odottelua nämä viimeiset viikot tuntuvat olevan. Vaikka fyysinen olo käy koko ajan hankalammaksi ja haluaisi vain jo sen vauvan mahasta syliinsä, niin mieli on kuitenkin positiivinen. Reippaasti voiton puolella tässä jo ollaan ja loppujen lopuksi kaikki on mennyt paremmin kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan!

xoxo Nelli
Viikonloppu on ollut aika luksusta, kun Kamil tuli tällä kertaa poikkeuksellisesti Helsingistä tänne kotiin jo lauantaiaamuna. Tavallisesti kun olen saanut odottaa toista sunnuntai-iltaan asti eikä viikonloputkaan sitten ole tuntunuut oikein viikonlopuilta. Nyt ollaankin sitten otettu kaikki irti tästä harvinaisesta yhteisestä viikonlopusta! Tekemistä ja suunnitelmia on ollut sopivasti, mutta ei liikaa - aikaa on jäänyt ihan vain rentoon oleiluunkin. Olen  niin onnellinen siitä, että tätä tylsää "kaukosuhdetta" on näillä näkymin jäljellä enää vain ensi viikko, ja sitten saan tuon miekkosen kokonaan tänne kanssani! Ajatuksenani oli koostaa tästä sunnuntaipäivästä sellainen perinteinen päivä kuvina - postaus, mutta kamera taisi unohtua vähän turhankin usein jonnekin taka-alalle, kun piti keskittyä kaikkeen muuhun olennaiseen. Tässä kuitenkin joitakin parhaita paloja tältä päivältä!


Päivä lähti käyntiin kahvin ja aamupuuron voimalla. En itse ole kummoinenkaan puuronkeittäjä, mutta Kamilista on Suomeen muuton jälkeen kuoriutunut varsinainen puuroguru. Tämän aamun versiossa oli puolukoita ja banaania, ja yhdistelmä kaikessa yksinkertaisuudessaan oli ihan superherkullinen! Aamupalan jälkeen, juuri kun oltiin saatu pöytä siivottua ja tiskit tiskattua, kävi serkkuni tuomassa meille suvussani kiertävän isoisäni tekemän perintökehdon. Siitä lisää vielä myöhemmin - nyt sydän vain meinaa pakahtua, kun katselen keskellä olohuonetta seisovaa tyhjää kehtoa ja kuvittelen meidän pikkuisen siihen vuorostaan nukkumaan. Ihan pian!


Minä lakkasin kynnet pirteän oransseiksi ja lakan kuivumista odotellessa lueskeltiin yhdessä sohvalla uusinta Divaania. Uudessa kodissa ihanaa on se, että mahdollisuuksia on niin paljon. Meidän koti on nyt jo mielestäni ihana ja meidän näköisemme, mutta kyllähän täällä on vielä paljon tilaa kaikenlaiselle hienosäädölle ja varsinaiselle sisustamiselle. Onneksi ei ole mikään kiire, vaan koti saakin rauhassa rakentua pala palalta valmiimmaksi. Sohvalla lööbailessamme Lalka vahti pihapiirin tapahtumia parvekkeelta käsin ja kävi aina välillä kurkistelemassa meitä sellaisella ilmeellä, että jokohan olisi uloslähdön aika...



Lämpöasteita saisi minun puolestani olla kyllä jo ainakin kymmenen lisää, mutta ihanaa tämä auringonpaiste on silti! Ulkona ainakin tuoksuu jo kesä. Tällä vuodenajalla on kyllä niin suuri vaikutus omaan mielialaan, kaikki tuntuu aina niin paljon kevyemmältä ja huolettomammalta kesällä. Me kuljeskeltiin läheisessä kauniissa puistossa nuuskimassa vastaleikatun nurmikon huumaavaa tuoksua ja minä yritin ottaa kesäisiä kuvia Lalkasta, jota kuitenkin kiinnosti voikukkien ja ruohon syöminen poseerausta enemmän.




Kotimatkamme puolestaan kulki pitkin tällaista ihanaa järvenrantaa. Tuntuu, että toistelen tätä kyllästymiseen asti, mutta tunnen itseni vieläkin maailman onnekkaimmaksi, kun saan asua käytännössä järven rannalla! Mikään ei oikeasti ole parempaa kuin tällainen maisema. Onnellista on myös se, että vaikka olo tämän mahan kanssa alkaakin olla hieman hankala, niin olen silti jaksanut ulkoilla paljon. Olisi tosi sääli, jos joutuisi vain jumittamaan sisällä kun ilma on tällainen. 


Ulkoilun jälkeen tehtiin lounaaksi kalakeittoa ja sitten eräs ystäväpariskuntamme kävi meillä kylässä. Saimme lainaan porakoneen, ja tarkoitus olikin tänä iltana saada laitettua vihdoin parit hyllyt ja peilit seinille. Kohdattiin kuitenkin muutamia teknisiä ongelmia tämän suunnitelman toteutuksessa, ja päätettiin suosiolla jättää homma toiseen päivään... Sen sijaan kokosimme sitten vihdoin monta viikkoa pahvilaatikoissa seisseet vaunut valmiiksi! Minä sain päänsärkyä jo pelkästä ohjevihkosen selailusta, mutta onneksi Kamililla riitti taidot ja kärsivällisyys homman loppuunsaattamiseen. Vaunuviidakossa aikamme seikkailtuamme päädyimme siis noihin Brio Smile - yhdistelmävaunuihin. Olen kuullut ja lukenut niistä paljon hyviä kokemuksia, mutta toisaalta jonkin verran puutteitakin niistä joidenkin käyttäjien mukaan löytyy. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten nämä vaunut tulevat meidän käytössämme pärjäämään!


Loppuillan suunnitelmia tässä demonstroi Lalka. Kamil lähti saunaan, mutta minä en enää supistusten vuoksi sinne uskalla, vaikka kipeän selän takia olisikin ihana päästä saunan lämpöön rentoutumaan. Nyt sitten makoilen sohvalla lämpimän vehnätyynyn kanssa ja lueskelen lempiblogeihin tulleita kirjoituksia viikonlopun varrelta. Mieli on keveä ja onnellinen. Ja tänään oli muuten minun viimeinen kesälomapäiväni - huomenna statukseni muuttuukin sitten virallisesti mammalomalaiseksi!   

xoxo Nelli

Sunnuntaipaloja

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Viikonloppu on ollut aika luksusta, kun Kamil tuli tällä kertaa poikkeuksellisesti Helsingistä tänne kotiin jo lauantaiaamuna. Tavallisesti kun olen saanut odottaa toista sunnuntai-iltaan asti eikä viikonloputkaan sitten ole tuntunuut oikein viikonlopuilta. Nyt ollaankin sitten otettu kaikki irti tästä harvinaisesta yhteisestä viikonlopusta! Tekemistä ja suunnitelmia on ollut sopivasti, mutta ei liikaa - aikaa on jäänyt ihan vain rentoon oleiluunkin. Olen  niin onnellinen siitä, että tätä tylsää "kaukosuhdetta" on näillä näkymin jäljellä enää vain ensi viikko, ja sitten saan tuon miekkosen kokonaan tänne kanssani! Ajatuksenani oli koostaa tästä sunnuntaipäivästä sellainen perinteinen päivä kuvina - postaus, mutta kamera taisi unohtua vähän turhankin usein jonnekin taka-alalle, kun piti keskittyä kaikkeen muuhun olennaiseen. Tässä kuitenkin joitakin parhaita paloja tältä päivältä!


Päivä lähti käyntiin kahvin ja aamupuuron voimalla. En itse ole kummoinenkaan puuronkeittäjä, mutta Kamilista on Suomeen muuton jälkeen kuoriutunut varsinainen puuroguru. Tämän aamun versiossa oli puolukoita ja banaania, ja yhdistelmä kaikessa yksinkertaisuudessaan oli ihan superherkullinen! Aamupalan jälkeen, juuri kun oltiin saatu pöytä siivottua ja tiskit tiskattua, kävi serkkuni tuomassa meille suvussani kiertävän isoisäni tekemän perintökehdon. Siitä lisää vielä myöhemmin - nyt sydän vain meinaa pakahtua, kun katselen keskellä olohuonetta seisovaa tyhjää kehtoa ja kuvittelen meidän pikkuisen siihen vuorostaan nukkumaan. Ihan pian!


Minä lakkasin kynnet pirteän oransseiksi ja lakan kuivumista odotellessa lueskeltiin yhdessä sohvalla uusinta Divaania. Uudessa kodissa ihanaa on se, että mahdollisuuksia on niin paljon. Meidän koti on nyt jo mielestäni ihana ja meidän näköisemme, mutta kyllähän täällä on vielä paljon tilaa kaikenlaiselle hienosäädölle ja varsinaiselle sisustamiselle. Onneksi ei ole mikään kiire, vaan koti saakin rauhassa rakentua pala palalta valmiimmaksi. Sohvalla lööbailessamme Lalka vahti pihapiirin tapahtumia parvekkeelta käsin ja kävi aina välillä kurkistelemassa meitä sellaisella ilmeellä, että jokohan olisi uloslähdön aika...



Lämpöasteita saisi minun puolestani olla kyllä jo ainakin kymmenen lisää, mutta ihanaa tämä auringonpaiste on silti! Ulkona ainakin tuoksuu jo kesä. Tällä vuodenajalla on kyllä niin suuri vaikutus omaan mielialaan, kaikki tuntuu aina niin paljon kevyemmältä ja huolettomammalta kesällä. Me kuljeskeltiin läheisessä kauniissa puistossa nuuskimassa vastaleikatun nurmikon huumaavaa tuoksua ja minä yritin ottaa kesäisiä kuvia Lalkasta, jota kuitenkin kiinnosti voikukkien ja ruohon syöminen poseerausta enemmän.




