Aina tasaisin väliajoin julki-imetys nousee puheenaiheeksi, ja useimmiten varsin negatiiviseen sävyyn. Kuvio on yleensä sama: joku kritisoi julki-imetystä ja julistaa, että imetyksen pitäisi tapahtua piilossa (kuten vessassa). Äidit nousevat barrikadeille ja someraivo on valmis. Luulisi, että pikku hiljaa opittaisiin, ettei imettäviä äitejä kannata suututtaa... Sillä vaikka välillä nuo kohut saavat ehkä hieman liian suuret mittasuhteet, niin ihan aiheesta se suuttumus kuitenkin kumpuaa. Miksi imetys (se "maailman luonnollisin asia") herättää niin paljon tunteita ihmisissä, jotka yleensä eivät itse edes imetä? Miksi on ihan ok nähdä suurin piirtein puolialastomia ihmisiä kadulla, mutta mahdollisesti pienen ihokaistaleen vilahdus imettäessä on maailman kamalin asia? Viimeisin tällainen kohu taitaa olla tapaus Aune ja täytyy sanoa, että vaikka en mikään fanaatikko olekaan, niin pikkuisen meni  tällä kertaa tunteisiin.

Turkulainen ravintola Aune kirjoitti eilen Facebook-sivullaan saaneensa "lukuisia palautteita" koskien ravintolassa imetystä. Palautteiden mukaan iso osa ihmisistä kokee olonsa kiusaantuneeksi, jos naapuripöydässä sattuu joku imettämään. Niinpä kompromissina ("jotta kukaan ei tuntisi meillä ruokaillessaan oloaan epämukavaksi tai häkeltyneeksi") ravintola päätti rakentaa WC:n yhteyteen omien sanojensa mukaan siistin ja viihtyisän imetystilan. Eikä tässä mitään. Mun mielestä olisi vallan mahtavaa, jos jokainen ravintola ja kahvila järjestäisi imettäville asiakkailleen rauhallisen imetysnurkkauksen, jonne saisi halutessaan mennä. Niin, siis kunhan se tila ei ole WC ja kunhan sinne meneminen on vapaaehtoista, jos imettävä äiti kaipaa rauhallista tilaa imetykselle. Nyt kävi kuitenkin niin, että sinänsä hyväntahtoinen ele meni pieleen, sillä tässä tapauksessa kyse oli siitä, että äidin on pakko mennä ruokkimaan lapsensa vessaan, koska joku täysin ulkopuolinen, ventovieras ihminen saattaa kiusaantua siitä.

Aika moni asiaa kommentoinut takertui siihen seikkaan, että kyseessä on gastropub eli ei välttämättä yleensä se ensimmäinen vaihtoehto, jonne pienten lasten vanhemmat menevät syömään. Että miksi se nyt on niin iso juttu, jos yksi ravintola kieltää imetyksen salissa - ainahan voi valita jonkun muun ravintolan. Mutta sillä ei nyt varsinaisesti ole mitään tekemistä asian kanssa. Miksi ylipäänsä ravintola, jossa imettävät äidit ovat varmasti hyvin marginaalinen asiakaskunta, kokee edes asiakseen puuttua imetykseen? Olen aika varma, että kyseisessä paikassa ei imetystilanteita niin paljon nähdä, että sitä varten oli oikeasti tarpeen laatia sääntö, että imettää saa vain sille varatussa tilassa - WC:ssä. Mä en mitenkään halua hyökätä ravintola Aunea vastaan, sillä kyseessä on vain yhden ravintolan käsittämätön typerä linjaus, vaan enemmän mua suututtaa ja etoo se, minkälaisia kommentteja ihmisiltä tässä kohussa tuli koskien imetystä ja imettäviä äitejä. Mun on vaikea ymmärtää, miten paljon imetysvastaisia ihmisiä tässä maassa on. Että ihan oikeasti joku vastustaa sitä, että vauvoja ruokitaan siten, kuin luonto on sen tarkoittanut. Ja että se homma pitäisi tehdä piilossa muiden katseilta sen sijaan, että itse kääntäisi katseensa pois ja antaisi äideille ja vauvoille imetysrauhan. Aika moni tuntui olevan myös sitä mieltä, että jos on pakko imettää, niin niiden imeväisikäisten kanssa voi sitten jäädä kotiin. Hohhoijaa, koska vuonna 2017 naisen paikka on edelleen kotona ja kaikenlaisen sosiaalisen elämän tulee loppua siinä vaiheessa, kun naisesta tulee äiti. Kahden pienen lapsen äitinä voin sanoa, että kotona tulee kyllä vietettyä ihan riittävästi aikaa ja välillä on oikeasti ihanaa päästä ihmisten ilmoille. Pienen vauvan kanssa ei kaikkea voi ennakoida ja välillä nälkä iskee vaikka kesken illallisen, vaikka lapsen olisi ruokkinut juuri ennen kotoa lähtöä.  

