Raskausviikko 28+0

maanantai 6. huhtikuuta 2015


Ja taas ollaan porhallettu viikko eteenpäin! Kuten viimeksikin taisin kirjoittaa, niin aika tuntuu just nyt matelevan. Tällä hetkellä odotan viikolle 30 pääsyä, se tuntuu tavallaan seuraavilta "etapilta". Joka tapauksessa nyt maha-asukkaani on jo jäävuorisalaatin kokoinen tyyppi, aika hurjaa. Välillä sitä on vaikea vieläkään kunnolla käsittää, että vatsassani tosiaan elää, kasvaa ja kehittyy oikea ihminen - ja että se on jo niin iso! Siksi onkin hauska seurata raskaus-appista vauvan kasvun kehitystä hedelmiin ja vihanneksiin verraten. On paljon helpompi kuvitella vauvan koko kukkakaalena kuin vain 30-senttisenä pötkylänä. Tällä viikolla me päästäänkin taas ultraan, ja hieman jännittää onko koko pysynyt edelleen normaalimitoissa vai onko tapahtunut jotain hurjia kasvupyrähdyksiä. 

Tällä viikolla mieli raskauden suhteen on ollut seesteinen ja onnellinen. Vauva liikkuu vilkkaasti, ja se rauhoittaa mieltä sekä saa olon luottavaiseksi. Hassua miten vauva, jota ei ole edes vielä tavannut, tuntuu tulevan koko ajan tutummaksi ja tutummaksi. Äidinrakkaus tuota vielä syntymätöntä olentoa kohtaan vain kasvaa päivä päivältä enkä malttaisi odottaa, että saadaan hänet tänne meidän luokse, osaksi meidän pikkuperhettä. Pesänrakennusvietti on aika voimakas ja tekisi vain mieli ostaa kaikkea pientä ja söpöä (ja tarpeellista!) vauvalle. Meiltä puuttuu vielä vaikka mitä, mutta ei olla haluttu hankkia liikaa tavaraa ennen muuttoa. Onneksi sitä odotellessa voi aina selailla Pinterestiä ja haaveilla.

Ristiriitaista kyllä, kaikesta onnellisuudesta huolimatta mieli on viime aikoina ollut myös jotenkin alavireinen. Välillä surettaa ihan ilman syytäkin, tai monet kovin pienetkin asiat tuntuvat paljon raskaammilta kuin tavallisesti. En oikein edes tiedä miksi, joten syytän sitten hormoneita. Tuntuu, että tällä hetkellä kaipaan ja tarvitsen hirveästi tukea, hellyyttä ja huomiota Kamililta, ja onneksi niitä kyllä saankin. Välillä sitä aina pohtii mitä tapahtuu parisuhteelle, kun vauva tulee taloon, mutta uskon ja toivon, että vaikutus tulee olemaan vain positiivinen. Tiedän, että kahdenkeskeinen aika tulee vähentymään varsinkin alussa ja tilastot näyttävät masentavilta, mutta ei pidä antaa niiden vaikuttaa liikaa omaan mieleen. Mä kuitenkin uskon meihin ja muutenkin tuntuu, että nyt raskausaikana parisuhde on kukoistanut ihan uudella tavalla. Sunnuntaina vietetäänkin muuten meidän neljävuotispäivää!

Me palattiin tänä aamuna Tampereelta takaisin Helsinkiin. Oli ihana levähtää oikein kunnolla, mutta omaan kotiin on myös aina ihana palata. Selkä ei kyllä tykännyt parin tunnin epämukavasta junamatkasta ollenkaan, ja nyt tuntuu että se on taas heti paljon huonommassa kunnossa kun päästiin kotiin. Supistukset, jotka ovat kunnon levon myötä pysyneet poissa, astuivat taas kehiin ja nyt makoilen taas lämpimän vehnätyynyn kanssa sängyssä, kun kaikki muut asennot tuntuvat tosi pahoilta. Hieman jännittää tuo torstain lääkärikäynti senkin puolesta, että pääsenkö vielä takaisin töihin pariksi viikoksi vai jatkuuko tämä mun sairausloma ihan kesälomani alkuun saakka. Olen kuitenkin edelleen onnellinen siitä, että olen päässyt toistaiseksi raskaudessani loppujen lopuksin näinkin helpolla!

xoxo Nelli

2 kommenttia

  1. Mahdottoman kaunis ja suloinen olet myös maha-asukin kanssa! :)
    Hyvää vuosipäivää!

    VastaaPoista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.