Raskausviikko 25+0


Takana on hurjan rentouttava viikonloppu Pohjanmaalla isovanhempieni luona, ja nyt tämä arkeen paluu ei oikein maistuisi ollenkaan. Mutta jotain hyvää näissä maanantaissakin nykyään aina on, nimittäin uuden raskausviikon pyörähtäminen käyntiin!  Ja pääsenpä nyt tänne blogiinkin tekemään ensimmäisen raskausviikko-postauksen sekä jakamaan parit masukuvat.

Raskautta on siis elelty nyt 25 viikkoa ja laskettuun aikaan jäljellä enää hassut 15. Tosin koska olen ykköstyypin diabeetikko, niin todennäköisempäähän on, että pikkuinen syntyy jo muutaman viikon aikaisemmin. En ole ainakaan vielä ottanut asiasta mitään stressiä, vaan päivä kerrallaan täällä mennään. Raskaus on jo pitkään tuntunut ihan normaalilta olotilalta, enkä oikein enää edes pysty muistamaan, miltä tuntuu kun koko keho on vain itsellään eikä masussa asustele joku pikkutyyppi. Jaksan edelleen päivittäin ihastella alati kasvavaa (ja kovin suurelta tuntuvaa) mahaani, ja vaikka aina välillä tunnenkin itseni aivan valaaksi, niin kyllä minusta vauvamahat vain on kauniita. Masuhan minulla pomppasi esiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa - omat vanhat housut eivät ole pitkään aikaan mahtuneet jalkaan ja vatsan peittelyä tietoisesti sai alkaa harrastamaan jo viikolla 8, kun ei vielä halunnut kertoa vauvauutisia kaikille. Itsestä tuntuukin ihan absurdilta kuulla, että jotkut ovat ottaneet mammafarkut käyttöön vasta näillä viikoilla...

Koko alkuraskauteni oli mielestäni aika helppoa aikaa enkä esimerkiksi kärsinyt mitenkään järisyttävästä pahoinvoinnista. Kertaakaan en ole raskauden aikana joutunut oksentelemaan, mutta sellainen 24/7 jatkuva etova olo vaivasi kyllä jokusen viikon. Muuten on tosiaan ollut suhteellisen vaivatonta, ja mielialakin on ollut hyvin virkeä ja ennen kaikkea onnellinen. Nyt muutaman viimeisen viikon aikana olen päässyt nauttimaan hieman enemmän raskausajan vaivoista, kuten ikävistä yöllisistä suonenvedoista pohkeissa, liitoskivuista erityisesti nivusissa ja nyt aivan viime aikoina lonkkakivuista, jotka valvottavat varsinkin öisin. Hieman positiivisempana asiana on mainittava kuitenkin se, että jatkuva vessassa ravaaminen sentään on nyt hieman hellittänyt! Ihanaa, kun koirankin kanssa on pystynyt nauttimaan taas pidemmistä kävelylenkeistä kärsimättä, kun vielä hetki sitten kävi monesti niin, että kymmenen minuutin ulkoilun jälkeen oli jo juostava takaisin kotiin... Vauhti ei ehkä enää päätä huimaa, mutta varsinkin näiden ihanan keväisten ja aurinkoisten ilmojen vallitessa olen todella nauttinut niistä vähän rauhallisemmistakin lenkeistä koiran kanssa. 

