Mikä raskaudessa on yllättänyt?

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Olin juuri ensimmäistä kertaa elämässäni hierojalla. Hemmotteluhetken minulle tarjosi mieheni, joka ilmeisesti alkoi jo tuntea pientä sääliä kuukauden sairauslomalla ollutta vaimoaan kohtaan. Hierontahetki olikin mukavan rentouttava ja tunnen saaneeni apua alaselkävaivoihini - tosin tilalle käsittelyn seurauksena sain aivan järkyttävät niska- ja hartiakivut! Oli myös aika hauskaa jutustella mieshierojan kanssa kaikenlaista raskaudesta. Yhdessä vaiheessa tämä kysyi, onko raskausaikana tullut vastaan jotain yllättävää - taisin itse yllättyä moisesta kysymyksestä niin paljon, etten saanut vastattua siinä hetkessä mitään mielenkiintoisempaa kuin "eipä oikeastaan". Myöhemmin aloin miettiä tuota kysymystä uudelleen, ja vastaukseni olisi ennemminkin tällainen: raskaudessa on yllättänyt tavallaan kaikki ja toisaalta ei mikään. Täytyy nimittäin jälleen kerran muistuttaa, että ennen raskaaksi tuloa minä en tiennyt raskaana olemisesta juuri mitään. En esimerkiksi ollut lukenut odotusblogeja aikaisemmin tai päässyt seuraamaan läheltä ystävien raskauksia, joten sikäli oikeastaan kaikki on ollut minulle uutta ja ihmeellistä - ja ne yllätyksetkin pääsääntöisesti positiivisia. 
Tässä nyt kuitenkin pientä listausta siitä, mikä minua on tähän mennessä raskaudessa yllättänyt! Viikkojahan on vielä kymmenisen jäljellä, joten voi olla, että ehdin vielä kokemaan lisääkin yllätyksiä ennen kuin baby putkahtaa maailmaan, mutta tässä nyt siis katsausta tämänhetkiseen tilanteeseen.


Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa se, kuinka yllättävän luonnolliselta koko raskaus on tuntunut. Tähän olotilaan on jo niin tottunut, että tuntuu ihan vaikealta kuvitella edes millaista elämä oli ennen raskautta! Ajattelin, että vauvamahaan tottuminen olisi vaikeampaa, mutta sekin on alusta alkaen tuntunut ihan normaalilta osalta itseä. Toisaalta eihän tuo pallo siihen yhdessä yössä ilmestynyt, vaan on kasvanut matkassa sitä mukaa, kun raskauskin on edennyt. Omaan kömpelyyteen on tosin ollut yllättävänkin paljon totuttelemista. Odotan sitä, kun sellaiset normaalit asiat kuten kengännauhojen sitominen tai säärten sheivaaminen eivät tunnu enää maailman suurimmilta saavutuksilta joiden eteen on tehtävä tosissaan töitä, vaan noh - normaaleilta.
Yllätyin myös siitä, ettei minusta tullutkaan ihan kauhea hormonihirviö. Olen noin yleisestikin luonteeltani melko ailahtelevainen ja todella tunteikas, minulle on aivan tyypillistä tuntea kaikki isosti ja mennä ääripäästä toiseen, nollasta sataan. Itken ja liikutun myös helposti. Silloin kun söin e-pillereitä, nämä kaikki ominaisuudet tulivat esiin sata kertaa vahvempina ja mielestäni silloin oli usein aika kamalaa olla minä - ja jotenkin olin varautunut siihen, että raskaushormonit tekisivät minusta samanlaisen kuin e-pillerit aiemmin. Mutta päin vastoin! Raskaus onkin tehnyt minusta paljon aiempaa seesteisemmän ja rauhallisemman. En todellakaan ole saanut harvoja poikkeuksia lukuunottamatta aivan selittämättömiä itkukohtauksia tai raivonnut ties minkäkin pikkuasian takia. Pääsääntöisesti olen hyvällä tuulella ja Kamilkin on usein sanonut, kuinka raskaus sopii minulle ja minusta huomaa sen, kuinka onnellinen olen. Tietysti minullakin on niitä huonoja päiviä, mutta tarkoitan nyt yleisesti. Luulin, että raskausaikana mielialat heittelisivät paljon enemmän ja itkisin kissanruokamainoksille, mutta niin ei ole käynyt.
Myöskin pahoinvoinnin ja outojen mielihalujen vähyys tuli yllätyksenä. Minulla on taipumusta matkapahoinvointiin, ja olin joskus jostain lukenut, että se saattaisi "altistaa" myös raskauspahoinvoinnille. En ole kuitenkaan oksentanut kertaakaan tämän raskauden aikana, vaikka jatkuvasta etovasta olosta alkuraskaudessa kärsinkin. Samanlainen pahoinvointi on alkanut vaivata myös nyt loppuraskaudessa, tosin hieman harvemmin, kun alussa se ällöttävä olo oli ihan päivittäistä ja jatkuvaa. Tuollainen pahoinvointi on kuitenkin ollut mielestäni ihan siedettävää, kun ei siis tosiaan ole joutunut oksentelemaan. Outoja ruokiin liittyviä mielihaluja minulla ei juuri ole ollut, mitä nyt joskus teki ihan älyttömästi mieli mustaamakkaraa (en edes syö punaista lihaa) ja välillä on ollut kausia, kun olen himoinnut pelkästään jotain tiettyä ruokaa, esimerkiksi appelsiinia, lanttua tai kanaa, ja sitä on sitten pitänyt saada heti. Raskausaikanani vain kolme tiettyä ruokaa on saanut aikaan ihan hirveän ällötysreaktion: tee, suklaakakku ja kookos. Teetä onneksi olen alkuraskauden jälkeen pystynytkin taas juomaan, mutta kookos ällöttää edelleen niin paljon, että pelkkä haju tai edes koko kookoksen ajattelminenkin oksettaa. Ennen raskautta olin siis vielä ihan kookoshullu.