Imetän itse melko mutkattomasti missä tahansa enkä ole koskaan saanut negatiivisia kommentteja keneltäkään, en edes huomannut pahoja katseita tai supattelua. Pyrin hoitamaan imetyksen mahdollisimman hienovaraisesti, oman mukavuuteni vuoksi. Ja musta tuntuu, että niin tekee aika moni muukin, sillä hyvin harvoin kiinnitän missään huomiota imettäviin äiteihin. Jossain ostoskeskuksissa on oikeasti viihtyisiä imetystiloja, joihin menen ihan mielelläni, mutta esimerkiksi ravintolassa syödessäni en taatusti lähde kesken ruokailun pois pöydästä, jos vauvalle iskee nälkä. Voin hoitaa asian aivan yhtä hyvin siinä pöydässä, niin että minun ei tarvitse lähteä vauvan kanssa eristyksiin muusta seurueesta ja että voin syödä ruokani lämpimänä siinä samalla vauvani ruokaillessa. Tuntuu tosi hassulta, että jotakuta tämä voisi niin kamalasti häiritä tai saada olon kiusaantuneeksi. Puhumattakaan siitä, että vauvan ruokailu ällöttäisi ketään! Mua itseäni ällöttää lähinnä se, miten osa ihmisistä oikeasti seksualisoi imetystä (!!!????). Tai kun valitetaan, ettei ruokaillessa halua nähdä jonkun "lautasen kokoisia nännejä ja rinnoista tihkuvaa maitoa" (suora lainaus kohun facebook-kommenteista) - kuinka moni ihan oikeasti imettää ravintolassa tällaisella tissit tiskiin - tyylillä? Sitä paitsi, ainakin itse syödessäni ravintolassa keskityn kyllä ihan vain siihen omaan ruokaani ja seuraani, enkä vilkuile vieraisiin pöytiin, ja suosittelen samaa muillekin. Ja jos jotain häiritsevää sattuisinkin näkemään, niin osaan kyllä kääntää katseeni pois enkä jää sellaista tuijottamaan, mikä saa oloni epämukavaksi. Vaikka kuinka koittaisin asiaa miettiä, niin mun on oikeasti ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää, miten se imetys voi niin paljon häiritä. Pliis, kertokaa mulle jos tiedätte paremmin.

xoxo Nelli

Julki-imetys - somekohujen suosikkiaihe

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017


Aina tasaisin väliajoin julki-imetys nousee puheenaiheeksi, ja useimmiten varsin negatiiviseen sävyyn. Kuvio on yleensä sama: joku kritisoi julki-imetystä ja julistaa, että imetyksen pitäisi tapahtua piilossa (kuten vessassa). Äidit nousevat barrikadeille ja someraivo on valmis. Luulisi, että pikku hiljaa opittaisiin, ettei imettäviä äitejä kannata suututtaa... Sillä vaikka välillä nuo kohut saavat ehkä hieman liian suuret mittasuhteet, niin ihan aiheesta se suuttumus kuitenkin kumpuaa. Miksi imetys (se "maailman luonnollisin asia") herättää niin paljon tunteita ihmisissä, jotka yleensä eivät itse edes imetä? Miksi on ihan ok nähdä suurin piirtein puolialastomia ihmisiä kadulla, mutta mahdollisesti pienen ihokaistaleen vilahdus imettäessä on maailman kamalin asia? Viimeisin tällainen kohu taitaa olla tapaus Aune ja täytyy sanoa, että vaikka en mikään fanaatikko olekaan, niin pikkuisen meni  tällä kertaa tunteisiin.

Turkulainen ravintola Aune kirjoitti eilen Facebook-sivullaan saaneensa "lukuisia palautteita" koskien ravintolassa imetystä. Palautteiden mukaan iso osa ihmisistä kokee olonsa kiusaantuneeksi, jos naapuripöydässä sattuu joku imettämään. Niinpä kompromissina ("jotta kukaan ei tuntisi meillä ruokaillessaan oloaan epämukavaksi tai häkeltyneeksi") ravintola päätti rakentaa WC:n yhteyteen omien sanojensa mukaan siistin ja viihtyisän imetystilan. Eikä tässä mitään. Mun mielestä olisi vallan mahtavaa, jos jokainen ravintola ja kahvila järjestäisi imettäville asiakkailleen rauhallisen imetysnurkkauksen, jonne saisi halutessaan mennä. Niin, siis kunhan se tila ei ole WC ja kunhan sinne meneminen on vapaaehtoista, jos imettävä äiti kaipaa rauhallista tilaa imetykselle. Nyt kävi kuitenkin niin, että sinänsä hyväntahtoinen ele meni pieleen, sillä tässä tapauksessa kyse oli siitä, että äidin on pakko mennä ruokkimaan lapsensa vessaan, koska joku täysin ulkopuolinen, ventovieras ihminen saattaa kiusaantua siitä.

