Positiivinen raskaustesti

Tänään ajattelin palata hieman ajassa taaksepäin ja ihan tämän tarinan alkuun - eli siihen ikimuistoisen ihanaan päivään viime lokakuussa, kun sain tietää olevani raskaana. 

Tosin ennen sitä lokakuuta on mentävä vieläkin kauemmas (ja moniin ei-niin-ihaniin hetkiin), nimittäin toukokuuhun vuonna 2013 kun minun ja Kamilin yhteisestä päätöksestä lopetin e-pillereiden syönnin. Silloin ehkä vielä vauvahaaveitakin enemmän päätökseen vaikutti se, ettei pillerit oikein tuntuneet sopivan keholleni ja mielelleni, ja ajatus niistä oli alkanut tuntua koko ajan vain ahdistavammalta ja ahdistavammalta. Mutta sen lisäksi tuntui myös siltä, että aika vauvallekin alkoi olla viimein kypsä ja olimme kuitenkin puhuneet asiasta jo kauan, joten mistään hetkellisestä päähänpistosta ei ollut kyse. Päätimme, ettei asiasta kuitenkaan oteta stressiä, vaan vauva saa tulla sitten kun on tullakseen. Silloin ajattelin, että siihen menisi ehkä muutama kuukausi, ja viimeistään seuraavana kesänä meitä olisikin sitten kahden sijaan kolme.

E-pillereiden lopettamisen jälkeinen syksy ja talvi meni asiaa sen kummemmin kauheasti pohtimatta, oli koulukiireitä ja loppuvuodesta sairastuin täysin yllättäen diabetekseen, mikä pisti pasmat ihan sekaisin. Kesti aika kauan toipua sairauden mukanaan tuomasta järkytyksekstä ja ahdistuksesta, mutta vauvakuume ei siltikään kadonnut mihinkään, vaikka ehkä siinä hetkessä ne ajatukset siirtyivätkin hieman enemmän taka-alalle. Sitten tuli se seuraava kesä, eikä vauvaa kuulunut vieläkään. Siinä vaiheessa alkoi toistua joka ikinen kuukausi ne samat itkukohtaukset siitä, miten en varmasti koskaan ikinä milloinkaan tule saamaan omia lapsia, aloin olla siitä täysin varma. Tiedostan jälkeen päin kyllä oman dramaattisuuteni, mutta siltä se silloin aivan oikeasti tuntui ja huoli alkoi olla häiritsevän läsnä koko ajan. Minulle äidiksi tuleminen kun on aina ollut se isoin haave elämässä, en ole koskaan osannut unelmoida urasta tai sen sellaisesta. Ja kyllä niitä raskaustestejä tulikin tehtyä...

Syksyllä 2014 koulu ja normaali arki taas kesän jälkeen jatkuivat, ja mekin yritettiin ottaa vähän rennommin asian suhteen. Tuolloin myös aiemmin suhteellisen säännöllinen kuukautiskiertoni alkoi yhtäkkiä temppuilemaan, ja aina se oli pienoinen sattuma koska ne milloinkin päättivät saapua elämääni ilahduttamaan. Viimeiset kuukautiseni syyskuussa olivat peräti neljä viikkoa myöhässä ja tuolloin ehdin kyllä monta kertaa olla varma siitä, että nyt olisi vihdoin tärpännyt ja tunnistinkin itsessäni monia alkuraskauden "oireita" - mutta raskaustesti toisensa jälkeen pysyi sinnikkäästi negatiivisena. Kun sitten lokakuussa kuukautiset olivat olleet taas viikon myöhässä, en asiaan juurikaan kiinnittänyt huomiota enkä tällä kertaa edes liiemmin ajatellut testin tekemistä. 

