Raskausviikko 26+0

maanantai 23. maaliskuuta 2015



Tällä raskausviikolla vauva on munakoison kokoinen, suunnilleen 31 sentin pituinen ja 900 gramman painoinen pikkuihminen. Tällä hetkellä tuntuu, että masu kasvaa ihan silmissä! Ja kyllähän tuo vauvan kasvu alkaa jo tuntuakin kovasti ihan koko kehossa, ja nyt kuluneella viikolla erityisesti alaselkäkivut ovat lisääntyneet huomattavasti. Nukun öisin melko huonosti, sillä selkä- ja lonkkakivut herättelevät useamman kerran yössä, eikä asennon vaihtaminen kyljeltä toiselle sujukaan enää ihan tuosta noin vain, vaan vaatii sen että nousee ensin (suurella vaivalla ähisten ja puhisten) istumaan ja siitä sitten yrittää kellahtaa sille halutulle kyljelle. Nyt viikonlopun aikana erityisesti selkäkivut ovat nousseet aivan uusiin sfääreihin ja lisäksi kipu nivusissa ja lonkissa haittaa jonkin verran kävelyäkin. Vatsa tuntuu oudon kireältä - ei varsinaisesti ole kipeä, mutta varsinkin seisomaan noustessa tai istumaan mennessä mahassa tuntuu epämiellyttävältä. Ensiodottajana mietityttää, voisiko kyseessä olla harjoitussupistukset - ei ole nimittäin hajuakaan siitä miltä sellaisten pitäisi tuntua... Tasan viikon päästä olisi neuvola, mutta saa nähdä kestänkö oloni kanssa sinne asti vai pitäisikö soittaa lääkärille jo aikaisemmin, kun ainoa mukava asento tällä hetkellä on makuullaolo. Kävin eilen ostamassa luontaistuotekaupasta vehnätyynyn ja toivon, että se toisi oloon ainakin hieman helpotusta.
Omista vaivoistani huolimatta babylla onneksi vaikuttaisi pyyhkivän hyvin. Se hiljainen kausi, josta viime raskausviikko-merkinnässä mainitsin, on enää hatara muisto vain - tällä viikolla poju on tuntunut olevan ehkä aktiivisempi kuin vielä koskaan aikaisemmin. Siinä missä aiemmin liikkeitä tuntui parhaiten aina iltaisin sängyssä maaten, niin nyt olen saanut nauttia kunnon potkusarjoista, kuperkeikoista ja ties mistä yleensä monta kertaa pitkin päivää. Mutta en valita, varsinkaan kun potkut eivät tunnu lainkaan kipeiltä tai ikäviltä. Päin vastoin minusta on vain ihanaa tuntea pieni siellä vatsassa! Joitakin viikkoja sitten tuntui aivan siltä kuin vauva olisi vähän "vierastanut" isäänsä, sillä usein potkut yhtäkkiä loppuivat aina heti, kun Kamil alkoi puhella vauvalle tai laittoi kätensä vatsalleni. Mutta nyt asiat ovat taas ihan päin vastoin, ja baby paremminkin innostuu aina silloin, kun Kamil juttelee sille lähellä masuani. 

Kuluneella viikolla mielikin on hankalasta fyysisestä olosta huolimatta ollut positiivinen ja kepeä. Iso vaikutus on varmasti ollut auringolla ja keväällä, mutta paljon kaikkea muutakin kutkuttavaa on tapahtunut. Loppuviikosta laatikkoon kolahti ihanaa postia, nimittäin uuden kodin vuokrasopimus allekirjoitettavaksi! Voi tätä riemua ja helpotusta, ihanaa kun ei tarvitse enää miettiä ja elää epävarmuudessa. Vappuna muutetaan! Samalla sain irtisanoa tämän meidän nykyisen asunnon, ja ette uskokaan miten hyvältä sekin tuntui. Toki tähänkin kotiin on mahtunut paljon hyviä, todella hyviä, hetkiä, mutta olen kyllä niin lopen kyllästynyt asumaan opiskelija-asunnossa (taas viime viikolla saatiin Hoasilta sähköpostia, että jätehuoneessa elelee rottia), että ei mitään rajaa. Aikansa kutakin! On hassua ajatella, että muuttoon on tosiaan vain vähän yli kuukausi aikaa, jotenkin en osaa sisäistää sitä ollenkaan. Tuntuu, että vappuun olisi vielä ikuisuus.

Myös avioliittoaikeiden suhteen on tapahtunut pientä edistystä. Vaikka häitä tanssitaankin vasta vuoden päästä kesällä, niin olemme päättäneet kuitenkin virallisesti mennä naimisiin maistraatissa ennen vauvan syntymää. Kuitenkin jos puoliso sattuu olemaan ulkomaalainen, ja näemmä erityisesti puolalainen, niin ei sitä naimisiin ihan noin vain karatakaan. Tiesin toki, että siinä saa nähdä hieman enemmän vaivaa kuin jos molemmat olisivat suomalaisia, mutta taisin unohtaa miten hidasta on tapella Puolan byrokratian kanssa. Aloitimme tätä prosessia siis jo tammikuussa, eli yli kaksi kuukautta sitten, mutta nyt vasta olemme saaneet Suurlähetystön kautta kaikki Kamilin tarvitsemat paperit. Huonompi juttu vain, että Puolan lain mukaan paperit on mahdollista toimittaa Puolan kansalaiselle vain puolan kielellä, joten nyt nuo asiakirjat vaativat vielä virallisen kääntäjän tekemät käännökset. Ajattelimme ensin käännättää ne Suomessa, mutta käännöstoimistojen hintatarjoukset saatuamme päätimme kuitenkin lähettää paperit takaisin Puolaan käännettäviksi. Tuntuisi turhalta maksaa reilut 200 euroa muutamasta lappusesta, etenkin kun teksti on sellaista että osaisin ne itsekin kääntää - en vain satu olemaan auktorisoitu kääntäjä niin en voi sitä tehdä. Mutta eipä tässä onneksi sinänsä mikään kiire ole, kunhan ennen kesäkuuta olisimme virallisesti naimisissa, niin hyvä!

xoxo Nelli

2 kommenttia

  1. Heippa! Sulla on tosi kiva blogi! Itse olen samanlaisessa elämäntilanteessa, nimittäin ensimmäinen lapsemme syntyy heinäkuun lopulla (olen siis vähän vajaa 3 viikkoa sua "jäljessä" raskausviikoissa). Innolla seurailen sun blogia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kivasta kommentista! Hyvää odotusta sinnekin :)

      Poista

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.