Neljäs ultra


Tänään on kyllä ollut todella tunnerikas ja stressaavakin päivä. Meillä oli siis aamulla vuorossa ultra numero neljä, ja minä olen aina todella hermona ennen ultraa! Aina sitä vain jännittää niin kovasti, että onhan pienellä varmasti kaikki hyvin. Meidän ultra-aika oli aamulla kello 9.30, mutta lääkäri oli melkein tunnin myöhässä, ja siinä jo valmiiksi jännittyneessä tilassa tuo odottaminen tuntui ihan kamalalta! Ravasin vessassa varmaan kymmenen minuutin välein enkä pystynyt keskittymään oikein mihinkään.

Loputtoman pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen meidätkin vihdoin kutsuttiin sisään. Meillä oli tosi ihana uusi lääkäri, joka tuntui ihan oikeasti kuuntelevan mitä hänelle kerroin. Kohdunsuu tutkittiin, koska mulla on ollut jo jonkin verran kipeitä supistuksia, mutta onneksi sen suhteen oli kuitenkin kaikki kunnossa. Selkäkipujen takia taas sairauslomaani jatkettiin ihan kesälomani alkuun saakka, eli töihin ei tällä mamalla olekaan sitten asiaa enää ennen babyn syntymää. Tavallaan tosi helpottunut olo, koska vointi on ollut selän takia niin tuskainen, mutta tavallaan myös vähän pettynyt, koska olisin mielelläni ollut töissä vielä nämä pari viimeistä viikkoa. 

Sitten alettiinkin katsella vauvaa! Ja ihan turhaan taas jännitin, sillä vauvalla oli kaikki juuri niin kuin pitääkin, ja edellisen lääkärin antama "95% poikalupaus" piti edelleen. Mitkään mitat eivät mulla siinä tilassa mieleen jääneet, paitsi painoarvio, joka oli 1316g. Kuulemma ihan normaali lukema, itseä kun aina jännittää, että kasvaako vauvasta ihan jättiläinen tämän mun diabeteksen takia... Tosin lääkäri kertoi, että yleensä ne mahdolliset kasvupyrähdykset alkaakin vasta viikon 30 jälkeen, joten tämän hetken painoarvio ei vielä kuitenkaan ennusta kovinkaan hyvin sitä vauvan lopullista kokoa. Mun sokeritasapaino sai kuitenkin kehuja sekä tältä lääkäriltä että diabeteshoitajalta, kuulemma hoidan itseäni hyvin. Ja onhan se myönnettävä, että aikamoinen perfektionisti olenkin tämän asian suhteen ollut aina, mutta varsinkin nyt raskausaikana.

Me ei tällä kertaa saatu kuvia mukaan vauvasta, joten tämän postauksen kuva on np-ultrasta, kun baby oli vielä aivan pikkuinen! Tämä oli siis meidän neljäs ultra siitä syystä, että diabeetikkojen raskauksia seuraillaan hieman tarkemmin kuin normaalisti. En kovin montaa positiivista asiaa tästä sairaudesta keksi, mutta nämä tiheämmät ultrat ovat kyllä varsin kiva bonus! Edelliset ultrat ovat siis olleet viikoilla 10+3, 12+2 (np) ja 20+1 (rakenne). Kymppiviikolla ei tosin muuten olisi edes ultraa ollut, mutta viimeisistä kuukautisista laskettuna olisin silloin jo ollut viikolla 12. Kuitenkin kun kiertoni on ollut melkoisen epäsäännöllinen, niin sikiö vastasikin silloin vasta viikkoja 10+3. Pakko vielä tähän loppuun todeta, että on se vaan aina yhtä ihanaa ja ihmeellistä nähdä se oma pieni siellä! Jostain syystä meidän pikkuinen oli taas hieman uneliaalla tuulella (tai ehkä vain ujosteli, kun odotusaulassa vielä myllersi niin vimmatusti), mutta alkoi sitten liikuskellakin kun lääkäri häntä vähän herätteli. Tämä oli nyt meidän viimeinen ultra täällä Helsingin Naistenklinikalla, nyt meidän paperit lähti kohti Tamperetta ja seuraava käynti onkin toivottavasti vasta siellä. Aika jännittävää!

xoxo Nelli

2 kommenttia

  1. Moikka, halusin haastaa sinut mukaan The Liebster Awardiin, toivottavasti et ole sitä jo saanut :) Käy kurkkaamassa: http://matkalla-aitiyteen.blogspot.fi/2015/04/the-liebster-award-haaste.html

    t. Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis! En ole vielä muualta saanut, joten tartun tähän kyllä heti kun ehdin :)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.