Kotimatkamme puolestaan kulki pitkin tällaista ihanaa järvenrantaa. Tuntuu, että toistelen tätä kyllästymiseen asti, mutta tunnen itseni vieläkin maailman onnekkaimmaksi, kun saan asua käytännössä järven rannalla! Mikään ei oikeasti ole parempaa kuin tällainen maisema. Onnellista on myös se, että vaikka olo tämän mahan kanssa alkaakin olla hieman hankala, niin olen silti jaksanut ulkoilla paljon. Olisi tosi sääli, jos joutuisi vain jumittamaan sisällä kun ilma on tällainen. 


Ulkoilun jälkeen tehtiin lounaaksi kalakeittoa ja sitten eräs ystäväpariskuntamme kävi meillä kylässä. Saimme lainaan porakoneen, ja tarkoitus olikin tänä iltana saada laitettua vihdoin parit hyllyt ja peilit seinille. Kohdattiin kuitenkin muutamia teknisiä ongelmia tämän suunnitelman toteutuksessa, ja päätettiin suosiolla jättää homma toiseen päivään... Sen sijaan kokosimme sitten vihdoin monta viikkoa pahvilaatikoissa seisseet vaunut valmiiksi! Minä sain päänsärkyä jo pelkästä ohjevihkosen selailusta, mutta onneksi Kamililla riitti taidot ja kärsivällisyys homman loppuunsaattamiseen. Vaunuviidakossa aikamme seikkailtuamme päädyimme siis noihin Brio Smile - yhdistelmävaunuihin. Olen kuullut ja lukenut niistä paljon hyviä kokemuksia, mutta toisaalta jonkin verran puutteitakin niistä joidenkin käyttäjien mukaan löytyy. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten nämä vaunut tulevat meidän käytössämme pärjäämään!


Loppuillan suunnitelmia tässä demonstroi Lalka. Kamil lähti saunaan, mutta minä en enää supistusten vuoksi sinne uskalla, vaikka kipeän selän takia olisikin ihana päästä saunan lämpöön rentoutumaan. Nyt sitten makoilen sohvalla lämpimän vehnätyynyn kanssa ja lueskelen lempiblogeihin tulleita kirjoituksia viikonlopun varrelta. Mieli on keveä ja onnellinen. Ja tänään oli muuten minun viimeinen kesälomapäiväni - huomenna statukseni muuttuukin sitten virallisesti mammalomalaiseksi!   

xoxo Nelli
Nyt seuraakin vihdoin ensimmäinen varsinainen postaus meidän vauva-ajan hankinnoistamme, näitä kun on nimittäin toivottukin! Kirppiksiltä ostettuja vauvanvaatteita olen kyllä esitellyt, mutta toistaiseksi vaatekiintiömme alkaa olla täynnä, joten nyt olisi sitten vuorossa eräs hieman isompi hankinta: syöttötuoli. 
En ole pitänyt mitään kiirettä syöttötuolin hankinnan kanssa, sillä eihän vauva siinä vielä ihan hetkeen tulisi istumaan. Alunperin meidän oli tarkoitus hankkia sellainen aivan perinteinen, puinen syöttötuoli - tiedättehän, sellainen joita on yleensä jokaisessa kahvilassa ja huoltoasemalla. Yksinkertainen ja sopivan retro syöttötuoli tuntui miellyttävän kaikkein eniten omaa silmääni, enkä esimerkiksi oikein lämmennyt Stokken Tripp Trapp - tuolin ulkonäölle. Jossain vaiheessa kuitenkin tuon haluamani klassikkotuolin tukevuus erityisesti alkoi mietityttämään, ja samoihin aikoihin kuulin ensi kertaa Tripp Trappiin sopivasta newborn - lisäosasta, ja niin vain pikku hiljaa Stokken tuoli alkoikin tuntua yhä potentiaalisemmalta syöttötuolivaihtoehdolta meille.
Stokken tuolit kaikkine lisävarusteineen ovat melkoisen kalliita, vaikka toki itse tuolin käyttöikä onkin todella pitkä. Pelkkä tuoli uutena kustantaa n. 150-200 euroa, liikkeestä ja tarjouksista riippuen. Päätimme siis etsiä tuolia ja lisäosia käytettyinä, ja aika hyvä tuuri siinä sitten kävikin, kun jo viikon päästä ostopäätöksestä olinkin löytänyt sekä tuolin baby setillä että newborn setin sopuhintaan ja hyväkuntoisina tori.fi:stä! Sekä itse tuoleja että erityisesti lyhyen käyttöikänsä vuoksi lisäosia löytyy niin torista kuin huuto.netistäkin yleensä varsin hyvin, mutta ongelma onkin useimmiten löytää järkevästi hinnoiteltu ja oikeanvärinen tuoli ilman kamalia lommoja ja naarmuja - ja vielä sellaisen kohtuullisen etäisyyden päästä, että sitä on kannattavaa lähteä noutamaankin. Että sinänsä varsin hyvä mäihä meillä kävi, kun molempien kohdalla toteutuivat kaikki nämä kriteerit!


Itse tuolin suhteen meillä hakusessa oli joko valkoinen tai pähkinänruskea tuoli, sillä ne sopivat kaikkein parhaiten sisustukseemme. Lopulta meille päätyi tuo pähkinänruskea versio, ja olen siihen kyllä varsin tyytyväinen. Uskoisin, että tummanruskeassa tuolissa naarmut ja kulumat eivät näy aivan yhtä helposti kuin valkoisessa tuolissa. Olen ainakin lukenut Tripp Trappista sellaisia kokemuksia, että esimerkiksi maali irtoilisi helposti, kun tuolia tulee pyyhittyä rätillä niin usein. Tämä meidän ostamamme tuoli on ainakin pysynyt erinomaisessa kunnossa! Kaupan päälle tuoliin saimme vielä tuon baby setin eli sen varsinaisen "syöttötuoli-lisäosan". Settiin kuuluu selkänoja ja turvakaari, ja sitä lapsi siis voi alkaa käyttämään siinä vaiheessa, kun hän osaa istua itse. Uutena vauvasetti maksaisi noin 50 euroa, ja lisäksi siihen on saatavilla erikseen ostettavia pehmusteita noin neljänkympin hintaan. Meille koko tämä paketti tuli nyt käytettynä hankittuna kustantamaan 140 euroa, kun uutena hinnaksi muodostuisi noin 300 euroa.  


Ja sitten se newborn set, joka oikeastaan on syypää siihen, mikä sai minut ihan alunperin lämpenemään koko Tripp Trapp - tuolille! Tiedostan kyllä kaukalon melko lyhyen käyttöiän (0-6 kk, max 9kg asti) suhteessa sen hintaan (uutena n. 90e), mutta nyt meidän ei toisaalta tarvitse ostaa erikseen tavallista sitteriä. Ajattelen, että koiraperheessä meille on kätevämpää, kun vauva voi hengailla hieman lattiatasoa ylempänä - etenkin kun tuo meidän pentumme on tosiaan vielä melkoisen riehakas tapaus. Kaukaloa voi kuitenkin halutessaan käyttää myös lattialla tavallisen sitterin tapaan, ja siihen saa kiinni lelukaaren vauvaa viihdyttämään. En kuitenkaan usko, että vauvaa tullaan hirveästi sitterissä pitämään jos lattiatasolla halutaan olla, vaan ennemmin hän saa sitten oleilla pehmusteen päällä lattialla ollessaan. Käsittääkseni vauvaa kun ei edes suositella pidettävän kovin pitkiä aikoja sitterissä? Minusta on kuitenin mukavaa, että meidän vanhempien syödessä voi vauvakin "istua" pöydän ääressä meidän kanssamme sen sijaan, että olisi toisen meistä sylissä tai sitterissä lattialla (tai pöydän päällä!). Tämä newborn set on varmasti sellainen, jota ilmankin pärjäisi, mutta tosiaan minusta se vaikuttaa meille sopivalta ja elämää helpottavalta hankinnalta. 
Nyt kun olen tuota Stokkea tässä kotona muutaman päivän katsellut, niin eihän se lainkaan hassummalta enää näytäkään. Ulkonäköpuoli siis on ainakin kunnossa ja toivotaan, että tuoli lisävarusteineen vastaa odotuksia myös käytössä. Siitä lisää sitten myöhemmin, kun käyttökokemusta on ensin hieman saatu! Löytyykö ruudun sieltä puolelta positiivisia tai negatiivisia kokemuksia tästä tuolista - ja erityisesti tuosta mielipiteitä jakavasta newborn setistä? 