Enkä varmaan olisi sitä hetkeen tehnytkään, ellen olisi ollut lähdössä pidennetylle viikonloppureissulle Lontooseen ystäväni Lauran luokse. Päätin sitten kuitenkin tehdä testin - ihan vain varmuuden vuoksi - sen päivän aamuna kun lentoni lähti. Ajatuksena se, että voisinpahan sitten ainakin olla hyvällä omatunnolla reissussa, vaikka silloin ei kyllä ollut yhtään sellainen olo, että olisin raskaana. Mutta useinhan elämässä asiat tapahtuu juuri silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa. Ja niin testiin piirtyi sen ainaisen yhden viivan viereen toinen, aivan haalea vaaleanpunainen viiva. Silloinkin muistan vain ajatelleeni, että onpa tyypillistä, että juuri matkalle lähtiessäni onnistun tekemään moisen haamutestin sekoittamaan päätäni! Vieläkin olin nimittäin ihan varma siitä, etten voinut olla raskaana ja testi olisi vain haamu. Ohjeissa käskettiin tekemään uusi testi 48 tunnin kuluttua, joten kävin sitten nopeasti ostamasssa kaksi uutta testiä juuri ennen lentokentälle lähtöäni ja laitoin ne matkalaukkuun odottamaan. Uteliaisuuttani en kuitenkaan malttanut odottaa sitä kahta vuorokautta, vaan toisen testeistä tein jo heti seuraavana aamuna Lontoossa ja tulos näytti tältä:


Kökkölaatuinen kuva, jonka lähetin ensitöikseni Kamilille.
Meille tulee vauva! Hieman haalea viivahan se vieläkin oli, mutta kuitenkin edellispäivään verrattuna jo ihan selkeä. Sitten kun tein kolmannen testin vielä seuraavana aamuna, niin siitä ei ainakaan voinut enää erehtyä. Puolentoista vuoden odottamisen jälkeen!

Siitä tulikin sitten vähän erilainen Lontoon reissu. Ihana kuitenkin, mutta taatusti erilainen. Ajatukset olivat 99% ajasta positiivisessa raskaustestissä enkä varmastikaan ollut mitään parasta mahdollista seuraa, vaikka kovasti yritinkin olla normaalisti ja puhua muistakin asioista kuin tästä. Laura on parhaita ystäviäni, joten tietysti kerroin hänelle heti ja olikin kivaa, kun ei tarvinnut olla ihan yksin ajatustensa kanssa ja sai jakaa tärkeän tapahtuman jonkun niinkin tärkeän henkilön kanssa! Laura pysyikin pitkään Kamilin (ja hieman myöhemmin äitini) lisäksi ainoana ihmisenä, jolle edes raskaudesta kerroin, muiden suhteen odotin ainakin sinne viikolle 12.


Jotenkin jälkeen päin tuntuu, etten edes muista tuosta reissusta kauheasti.
Muistan, kuinka Lauran ollessa perjantaipäivänä töissä kuljeskelin yksinäni Oxford Streetillä miettien, että minusta tulee äiti. Muistan, kuinka baarin (jossa join kivennäisvettä enkä viiniä) vessassa katsoin itseäni peilistä ja mietin, miltä vauvamaha tulisi näyttämään. Ja kuinka tehdessäni viimeisiä tuliaisostoksia Gatwickin lentokentällä sorruin ostamaan pienen valkoisen nallen, jota myyjä minulle kaupitteli puoleen hintaan. En ikinä normaalisti olisi tehnyt moista ostosta, mutta minulla ja hormoneillani oli heikko hetki... Kotimatkalla lentokoneessa puristin nallea sylissäni ajatellen, että se on vauvan ensimmäinen lelu ja kuinka sitten joskus voisin kertoa tämän tarinan sillekin.

Onko teillä muillakin jäänyt plussauspäivä tarkasti mieleen? 

xoxo Nelli

6 kommenttia

  1. Aww ihana Nelli! Seuraavan kerran voittekin ehka tulla vauvan kanssa tanne <3 Tosin ei ehka ihan heti kuitenkaan mutta... Kohta nahdaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pus :* Haha ois kyllä ihana tulla! Tosin Lontoo+vauva - yhdistelmä kuulostaa musta tällä hetkellä aika kaamealta... :D Voidaan treffata jossain idyllisessä englantilaisessa pikkukylässä <3

      Poista
    2. Treffaammekin <3 Taalla niita onneks riittaa! Ehka sitten Lontoo+taapero :p

      Poista
  2. Kaunis alku elämäsi mittaisella tarinalla. <3

    VastaaPoista

© Kochanie • Theme by Maira G.