Aika moni asiaa kommentoinut takertui siihen seikkaan, että kyseessä on gastropub eli ei välttämättä yleensä se ensimmäinen vaihtoehto, jonne pienten lasten vanhemmat menevät syömään. Että miksi se nyt on niin iso juttu, jos yksi ravintola kieltää imetyksen salissa - ainahan voi valita jonkun muun ravintolan. Mutta sillä ei nyt varsinaisesti ole mitään tekemistä asian kanssa. Miksi ylipäänsä ravintola, jossa imettävät äidit ovat varmasti hyvin marginaalinen asiakaskunta, kokee edes asiakseen puuttua imetykseen? Olen aika varma, että kyseisessä paikassa ei imetystilanteita niin paljon nähdä, että sitä varten oli oikeasti tarpeen laatia sääntö, että imettää saa vain sille varatussa tilassa - WC:ssä. Mä en mitenkään halua hyökätä ravintola Aunea vastaan, sillä kyseessä on vain yhden ravintolan käsittämätön typerä linjaus, vaan enemmän mua suututtaa ja etoo se, minkälaisia kommentteja ihmisiltä tässä kohussa tuli koskien imetystä ja imettäviä äitejä. Mun on vaikea ymmärtää, miten paljon imetysvastaisia ihmisiä tässä maassa on. Että ihan oikeasti joku vastustaa sitä, että vauvoja ruokitaan siten, kuin luonto on sen tarkoittanut. Ja että se homma pitäisi tehdä piilossa muiden katseilta sen sijaan, että itse kääntäisi katseensa pois ja antaisi äideille ja vauvoille imetysrauhan. Aika moni tuntui olevan myös sitä mieltä, että jos on pakko imettää, niin niiden imeväisikäisten kanssa voi sitten jäädä kotiin. Hohhoijaa, koska vuonna 2017 naisen paikka on edelleen kotona ja kaikenlaisen sosiaalisen elämän tulee loppua siinä vaiheessa, kun naisesta tulee äiti. Kahden pienen lapsen äitinä voin sanoa, että kotona tulee kyllä vietettyä ihan riittävästi aikaa ja välillä on oikeasti ihanaa päästä ihmisten ilmoille. Pienen vauvan kanssa ei kaikkea voi ennakoida ja välillä nälkä iskee vaikka kesken illallisen, vaikka lapsen olisi ruokkinut juuri ennen kotoa lähtöä.  

Imetän itse melko mutkattomasti missä tahansa enkä ole koskaan saanut negatiivisia kommentteja keneltäkään, en edes huomannut pahoja katseita tai supattelua. Pyrin hoitamaan imetyksen mahdollisimman hienovaraisesti, oman mukavuuteni vuoksi. Ja musta tuntuu, että niin tekee aika moni muukin, sillä hyvin harvoin kiinnitän missään huomiota imettäviin äiteihin. Jossain ostoskeskuksissa on oikeasti viihtyisiä imetystiloja, joihin menen ihan mielelläni, mutta esimerkiksi ravintolassa syödessäni en taatusti lähde kesken ruokailun pois pöydästä, jos vauvalle iskee nälkä. Voin hoitaa asian aivan yhtä hyvin siinä pöydässä, niin että minun ei tarvitse lähteä vauvan kanssa eristyksiin muusta seurueesta ja että voin syödä ruokani lämpimänä siinä samalla vauvani ruokaillessa. Tuntuu tosi hassulta, että jotakuta tämä voisi niin kamalasti häiritä tai saada olon kiusaantuneeksi. Puhumattakaan siitä, että vauvan ruokailu ällöttäisi ketään! Mua itseäni ällöttää lähinnä se, miten osa ihmisistä oikeasti seksualisoi imetystä (!!!????). Tai kun valitetaan, ettei ruokaillessa halua nähdä jonkun "lautasen kokoisia nännejä ja rinnoista tihkuvaa maitoa" (suora lainaus kohun facebook-kommenteista) - kuinka moni ihan oikeasti imettää ravintolassa tällaisella tissit tiskiin - tyylillä? Sitä paitsi, ainakin itse syödessäni ravintolassa keskityn kyllä ihan vain siihen omaan ruokaani ja seuraani, enkä vilkuile vieraisiin pöytiin, ja suosittelen samaa muillekin. Ja jos jotain häiritsevää sattuisinkin näkemään, niin osaan kyllä kääntää katseeni pois enkä jää sellaista tuijottamaan, mikä saa oloni epämukavaksi. Vaikka kuinka koittaisin asiaa miettiä, niin mun on oikeasti ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää, miten se imetys voi niin paljon häiritä. Pliis, kertokaa mulle jos tiedätte paremmin.

xoxo Nelli
Viime päivinä ei ole oikein ehtinyt tänne blogin puolelle kirjoittelemaan, kun nämä päivät vauvan ja taaperon kanssa menevät niin vauhdilla ja aikamoisissa hulinoissa. Molemmat lapset menevät siinä yhdeksän maissa iltaisin nukkumaan; jos olen yksin illan niin ensin laitan Lukan nukkumaan ja heti sen perään Taikan, ja sitten olenkin yleensä itse jo niin poikki, etten jaksa ajatellakaan koko blogia, tai oikeastaan mitään muutakaan... Taikan kanssa elo on melko leppoisaa tällä hetkellä, mutta Lukalla on kyllä välillä sellaisia uhmapäiviä, että oksat pois. Siispä nyt vähän tällaista kevyempää postausta, sillä ajattelin listata mitkä ovat meidän 2-vuotiaan rakkaan riiviömme tärkeimmät lelut/tavarat tällä hetkellä. 