Vaikka sitä varmasti osaakin kuvitella, että raskauteen liittyy paljon kaikenlaisia vaivoja, niin silti niiden suunnaton kirjo on kyllä yllättänyt! Vaikka omalla kohdallani vaivat ovatkin olleet melko siedettäviä, niin onhan niitä kuitenkin riittänyt joka lähtöön ja tuntuu, että aina on kyllä jotain kipua tai kiusaa riesana. Intiimivaivat, univaikeudet, kivut milloin missäkin päin kehoa, se kun karmea vessahätä iskee juuri kun olet päässyt ulko-ovesta pihalle, supistukset, huimaus, armoton väsymys... Aina kun joku vaiva helpottaa, niin tilalla onkin taas jo joku uusi ja odottamaton riesa. Juuri nyt minua huvittaa se, miten jalat tuntuvat yhtäkkiä ainakin puolta numeroa aiempaa isommilta. Monet ennen niin mukavat kengät puristavatkin ihan kauheasti ja tällä hetkellä tuntuu, että ainoastaan Converset menevät kunnolla jalkaan. On se vain hassua, miten kokonaisvaltaisesti raskaus vaikuttaa kaikkeen.

Ehkä yksi ihanin ja yllättävin konkreettinen asia raskaudessa on ollut se, miltä vauvan liikeet ja potkut oikeasti tuntuvat. Se on sellainen asia, jota en osannut etukäteen lainkaan kuvitellakaan tai osaisi vieläkään kunnolla selittää jollekin, miltä se tuntuu kun vauva potkii mahassasi. Vaikka tässä vaiheessa raskautta potkut toisinaan tuntuvat kipeiltäkin, niin silti pelkästään rakastan tuntea vauvan liikkeet. On myös todella hassua ja ihmeellistä, miten vauvan kanssa pystyy tavallaan jo kommunikoimaankin. Kun vatsaa taputtelee, niin yleensä saa takaisin jotain liikettä, tai kun Kamil juttelee vauvalle lähellä vatsaani, niin vastauksena tulee aina mojova potku. En myöskään etukäteen ollut tajunnut, että vauvan liikkeet voivat näkyä niin selkeästi ulospäin! Välillä ihan naurattaa, miten vatsa heiluu ja hytkyy, kun vauva siellä möyrii.
Vaikka raskausaika on ollut minulle todella ihanaa aikaa ihan kaikesta huolimatta, niin olen kyllä yllättynyt siitä, miten paljon huolta, pelkoa ja stressiä tähän on kuitenkin liittynyt. Oman lukunsa tähän tietenkin tuo diabetekseni, mutta yleisesti ottaenkin välillä aina tuntuu, että vaikka raskaudesta olisi kuinka onnellinen, niin koko ajan sitä kuitenkin varjostaa pieni huoli. Alkuraskaudessa pelkäsi keskenmenoa, ja odotti vain pääsevänsä sinne "turvallisemmalle" viikolle 12, jolloin keskenmenon riski pienenee. Ja tätä ennen piti tietysti olla huolissaan siitä, että siellä vatsassa varmasti kasvaa joku, eikä vain tuulimuna. Seuraavaksi taas alkoi rakenneultran jännittäminen - mitä jos vauvalla ei olisikaan kaikki hyvin? Kun tästäkin selvittiin onnellisesti ja vauvan ensimmäiset potkut alkoivat tuntua, niin sitten onkin voinut alkaa stressaamaan taas siitä, että mitä jos niitä liikkeitä ei yhtäkkiä enää tunnukaan. Kyllä minäkin olen monta kertaa alkanut itkemään, kun mielestäni vauva on ollut liian kauan hiljaa... Ja kohta voikin sitten jo alkaa jännittämään synnytystä! 


Ylläoleva kuulosti ehkä hieman kärjistetyltä ja sitä se osittain onkin - kyllä minä kuitenkin olen raskaudesta enemmän nauttinut kuin siitä stressannut. Ihanalla tavalla yllättävää on vielä ollut se, kuinka kovasti tuota pikkutyyppiä voikin jo rakastaa. Eihän häntä ole vielä oikeasti edes tavannut emmekä oikeastaan tiedä hänestä mitään. Silti meidän vauva tuntuu nyt jo ihan omalta ja rakkaalta, maailman täydellisimmältä tyypiltä. Sitä rakastaa jo leijonaemon lailla ja on valmis tekemään kaikkensa, jotta pikkuisella on kaikki hyvin. Vauva tuntuu jo osalta meidän perhettä ja hänestä puhutaan jo tulevalla nimellä, vaikka vielä ei pystykään oikeasti yhtään edes kuvittelemaan, millaista elämä vauvan kanssa sitten tuleekaan olemaan.
Minkälaisia yllätyksiä muille on raskaudessa tullut?

xoxo Nelli

Lähetä kommentti

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.