xoxo Nelli

Stokke Tripp Trapp & newborn set

lauantai 23. toukokuuta 2015

Nyt seuraakin vihdoin ensimmäinen varsinainen postaus meidän vauva-ajan hankinnoistamme, näitä kun on nimittäin toivottukin! Kirppiksiltä ostettuja vauvanvaatteita olen kyllä esitellyt, mutta toistaiseksi vaatekiintiömme alkaa olla täynnä, joten nyt olisi sitten vuorossa eräs hieman isompi hankinta: syöttötuoli. 
En ole pitänyt mitään kiirettä syöttötuolin hankinnan kanssa, sillä eihän vauva siinä vielä ihan hetkeen tulisi istumaan. Alunperin meidän oli tarkoitus hankkia sellainen aivan perinteinen, puinen syöttötuoli - tiedättehän, sellainen joita on yleensä jokaisessa kahvilassa ja huoltoasemalla. Yksinkertainen ja sopivan retro syöttötuoli tuntui miellyttävän kaikkein eniten omaa silmääni, enkä esimerkiksi oikein lämmennyt Stokken Tripp Trapp - tuolin ulkonäölle. Jossain vaiheessa kuitenkin tuon haluamani klassikkotuolin tukevuus erityisesti alkoi mietityttämään, ja samoihin aikoihin kuulin ensi kertaa Tripp Trappiin sopivasta newborn - lisäosasta, ja niin vain pikku hiljaa Stokken tuoli alkoikin tuntua yhä potentiaalisemmalta syöttötuolivaihtoehdolta meille.
Stokken tuolit kaikkine lisävarusteineen ovat melkoisen kalliita, vaikka toki itse tuolin käyttöikä onkin todella pitkä. Pelkkä tuoli uutena kustantaa n. 150-200 euroa, liikkeestä ja tarjouksista riippuen. Päätimme siis etsiä tuolia ja lisäosia käytettyinä, ja aika hyvä tuuri siinä sitten kävikin, kun jo viikon päästä ostopäätöksestä olinkin löytänyt sekä tuolin baby setillä että newborn setin sopuhintaan ja hyväkuntoisina tori.fi:stä! Sekä itse tuoleja että erityisesti lyhyen käyttöikänsä vuoksi lisäosia löytyy niin torista kuin huuto.netistäkin yleensä varsin hyvin, mutta ongelma onkin useimmiten löytää järkevästi hinnoiteltu ja oikeanvärinen tuoli ilman kamalia lommoja ja naarmuja - ja vielä sellaisen kohtuullisen etäisyyden päästä, että sitä on kannattavaa lähteä noutamaankin. Että sinänsä varsin hyvä mäihä meillä kävi, kun molempien kohdalla toteutuivat kaikki nämä kriteerit!


Itse tuolin suhteen meillä hakusessa oli joko valkoinen tai pähkinänruskea tuoli, sillä ne sopivat kaikkein parhaiten sisustukseemme. Lopulta meille päätyi tuo pähkinänruskea versio, ja olen siihen kyllä varsin tyytyväinen. Uskoisin, että tummanruskeassa tuolissa naarmut ja kulumat eivät näy aivan yhtä helposti kuin valkoisessa tuolissa. Olen ainakin lukenut Tripp Trappista sellaisia kokemuksia, että esimerkiksi maali irtoilisi helposti, kun tuolia tulee pyyhittyä rätillä niin usein. Tämä meidän ostamamme tuoli on ainakin pysynyt erinomaisessa kunnossa! Kaupan päälle tuoliin saimme vielä tuon baby setin eli sen varsinaisen "syöttötuoli-lisäosan". Settiin kuuluu selkänoja ja turvakaari, ja sitä lapsi siis voi alkaa käyttämään siinä vaiheessa, kun hän osaa istua itse. Uutena vauvasetti maksaisi noin 50 euroa, ja lisäksi siihen on saatavilla erikseen ostettavia pehmusteita noin neljänkympin hintaan. Meille koko tämä paketti tuli nyt käytettynä hankittuna kustantamaan 140 euroa, kun uutena hinnaksi muodostuisi noin 300 euroa.  


Ja sitten se newborn set, joka oikeastaan on syypää siihen, mikä sai minut ihan alunperin lämpenemään koko Tripp Trapp - tuolille! Tiedostan kyllä kaukalon melko lyhyen käyttöiän (0-6 kk, max 9kg asti) suhteessa sen hintaan (uutena n. 90e), mutta nyt meidän ei toisaalta tarvitse ostaa erikseen tavallista sitteriä. Ajattelen, että koiraperheessä meille on kätevämpää, kun vauva voi hengailla hieman lattiatasoa ylempänä - etenkin kun tuo meidän pentumme on tosiaan vielä melkoisen riehakas tapaus. Kaukaloa voi kuitenkin halutessaan käyttää myös lattialla tavallisen sitterin tapaan, ja siihen saa kiinni lelukaaren vauvaa viihdyttämään. En kuitenkaan usko, että vauvaa tullaan hirveästi sitterissä pitämään jos lattiatasolla halutaan olla, vaan ennemmin hän saa sitten oleilla pehmusteen päällä lattialla ollessaan. Käsittääkseni vauvaa kun ei edes suositella pidettävän kovin pitkiä aikoja sitterissä? Minusta on kuitenin mukavaa, että meidän vanhempien syödessä voi vauvakin "istua" pöydän ääressä meidän kanssamme sen sijaan, että olisi toisen meistä sylissä tai sitterissä lattialla (tai pöydän päällä!). Tämä newborn set on varmasti sellainen, jota ilmankin pärjäisi, mutta tosiaan minusta se vaikuttaa meille sopivalta ja elämää helpottavalta hankinnalta. 
Nyt kun olen tuota Stokkea tässä kotona muutaman päivän katsellut, niin eihän se lainkaan hassummalta enää näytäkään. Ulkonäköpuoli siis on ainakin kunnossa ja toivotaan, että tuoli lisävarusteineen vastaa odotuksia myös käytössä. Siitä lisää sitten myöhemmin, kun käyttökokemusta on ensin hieman saatu! Löytyykö ruudun sieltä puolelta positiivisia tai negatiivisia kokemuksia tästä tuolista - ja erityisesti tuosta mielipiteitä jakavasta newborn setistä? 

xoxo Nelli

Niinhän siinä sitten kävi, että viimeiset raskausviikot ja hormonit saivat tämänkin odottajan pään kääntymään. Minun ei nimittäin ollut tarkoitus koota Kamilille isyyspakkausta - ei, vaikka olenkin usein monissa blogeissa ihastellut isyyspakkauksia, joita äidit ovat puolisoilleen rakkaudella väkertäneet. Koska kuitenkin rakastan yllätyksiä, niin päätin minäkin luopua lopulta typeristä periaatteistani - eli siitä, että isän on ihan turha odottaa saavansa mitään isyyspakkausta, koska eihän äitiyspakkauskaan ole oikeasti mitenkään pelkästään äidille osoitettu juttu. Vanhemmuuspakkaus se ennemminkin on, tai vauvapakkaus. Pääni on onneksi kuitenkin sen verran tässä pehmentynyt ja tulin lopulta siihen lopputulokseen, että ehkä ihan kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti, ja niinpä viime viikonloppuna Kamilin poissaollessa (tavallaan hetken mielijohteesta) minäkin kokosin oman isyyspakkauksen tälle tulevalle isälle. Kun Kamil sitten sunnuntai-iltana tuli kotiin, ja minä tyynesti ilmoitin, että hänelle oli tullut "joku paketti", joka nyt oli makuuhuoneessa odottamassa, niin olihan se yllätys miehelle aika suuri! Olin nimittäin myös ehtinyt jo etukäteen paasata Kamilille siitä, että mitään isyyspakkausta ei sitten ole tulossa. Näin jälkeen päin ajateltuna tuntuu typerältä, sillä eihän Kamil nyt mitenkään olisi edes sellaista odottanut saavansa... Jos äitiyspakkauskin on ei-suomalaiselle uusi asia, niin tuskinpa tällä oli tietoa mistään itse tehdyistä isyyspakkauksistakaan. Joka tapauksessa, paketin kokoaminen oli hauskaa puuhaa, vaikka sen teinkin nopealla aikataululla yhden viikonlopun aikana. Kivointa (ja aikaa vievintä) oli itse paketin suunnittelu, minä kun rakastan kaikkea tällaista hölmöä askartelua! (Huomatkaa taidokas vauvan nimen sensurointi....)



Ehkä suurin syy siihen, miksi isyyspakkauksen sitten lopulta kuitenkin päädyin tekemään, on tämä meidän tämän hetkinen hieman hankala elämäntilanteemme. Eli se, että Kamil on vielä töissä Helsingissä, ja viettää vain muutaman päivän viikossa kanssani täällä Tampereella. Vaikka yksin olo ja toisesta erossa oleminen ei ole helppoa minullekaan, viimeisillään raskaana olevalle naiselle, niin eipä Kamilkaan tästä tilanteesta nauti. Kahden kaupungin välissä sahaaminen on väsyttävää ja työpäivät Helsingissä pitkiä. Kuitenkin hän on ollut nyt - ja ihan koko tämän raskauden ajan - tukenani niin hienosti, että halusin jonkun tällaisen pienen yllätyksen toiselle keksiä. Sen verran noissa typerissä periaatteissani kuitenkin pysyin, että tämä isyyspakkaus on nimenomaan isyyspakkaus vauvan ja isän yhteisiä hetkiä ajatellen, eikä vain hemmottelupaketti tulevalle isälle. Niinpä tästä pakkauksesta ei löydy videopelejä, viskipulloja eikä vapaudut vastuusta - kortteja, vaan ennemminkin kaikenlaista käytännöllistä vauvaan liittyvää tavaraa. Suurella rakkaudella paketti silti on koottu ja näytti myös olevan saajalleen erittäin mieluinen yllätys! 

Mitä sieltä paketista sitten paljastuikaan? Olin jakanut isyyspakkauksen tavallaan kuuteen osioon, ja tältä se sisältö sitten näytti:


1. Kiireisiin aamuihin

pikakahvia
sitruunapastilleja
proteiinipatukoita

Kun ei ole aikaa keittää kunnon kahvia ja syödä aamupalaa - hampaiden harjauksesta puhumattakaan.


2. Pitkiin öihin

energiajuomaa
suklaata
tutteja

Kun vauva valvottaa öisin ja lisäenergiaa kaivataan.


3. Ruokailuhetkiin

tuttipullo
äidinmaidonkorviketta
kuolalappu

Kun vauvalla on nälkä, mutta tissit eivät ole paikalla.

4. Yhteisiin harrastuksiin

uimavaippoja
vauvaöljyä
Kamil on kova uimaan, joten vauvauinnista todennäköisesti tulee isän ja pojan yhteinen harrastus.

5. Hoitohetkiin

harsoja
hoitovoide

Vaipanvaihtoon ja vauvanhoitoon.