1. NALLE LUPPAKORVA

Aiemmin Lukan tärkein unikaveri oli yksi toinen nalle, jonka olin ostanut vauvalle jo raskausaikana. Luulin, ettei sitä tärkeämpää voisi ollakaan, mutta sitten tämä Nalle Luppakorva syrjäytti vanhan nallen. Luppakorva on puolalainen animaatio ja ollaan nyt viime aikoina näytetty sitä Lukalle alkuperäiskielellä youtubesta, ja sen myötä tämä pehmonalle nousi uudeksi lemppariksi. Ilman sitä ei uni tule ja nalle pääsee myös usein mukaan päivän puuhiin, kuten pyöräretkille ja hiekkalaatikon reunalle. Luka kutsuu nallea nimellä "Mi", sillä puolaksi Nalle Luppakorva on Miś Uszatek.


2. POTKUPYÖRÄ

Luka sai Puky-pyörän lahjaksi vähän ennen 2-vuotissynttäreitään ja se on ollut kovassa käytössä siitä lähtien. Luka on ollut pyöristä kiinnostunut jo pitkään, koska Kamil on kova pyöräilemään ja luonnollisesti poikaa kiinnostaa kaikki isin jutut. Hän olikin ihan onnessaan saatuaan vihdoin ikioman pyörän! Me ei voida kotona edes sanoa ääneen sanaa "pyörä", sillä muuten Luka on salamana eteisessä hakemassa kypäräänsä ja laittamassa kenkiä jalkaan eikä varmasti anna periksi, ennen kuin on lähdetty ulos potkuttelemaan. Lähes joka ikinen päivä sillä kyllä ajellaankin.



3. RICHARD SCARRYN ILOINEN AUTOKIRJA

Luka tykkää muutenkin paljon kirjoista, mutta tämä yksi on kyllä selkeästi ylitse muiden, ja on ollut jo ainakin vuoden päivät. Kirja taitaa olla jostain 70-luvulta ja olen sitä itsekin omassa lapsuudessani lukenut, eli hyvin kestää aikaa tämä kirja! Kirjassa on vaikka minkälaisia erilaisia ja hullunkurisiakin autoja, joissa riittää ihmeteltävää ja katseltavaa aina vaan kerta toisensa jälkeen. Lukan mielestä hauskimpia tyyppejä kirjassa ovat hassut mursut, jotka naurattavat joka kerta yhtä paljon. Joka sivulla on myös piilossa keltainen kirppu, jota on hauska etsiä. Tosin nykyään Luka taitaa jo muistaa joka sivulta ulkoa, missä kirppu milloinkin on...


4. PELASTUSAUTO

Kaikista Lukan autoista suosituin taitaa olla tämä kirppiksltä ostettu punainen pelastusauto. Luka löysi tämän auton itse ja se oli pakko saada, mutta on tällä parin euron löydöllä kyllä koko rahan edestä leikittykin. Välillä ostos on tosin meitä vanhempia hieman kaduttanut, sillä tästä autosta lähtee todella kova ääni, mutta toisaalta taidetaan olla jo aika turtuneita sen pitämään meteliin...



5. DUPLONALLE

Luka leikkii tosi paljon Duploilla, ja parhaita duploja on kaikki koneet ja ajoneuvot, kuten kaivuri ja nosturi. Kaikkein paras on kuitenkin tämä pieni nalle, joka laitetaan aina ajamaan kaikkia kulkupelejä. Jostain syystä juuri nalleista ja karhuista on tullut Lukalle kaikkein tärkeimpiä.

Mitkä on teidän taaperoiden lempileluja tällä hetkellä?

xoxo Nelli

Taaperon tärkeimmät

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Viime päivinä ei ole oikein ehtinyt tänne blogin puolelle kirjoittelemaan, kun nämä päivät vauvan ja taaperon kanssa menevät niin vauhdilla ja aikamoisissa hulinoissa. Molemmat lapset menevät siinä yhdeksän maissa iltaisin nukkumaan; jos olen yksin illan niin ensin laitan Lukan nukkumaan ja heti sen perään Taikan, ja sitten olenkin yleensä itse jo niin poikki, etten jaksa ajatellakaan koko blogia, tai oikeastaan mitään muutakaan... Taikan kanssa elo on melko leppoisaa tällä hetkellä, mutta Lukalla on kyllä välillä sellaisia uhmapäiviä, että oksat pois. Siispä nyt vähän tällaista kevyempää postausta, sillä ajattelin listata mitkä ovat meidän 2-vuotiaan rakkaan riiviömme tärkeimmät lelut/tavarat tällä hetkellä. 


