Raskausviikko 30+0 - viimeinen kymppi!

tiistai 21. huhtikuuta 2015


Vihdoin ja viimein poksui tämä maaginen kolmosella alkava numero, jota olen tässä jo tovin odotellut! Laskettuun aikaan on siis tasan kymmenen viikkoa aikaa, vaikka itse olenkin enemmän varautunut siihen, että niitä olisi jäljellä enää ennemminkin kahdeksan. Vaan sen näkee sitten, kovasti yritän olla sen kummemmin spekuloimatta tuota tulevaa syntymäaikaa, joten päivä kerrallaan mennään. Tosin juuri nyt se aivan hetkessä eläminenkin tuntuu vähän vaikealta, kun edessä on niin paljon kaikkea uutta, ihanaa ja jännittävää mitä odottaa! Tällä hetkellä mielessä on erityisesti muutto, mutta onneksi siihen ei olekaan enää pitkä aika.

Tässä vaiheessa raskautta alkaa jo tuntua siltä, että olen ollut raskaana ikuisuuden. Vaikka tämä raskaus onkin ollut minulle todella, todella onnellista aikaa, niin kyllä nyt vain on jo sellainen olo, ettei enää millään malttaisi odottaa tuon pikkutyypin syntymää! Oma masu on muuten viime aikoina tuntunut jotenkin kovin pieneltä, vaikka aikaisemmin tunsin itseni aivan jättiläiseksi. Nyt tuntuu, ettei tuo pallo tuossa ole juurikaan enää kasvanut. Enpä sitten tiedä, johtuuko vain siitä, että on jo niin tottunut tuohon vatsaan, ettei sen koko enää hetkauta. Viimeultrassahan poika kuitenkin todettiin ihan normaalikokoiseksi. Mutta onhan se kuitenkin jo aika iso kaveri - raskaus-sovellukseni mukaan ison kaalin kokoinen pieni ihminen.

Yölliset lonkkakivut ovat viime aikoina hellittäneet, mutta enpä silti ole saanut sen paremmin nukutuksi. Vauvasta on tullut nimittäin varsinainen iltavilli, joka aloittaa möyryämisen ja kyljistä läpi puskemisen heti sillä sekunnilla, kun minä yritän mennä nukkumaan! Kyljellä ollessani nuo potkut ja liikkeet tuntuvat usein erityisen kipeästi, ja ensimmäistä kertaa tämän raskauden aikana olen todellakin joutunut valvomaan, kun en ole potkuilta unta saanut. No, huolestujana pidän tätä silti edelleen parempana vaihtoehtona kuin sitä, että vauva olisi todella hiljainen. Olen muuten myös unohdellut ottaa rauta-tablettini monena iltana, ja se onkin näkynyt sitten heti olossa. Ihmettelinkin, mistä tämä yhtäkkinen kamala väsymys on johtunut, ennen kuin tajusin tuon. Kolmituntiset päiväunetkaan eivät ole olleet mikään ihmeellinen juttu, mutta olo niiden jälkeen on aina todella inhottava, joten nyt on kyllä pakko alkaa taas skarppaamaan noiden pillereiden popsimisen kanssa! 

Toisaalta, vaikka olenkin ollut kovin väsynyt, niin samalla myös tuon lisääntyneen valon ja auringon myötä olo on ollut ihan eri tavalla energinen. Selkäkivuista ja raskaasta olosta huolimatta olen jaksanut käydä entistä enemmän kävelemässä koiran kanssa ja nauttinutkin noista lenkeistä todella paljon. Ulos lähteminen ei tunnu samalla tavalla pakkopullalta niin kuin aina välillä aiemmin, vaan on vain tosi ihana kuljeskella aurinkoisessa ulkoilmassa, kuunnella musiikkia ja olla vain omissa ajatuksissaan. Me tehdään usein retkiä lähimetsään, mikä sopii hyvin sekä koiralle että minulle. Lalkalla kun on todella paljon energiaa, joten metsässä se saa juosta vapaana sydämensä kyllyydestä, ja minä voin lepuuttaa selkääni ja jalkojani välillä vaikka kivellä istuen ja toisen iloista menoa katsellen. Varsinainen win-win - tilanne siis molemmille! Metsässä samoilu on muutenkin sekä minulle että Kamilille mielekästä puuhaa, ja nyt jo ollaan monet kerrat puhuttu siitä, kuinka ihanaa on sitten tehdä metsäseikkailuja myös vauvan kanssa. Meille molemmille on tärkeää, että vietetään lapsen kanssa paljon aikaa luonnossa, ja että tämä oppii kunnioittamaan luontoa ja eläimiä.


Tämän viikon ohjelmaan kuuluukin sitten vielä pakkaamista, sillä tosiaan jo ensi viikolla starttaa meidän muuttoauto kohti Tamperetta! Itse oikeastaan lähden jo tiistaina etukäteen koiran kanssa Tampereelle, ja Kamil ystävineen hoitaa sitten keskiviikkona varsinaisen muuton. Minusta kun ei siinä hommassa olisi enää paljon apua, joten on parempi, että olemme touhottavan koiran kanssa pois alta. Samalla pääsen hakemaan uuden kodin avaimet jo hyvissä ajoin aamulla ja laittamaan paikkoja kuntoon muuttokuormaa varten. Mieli on vähän haikea, mutta silti varsin odottavainen. Maisemanvaihdos tekee ihan hyvää! Vauvan myötä meidän elämässä alkaa uusi vaihe, ja on kiva aloittaa se myös ikään kuin puhtaalta pöydältä uudessa kaupungissa, joka toisaalta on samaan aikaan myös se minun tuttu ja turvallinen kotikaupunkini. Muuton lisäksi odottelen, josko äitiyspakkaukseni saapuisi vihdoin tällä viikolla. Laitoin hakemuksen Kelalle jo kuukausi sitten, ja viikko sitten tuli tieto, että paketti olisi postitettu. Toistaiseksi sitä ei ole näkynyt eikä kuulunut, mutta elättelen toiveita että saisin sen vielä ennen muuttoa!

xoxo Nelli

2 kommenttia

  1. No ihana keiju keijukainen! Niin siro ja kaunis maha <3 mulla kans 30+2 mutta mä en kyllä näytä tolta =D

    VastaaPoista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.