6. Söpöilyyn

  apinavaatteet vauvalle
banaanishortsit isälle
apina-unilelu

Kun tyypit haluavat olla ihan extrasöpöjä yhdessä.


Sellainen paketti siis! Ei mitenkään massiivinen, mutta mielestäni juuri sopiva. Olisihan minulla vaikka mitä muitakin ideoita ollut, mutta en ehtinyt netistä mitään tilaamaan kun aikaa oli niin rajoitetusti, ja toisaalta halusin pitää budjetinkin maltillisena. Vähän jäin miettimään, olisiko pitänyt laittaa muutama ihan vain isälle tarkoitettu juttu enemmän, mutta hyvin näytti kelpaavan näinkin! Kamilin suosikkijuttu paketista oli nuo vaatteet - meillä on sellainen hölmö juttu, että Kamil kutsuu minua pupuksi ja hän sitten puolestaan on se apina. Löysin tuon apina-setin ja banaanishortsit aivan sattumalta H&M:stä, aikamoinen tuuri! 

Mitä mieltä siellä ollaan isyyspakkauksista - turhaa vai ei?

xoxo Nelli

Isyyspakkaus 2015

torstai 21. toukokuuta 2015


Niinhän siinä sitten kävi, että viimeiset raskausviikot ja hormonit saivat tämänkin odottajan pään kääntymään. Minun ei nimittäin ollut tarkoitus koota Kamilille isyyspakkausta - ei, vaikka olenkin usein monissa blogeissa ihastellut isyyspakkauksia, joita äidit ovat puolisoilleen rakkaudella väkertäneet. Koska kuitenkin rakastan yllätyksiä, niin päätin minäkin luopua lopulta typeristä periaatteistani - eli siitä, että isän on ihan turha odottaa saavansa mitään isyyspakkausta, koska eihän äitiyspakkauskaan ole oikeasti mitenkään pelkästään äidille osoitettu juttu. Vanhemmuuspakkaus se ennemminkin on, tai vauvapakkaus. Pääni on onneksi kuitenkin sen verran tässä pehmentynyt ja tulin lopulta siihen lopputulokseen, että ehkä ihan kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti, ja niinpä viime viikonloppuna Kamilin poissaollessa (tavallaan hetken mielijohteesta) minäkin kokosin oman isyyspakkauksen tälle tulevalle isälle. Kun Kamil sitten sunnuntai-iltana tuli kotiin, ja minä tyynesti ilmoitin, että hänelle oli tullut "joku paketti", joka nyt oli makuuhuoneessa odottamassa, niin olihan se yllätys miehelle aika suuri! Olin nimittäin myös ehtinyt jo etukäteen paasata Kamilille siitä, että mitään isyyspakkausta ei sitten ole tulossa. Näin jälkeen päin ajateltuna tuntuu typerältä, sillä eihän Kamil nyt mitenkään olisi edes sellaista odottanut saavansa... Jos äitiyspakkauskin on ei-suomalaiselle uusi asia, niin tuskinpa tällä oli tietoa mistään itse tehdyistä isyyspakkauksistakaan. Joka tapauksessa, paketin kokoaminen oli hauskaa puuhaa, vaikka sen teinkin nopealla aikataululla yhden viikonlopun aikana. Kivointa (ja aikaa vievintä) oli itse paketin suunnittelu, minä kun rakastan kaikkea tällaista hölmöä askartelua! (Huomatkaa taidokas vauvan nimen sensurointi....)



Ehkä suurin syy siihen, miksi isyyspakkauksen sitten lopulta kuitenkin päädyin tekemään, on tämä meidän tämän hetkinen hieman hankala elämäntilanteemme. Eli se, että Kamil on vielä töissä Helsingissä, ja viettää vain muutaman päivän viikossa kanssani täällä Tampereella. Vaikka yksin olo ja toisesta erossa oleminen ei ole helppoa minullekaan, viimeisillään raskaana olevalle naiselle, niin eipä Kamilkaan tästä tilanteesta nauti. Kahden kaupungin välissä sahaaminen on väsyttävää ja työpäivät Helsingissä pitkiä. Kuitenkin hän on ollut nyt - ja ihan koko tämän raskauden ajan - tukenani niin hienosti, että halusin jonkun tällaisen pienen yllätyksen toiselle keksiä. Sen verran noissa typerissä periaatteissani kuitenkin pysyin, että tämä isyyspakkaus on nimenomaan isyyspakkaus vauvan ja isän yhteisiä hetkiä ajatellen, eikä vain hemmottelupaketti tulevalle isälle. Niinpä tästä pakkauksesta ei löydy videopelejä, viskipulloja eikä vapaudut vastuusta - kortteja, vaan ennemminkin kaikenlaista käytännöllistä vauvaan liittyvää tavaraa. Suurella rakkaudella paketti silti on koottu ja näytti myös olevan saajalleen erittäin mieluinen yllätys! 

Mitä sieltä paketista sitten paljastuikaan? Olin jakanut isyyspakkauksen tavallaan kuuteen osioon, ja tältä se sisältö sitten näytti:


1. Kiireisiin aamuihin

pikakahvia
sitruunapastilleja
proteiinipatukoita

Kun ei ole aikaa keittää kunnon kahvia ja syödä aamupalaa - hampaiden harjauksesta puhumattakaan.


2. Pitkiin öihin

energiajuomaa
suklaata
tutteja

Kun vauva valvottaa öisin ja lisäenergiaa kaivataan.


3. Ruokailuhetkiin

tuttipullo
äidinmaidonkorviketta
kuolalappu

Kun vauvalla on nälkä, mutta tissit eivät ole paikalla.

4. Yhteisiin harrastuksiin

uimavaippoja
vauvaöljyä
Kamil on kova uimaan, joten vauvauinnista todennäköisesti tulee isän ja pojan yhteinen harrastus.

5. Hoitohetkiin

harsoja
hoitovoide

Vaipanvaihtoon ja vauvanhoitoon.


6. Söpöilyyn

  apinavaatteet vauvalle
banaanishortsit isälle
apina-unilelu

Kun tyypit haluavat olla ihan extrasöpöjä yhdessä.


Sellainen paketti siis! Ei mitenkään massiivinen, mutta mielestäni juuri sopiva. Olisihan minulla vaikka mitä muitakin ideoita ollut, mutta en ehtinyt netistä mitään tilaamaan kun aikaa oli niin rajoitetusti, ja toisaalta halusin pitää budjetinkin maltillisena. Vähän jäin miettimään, olisiko pitänyt laittaa muutama ihan vain isälle tarkoitettu juttu enemmän, mutta hyvin näytti kelpaavan näinkin! Kamilin suosikkijuttu paketista oli nuo vaatteet - meillä on sellainen hölmö juttu, että Kamil kutsuu minua pupuksi ja hän sitten puolestaan on se apina. Löysin tuon apina-setin ja banaanishortsit aivan sattumalta H&M:stä, aikamoinen tuuri! 

Mitä mieltä siellä ollaan isyyspakkauksista - turhaa vai ei?

xoxo Nelli

Näiden kuvien ottaminen tänä aamuna tuntui tavallistakin haastavammalta. En ole viime aikoina saanut nukuttua kovinkaan hyvin, ja se alkaa jo näkyä naamassa... Tuntuu, että nyt pahoinvointi on huomattavasti pahempaa kuin alkuraskaudessa, ja olo muutenkin tukala. Kaiken kukkuraksi eilen illalla tulivat ensimmäiset todella kivuliaat supistukset! Itkuahan siinä tihrustin pahimpina hetkinä ja harkitsin jo äippäpolille soittoakin, kun eivät meinanneet lakata ollenkaan ja itse tietenkin säikähdin kun ei tuollaisia ole ennen ollut. Jossain vaiheessa tajusin pyytää Kamilia hiukan kellottamaankin supistuksia, ja silloin niitä tuli melko säännöllisesti alle kymmenen minuutin välein - kunnes loppuivat yhtäkkiä kuin seinään. Yöllä heräilin muutaman kerran supistuksiin ja pieniä supistuksia on tullut myös nyt aamulla, mutta ei sentään mitään eilisillan kaltaisia. Nyt sitten vain täytyy yrittää ottaa rennosti! Helpommin sanottu kuin tehty, jälleen kerran. Vauva onneksi liikuskelee entiseen malliin, joten koitan nyt ainakin siitä olla ottamatta enempää turhaa stressiä! 

Eilen olimme taas myös ultrassa käymässä, nyt jo viidennen kerran. Käyrillä istuessani vauva veteli sen verran sikeitä, että lääkäri joutui tätä herättelemään - paukuttamalla kynällä jotakin sellaista "metallitorvea" mahaani vasten. Hyvin näytti toimivan, sillä sen jälkeen alkoikin mahassa sellainen meininki, ettei ultrauksestakaan meinannut tulla mitään. Vauva vain aina lähti karkuun, kun lääkäri yritti ottaa mittoja, ja sitten vielä hikkasi siihen päälle. Mutta babylla kuitenkin kaikki hyvin, ainoastaan pojun ottama vauhdikas kasvuspurtti hieman huolestuttaa. Viimeksi viikoilla 31+6 painoarvio oli 1950g, nyt 33+6 se oli jo 2545g. Seuraava ultra meillä on taas kahden viikon päästä, jolloin katsotaan onko sama kasvutahti jatkunut. Jos on, niin sitten kuulemma voidaan alkaa miettiä jo synnytyksen käynnistämistä. Jännät paikat siis! Hieman kyllä harmittaa, että se seuraava ultra on vasta silloin kahden viikon päästä, kun viime käynnillä sanottiin, että nyt näitä käyntejä alkaisi olla jo viikon välein. En millään malttaisi odottaa sinne kesäkuun ensimmäiseen päivään! Onneksi huomenna on vielä neuvola.