1. NALLE LUPPAKORVA

Aiemmin Lukan tärkein unikaveri oli yksi toinen nalle, jonka olin ostanut vauvalle jo raskausaikana. Luulin, ettei sitä tärkeämpää voisi ollakaan, mutta sitten tämä Nalle Luppakorva syrjäytti vanhan nallen. Luppakorva on puolalainen animaatio ja ollaan nyt viime aikoina näytetty sitä Lukalle alkuperäiskielellä youtubesta, ja sen myötä tämä pehmonalle nousi uudeksi lemppariksi. Ilman sitä ei uni tule ja nalle pääsee myös usein mukaan päivän puuhiin, kuten pyöräretkille ja hiekkalaatikon reunalle. Luka kutsuu nallea nimellä "Mi", sillä puolaksi Nalle Luppakorva on Miś Uszatek.


2. POTKUPYÖRÄ

Luka sai Puky-pyörän lahjaksi vähän ennen 2-vuotissynttäreitään ja se on ollut kovassa käytössä siitä lähtien. Luka on ollut pyöristä kiinnostunut jo pitkään, koska Kamil on kova pyöräilemään ja luonnollisesti poikaa kiinnostaa kaikki isin jutut. Hän olikin ihan onnessaan saatuaan vihdoin ikioman pyörän! Me ei voida kotona edes sanoa ääneen sanaa "pyörä", sillä muuten Luka on salamana eteisessä hakemassa kypäräänsä ja laittamassa kenkiä jalkaan eikä varmasti anna periksi, ennen kuin on lähdetty ulos potkuttelemaan. Lähes joka ikinen päivä sillä kyllä ajellaankin.



3. RICHARD SCARRYN ILOINEN AUTOKIRJA

Luka tykkää muutenkin paljon kirjoista, mutta tämä yksi on kyllä selkeästi ylitse muiden, ja on ollut jo ainakin vuoden päivät. Kirja taitaa olla jostain 70-luvulta ja olen sitä itsekin omassa lapsuudessani lukenut, eli hyvin kestää aikaa tämä kirja! Kirjassa on vaikka minkälaisia erilaisia ja hullunkurisiakin autoja, joissa riittää ihmeteltävää ja katseltavaa aina vaan kerta toisensa jälkeen. Lukan mielestä hauskimpia tyyppejä kirjassa ovat hassut mursut, jotka naurattavat joka kerta yhtä paljon. Joka sivulla on myös piilossa keltainen kirppu, jota on hauska etsiä. Tosin nykyään Luka taitaa jo muistaa joka sivulta ulkoa, missä kirppu milloinkin on...


4. PELASTUSAUTO

Kaikista Lukan autoista suosituin taitaa olla tämä kirppiksltä ostettu punainen pelastusauto. Luka löysi tämän auton itse ja se oli pakko saada, mutta on tällä parin euron löydöllä kyllä koko rahan edestä leikittykin. Välillä ostos on tosin meitä vanhempia hieman kaduttanut, sillä tästä autosta lähtee todella kova ääni, mutta toisaalta taidetaan olla jo aika turtuneita sen pitämään meteliin...



5. DUPLONALLE

Luka leikkii tosi paljon Duploilla, ja parhaita duploja on kaikki koneet ja ajoneuvot, kuten kaivuri ja nosturi. Kaikkein paras on kuitenkin tämä pieni nalle, joka laitetaan aina ajamaan kaikkia kulkupelejä. Jostain syystä juuri nalleista ja karhuista on tullut Lukalle kaikkein tärkeimpiä.

Mitkä on teidän taaperoiden lempileluja tällä hetkellä?

xoxo Nelli

"I've wanted more minutes in a day ever since I met you" lienee ehkä yksi romanttisimpia lausahduksia, jonka olen lukenut. Jokainen vastarakastunut varmasti tietää sen tunteen, kun toisesta ei voisi millään saada tarpeekseen ja sen toisen kanssa haluaisi viettää jokaisen mahdollisen hetken. Silloin ne vuorokauden 24 tuntiakaan ei meinaa riittää mihinkään. Mutta, näin kahden lapsen äitinä voin todeta, että tuo lause sopii aika osuvasti myös tähän pikkulapsiarkeen. Sillä siitä lähtien, kun nuo kaksi pientä ja maailman rakkainta ihmistä saapui elämääni, olen todellakin kaivannut siihen myös muutamia lisäminuutteja tai - tunteja... Nuo pikkuihmiset sattuvat nimittäin kaikessa ihanuudessaankin olemaan melkoisia aika- ja energiasyöppöjä. Välillä tuntuu, että hyvä kun edes omille ajatuksille jää aikaa, puhumattakaan sitten vaikka omista harrastuksista tai muuten vaan siitä omasta ajasta. Välillä ne päivät kun tuntuvat olevan yhtä vaipanvaihtoa, pukemista, viihdyttämistä ja tylsiä kotitöitä - ja päivän päätteeksi olo on aina kuin kaikkensa antaneella.



Jos voisin, luistaisin mielelläni juuri niistä kotitöistä saadakseni enemmän aikaa johonkin kivempaan tekemiseen. Ja täytyy myöntää, että välillä niin teenkin ja kotona vallitsee sen seurauksena iloinen kaaos. Ei meillä likaista ole, mutta aika usein tavarat vähän hujan hajan, sängyt petaamatta ja peilit täynnä pieniä sormenjälkiä - tiedätte varmaan. Ja sen kanssa on oppinut elämään. Mä olen kuitenkin huomannut myös sen, että kodin siisteys on melkein suoraan verrannollinen siihen, miltä oman pääkopan sisällä tuntuu. Kun koti on kaaoksessa, niin tuntuu mielikin vähän olevan, eikä mihinkään oikein pysty keskittyä kunnolla. Siistissä kodissa taas mieli on tyyni ja ajatuksille on enemmän tilaa. 