Tällä viikolla vauva on puhelimestani löytyvän raskaus-sovelluksen mukaan lantun kokoinen. Pituutta sillä on noin 30 senttiä ja painoa 800 grammaa. Viimeksi rakenneultrassa lääkäri totesi pojan olevan ihan "standardikokoinen" ja toivottavasti sitä on vieläkin - diabeetikkoäitiähän tietysti aina hieman huolettaa vauvan mahdolliset liialliset kasvupyrähdykset. Babyn liikkeitä aloin tuntea vasta noin raskausviikolla 20, sillä etuseinässä sijaitseva istukka vaimentaa liikkeiden tuntemista. Kuitenkin sitten kun niitä liikkeitä alkoi tuntua, niin poju osoittautuikin melko aktiiviseksi tapaukseksi ja kovia potkuja ja kunnon potkusarjojakin on sadellut tämän tästä. Viime viikolla vauvalla olikin yhtäkkiä selvästi hiljaisempi kausi potkujen suhteen, mikä tietysti sai odottavan äidin huolestumaan ja itkeskelemäänkin monet itkut. Kun liikkeitä kuitenkin joka päivä silti tuntuu, niin eiköhän kaikki pienellä ole ihan kunnossa - ehkäpä se vain on muuttanut asentoaan ja potkiskelee enemmän selkääni päin. Nyt lauantaista lähtien vauva on tosin ruvennut potkistelemaan enemmän taas entiseen malliinsa, mikä ilahduttaa sekä minua että tulevaa isää, joka usein saa myös tuntea ja nähdä pojan liikkeet ulospäin. Aktiivisimmillaan tämä tuntuu olevan aina aikaisin aamulla sekä myöhään illalla. Nykyään päivän lempihetki onkin se, kun iltaisin ennen nukkumaanmenoa yhdessä tunnustellaan ja seuraillaan vauvan touhuilua siellä masussa. On se vain hassua miten sellaiseen tyyppiin, jota ei ole edes tavannut, onkin voinut jo kiintyä niin paljon ja tuntea näin suurta rakkautta. Meidän pieni rakas vauva. 
xoxo Nelli

9 kommenttia

  1. Ihana törmätä sun blogiin näin ekaa kertaa - varmasti tulen uudestaankin :) Ja mahakateus iskee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana kuulla! Mäkin kävin kurkkimassa sun blogia ja ryhdyin lukijaksi :)

      Poista
  2. Awww miten ootkin jo noin pitkalla - justhan vasta olit taalla! En malta odottaa etta nahdaan TALLA VIIKOLLA! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih niinpä! Musta kyllä jo tuntuu siltä, että oon ollut jo ikuisuuden raskaana :D

      Enää pari päivää! :*

      Poista
  3. Oliko millainen syynääminen diabetes+raskaus -asian kanssa? Lääkärit aina varoittelee että pitää olla tarkkaan harkittu pitkän aikaa koko raskautuminen, että on varmasti kontrollissa sitten kaikki. Itse olen siihen päätökseen päätynyt etten lapsia itse pyöräytä maailmaan, edes yhtä, koska en halua altistaa muita tälle sairaudelle. Olen siis diabeetikko myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Oon siitä onnekas, että olin ehtinyt elellä tämän sairauden kanssa vasta alle vuoden ennen kuin tulin raskaaksi. Ja mun hoitomotivaatio ja -tasapaino on koko ajan olleet hyvät, hobis siinä 5-6% ja raskauden myötä vain parantunut koko ajan, niin mulla ei sinänsä ollut mitään ongelmia tai hidasteita raskautumisen suhteen. Ei ollut tarvetta suunnittelukäynneille eikä tarvinnut pyydellä mitään raskauslupia lääkäriltä. Nyt sitten raskauden aikana tietysti entistä tarkempi seuranta ja siksi kaikki ultrat ja lääkärissäkäynnit on Naistenklinikalla eikä missään th-lääkärillä. Tietenkin toivon ettei meidän lapsi joudu kärsimään tästä sairaudesta, mutta en nyt siitä halua vielä kamalasti stressata, koska lääkärinkään mielestä ei siihen ole aihetta. Oon itse sukuni ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa diabeetikko, joten toivotaan että oon itse vain tällainen musta lammas eikä periydy lapselle. :D

      Mutta omaa postausta tästä diabetes+raskaus - aiheesta kyllä vielä luvassa :)

      Poista

© Kochanie • Theme by Maira G.