Tällaista siis täällä! Kyllähän sitä alkaa jo olla aika valmis vauvan tuloon, vaikka saisi tuo vielä sen pari viikkoa mahassa viihtyä. Olen tehnyt viime aikoina aika paljon hankintoja vauvaa varten, joten senkin puolesta baby on jo ihan tervetullut. Muutama juttu vielä toki puuttuu, mutta ne ovat sellaisia, jotka ehtii kyllä ostaa vielä vasta sittenkin, kun vauva on jo kotona. Ihan hassua, miten aika kuluu nyt ihan siivillä, vaikka pelkäsin etukäteen, että nämä viimeiset viikot eivät kuluisi millään! 

xoxo Nelli

Raskausviikko 34+0

tiistai 19. toukokuuta 2015


Näiden kuvien ottaminen tänä aamuna tuntui tavallistakin haastavammalta. En ole viime aikoina saanut nukuttua kovinkaan hyvin, ja se alkaa jo näkyä naamassa... Tuntuu, että nyt pahoinvointi on huomattavasti pahempaa kuin alkuraskaudessa, ja olo muutenkin tukala. Kaiken kukkuraksi eilen illalla tulivat ensimmäiset todella kivuliaat supistukset! Itkuahan siinä tihrustin pahimpina hetkinä ja harkitsin jo äippäpolille soittoakin, kun eivät meinanneet lakata ollenkaan ja itse tietenkin säikähdin kun ei tuollaisia ole ennen ollut. Jossain vaiheessa tajusin pyytää Kamilia hiukan kellottamaankin supistuksia, ja silloin niitä tuli melko säännöllisesti alle kymmenen minuutin välein - kunnes loppuivat yhtäkkiä kuin seinään. Yöllä heräilin muutaman kerran supistuksiin ja pieniä supistuksia on tullut myös nyt aamulla, mutta ei sentään mitään eilisillan kaltaisia. Nyt sitten vain täytyy yrittää ottaa rennosti! Helpommin sanottu kuin tehty, jälleen kerran. Vauva onneksi liikuskelee entiseen malliin, joten koitan nyt ainakin siitä olla ottamatta enempää turhaa stressiä! 

Eilen olimme taas myös ultrassa käymässä, nyt jo viidennen kerran. Käyrillä istuessani vauva veteli sen verran sikeitä, että lääkäri joutui tätä herättelemään - paukuttamalla kynällä jotakin sellaista "metallitorvea" mahaani vasten. Hyvin näytti toimivan, sillä sen jälkeen alkoikin mahassa sellainen meininki, ettei ultrauksestakaan meinannut tulla mitään. Vauva vain aina lähti karkuun, kun lääkäri yritti ottaa mittoja, ja sitten vielä hikkasi siihen päälle. Mutta babylla kuitenkin kaikki hyvin, ainoastaan pojun ottama vauhdikas kasvuspurtti hieman huolestuttaa. Viimeksi viikoilla 31+6 painoarvio oli 1950g, nyt 33+6 se oli jo 2545g. Seuraava ultra meillä on taas kahden viikon päästä, jolloin katsotaan onko sama kasvutahti jatkunut. Jos on, niin sitten kuulemma voidaan alkaa miettiä jo synnytyksen käynnistämistä. Jännät paikat siis! Hieman kyllä harmittaa, että se seuraava ultra on vasta silloin kahden viikon päästä, kun viime käynnillä sanottiin, että nyt näitä käyntejä alkaisi olla jo viikon välein. En millään malttaisi odottaa sinne kesäkuun ensimmäiseen päivään! Onneksi huomenna on vielä neuvola.


Tällaista siis täällä! Kyllähän sitä alkaa jo olla aika valmis vauvan tuloon, vaikka saisi tuo vielä sen pari viikkoa mahassa viihtyä. Olen tehnyt viime aikoina aika paljon hankintoja vauvaa varten, joten senkin puolesta baby on jo ihan tervetullut. Muutama juttu vielä toki puuttuu, mutta ne ovat sellaisia, jotka ehtii kyllä ostaa vielä vasta sittenkin, kun vauva on jo kotona. Ihan hassua, miten aika kuluu nyt ihan siivillä, vaikka pelkäsin etukäteen, että nämä viimeiset viikot eivät kuluisi millään! 

xoxo Nelli


Tässä on Lalka. Vappuaattona yksi vuotta täyttänyt borderterrierityttö, joka on ollut meidän perheen ainoa vauva viime elokuusta lähtien. Lalka tuli meille pitkän harkinnan ja minun vielä pitempään kestäneen koirakuumeeni seurauksena, ja aivan ihana koira se onkin. Tiedän, että koiraa ei suositella otettavaksi samaan aikaan silloin, kun vauvakin on tulossa, mutta näin meillä nyt sitten kävi. Minä tulin raskaaksi kaksi kuukautta sen jälkeen, kun koiravauva oli muuttanut meille. 

Onhan Lalka nyt jo vuoden vanha, ei siis mikään aivan pikkupentu enää. Mutta ei nyt ihan aikuinenkaan vielä! Varsinkin nyt, kun vauvan tuloon ei ole enää montakaan viikkoa, niin olen luonnollisesti alkanut miettiä yhä enemmän sitä, miten koira ja vauva tulevat toimeen keskenään. Lalka onneksi on luonteeltaan kovin ihmisrakas ja kiltti. Yleensä mitä enemmän ihmisiä on paikalla, sitä onnellisempi koira Lalkakin on. Se pitää myös lapsista, ja antaa niiden silittää kiltisti itseään. Lapset ovat myös siitä mukavia pikkuihmisiä, että ne ovat yleensä väsymättömiä leikkikavereita tällaiselle duracell-terrierillekin! 

Uskon kyllä, että Lalka ottaa uuden tulokkaan ihan hyvin vastaan. Tokihan se saattaa aluksi olla vauvalle hieman mustasukkainen, koska on tottunut elämään täällä vain meidän kahden kanssa ja saamaan osakseen melko loputonta huomiota. Silti uskon, että Lalka hyväksyy myös vauvan osaksi laumaansa ilman sen suurempia ongelmia - täytyy vain muistaa huomioida koiraakin paljon, vaikka vauva nyt varmasti tuleekin olemaan meille se ykkönen. Ainoa huolenaiheeni onkin oikeastaan se, että Lalka on vielä niin pentumaisen riehakas. Perustottelevaisuus sillä kyllä on kunnossa, mutta se saa päivittäin kunnon hepuleita eikä varmastikaan ymmärrä, että sen riehuessa jotakuta voisi sattuakin. Tietenkään vauvaa ja koiraa ei jätetä vahtimatta kahdestaan, ja johonkin kohtaan kotia voi asentaa portin, jos tuntuu siltä, että koiran meno välillä käy liian villiksi. Lapsikin tietysti tullaan opettamaan siihen, että eläimiä kohdellaan nätisti. Toivon, että lapsen kasvaessa näistä kahdesta tulee vielä parhaat kaverukset!

Vaikka luotankin Lalkaan ihan positiivisin mielin, niin onhan näitä asioita hyvä miettiä etukäteen. Haluaisinkin nyt kuulla teiltä kokemuksia ja vinkkejä siitä, miten olette tutustuttaneet koiran ja vauvan toisiinsa! Teittekö jonkinlaisia valmisteluja jo ennen kuin vauva tuli taloon? Entä miten sujui ensikohtaaminen ja yhteiselo myöhemmin? Kaikki hyvät vinkit otetaan kiitollisina vastaan!

xoxo Nelli

Koira + vauva = ?

sunnuntai 17. toukokuuta 2015


Tässä on Lalka. Vappuaattona yksi vuotta täyttänyt borderterrierityttö, joka on ollut meidän perheen ainoa vauva viime elokuusta lähtien. Lalka tuli meille pitkän harkinnan ja minun vielä pitempään kestäneen koirakuumeeni seurauksena, ja aivan ihana koira se onkin. Tiedän, että koiraa ei suositella otettavaksi samaan aikaan silloin, kun vauvakin on tulossa, mutta näin meillä nyt sitten kävi. Minä tulin raskaaksi kaksi kuukautta sen jälkeen, kun koiravauva oli muuttanut meille. 

Onhan Lalka nyt jo vuoden vanha, ei siis mikään aivan pikkupentu enää. Mutta ei nyt ihan aikuinenkaan vielä! Varsinkin nyt, kun vauvan tuloon ei ole enää montakaan viikkoa, niin olen luonnollisesti alkanut miettiä yhä enemmän sitä, miten koira ja vauva tulevat toimeen keskenään. Lalka onneksi on luonteeltaan kovin ihmisrakas ja kiltti. Yleensä mitä enemmän ihmisiä on paikalla, sitä onnellisempi koira Lalkakin on. Se pitää myös lapsista, ja antaa niiden silittää kiltisti itseään. Lapset ovat myös siitä mukavia pikkuihmisiä, että ne ovat yleensä väsymättömiä leikkikavereita tällaiselle duracell-terrierillekin! 

Uskon kyllä, että Lalka ottaa uuden tulokkaan ihan hyvin vastaan. Tokihan se saattaa aluksi olla vauvalle hieman mustasukkainen, koska on tottunut elämään täällä vain meidän kahden kanssa ja saamaan osakseen melko loputonta huomiota. Silti uskon, että Lalka hyväksyy myös vauvan osaksi laumaansa ilman sen suurempia ongelmia - täytyy vain muistaa huomioida koiraakin paljon, vaikka vauva nyt varmasti tuleekin olemaan meille se ykkönen. Ainoa huolenaiheeni onkin oikeastaan se, että Lalka on vielä niin pentumaisen riehakas. Perustottelevaisuus sillä kyllä on kunnossa, mutta se saa päivittäin kunnon hepuleita eikä varmastikaan ymmärrä, että sen riehuessa jotakuta voisi sattuakin. Tietenkään vauvaa ja koiraa ei jätetä vahtimatta kahdestaan, ja johonkin kohtaan kotia voi asentaa portin, jos tuntuu siltä, että koiran meno välillä käy liian villiksi. Lapsikin tietysti tullaan opettamaan siihen, että eläimiä kohdellaan nätisti. Toivon, että lapsen kasvaessa näistä kahdesta tulee vielä parhaat kaverukset!