Nykyisessä elämäntilanteessa haaveetkin ovat jokseenkin arkipäiväistyneet, sillä todellakin unelmoin säännöllisestä kotisiivouksesta - se jos mikä tuntuisi todelliselta lapsiperheen arjen luksukselta. Mä en nimittäin ehkä ikinä opi sellaiseksi kodinhengettäreksi, jonka koti kiiltää aina, vaan siivoaminen on mulle enemmänkin vain tylsä ja pakollinen paha, johon käytetty aika on pois kaikesta muusta kivemmasta. Siksipä olisikin ihanaa, jos joku muu tekisi sen puolestani, edes silloin tällöin!  Nyt sain maistaa palan tuota unelmaa, kun muutama viikko sitten meidän kotiin tuli ensimmäistä kertaa ikinä ihan oikea ammattilaissiivooja Freskalta. Aluksi tuntui jokseenkin jännittävältä päästää vieras ihminen omaa kotiaan siivoamaan (mietin esimerkiksi, kuinka paljon mun pitäisi siistiä kotia, ennen kuin sinne kehtaa päästää siivoojaa...), mutta pelko oli turhaa, sillä meille tullut siivooja oli mitä ihanin tyyppi. Perussiivoukseen varattiin aikaa neljä tuntia, jonka ajaksi me lähdettiin kotoa pois siivoojan työn alta. Kotiinkin olisi kuulemma saanut jäädä, mutta me haluttiin ehdottomasti nauttia tästä saamastamme ylimääräisestä vapaa-ajasta ja lähdettiin tekemään jotain kivaa perheen kanssa. Onneksi siivooja oli koiraihmisiä eikä pannut ollenkaan pahakseen, että terrierimme jäi pitämään hänelle seuraa - päinvastoin taisi jopa olla ihan mielissään pikkuapuristaan. Huikattiin heipat, suljettiin ovi perässämme syvään huokaisten ja otettiin kaikki ilo irti siitä, että voitiin hyvillä mielin poistua kotoa miettimättä kaikkia sinne odottamaan jääneitä kotitöitä.

Ja voi että, miten ihanaa olikaan palata puhtaalta tuoksuvaan, siistiin kotiin! Pölyt oli poissa, liesituuletin putsattu, sängyissä puhtaat lakanat eikä Lukan huone ole ehkä koskaan näyttänyt yhtä siistiltä kuin silloin (sitä onnea kesti tosin ehkä sen 5 minuuttia, mutta silti). Musta tuntuu, että me leijailtiin vielä monta päivää jossain euforisessa tilassa ja fiilisteltiin sitä, miten siistiä kotona on. Itse sitä yleensä hoitaa siivouksen nopeimman kautta, mutta nyt kiilsi kaikki sellaisetkin paikat, joihin ei itse niin usein jaksa paneutua. Ja muutenkin - onhan se tunne nyt vaan ihan eri, kun sen siivouksen on tehnyt joku muu. Näin kotiäitinä siivouksesta maksaminen tuntuisi ehkä hieman hassulta, mutta ehdottomasti siinä vaiheessa kun taas työelämään palaan, niin tällainen ammattilaisen suorittama kotisiivous esimerkiksi kerran kuussa ei olisi lainkaan hullumpi ajatus. Siivousten välillä itselle riittäisi sitten vähän pintapuolisempikin kodin siistiminen, ja aikaa ja energiaa jäisi paremmin kaikkeen muuhun. Huoh, ehkä jokin kaunis päivä vielä...

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolen muitakin äitejä, jotka vihaa siivoamista ja haaveilee samasta kuin minä? Freska tarjoaa kotisiivousta Tampereen, Turun ja Helsingin alueella. Ja hei, siivouslahjakortti on muuten mainio lahja-idea ihmiselle jolla on jo kaikkea, minä ainakin ilahtuisin!

Yhteistyössä Freska & Mammalandia

xoxo Nelli

Lisää minuutteja

torstai 20. heinäkuuta 2017


"I've wanted more minutes in a day ever since I met you" lienee ehkä yksi romanttisimpia lausahduksia, jonka olen lukenut. Jokainen vastarakastunut varmasti tietää sen tunteen, kun toisesta ei voisi millään saada tarpeekseen ja sen toisen kanssa haluaisi viettää jokaisen mahdollisen hetken. Silloin ne vuorokauden 24 tuntiakaan ei meinaa riittää mihinkään. Mutta, näin kahden lapsen äitinä voin todeta, että tuo lause sopii aika osuvasti myös tähän pikkulapsiarkeen. Sillä siitä lähtien, kun nuo kaksi pientä ja maailman rakkainta ihmistä saapui elämääni, olen todellakin kaivannut siihen myös muutamia lisäminuutteja tai - tunteja... Nuo pikkuihmiset sattuvat nimittäin kaikessa ihanuudessaankin olemaan melkoisia aika- ja energiasyöppöjä. Välillä tuntuu, että hyvä kun edes omille ajatuksille jää aikaa, puhumattakaan sitten vaikka omista harrastuksista tai muuten vaan siitä omasta ajasta. Välillä ne päivät kun tuntuvat olevan yhtä vaipanvaihtoa, pukemista, viihdyttämistä ja tylsiä kotitöitä - ja päivän päätteeksi olo on aina kuin kaikkensa antaneella.