Vaikka luotankin Lalkaan ihan positiivisin mielin, niin onhan näitä asioita hyvä miettiä etukäteen. Haluaisinkin nyt kuulla teiltä kokemuksia ja vinkkejä siitä, miten olette tutustuttaneet koiran ja vauvan toisiinsa! Teittekö jonkinlaisia valmisteluja jo ennen kuin vauva tuli taloon? Entä miten sujui ensikohtaaminen ja yhteiselo myöhemmin? Kaikki hyvät vinkit otetaan kiitollisina vastaan!

xoxo Nelli
Vauva-lehden Raskaustesti-palsta on sellainen osio kyseisessä lehdessä, jonka luen aina mielelläni. Siinä odottavat äidit kertovat odotuksensa loppuvaiheessa raskaudestaan valmiisiin kysymyksiin vastaamalla. Olen nähnyt nähnyt näitä "testejä" monessa raskausblogissakin, ja niinpä ajattelin itsekin tehdä sen näin kun mennään viikoilla 33+3.


Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja.
Pahin raskausajan inhokkini on ollut kookos. Ennen raskautta rakastin kookosta kaikissa olomuodoissaan, nyt kookoksen tuoksuinen suihkusaippuanikin saa melkein oksentamaan (ja lensi viemäriin) ja pelkkä kookosmaitotölkin näkeminen etoo. Mitään aivan erityisiä himoja minulla ei raskausaikana ole ollut, tai lähinnä ne ovat olleet satunnaisia. Joskus on tehnyt mieli syödä pelkkää keitettyä perunaa sellaisenaan ja kerran Kamil on joutunut lähteä ostamaan minulle kanaa myöhään illalla juuri ennen Alepan sulkemisaikaa.
Olen nähnyt erikoisia unia.
Silloin tällöin olen nähnyt vauvaan liittyviä unia. Niissä vauva on ollut aina poika ja yleensä aika pieni. Monesti olen synnyttänyt unessani, ja synnytys on aina ollut todella helppo. Raskausaikana olen mielestäni nähnyt vähemmän painajaisunia kuin ennen. Muuten uneni ovat kyllä olleet aivan yhtä erikoisia kuin yleensäkin.
Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Kerroin raskaudesta pomolleni palattuani takaisin joululomalta, en muista tarkalleen millä viikolla silloin olin, alle 20 kuitenkin. Työkavereille kerroin hieman myöhemmin. Raskauden salaaminen onnistui aika pitkälle helposti, koska työvaatteeni olivat sellaiset, ettei niissä kasvava maha juurikaan näkynyt. En myöskään kärsinyt sellaisesta pahoinvoinnista, että muut olisivat voineet vetää siitä omia johtopäätöksiään. Kerroin raskaudesta oikeastaan siinä vaiheessa, kun se alkoi vaikuttaa enemmän fyysiseen työkykyyni ja siksi oli hyvä, että työkaverit tiesivät asiasta.
Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
En ole kertaakaan mitannut vatsanympärystä, mutta kuvia ottanut sitäkin enemmän. On hauska ikuistaa ja seurata masun kasvua. Vauvamaha on sitä paitsi mielestäni mielettömän kaunis, kaikilla mammoilla!

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
En varsinaisesti sen enempää tai vähempää kuin ennenkään. Onhan raskaus toki tuonut minunkin kehooni uusia muotoja, mutta mielestäni sellaisilla asioilla, kuten kuppikoolla, ei ole hirveästi mitään tekemistä seksikkyyden kanssa. Tietysti toisinaan olen tuntenut itseni valaaksi, mutta pääosin vain pitänyt tästä uudesta, pallomaisesta olomuodostani. Olen aina pitänyt raskaana olevia naisia kauniina ja ihastellut pyöreitä vatsoja. Ehkä tärkeintä on kuitenkin ollut se, miten oma onnellisuus ja sisäinen hyvinvointi on heijastunut myös ulospäin! Olen usein raskauteni aikana saanut kuulla, kuinka onnelliselta näytän.

Pesänrakennusviettini on herännyt.
Uuteen kotiin muuttaessa kyllä. Vanhassa kodissa tiesin koko ajan, että sieltä tullaan muuttamaan pois vielä hyvissä ajoin ennen babyn syntymää, joten sitä oli ihan turha laittaakaan kuntoon vauvaa varten. Nyt uudessa kodissa on ihanaa, kun meillä on kaksi makuuhuonetta eli vauvallekin on omansa. Olenkin eniten innoissani juuri vauvanhuoneen sisustamisesta! Vauvapyykin peseminenkin pikkuista odotellessa on ihanaa.


Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Kieltämättä odotusaika kaikesta ihanuudestaan huolimatta on ainakin itselleni ollut tosi stressaavaakin. Mitä pidemmälle raskaus on sujunut ja kaiken mentyä tähän asti niin hyvin, niin sitä rennommin olen itsekin nyt osannut ottaa. Tietysti vieläkin helposti säikähdän, jos en hetkeen tunne vauvan liikkeitä samalla tavalla kuin yleensä. Olen kai vähän sellainen leijonaemo, haluan vain että vauvalla on kaikki hyvin.

Itkeskelen katsoessani televisiota.
Olen aika herkkis muutenkin, eikä raskaus mielestäni ole erityisemmin lisännyt tätä piirrettä itsessäni. Itken lähes poikkeuksetta katsoessani esimerkiksi Greyn anatomiaa, mutta sentään uutiset tai kissanruokamainokset eivät vielä ole minua saaneet pillittämään.

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Minulla oli alusta alkaen poikaolo, joka tosin hieman horjui siinä vaiheessa, kun aivan jokainen tulevan lapsemme sukupuolta arvaillut povasi meille tyttöä. Poikalupaus meille kuitenkin rakenneultrassa annettiin, eli äidinvaisto oli oikeassa!

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Keskiraskaudessani todellakin oli kausi, kun näin kävi. Menoni oli todella hidasta, koska supistelu alkoi heti, jos yritti kävellä vähänkään nopeammin. Nyt loppuraskaudessa olenkin ollut taas paljon paremmassa kunnossa ja pystynyt kävelemään ihan reippaastikin! Saa nähdä kauanko tätä kestää, mutta nyt ainakin nautin siitä.

Olen stressannut imetyksen onnistumista.
Tavallaan kyllä ja tavallaan en. Haluaisin todella kovasti pystyä imettämään vauvaani ja tiedän sen olevan ainakin pieni pettymys, jos niin ei tapahdukaan. Yritän tsempata itseäni ajattelemaan, että imetys onnistuu niin kuin se onnistuu, turha siitä on etukäteen stressata.

Hyvä äiti on kotona pitkään.
Mielestäni valinnan siitä, kuinka kauan haluaa pysyä lapsen kanssa kotona, tekee jokainen itse. Vielä tässä vaiheessa ajattelen itse, että haluaisin kyllä olla lapsen kanssa kotona mahdollisimman pitkään, mutta sen näkee sitten. Se nyt ei kuitenkaan tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa äitiä.
Tiedän, miten haluan synnyttää.
Haluaisin synnyttää alakautta, tosin olen päässyt jo aika sinuiksi senkin asian kanssa, että vauva syntyisikin sektiolla. Itse synnytystä on mielestäni kamalan vaikea etukäteen miettiä ja suunnitella. Vaikka lukisi aiheesta kuinka paljon hyvänsä, niin en pysty mitenkään kuvittelemaan, miltä synnyttäminen oikeasti tulee tuntumaan. Minulla ei ole erityisen vahvoja mielipiteitä esimerkiksi kivunlievityksen suhteen. Katsotaan, mitä tapahtuu! En ehkä sen vuoksi osaa vielä miettiä synnytystä kovin paljon, kun en tiedä millä tavalla se tulee tapahtumaan. Diabeetikoilla kun sektio on kuitenkin niin yleinen synnytystapa, niin jotenkin siihenkin on alusta alkaen koittanut valmistautua henkisesti, vaikka alateitse synnyttäminenkin on mahdollista. Toivon, että saisin pian kuulla tarkempaa synnytystapa-arviota, se helpottaisi todella paljon omaa oloani ja synnytykseen valmistautumista!


Painoni on noussut... 15 kiloa.

Nukun vuorokaudessa... vaihtelevasti. Tällä hetkellä nukun melko hyvin, ja koska olen lomalla, niin mahdolliset huonot yöt voin korvata nukkumalla aamulla pitkään. Arvelisin, että nukun yleensä ainakin 7-8 tuntia yössä.

Arvelen, että lapseni syntyy raskausviikolla... 37 tai 38.

Kutsumme lasta nimellä... vauva, baby tai sitten ihan lapsen tulevalla (vielä salaisella) nimellä.

xoxo Nelli

Vauva-lehden raskaustesti

perjantai 15. toukokuuta 2015

Vauva-lehden Raskaustesti-palsta on sellainen osio kyseisessä lehdessä, jonka luen aina mielelläni. Siinä odottavat äidit kertovat odotuksensa loppuvaiheessa raskaudestaan valmiisiin kysymyksiin vastaamalla. Olen nähnyt nähnyt näitä "testejä" monessa raskausblogissakin, ja niinpä ajattelin itsekin tehdä sen näin kun mennään viikoilla 33+3.


Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja.
Pahin raskausajan inhokkini on ollut kookos. Ennen raskautta rakastin kookosta kaikissa olomuodoissaan, nyt kookoksen tuoksuinen suihkusaippuanikin saa melkein oksentamaan (ja lensi viemäriin) ja pelkkä kookosmaitotölkin näkeminen etoo. Mitään aivan erityisiä himoja minulla ei raskausaikana ole ollut, tai lähinnä ne ovat olleet satunnaisia. Joskus on tehnyt mieli syödä pelkkää keitettyä perunaa sellaisenaan ja kerran Kamil on joutunut lähteä ostamaan minulle kanaa myöhään illalla juuri ennen Alepan sulkemisaikaa.
Olen nähnyt erikoisia unia.
Silloin tällöin olen nähnyt vauvaan liittyviä unia. Niissä vauva on ollut aina poika ja yleensä aika pieni. Monesti olen synnyttänyt unessani, ja synnytys on aina ollut todella helppo. Raskausaikana olen mielestäni nähnyt vähemmän painajaisunia kuin ennen. Muuten uneni ovat kyllä olleet aivan yhtä erikoisia kuin yleensäkin.
Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Kerroin raskaudesta pomolleni palattuani takaisin joululomalta, en muista tarkalleen millä viikolla silloin olin, alle 20 kuitenkin. Työkavereille kerroin hieman myöhemmin. Raskauden salaaminen onnistui aika pitkälle helposti, koska työvaatteeni olivat sellaiset, ettei niissä kasvava maha juurikaan näkynyt. En myöskään kärsinyt sellaisesta pahoinvoinnista, että muut olisivat voineet vetää siitä omia johtopäätöksiään. Kerroin raskaudesta oikeastaan siinä vaiheessa, kun se alkoi vaikuttaa enemmän fyysiseen työkykyyni ja siksi oli hyvä, että työkaverit tiesivät asiasta.
Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
En ole kertaakaan mitannut vatsanympärystä, mutta kuvia ottanut sitäkin enemmän. On hauska ikuistaa ja seurata masun kasvua. Vauvamaha on sitä paitsi mielestäni mielettömän kaunis, kaikilla mammoilla!

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
En varsinaisesti sen enempää tai vähempää kuin ennenkään. Onhan raskaus toki tuonut minunkin kehooni uusia muotoja, mutta mielestäni sellaisilla asioilla, kuten kuppikoolla, ei ole hirveästi mitään tekemistä seksikkyyden kanssa. Tietysti toisinaan olen tuntenut itseni valaaksi, mutta pääosin vain pitänyt tästä uudesta, pallomaisesta olomuodostani. Olen aina pitänyt raskaana olevia naisia kauniina ja ihastellut pyöreitä vatsoja. Ehkä tärkeintä on kuitenkin ollut se, miten oma onnellisuus ja sisäinen hyvinvointi on heijastunut myös ulospäin! Olen usein raskauteni aikana saanut kuulla, kuinka onnelliselta näytän.

Pesänrakennusviettini on herännyt.
Uuteen kotiin muuttaessa kyllä. Vanhassa kodissa tiesin koko ajan, että sieltä tullaan muuttamaan pois vielä hyvissä ajoin ennen babyn syntymää, joten sitä oli ihan turha laittaakaan kuntoon vauvaa varten. Nyt uudessa kodissa on ihanaa, kun meillä on kaksi makuuhuonetta eli vauvallekin on omansa. Olenkin eniten innoissani juuri vauvanhuoneen sisustamisesta! Vauvapyykin peseminenkin pikkuista odotellessa on ihanaa.


Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Kieltämättä odotusaika kaikesta ihanuudestaan huolimatta on ainakin itselleni ollut tosi stressaavaakin. Mitä pidemmälle raskaus on sujunut ja kaiken mentyä tähän asti niin hyvin, niin sitä rennommin olen itsekin nyt osannut ottaa. Tietysti vieläkin helposti säikähdän, jos en hetkeen tunne vauvan liikkeitä samalla tavalla kuin yleensä. Olen kai vähän sellainen leijonaemo, haluan vain että vauvalla on kaikki hyvin.

Itkeskelen katsoessani televisiota.
Olen aika herkkis muutenkin, eikä raskaus mielestäni ole erityisemmin lisännyt tätä piirrettä itsessäni. Itken lähes poikkeuksetta katsoessani esimerkiksi Greyn anatomiaa, mutta sentään uutiset tai kissanruokamainokset eivät vielä ole minua saaneet pillittämään.

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Minulla oli alusta alkaen poikaolo, joka tosin hieman horjui siinä vaiheessa, kun aivan jokainen tulevan lapsemme sukupuolta arvaillut povasi meille tyttöä. Poikalupaus meille kuitenkin rakenneultrassa annettiin, eli äidinvaisto oli oikeassa!

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Keskiraskaudessani todellakin oli kausi, kun näin kävi. Menoni oli todella hidasta, koska supistelu alkoi heti, jos yritti kävellä vähänkään nopeammin. Nyt loppuraskaudessa olenkin ollut taas paljon paremmassa kunnossa ja pystynyt kävelemään ihan reippaastikin! Saa nähdä kauanko tätä kestää, mutta nyt ainakin nautin siitä.

Olen stressannut imetyksen onnistumista.
Tavallaan kyllä ja tavallaan en. Haluaisin todella kovasti pystyä imettämään vauvaani ja tiedän sen olevan ainakin pieni pettymys, jos niin ei tapahdukaan. Yritän tsempata itseäni ajattelemaan, että imetys onnistuu niin kuin se onnistuu, turha siitä on etukäteen stressata.

Hyvä äiti on kotona pitkään.
Mielestäni valinnan siitä, kuinka kauan haluaa pysyä lapsen kanssa kotona, tekee jokainen itse. Vielä tässä vaiheessa ajattelen itse, että haluaisin kyllä olla lapsen kanssa kotona mahdollisimman pitkään, mutta sen näkee sitten. Se nyt ei kuitenkaan tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa äitiä.
Tiedän, miten haluan synnyttää.
Haluaisin synnyttää alakautta, tosin olen päässyt jo aika sinuiksi senkin asian kanssa, että vauva syntyisikin sektiolla. Itse synnytystä on mielestäni kamalan vaikea etukäteen miettiä ja suunnitella. Vaikka lukisi aiheesta kuinka paljon hyvänsä, niin en pysty mitenkään kuvittelemaan, miltä synnyttäminen oikeasti tulee tuntumaan. Minulla ei ole erityisen vahvoja mielipiteitä esimerkiksi kivunlievityksen suhteen. Katsotaan, mitä tapahtuu! En ehkä sen vuoksi osaa vielä miettiä synnytystä kovin paljon, kun en tiedä millä tavalla se tulee tapahtumaan. Diabeetikoilla kun sektio on kuitenkin niin yleinen synnytystapa, niin jotenkin siihenkin on alusta alkaen koittanut valmistautua henkisesti, vaikka alateitse synnyttäminenkin on mahdollista. Toivon, että saisin pian kuulla tarkempaa synnytystapa-arviota, se helpottaisi todella paljon omaa oloani ja synnytykseen valmistautumista!


Painoni on noussut... 15 kiloa.

Nukun vuorokaudessa... vaihtelevasti. Tällä hetkellä nukun melko hyvin, ja koska olen lomalla, niin mahdolliset huonot yöt voin korvata nukkumalla aamulla pitkään. Arvelisin, että nukun yleensä ainakin 7-8 tuntia yössä.

Arvelen, että lapseni syntyy raskausviikolla... 37 tai 38.

Kutsumme lasta nimellä... vauva, baby tai sitten ihan lapsen tulevalla (vielä salaisella) nimellä.

xoxo Nelli
Olen saanut muutaman kerran lukijoilta kysymyksiä tatuoinneistani, joita toisinaan kuvissa on vilahdellutkin. Nykyisin olen tatuointeihini jo niin tottunut ja ne tuntuvat täysin luonnolliselta osalta omaa kehoani ja myös persoonaani, ettei niitä juuri edes tule ajatelleeksi. En niitä täällä blogissakaan siis ole pyrkinyt erityisesti tuomaan esille, mutta en myöskään peittelemään. Koska tatuoinnit kuitenkin näyttävät herättävän jonkin verran mielenkiintoa, niin ajattelin aina silloin tällöin tehdä postauksia, joissa esittelen tarkemmin aina yhden tatuoinneistani kerrallaan. 
Tiedän, että tatuoinnit herättävät paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. Pystyn sinänsä itsekin ymmärtämään molempien kuppikuntien näkemyksiä, mutta suoranaista haukkumista en kuitenkaan ymmärrä. Kyseessä on kuitenkin jokaisen oma keho, eikä muiden ihmisten pitäisi loukkaantua tai ärsyyntyä siitä, mitä joku toinen sille keholleen haluaa tehdä. Minun mielestäni hyvin tehdyt tatuoinnit ovat kauniita ja mielenkiintoisia. Tatuoinnilla ei aina edes tarvitse olla mitään syvällistä merkitystä, sekin riittää, että kuva vain on kaunis ja tuo kantajalleen iloa. Itse olen saanut tatuoinneistani pääasiassa positiivisia kommentteja, mutta tietysti joukkoon aina mahtuu niitä vihaajiakin. Muutaman kerran on joku tuntematon tullut ihan kasvotustenkin aukomaan päätään muun muassa siitä, kuinka en koskaan tule saamaan töitä tatuointieni takia. Minulle tuollaiset huutelut eivät kuitenkaan merkitse mitään enkä oletakaan, että kaikkia kuvani miellyttäisi. Kieltämättä nyt raskausaikana negatiiviset katseet ovat kuitenkin tuntuneet hieman pahemmilta kuin normaalisti. Tiedän, että asia ei ole niin, mutta silti tuntuu ikävältä leimautua huonoksi äidiksi ihan vain tatuointien takia. Mutta tosiaan, mitäpä sitä tuntemattomien ihmisten mielipiteistä piittaamaan! Lisäksi omien kokemusteni perusteella lasten mielestä tatuointini ovat hauskoja ja kiehtovia - vaikka pikkutyypit eivät aina ihan ymmärräkään, miksi olen piirtänyt tusseilla ihooni ja miksi ei tapahdu mitään, vaikka niitä koittaisi pyyhkiä pois.