Jos voisin, luistaisin mielelläni juuri niistä kotitöistä saadakseni enemmän aikaa johonkin kivempaan tekemiseen. Ja täytyy myöntää, että välillä niin teenkin ja kotona vallitsee sen seurauksena iloinen kaaos. Ei meillä likaista ole, mutta aika usein tavarat vähän hujan hajan, sängyt petaamatta ja peilit täynnä pieniä sormenjälkiä - tiedätte varmaan. Ja sen kanssa on oppinut elämään. Mä olen kuitenkin huomannut myös sen, että kodin siisteys on melkein suoraan verrannollinen siihen, miltä oman pääkopan sisällä tuntuu. Kun koti on kaaoksessa, niin tuntuu mielikin vähän olevan, eikä mihinkään oikein pysty keskittyä kunnolla. Siistissä kodissa taas mieli on tyyni ja ajatuksille on enemmän tilaa. 



Nykyisessä elämäntilanteessa haaveetkin ovat jokseenkin arkipäiväistyneet, sillä todellakin unelmoin säännöllisestä kotisiivouksesta - se jos mikä tuntuisi todelliselta lapsiperheen arjen luksukselta. Mä en nimittäin ehkä ikinä opi sellaiseksi kodinhengettäreksi, jonka koti kiiltää aina, vaan siivoaminen on mulle enemmänkin vain tylsä ja pakollinen paha, johon käytetty aika on pois kaikesta muusta kivemmasta. Siksipä olisikin ihanaa, jos joku muu tekisi sen puolestani, edes silloin tällöin!  Nyt sain maistaa palan tuota unelmaa, kun muutama viikko sitten meidän kotiin tuli ensimmäistä kertaa ikinä ihan oikea ammattilaissiivooja Freskalta. Aluksi tuntui jokseenkin jännittävältä päästää vieras ihminen omaa kotiaan siivoamaan (mietin esimerkiksi, kuinka paljon mun pitäisi siistiä kotia, ennen kuin sinne kehtaa päästää siivoojaa...), mutta pelko oli turhaa, sillä meille tullut siivooja oli mitä ihanin tyyppi. Perussiivoukseen varattiin aikaa neljä tuntia, jonka ajaksi me lähdettiin kotoa pois siivoojan työn alta. Kotiinkin olisi kuulemma saanut jäädä, mutta me haluttiin ehdottomasti nauttia tästä saamastamme ylimääräisestä vapaa-ajasta ja lähdettiin tekemään jotain kivaa perheen kanssa. Onneksi siivooja oli koiraihmisiä eikä pannut ollenkaan pahakseen, että terrierimme jäi pitämään hänelle seuraa - päinvastoin taisi jopa olla ihan mielissään pikkuapuristaan. Huikattiin heipat, suljettiin ovi perässämme syvään huokaisten ja otettiin kaikki ilo irti siitä, että voitiin hyvillä mielin poistua kotoa miettimättä kaikkia sinne odottamaan jääneitä kotitöitä.

Ja voi että, miten ihanaa olikaan palata puhtaalta tuoksuvaan, siistiin kotiin! Pölyt oli poissa, liesituuletin putsattu, sängyissä puhtaat lakanat eikä Lukan huone ole ehkä koskaan näyttänyt yhtä siistiltä kuin silloin (sitä onnea kesti tosin ehkä sen 5 minuuttia, mutta silti). Musta tuntuu, että me leijailtiin vielä monta päivää jossain euforisessa tilassa ja fiilisteltiin sitä, miten siistiä kotona on. Itse sitä yleensä hoitaa siivouksen nopeimman kautta, mutta nyt kiilsi kaikki sellaisetkin paikat, joihin ei itse niin usein jaksa paneutua. Ja muutenkin - onhan se tunne nyt vaan ihan eri, kun sen siivouksen on tehnyt joku muu. Näin kotiäitinä siivouksesta maksaminen tuntuisi ehkä hieman hassulta, mutta ehdottomasti siinä vaiheessa kun taas työelämään palaan, niin tällainen ammattilaisen suorittama kotisiivous esimerkiksi kerran kuussa ei olisi lainkaan hullumpi ajatus. Siivousten välillä itselle riittäisi sitten vähän pintapuolisempikin kodin siistiminen, ja aikaa ja energiaa jäisi paremmin kaikkeen muuhun. Huoh, ehkä jokin kaunis päivä vielä...