Otin ensimmäisen tatuointini neljä vuotta sitten asuessani Brysselissä. Olin haaveillut tatuoinnista jo pitkään, mutta ilmeisesti rohkeutta ei vielä aikaisemmin ollut riittävästi. Toisaalta olen myös ihan onnellinen siitä, etten niitä ensimmäisiä tatuointihaaveitani edes uskaltanut toteuttaa, tai muuten ihoani koristaisi nyt My Chemical Romancen tai jonkun muun emobändin dramaattiset lyriikat... Ensimmäisen tatuoinnin otto Brysselissä tuntui hyvältä idealta, koska siellä vietetty aika oli todella merkittävä ajanjakso elämässäni ja nyt minulla on siitä (Kamilin lisäksi...) jokin konkreettinen muisto. Otin tatuointini samana päivänä erään silloisen kämppikseni kanssa, ja oli myös hauska tehdä jokin näin iso juttu jonkun tärkeän ihmisen kanssa. Muistan pelänneeni kipua etukäteen aika paljon, mutta lopulta yllätyinkin siitä, että tämän kuvan ottaminen ei sattunutkaan ollenkaan. Käsivarsi olikin hyvä paikkavalinta ensimmäiselle tatuoinnille! Muutenkin koko tatuoinnin ottaminen oli hauska kokemus, tatuoija antoi meidän soittaa valitsemaamme musiikkia ja niinpä studiossa raikasi Ellie Goulding ja Taylor Swift.


Tämä tatuointi löytyy oikeasta käsivarrestani, suurin piirtein kainalon ja kyynärvarren välistä. Harkitsin alunperin maailmankartan ottamista ranteeseen, mutta päädyin lopulta kuitenkin old school - tyyppiseen pääskyseen, sillä se symboloi hyvää onnea matkailijoille. Minulle se merkitsee myös vapautta, rohkeutta ja seikkailua, ja sopi siksi hyvin silloiseen elämäntilanteeseeni ja siihen hetkeen. Pääskynen on lisäksi perinteinen merimiesten tatuointi, jonka he ottivat seilattuaan tietyn määrän maileja merellä. Pääskynen symboloi turvallista kotiinpaluuta, sekä rakkautta ja välittämistä perhettä kohtaan. Minun pääskyseni kantaa nokassaan nauhaa, jossa lukee little brother. Pikkuveljeni on minulle todella rakas, ja kulkee aina mukana ajatuksissani missä päin maailmaa ikinä menenkin. Tällä kuvalla on siis itselleni aika paljon merkitystä, vaikka postauksen alussa sanoinkin, ettei mielestäni tatuointien tarvitsekaan aina edes tarkoittaa mitään. Tiedän, että tatuoinnin tekninen toteutus voisi olla vieläkin parempi ja värit alkavat jo hieman haalistua, mutta en tuon ensimmäisen kuvani kanssa tajunnut tehdä kovin paljoa taustatutkimusta tatuointistudion suhteen, ja aivan hyvää jälkeä tämäkin tyyppi kaikesta huolimatta teki. En siis tarkoita, että olisin kuvaan pettynyt, päin vastoin! Minulle se on täydellinen, ja varmasti tulee aina olemaankin itselleni se yksi kaikkein tärkeimmistä tatuoinneistani.  

Vaan mitäs mieltä te olette - saako äidillä olla tatuointeja?

xoxo Nelli

Äidin tatuoinnit: pääskynen

torstai 14. toukokuuta 2015

Olen saanut muutaman kerran lukijoilta kysymyksiä tatuoinneistani, joita toisinaan kuvissa on vilahdellutkin. Nykyisin olen tatuointeihini jo niin tottunut ja ne tuntuvat täysin luonnolliselta osalta omaa kehoani ja myös persoonaani, ettei niitä juuri edes tule ajatelleeksi. En niitä täällä blogissakaan siis ole pyrkinyt erityisesti tuomaan esille, mutta en myöskään peittelemään. Koska tatuoinnit kuitenkin näyttävät herättävän jonkin verran mielenkiintoa, niin ajattelin aina silloin tällöin tehdä postauksia, joissa esittelen tarkemmin aina yhden tatuoinneistani kerrallaan. 
Tiedän, että tatuoinnit herättävät paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. Pystyn sinänsä itsekin ymmärtämään molempien kuppikuntien näkemyksiä, mutta suoranaista haukkumista en kuitenkaan ymmärrä. Kyseessä on kuitenkin jokaisen oma keho, eikä muiden ihmisten pitäisi loukkaantua tai ärsyyntyä siitä, mitä joku toinen sille keholleen haluaa tehdä. Minun mielestäni hyvin tehdyt tatuoinnit ovat kauniita ja mielenkiintoisia. Tatuoinnilla ei aina edes tarvitse olla mitään syvällistä merkitystä, sekin riittää, että kuva vain on kaunis ja tuo kantajalleen iloa. Itse olen saanut tatuoinneistani pääasiassa positiivisia kommentteja, mutta tietysti joukkoon aina mahtuu niitä vihaajiakin. Muutaman kerran on joku tuntematon tullut ihan kasvotustenkin aukomaan päätään muun muassa siitä, kuinka en koskaan tule saamaan töitä tatuointieni takia. Minulle tuollaiset huutelut eivät kuitenkaan merkitse mitään enkä oletakaan, että kaikkia kuvani miellyttäisi. Kieltämättä nyt raskausaikana negatiiviset katseet ovat kuitenkin tuntuneet hieman pahemmilta kuin normaalisti. Tiedän, että asia ei ole niin, mutta silti tuntuu ikävältä leimautua huonoksi äidiksi ihan vain tatuointien takia. Mutta tosiaan, mitäpä sitä tuntemattomien ihmisten mielipiteistä piittaamaan! Lisäksi omien kokemusteni perusteella lasten mielestä tatuointini ovat hauskoja ja kiehtovia - vaikka pikkutyypit eivät aina ihan ymmärräkään, miksi olen piirtänyt tusseilla ihooni ja miksi ei tapahdu mitään, vaikka niitä koittaisi pyyhkiä pois.


Otin ensimmäisen tatuointini neljä vuotta sitten asuessani Brysselissä. Olin haaveillut tatuoinnista jo pitkään, mutta ilmeisesti rohkeutta ei vielä aikaisemmin ollut riittävästi. Toisaalta olen myös ihan onnellinen siitä, etten niitä ensimmäisiä tatuointihaaveitani edes uskaltanut toteuttaa, tai muuten ihoani koristaisi nyt My Chemical Romancen tai jonkun muun emobändin dramaattiset lyriikat... Ensimmäisen tatuoinnin otto Brysselissä tuntui hyvältä idealta, koska siellä vietetty aika oli todella merkittävä ajanjakso elämässäni ja nyt minulla on siitä (Kamilin lisäksi...) jokin konkreettinen muisto. Otin tatuointini samana päivänä erään silloisen kämppikseni kanssa, ja oli myös hauska tehdä jokin näin iso juttu jonkun tärkeän ihmisen kanssa. Muistan pelänneeni kipua etukäteen aika paljon, mutta lopulta yllätyinkin siitä, että tämän kuvan ottaminen ei sattunutkaan ollenkaan. Käsivarsi olikin hyvä paikkavalinta ensimmäiselle tatuoinnille! Muutenkin koko tatuoinnin ottaminen oli hauska kokemus, tatuoija antoi meidän soittaa valitsemaamme musiikkia ja niinpä studiossa raikasi Ellie Goulding ja Taylor Swift.


Tämä tatuointi löytyy oikeasta käsivarrestani, suurin piirtein kainalon ja kyynärvarren välistä. Harkitsin alunperin maailmankartan ottamista ranteeseen, mutta päädyin lopulta kuitenkin old school - tyyppiseen pääskyseen, sillä se symboloi hyvää onnea matkailijoille. Minulle se merkitsee myös vapautta, rohkeutta ja seikkailua, ja sopi siksi hyvin silloiseen elämäntilanteeseeni ja siihen hetkeen. Pääskynen on lisäksi perinteinen merimiesten tatuointi, jonka he ottivat seilattuaan tietyn määrän maileja merellä. Pääskynen symboloi turvallista kotiinpaluuta, sekä rakkautta ja välittämistä perhettä kohtaan. Minun pääskyseni kantaa nokassaan nauhaa, jossa lukee little brother. Pikkuveljeni on minulle todella rakas, ja kulkee aina mukana ajatuksissani missä päin maailmaa ikinä menenkin. Tällä kuvalla on siis itselleni aika paljon merkitystä, vaikka postauksen alussa sanoinkin, ettei mielestäni tatuointien tarvitsekaan aina edes tarkoittaa mitään. Tiedän, että tatuoinnin tekninen toteutus voisi olla vieläkin parempi ja värit alkavat jo hieman haalistua, mutta en tuon ensimmäisen kuvani kanssa tajunnut tehdä kovin paljoa taustatutkimusta tatuointistudion suhteen, ja aivan hyvää jälkeä tämäkin tyyppi kaikesta huolimatta teki. En siis tarkoita, että olisin kuvaan pettynyt, päin vastoin! Minulle se on täydellinen, ja varmasti tulee aina olemaankin itselleni se yksi kaikkein tärkeimmistä tatuoinneistani.  

Vaan mitäs mieltä te olette - saako äidillä olla tatuointeja?

xoxo Nelli

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.