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolen muitakin äitejä, jotka vihaa siivoamista ja haaveilee samasta kuin minä? Freska tarjoaa kotisiivousta Tampereen, Turun ja Helsingin alueella. Ja hei, siivouslahjakortti on muuten mainio lahja-idea ihmiselle jolla on jo kaikkea, minä ainakin ilahtuisin!

Yhteistyössä Freska & Mammalandia

xoxo Nelli




Meillä on tällä hetkellä Kamilin sukulaisia Puolasta käymässä, ja tässä lomalaisten kanssa aikaa viettäessä sitä tuntee itsekin olevansa vähän kuin lomalla. Muutamaa sateista päivää lukuunottamatta ollaan onneksi saatu nauttia aurinkoisista päivistä ja koitettu myös tehdä turistiasioita parhaamme mukaan. Yksi parhaita juttuja oli sunnuntaina, kun pakattiin auto täyteen grilliherkkuja ja ajeltiin Kangasalle, määränpäänämme Kaarinanpolun varrella sijaitseva Katajajärven laavu. Jos aikaa olisi enemmän, olisi ollut kiva vuokrata mökki jostain ja näyttää vieraille sellaista autenttista suomalaista mökkielämää, mutta paremman puutteessa aika hyvään fiilikseen päästiin jo täälläkin.




Lasten kanssahan tällainen on ihan mahtava paikka tulla viettämään aikaa. Ei 2-vuotias kaipaa kalliita huvipuistoja, kun koko metsä on yhtä suurta ja jännittävää leikkipuistoa. Me vietetään muutenkin Lukan kanssa paljon aikaa metsässä, ja ylipäänsä luonnossa liikkuen, ja hän on siellä ihan elementissään. Luka rakastaa kiipeillä ja tutkia ja tuollakin hän vain juoksenteli paljain varpain niin innoissaan, että sitä iloa katsellessa omakin sydän meinasi pakahtua rakkaudesta. Uimaankin olisi kovasti halunnut, mutta harmillisesti siellä ei ollut sellaista rantaa, että olisi päässyt. Mato-onkeen ei kaloja tarttunut, mutta rantavedessä uiskenteli satapäin pieniä nuijapäitä, joita taapero seurasi riemastuneena. Grilliherkut maistuivat, varsinkin kun niitä sai itse paistaa oman kepin päässä, isompien esimerkkiä seuraten. Kotiin ei olisi malttanut lähteä ollenkaan. 




Taika hengaili mukana rengasliinan kyydissä, ja lisäksi raahattiin autosta mukaan turvakaukalo, jossa vauva nukkui tyytyväisenä pitkät torkut. Oli kyllä niin ihana päivä, että mulle iski aivan kamala mökkikuume! Voisin viettää koko kesän näin.

xoxo Nelli

Laavulla

tiistai 18. heinäkuuta 2017





Meillä on tällä hetkellä Kamilin sukulaisia Puolasta käymässä, ja tässä lomalaisten kanssa aikaa viettäessä sitä tuntee itsekin olevansa vähän kuin lomalla. Muutamaa sateista päivää lukuunottamatta ollaan onneksi saatu nauttia aurinkoisista päivistä ja koitettu myös tehdä turistiasioita parhaamme mukaan. Yksi parhaita juttuja oli sunnuntaina, kun pakattiin auto täyteen grilliherkkuja ja ajeltiin Kangasalle, määränpäänämme Kaarinanpolun varrella sijaitseva Katajajärven laavu. Jos aikaa olisi enemmän, olisi ollut kiva vuokrata mökki jostain ja näyttää vieraille sellaista autenttista suomalaista mökkielämää, mutta paremman puutteessa aika hyvään fiilikseen päästiin jo täälläkin.




Lasten kanssahan tällainen on ihan mahtava paikka tulla viettämään aikaa. Ei 2-vuotias kaipaa kalliita huvipuistoja, kun koko metsä on yhtä suurta ja jännittävää leikkipuistoa. Me vietetään muutenkin Lukan kanssa paljon aikaa metsässä, ja ylipäänsä luonnossa liikkuen, ja hän on siellä ihan elementissään. Luka rakastaa kiipeillä ja tutkia ja tuollakin hän vain juoksenteli paljain varpain niin innoissaan, että sitä iloa katsellessa omakin sydän meinasi pakahtua rakkaudesta. Uimaankin olisi kovasti halunnut, mutta harmillisesti siellä ei ollut sellaista rantaa, että olisi päässyt. Mato-onkeen ei kaloja tarttunut, mutta rantavedessä uiskenteli satapäin pieniä nuijapäitä, joita taapero seurasi riemastuneena. Grilliherkut maistuivat, varsinkin kun niitä sai itse paistaa oman kepin päässä, isompien esimerkkiä seuraten. Kotiin ei olisi malttanut lähteä ollenkaan. 




Taika hengaili mukana rengasliinan kyydissä, ja lisäksi raahattiin autosta mukaan turvakaukalo, jossa vauva nukkui tyytyväisenä pitkät torkut. Oli kyllä niin ihana päivä, että mulle iski aivan kamala mökkikuume! Voisin viettää koko kesän näin.

xoxo Nelli

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.